Bergholmin Sukukirja: Mainettaan parempi

Axel Bergholmin toimittamasta teoksesta Sukukirja. Suomen aatelittomia sukuja (1901) on muodostunut sukututkijoiden keskuudessa yleinen naureskelun ja pilkan kohde. Väitteiden mukaan kirjassa toistuu tiheästi merkintä ”vaipuneet rahvaaseen” ja että tästä syystä kirjasta puuttuu kokonaisia sukuhaaroja. 

Itsekin olen tähän puheeseen joskus syyllistynyt, enkä sitä kiellä. Mutta onko väitteissä oikeasti perää? Keskittyykö Sukukirja vain hyväosaisiin säätyläishaaroihin ja jättää pois rahvaan? Kyseessä on kuitenkin eräänlainen sukututkijoiden urbaani legenda, sillä teos on mainettaan parempi. 

Omasta suvustaan tietoja etsivä voi hermostua Sukukirjan virheisiin ja puutteisiin. Puutteet ja virheet ovat kuitenkin ymmärrettäviä, sillä 1870- ja 1880-luvuilla ei ollut hiskiä, digitoituja kirkonkirjoja tai edes mikrofilmejä. Sukuaan tutkiva kanslisti tai pankkivirkailija ei pystynyt irrottautumaan viikoiksi työstään ja kiertelemään vuokravaunuilla ympäri Suomen pappiloita etsimässä sukunsa esi- ja jälkipolvia. Sukututkimuksen teko kirjeenvaihdolla oli hidasta eikä papeilla ollut aikaa kaivella tietoja ja vastailla. Jokainen tämän päivän sukututkija tietää, että tilattomien ja talonpoikien seuraaminen kirkonkirjoista on työlästä puuhaa. Toista sataa vuotta sitten se oli käytännössä jopa mahdotonta. Sukututkimuksen vaikeudet käyvät ilmi vaikkapa Ganander-suvun esittelytekstistä: ”Suku, jonka tämän johdosta suotavaa selvitystä aina on vaikeuttanut m. m. varattomain jäsenten hajaantuminen oudoille poluille.” 

Näissä olosuhteissa Bergholmin Sukukirja on puutteineenkin melkoinen saavutus. Lehti-ilmoituksen perusteella kirjaa varten lähetettiin valtavasti sukutietoja, joista lehtori Axel Bergholm toimitti kirjan, jonka Suomen Muinaismuistoyhdistus kustansi. Se on siis monien sukututkijoiden ja perheiden yhteinen ponnistus. Toimittaminen merkitsi lähinnä sitä, että Bergholm yhtenäisti kootut tiedot sukutauluiksi ja kaavioiksi. Hän ei katsonut tarpeelliseksi muutella tekstejä, joten termit ja kielenkäyttö vaihtelevat – ja myös muuttuvat – koska julkaisua tehtiin 1870-luvulta aina 1890-luvun lopulle asti. 

Sukujen esittelyissä voidaan mainita, että sukuhaara on pysynyt ”virkamiessäädyssä”, kauppiasäädyssä” tai ”pappissäädyssä”. Eräästä Argillanderien suvun perhetaulusta löytyy maininta: ”heidän lapsensa palasivat takaisin talonpoikaissäätyyn ja ottivat sukunimen Kauhanen”. Paldaniusten kohdalla taas todetaan, että ”säätyläissukuna näkyy se olevan miltei sammumaisillaan, mutta talonpoikaissäädyssä se vielä versoo”. Saman suvun eri sukuhaarat edustivat yhteiskunnan eri säätyjä. Siinä ei ole mitään halveksittavaa, sillä säätyjako oli 1870- ja 1880-luvuilla itsestäänselvyys, joskin sen arveltiin olevan tiensä päässä. Vuoden 1901 esipuheessa J. R. Aspelin toteaakin teoksen kertovan jo menneestä maailmasta. 

Muutos kohti tasa-arvoisempaan yhteiskuntaa näkyykin Sukukirjan vaihtelevassa kielenkäytössä. Sana talonpoika korvautuu joissain esittelyteksteissä sanalla ”maanviljelijä” ja säädyt esimerkiksi sanoilla laki- ja kauppa-ala. Joskus suvun haarojen kerrotaan suuntautuneen ”käytännöllisiin toimiin”, mikä näyttää pitäneen sisällään ammatteja käsityöläisistä alempiin virkamiehiin. 

Se, että suvut ymmärrettiin vain mieslinjaisina, josta naisten jälkeläiset rajattiin pois, oli ajan yleinen tapa. Siitä huolimatta Bergholmin Sukukirjassa tapahtuu naisten näyttävä esiinmarssi yksilöinä eikä vain tyttärinä tai vaimoina. Naiset ovat saaneet ensi kertaa elämänkertatietoja. Alina Maria Neoviuksen (s. 1857) mainitaan ennen avioitumistaan suorittaneen yliopistossa matematiikan tutkinnon kandidaattiarvoa varten, toimineen opettajana Haminan reaalilyseossa ja Raahen kauppakoulussa algebrassa, geometriassa ja ranskan kielessä. Välskäri Matias Caloniuksen (s. 1775) puoliso palvelijatar Johanna Lovisa Hultgren (s. 1800) toimi kätilönä, johon hän oli saanut lupakirjan 1.3.1823. 

Kirjasta löytyy myös suuri määrä tavallisia piikoja ja palvelijattaria. Esimerkiksi Juliana Neovius (s. 1747) oli ”piikana Pielavedellä. Synnytti aviottoman tytön Julianan, joka naitiin torppari Paavo Suutariselle.” Eikä hän suinkaan ole ainoa aviottoman lapsen äiti, joka on saanut sekä omansa että lapsensa tiedot Sukukirjaan: Elisabet Bergh (s. 1728) ”muutti Maaningan kappeliin, HalolanTavast-suvunomistamaanhoviin emännöitsijäksi ja synnytti siellä tyttären Annan, s. 1760, luultavasti nuorena kuollut ja pojan Karl Fredrikin s. 23.11.1763”. 

Aviottomien lasten äitien kohdalla ei ole kertaakaan halveksuntaan viittaavia nimityksiä: Sanaa ”äpärä” ei käytetä koskaan, eikä äitejä leimata huonomaineisiksi naikkosiksi tai syyllistetä. Aviottomien lasten nimet ja syntymäajatkin mainitaan, joten heidätkin on katsottu osaksi sukua. Toki osa sukutietoja lähettäneistä henkilöistä on varmasti sensuroinut aviottomuutta samoin kuin psyykkisiä sairauksia, vammoja, itsemurhia ja rikoksia, mutta yllättävän paljon niistä on silti mainintoja. 

Sukukirjasta löytyy runsaasti meheviä luon- nehdintoja eri henkilöistä, mikä tekee lukukokemuksesta nautittavan. Tavinsalmen 1600-luvun kappalaisen Paulus Laurentii Kauhasen (Skopa) puoliso oli ”Valborg Olavintytär, jota äkäluontoisuutensa tähden sanottiin Villi-Vapuksi”. Porvari Henrik Rivell (s. 1723) ”oli väkeväin juomain nauttimisesta ja tappelusta tunnettu”. Gabriel Procopaeuksen (m. 1690) kohdalla on maininta ”kivulloinen ja aivan huolimaton”, kun taas Johan Palmroth (s. 1693) taas ”oli perkioppinut mies, mutta niin hajamielinen, ettei tunnistanut omaa palvelusväkeään”. Karl Aejmelaeus (s. 1734) oli ”lapsuudessa raajarikko imettäjän huolimattomuudesta, jotta kävi kahdella kainalosauvalla, siksikun joi terveysvettä Turussa 1755; sen jälkeen tuli toimeen vaan yhdellä kepillä”. Originelleja tyyppejä eri suvuissa tuntui riittävän. 

Traagisia ovat merkinnät kuten mielipuoli, vähämielinen, heikkomielinen tai hourupäinen. Nimitykset ovat nykyihmisen silmissä loukkaavia, mutta aikakauden kielenkäytössä neutraalimpia. Merkinnät psyykkisistä sairauksista olisi voitu jättää pois, mutta yllättävää kyllä, niin ei ole tehty. Mielen sairaudetkin katsottiin osaksi suvun tarinaa, samoin kuin halvaantuminen, raajarikkoisuus tai kivulloisuus. Vararikkoja, väärennöksiä, holhouksenalaisia ja velkaantumisia tuodaan avoimesti esiin, samoin kuin tehtyjä murhia ja itsemurhia. Toki on mahdollista, että teoksen ilmestymisen jälkeen sukujen piirissä saattoi kohdistua närkästystä sitä henkilöä kohtaan, joka oli toimittanut Muinaismuistoyhdistykselle tiedon vaikkapa isoisän mielisairaudesta tai virasta erottamisesta. 

Sanalla ”rahvas” siis tarkoitettiin talonpoikia ja tilatonta väestöä. Sitä Sukukirjassa esitellään kuitenkin runsaasti. Rein–Reinius-suvun kohdalla selvitetään laajasti suvun talonpojat ja torpparit sekä tuodaan esiin heidän ansionsa kytöviljelyn edistäjinä. Gadd-suvun torpparihaarakin on päässyt mukaan. Lukuisista sukutauluista löytyy piikoja, renkejä, räätäleitä, liinakankureita, valureita, nahkureita, merimiehiä ja työmiehiä. Nordman suvun piirissä on solmittu avioliitto vuonna 1880 ”työmies Johan Erik Nordmanin” ja ”torpparintytär Edla Maria Vallvikin” välillä. Mitä muuta kaikki edelliset ovat kuin rahvasta? 

No, entäpä sitten se paljon toisteltu sanapari ”rahvaaseen vajonnut”, jonka siis pitäisi löytyä useasta eri kohdasta? Esiteltyjä sukuja on kirjassa 241. Mainita ”rahvaaseen vajoamisesta” löytyy vain kahden suvun kohdalta: Rothoviusten ja Ingmanien. Ingmanien esittelyssä todetaan, että ”Uudeltamaalta on suvun kantajoukko meidän aikoina rahvaaseen vajonneena tiettävästi hävinnyt”. 

Maininnasta huolimatta kyseistä sukuhaaraa on yllättävän tunnollisesti pyritty selvittämään. Krookien suvusta löytyy hivenen lievempi ilmaus: ”talonpoikaissäätyyn vajonnut haaraus”. Maininnat rahvaaseen vajoamisesta ovat siis Bergholmin Sukukirjassa harvinainen poikkeus, ei sääntö. 

Rothoviusten kohdalla maininta on huomionarvoinen: ”...mutta eräästä piispan veljestä polveutui täällä pappissuku, joka vieläkin elää, vaikka rahvaaseen vajonneena”. Lukijan ensioletus on, että rahvaaseen vajonneista ei löydy tietoja. Väärin, sillä he löytyvät sukutauluista! Huomio kohdistuu yhteen perhetauluun: ”Frans Henrik Rothovius, s. 1855. Tyhjäntoimittaja. Puoliso: Wilhelmiina hankkii perheen elatuksen kerjäämällä.” Syntyy väistämättä vaikutelma, että kyseessä on sukutiedot koonneen ja lähettäneen henkilökohtainen kiukunpurkaus. Merkintä ”vajoamisesta rahvaaseen” yhdistettynä tylyyn nimitykseen ”tyhjäntoimittaja” tuntuvat solvaukselta, joka on osoitettu epäsovinnaista elämää viettäneeseen 1880-luvulla elossa olevaan perheeseen eikä se siten varsinaisesti kuvaa sukuhaaran asemaa. 

Bergholmin Sukukirjaan on talletettu paljon 1800-luvun lopulla tunnettua muistitietoa, joka ei ole säilynyt välttämättä missään muualla. Ne ovat kirjan rikkaus. Perimätietoihin tulee tietenkin suhtautua suurella varauksella. Sukukirja on oman aikakautensa tuote, mutta silti yllättävän raikas. Kun kirjaa lukee, niin eteen avautuu uskomattoman värikäs kavalkadi suomalaista elämänmenoa ja ihmiskohtaloita 1600-luvulta 1800-luvun lopulle. Lukuisat tarinat sekä liikuttavat että naurattavat. Jollette usko, niin lukekaa Sukukirja! 

Tiina Miettinen

Kirjoittaja on Suomen Sukututkimusseuran tutkijajäsen 

Videokirjastossa on paljon katseltavaa

Toiminnanjohtajan tuumailuja

Suomen Sukututkimusseura on vuodesta 2008 lähtien videoinut esitelmöitsijöiden luvalla järjestämissään tilaisuuksissa pidettyjä esitelmiä. Nämä videot ovat Sukututkimusseuran jäsenten katseltavissa verkkosivuston jäsensivuilla sijaitsevassa Videokirjastossa. Sinne on kertynyt jo yli 160 esitelmän videotallenteet. 

Videokirjasto tarjoaa laadukkaita ja monipuolisia asiantuntijaesitelmiä, joiden avulla jokainen voi edistää omaa sukututkimusharrastustaan tai vain rentoutua mielenkiintoisten aiheiden äärellä. Videoiden kuvan taso ei välttämättä aina ole parhaasta päästä, mutta ääni kuuluu.

Videoiden katseleminen edellyttää Sukututkimusseuran verkkosivustolle kirjautumista. Se tapahtuu painamalla sivun oikeassa yläreunassa olevaa Kirjaudu-nappia sekä käyttäjätunnuksen ja salasanan näppäilemistä. Jokainen jäsen on saanut käyttäjätunnuksen ja salasanan jäsenmaksulaskussaan sekä paperi-Genoksen takakannen osoitekentässä ja digi-Genoksen sähköpostiviestissä. Jos et vielä ole Suomen Sukututkimusseuran jäsen, se hoituu helposti jäsenlomakkeella täällä.

Sukututkimuksen lähdeaineistoja

— FM Mervi Lampi, Arkistojen aarteita sukututkijoille (Kuulutko sukuuni 2014)

— FM Pertti Hakala, Karjalan evakoita koskevat lähteet (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Lapua 2008)

— FM Terhi Nallinmaa-Luoto, Perukirjat (Sukututkijan jatkokurssi 2009)

— Olli Matikainen, Tuomiokirjat ja sukututkimus (Teemalauantai syksy 2014)

— FT Terhi Nallinmaa-Luoto: Maaseudun käsityöläiset lähteiden valossa (Teemalauantai kevät 2016)

— Asiakaspalvelupäällikkö Kari Rantalainen: Isojako ja jakoasiakirjat (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Pori 2011)

— FT Kari-Matti Piilahti, Mitä läänintilit paljastavat esivanhemmista 1600-luvulla (Teemalauantai syksy 2014)

— FT Suvianna Seppälä: Maavero, verollepano ja veroluettelot (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Pori 2011)

— FM Veli-Matti Pussinen, Lääninhallitusten keskeisten aineistojen käyttö (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Turku 2010)

— Jarmo Luoma-aho: Yksityisistä keskusarkistoista lihaa luiden ympärille (Suku 2017 -tapahtuma)

— Juhani Kostet, Maistraatin ja oikeuden pöytäkirjat lähdeaineistoina (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Turku 2010)

— FT Kirsi Vainio-Korhonen, Ammattikuntien arkistot henkilöhistoriallisena lähteenä (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Turku 2010)

— FM Päivi Niemelä, Kauppalaivaston merimiehiä koskevat lähteet (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Turku 2010)

— Professori Eljas Orrman, Vanhan Suomen keskeiset asiakirjalähteet (Teemalauantai syksy 2013)

— FM Tuula Kiiski: Ortodoksiseurakuntien kirkonkirjat ja niiden käyttö (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Kuopio 2012)

— FM Tuula Kiiski: Henkikirjat itäsuomalaisen ortodoksisukututkimuksen apuna (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Kuopio 2012)

— Dosentti Jyrki Paaskoski: Sukututkija ja Venäjän arkistot (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Savonlinna 2014)

— FT Jukka Partanen: Sukututkija Viipurin arkistossa (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Savonlinna 2014)

Talonpojan elämää

— Dosentti Jari Niemelä: Suomi – pienviljelijöiden maa (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Pori 2011)

— FL Sami Louekari: Talonpojat maisemaa muokkaamassa (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Pori 2011)

— Professori Juhani Piilonen: Torpparit sukututkijan näkökulmasta (Teemalauantai syksy 2012)

— Dosentti Anneli Mäkelä-Alitalo: Kuinka talonpoikaista maata perittiin? (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Pori 2011)

— Professori Pirjo Markola: Maaseudun tilaton väestö 1800-luvulla (Teemalauantai syksy 2012)

— Dosentti Anneli Mäkelä-Alitalo: Aatelisperheet ja heidän lampuotinsa (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Pori 2011)

— FM Markku Haapanen: Rusthollien erityisasema talonpoikaisyhteisössä (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Pori 2011)

— FT Suvianna Seppälä: Taksvärkistä tammitynnyreihin. Mitä verotus kertoo talonpojan elinkeinoista? (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Pori 2011)

— FT Heikki Rantatupa: Ryhmäkyliä ja yksittäistaloja – asutusmuodot 1690-luvun kartoissa (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Pori 2011)

— FM Marja-Liisa Putkonen: Tilattoman väestön alakomitean arkisto sukututkimuksen lähteenä (Teemalauantai syksy 2012)

Sotilaat

— FM Matti Kankaanpää, 1600-luvun sotilaslähteet (Sukututkijan jatkokurssi 2009)

— FT Petri Karonen, Suurvaltakauden uudet tulkinnat Ruotsissa ja Suomessa (Teemalauantai syksy 2014)

— Dosentti Antti Kujala, Suomi suuressa pohjan sodassa 1700–1714 (Teemalauantai kevät 2013)

— Dosentti Christer Kuvaja, Isovihan tapahtumat ja lähteet (Teemalauantai kevät 2013)

— FM Pertti Hakala, Ruotujakolaitoksen sotilasrullat (Sukututkijan jatkokurssi 2009)

— FT Heikki Vuorimies: 1700-luvun ruotsalaisarkistot ja suomalaisten sotilaiden elämäkerrat (Teemalauantai syksy 2016)

— FT Heikki Vuorimies: Ruotsalaissotilaat sulhasmiehinä suuren Pohjan sodan jälkeisessä Hämeessä (Suku 2017 -tapahtuma)

— FM Juha-Matti Granqvist: Sotilaskäsityö Helsinki-Viaporissa 1700-luvulla (Teemalauantai kevät 2015)

— FM Kati Toivanen: Sotilaskarkuruus Suomen sodassa 1808–1809 (Teemalauantai kevät 2015)

— Jukka Torvelainen: Suomalainen sotaväki autonomian aikana (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Savonlinna 2014)

— FM Heikki Vuorimies: Ruotusotilaiden tutkiminen (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Savonlinna 2014)

— FM Heikki Vuorimies: Ruotujakolaitoksen ajan sotapäällystön tutkiminen (Teemalauantai kevät 2015)

— FT Aapo Roselius, Suomalaiset Viron vapaussodassa (Teemalauantai kevät 2014)

Savo ja Karjala

— Professori Veijo Saloheimo: Savolaiset muuttomiehinä 1500- ja 1600-luvuilla (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Kuopio 2012)

— FT Sofia Kotilainen: Itäsuomalaissukujen nimeämiskäytäntöjen historiaa (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Kuopio 2012)

— Professori Tapio Hämynen: Naisen asema ortodoksisessa suurperheessä (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Kuopio 2012)

— FT Jukka Kokkonen: Karkureita, opintomatkalaisia, toimeentulon perässä kulkijoita. Maastamuutto ja oikeus siihen varhaisen uuden ajan Ruotsissa (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Kuopio 2012)

— FT Antti Räihä, Porvarina Uudenkaupungin rauhan jälkeisellä rajaseudulla (Teemalauantai kevät 2013)

— Emeritusprofessori Yrjö Kaukiainen, Elikö Vanhan Suomen rahvas sorrossa ja kurjuudessa? Näkökulmia kansan elinolosuhteisiin Vanhassa Suomessa (Teemalauantai syksy 2013)

— FL Riikka Myllys, Vanhan Suomen lahjoitusmaiden tutkimuksesta (Teemalauantai syksy 2013)

— Riikka Myllys: Kumppanuutta, kärhämöintiä ja kapinointia. Lahjoitusmaaisäntien ja alustalaisten suhteet Vanhan Suomen donaatioilla (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Savonlinna 2014)

— Anu Koskivirta: Rajaseuta, riitamaa ja väkivalta Savo-Karjalassa Ruotsin vallan ajan lopulla (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Savonlinna 2014)

— Antti Räihä: Kauppiasporvarina Vanhassa Suomessa (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Savonlinna 2014)

— Ulla Ijäs: Vanhan Suomen saksalaiskauppiaiden avioliittostrategioista (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Savonlinna 2014)

— Piia Einonen: Kieli, kulttuuri, sääty ja uskonto identiteetin rakennusaineina 1800-luvun alkupuolen Viipurissa (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Savonlinna 2014)

— Ulla Ijäs, Marie Hackman ja mitä kauppahuoneen tilikirjat paljastavat sukututkijalle (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Turku 2010)

— Sakari Auvinen: Suvut, Saimaa ja rahtiliikenne (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Savonlinna 2014)

— Mirja Karjalainen ja Reetta Väänänen: Olavin linnan liepeille kotoutuneen Redsven-suvun vaiheita 1500-luvulta (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Savonlinna 2014)

— FT Anja Tsokkinen: Ortodoksisen Tschokkisten suvun tutkiminen Korpiselän, Suistamon ja Soanlahden lähteistä (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Kuopio 2012)

— Pääjohtaja Jussi Nuorteva: Kansallisarkiston ostama Curt von Stedingkin arkisto (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Savonlinna 2014)

Varsinais-Suomi ja Satakunta

— Ari Höyssä, Varhaiset esikaupungit, esimerkkinä Raunistula (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Turku 2010)

— Veli-Pekka Toropainen, Turun ulkomaalaistaustaiset porvarit (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Turku 2010)

— FM Heidi Grahn: Patruunoita Salon seudun ruukeilla (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Salo 2015)

— FT Georg Haggrén: Lasitehtaita Åvikista Iloniemeen. Lasiteollisuus Salon seudun maalaisyhteisöjen mausteena (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Salo 2015)

— FM Veli-Matti Pussinen: Suomen rautaruukkien vallonisuvut (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Salo 2015)

— Juha Vuorela: Ruukkisukuja (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Salo 2015)

— FM Tanja Bergroth: Koski ajan virrassa – ruukki, kartano ja ruukin väki (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Salo 2015)

— HuK Torsti Salonen: Kuninkaantien historiaa (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Salo 2015)

— FT Leeni Tiirakari: Maalaiskartanoiden sukuomistus Somerolla 1600-luvulta alkaen (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Salo 2015)

— FT Veli Pekka Toropainen: Ulkomaalaisen porvariston sukulaisuusverkostot 1600-luvun Turussa (Suku 2017 -tapahtuma)

— FT Veli Pekka Toropainen: Toltti lautoja Luvialta Tukholmaan. Suomen rannikkovesien talonpoikaispurjehdus (4)

— FT Janne Haikari: Valta ja vallattomuus 1600-luvun talonpoikaisyhteisössä. Talonpoikien ja virkamiesten suhde Porin kreivikunnassa (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Pori 2011)

— Ulla Koskinen ja Virpi Nissilä: Mitä Ala-Satakunnan 1600-luvun tuomiokirjat kertovat vauraista talonpoikaissuvuista? (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Kuopio 2012)

Siirtolaisuus

— HuK Elisabeth Uschanov: Siirtolaiset rekistereissä ja tietokannoissa (Teemalauantai syksy 2015)

— HuK Elisabeth Uschanov: Siirtolaisrekisteri ja Kokkolan maistraatin passiluettelot (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Kokkola 2013)

— HuK Elisabeth Uschanov: Amerikansiirtolaisten jäljittäminen digitaalisen tutkimuksen aikana (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Kokkola 2013)

— HuK Elisabeth Uschanov, Amerikan siirtolaisuus (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Kokkola 2013)

— FM Magnus Enlund: Amerikansiirtolaisten kirjeet vanhaan maahan (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Kokkola 2013)

— FM Tuomo Känsäkangas: Paluumuutto Pohjois-Amerikasta Keski-Pohjanmaalle (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Kokkola 2013)

— FT Tarja Raninen-Siiskonen: Amerikansuomalaiset Neuvosto-Karjalassa (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Kokkola 2013)

— FM Jouni Korkiasaari: Suomalaissiirtolaisten maamerkkejä Pohjois-Amerikassa (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Kokkola 2013)

— Emeritusprofessori Auvo Kostiainen: Amerikansuomalaiset tutkimuksen kohteena (Teemalauantai syksy 2015)

— FM Magnus Enlund: Miten lukea amerikankirjeitä? (Teemalauantai syksy 2015)

— Dosentti Christer Kuvaja, Virolaisten muuttoliike Uudenmaan rannikolle 1700-luvulla (Teemalauantai kevät 2014)

— Kasper Kepsu, Valtakunnan suuri viemäri. Muuttoliike Inkerinmaalle 1600-luvulla (Teemalauantai syksy 2014)

— FT Marko Lamberg: Yksin Tukholmassa, suku Suomessa. Sukusiteiden merkitys pääkaupungin suomalaisten elämässä ja arjessa noin 1400–1800 (Teemalauantai syksy 2016)

— FT Nils Erik Villstrand: Ruotsalaistumista suomalaisin voimin. Suomesta Blekingen lääniin siirretyt laivamiehet 1680-luvulla (Teemalauantai syksy 2016)

— Maria Enckell: Finländskt sjöfolk och Alaskas ryska tids historia (Suku 2017 -tapahtuma)

— Maud Wedin: Skogsfinnarnas spännande historia från kolonisation till svenska prinsessor (Suku 2017 -tapahtuma)

Kaupunkitutkimus

— Ari Höyssä, Varhaiset esikaupungit, esimerkkinä Raunistula (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Turku 2010)

— Juhani Kostet, Kaupungin hallinto (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Turku 2010)

— Veli-Pekka Toropainen, Turun ulkomaalaistaustaiset porvarit (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Turku 2010)

— Ulla Ijäs, Marie Hackman ja mitä kauppahuoneen tilikirjat paljastavat sukututkijalle (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Turku 2010)

— Professori Jari Ojala: Kokkolan kauppaporvareiden sukulaisverkostot 1700–1800-luvulla (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Kokkola 2013)

— FM Seija Johnson: Kokkolalainen Roosin kauppiasperhe (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Kokkola 2013)

— FT Maija Ojala: Itämeren alueen kaupunkien käsityöläiset  1350–1620 (Teemalauantai kevät 2016)

— Professori Kirsi Vainio-Korhonen: Suomen kaupunkien käsityöläiset  ja heidän ammattikuntansa (Teemalauantai kevät 2016)

— Veli Pekka Toropainen: Ulkomaalaisen porvariston sukulaisuusverkostot 1600-luvun Turussa (Suku 2017 -tapahtuma)

— FM Markku Kuorilehto: Suomalaiset merimiehet maailmalla purjelaivakauden päättyessä (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Kokkola 2013)

Suomi vuosina 1917–1918

— FT Samu Nyström: Suomi 1917 – toivon, toiseuden ja vihan aika (Teemalauantai syksy 2017)

— FT Jouko Kokkonen: Kenellä oli valta Suomessa 1917? (Teemalauantai syksy 2017)

— FM Terhi Nallinmaa-Luoto: Politikointia, elintarvikepulaa ja lakkoilua  (Teemalauantai syksy 2017)

— FT Jukka Partanen: Järjestysvalta horjuu (Teemalauantai syksy 2017)

— FT Markko Tikka: Vuoden 1918 sodan valkoisten lähteet (Suku 2018 -tapahtuma)

— Pete Pesonen: Vuoden 1918 sisällissota työväen muistitiedossa (Suku 2018 -tapahtuma)

— FT Jukka Partanen: Vapaussoturin elämäkerran rakentaminen (Suku 2018 -tapahtuma)

— FT Matti Lackman: Kolme vuoden 1918 kokenutta (Suku 2018 -tapahtuma)

— Reetta Laitinen: Punamuistelmia ja muuta aineistoa Kansan Arkistossa (Suku 2018 -tapahtuma)

— FT Tuomas Hoppu: Vuoden 1918 sodan punaisten lähteet (Suku 2018 -tapahtuma)

— Sami Suodenjoki: Sotavankikysymys ja vankileirit 1918 (Teemalauantai kevät 2018)

— Sirpa Kähkönen: Elämä arkistoissa – sisällissodan tutkiminen suvun sisäisenä velvoitteena (Teemalauantai kevät 2018)

— FT Lars Westerlund: Sotasurmaprojekti ja sen pohja-aineisto sukututkijan apuna (Teemalauantai kevät 2018)

— Ilkka Huhta: Papisto sisällissodassa (Teemalauantai kevät 2018)

— Dosentti Mervi Kaarninen: Sisällissodan orvot itsenäisessä Suomessa (Teemalauantai syksy 2018)

Aateli ja vähemmistökansallisuudet

— Dosentti Anneli Mäkelä-Alitalo: Aatelisperheet ja heidän lampuotinsa (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Pori 2011)

— FT Tiina Miettinen: Rajapiiriltä fideikomissiin. Kartanoiden maanluonnot 1500-luvulta 1900-luvulle (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Salo 2015)

— FT Teppo Vihola: Kartanoiden väkeä. Kotiopettajista navettapiikoihin (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Salo 2015)

— Professori Kirsi Vainio-Korhonen: Aatelisneitojen elämänpiiri suomalaisissa kartanoissa 1750–1850 (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Salo 2015)

— Amanuenssi Gunilla Peräsalo: Ritarihuoneen sukututkimustoiminta (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Salo 2015)

— FL Harry Halén: Venäläisperäinen väestö Suomessa ennen itsenäistymistä (Teemalauantai kevät 2019)

— Varpu Myllyniemi: Inkerin suomalaiset seurakunnat (Teemalauantai kevät 2019)

— Pekka Nevalainen: Pakolaisuus Suomeen itärajan takaa vuosina 1917–1944 (Teemalauantai kevät 2019)

— Pekka Nevalainen: Suomen turvallisuuspoliisin arkisto vuoteen 1948 ja sen käyttäminen vähemmistökansallisuuksien tutkimuksessa (Teemalauantai kevät 2019)

Tarinoista ja sukukirjoista

— Anna Kortelainen: Tietokone ja iltanuotio – sukututkija tarinankertojana (Suku 2017 -tapahtuma)

— Hanna Suutela & Maria Lassila-Merisalo: Perustiedoista mikrohistorialliseksi kertomukseksi eli kuinka saat muutkin kiinnostumaan esivanhemmistasi (Suku 2017 -tapahtuma)

— Taina Ukkonen: Suku- ja henkilöhistoriasta kertovien tarinoiden tietoa (Suku 2017 -tapahtuma)

— Yrjö Varpio: Miten kirjoitin sukukirjaan tarinan (Suku 2017 -tapahtuma)

— Eeva-Liisa Oksanen: Sukututkimuksesta historiallinen romaani (Suku 2017 -tapahtuma)

Geneettinen sukututkimus

— Riikka Piironen: Aloita geneettinen sukututkimus! (Suku 2017 -tapahtuma)

— Teuvo Ikonen & Marja Pirttivaara: DNA-selvitys sukututkimuksen tukena (Suku 2017 -tapahtuma)

— Ira Vihreälehto: DNA-testit johdattivat tuntemattoman isoisän jäljille (Suku 2017 -tapahtuma)

— FT Marja Pirttivaara: Mitokondrion DNA-kartoituksen hyödyntäminen sukututkimuksessa (Suku 2017 -tapahtuma)

— Riikka Piironen: DNA-serkkutestillä tuloksia sukututkimukseen (Suku 2017 -tapahtuma)

— FT Marja Pirttivaara: Y-kromosomin DNA-kartoitus sukututkimuksen apuvälineenä (Suku 2017 -tapahtuma)

— Professori Olli Silvén: Esivanhempien juuria paikantamassa yDNA- ja autosomaalitiedon varassa (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Seinäjoki 2016)

— VTL, FM Erkki Nenonen: Mitä mtDNA kertoo Sursill-sisaruksista ja heidän äidistään (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Seinäjoki 2016)

— Paavo Salonen: Suomen vallonit ja DNA-tutkimus (Suku 2017 -tapahtuma)

— Hannu Tawast: Tawast-sukujen yDNA-tutkimus (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Seinäjoki 2016)

— FT Marja Pirttivaara: Genomitieto sukututkimuksen apuna maailmalla (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Seinäjoki 2016)

Muuta mielenkiintoista

— FT Veli Pekka Toropainen, Turun pyövelit (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Turku 2010)

— Sami Männistö, Turun tuomiokirkon haudat (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Turku 2010)

— FT Anu Lahtinen, Rouvat, vaimot ja vakoojat – valtapeliä nuijasodan kulisseissa (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Lapua 2008)

— FM Emmi Lahti: Rakkaustaikoja, kotitalouden ja terveyden suojaamista. Naisten harjoittama taikuus Suomessa 1700-luvun jälkipuoliskolla (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Kuopio 2012)

— FT Tina Miettinen, Suurvaltakauden sukupuut kultausta, väärennöstä vai vakavaa sukututkimusta (Kuulutko sukuuni 2012)

— Anto Leikola, Kuka kuuluu sukuun, mitä suku tarkoittaa tänä päivänä (Kuulutko sukuuni 2012)

— FM Arto Hautala: Keskipohjalaisten parlamentaarikkojen keskinäisiä sukulaisuussuhteita

(Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Kokkola 2013)

— FT Ülle Tarkiainen, Viro Ruotsin valtakunnan osana (Teemalauantai kevät 2014)

— Pääjohtaja Jussi Nuorteva: Kirkkojen hautajaisvaakunat ja Europeana Heraldica -tietokanta sukututkimuksen lähteenä (Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Salo 2015)

— FT Tiina Miettinen: Totta ja tarua Uumajan Tegistä. Sursillin suku 1500-luvun voudintilien asiakirjoissa (Suku 2017 -tapahtuma)

— FT Arja Rantanen: Vad kan personhistorisk uppgifter berätta om lokala förtroendemän i gången tid? (Suku 2017 -tapahtuma)

— FM Arto Hautala: Suomen presidenttien sukujuuret (Suku 2017 -tapahtuma)

— Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio: Perusoikeudet sukututkimuksessa (Suku 2017 -tapahtuma)

— FT Pasi Saarimäki: ”Muualta se on sen hankkinut, pitäköön kiinni oikeasta isästä!” –Aviottoman lapsen elättämisen ongelmat (Teemalauantai syksy 2018)

— FT Tiina Miettinen: Raffinoitua kärsimystä – Jean Sibelius sukututkimuksen uhrina (Syyskokousesitelmä 2018)

— Heikki S. Vuorinen: Suomalaisten kuolinsyyt 1700–1800-luvuilla (Teemalauantai, syksy 2019)

— FT Tiina Miettinen: Turmeltuneet suvut biologista sukututkimusta 1900-luvun alussa (Teemalauantai, syksy 2019)

— Suvi Rytty: Aatteellinen rokotusvastaisuus Suomessa (Teemalauantai, syksy 2019)

— FT Tiina Miettinen: Suomalaisen sukututkimuksen vaiheita keskiajalta tähän päivään (Syyskokousesitelmä 2019)

P. T. Kuusiluoma

Kirjoittaja on Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja

Varkaan jälkeläinen

Eräs sukututkijakollega kertoi taannoin olleensa serkkunsa syntymäpäivillä, missä hän oli hauskuuttanut juhlakansaa kertomalla esivanhempiensa juoppous-, salavuoteus- ynnä muista toilailuista. Seuraavana päivänä serkku oli soittanut hänelle närkästyneenä ihmetellen eikö sukututkijakollegalla ole eläkepäivinään muuta tekemistä kuin tonkia suvun salaisuuksia ja levitellä niitä ympäriinsä! Joillekin kaukanakin menneisyydessä eläneitten esivanhempien synnit ovat arka asia.

Itse ilahduin ikihyviksi, kun äitini esi-isistä tuli vastaan se hevosvaras, jonka löytymisellä harrastustaan aloittelevia sukututkijoita aina pelotellaan. En tosin tiedä varastiko esi-isäni Abraham Sahlgren koskaan hevosta – kaikkea muuta kylläkin. Omat sukulaiseni ovat suhtautuneet tyynesti tietoon varkaasta esi-isänä. 

Abraham Sahlgren syntyi Sauvon Salmen kylässä 6.12.1771. Hänen vanhempansa olivat ruotusotamies Johan Erikinpoika Sahlgren (1746–1784) ja Lisa Simonintytär (1744–1820). Johan Sahlgren oli kemiöläistä sukujuurta. Isänsä kuollessa Abraham ei ollut kolmeatoista täyttänyt. Oltuaan ensin pari vuotta renkinä Sauvon Salmen Kylänpään rusthollissa hän siirtyi Sauvon Liivalan rusthollin palvelukseen vuonna 1787. 

Liivalan rusthollin omistivat Sauvon nimismies Simon Flodberg (1746–1813) ja hänen vaimonsa Helena Busch (1735–1811). Avioituessaan Simon Flodbergin kanssa Helenalla oli avioton tytär Fredrika (1768–1840). Pariskunnan ainoa yhteinen lapsi Karl Johan kuoli kaksivuotiaana, jolloin Fredrikasta tuli Liivalan rusthollin ainoa perillinen. 

Heti Liivalaan asetuttuaan Abraham iski silmänsä talon perijättäreen ja pian Fredrika olikin raskaana. Talon renki tuskin oli nimis- miehelle ja hänen vaimolleen mikään unelmavävy, mutta epämieluisa avioliitto kuitenkin solmittiin, kunhan sulhanen ensin täytti laissa säädetyt 18 ikävuotta. Jatkossa se, että ainoa tytär avioitui rengin kanssa, osoittautui pieneksi murheeksi. Paljon pahempaa oli nimittäin tulossa. 

Avioliitto rengin kanssa merkitsi Fredrikalle sosiaalisen aseman laskua ja ennen pitkää myös ainakin jonkinasteista välirikkoa äidin ja isäpuolen kanssa. Luultavasti osittain siitä syystä Abraham ja Fredrika muuttivat vuonna 1791 Turkuun, missä Abraham toimi puutarharenkinä Turun akatemian kasvitieteellisessä puutarhassa. Viimeistään Turussa alkoi Sahlgrenin pariskunnan alamäki. Ensin rikoksen poluille sortui Fredrika. Hän jäi kiinni kaupitellessaan varastamaansa palttinaa Turun torilla. 

Vuoden 1804 alussa Sahlgrenin perhe muutti takaisin Sauvoon asettuen sumaan Liivalan rusthollin mailla sijainneeseen Hujalan torppaan. Heti saman vuoden maaliskuussa Abraham jäi kiinni verekseltään murtauduttuaan Sauvon Vartsalon rusthollin aittaan. Seurauksena oli ensimmäinen monista reissuista Turun linnan vankilaan. 

Seuraavat kymmenen vuotta Abraham pysyi kaidalla tiellä tai varasti jäämättä kiinni. 

Sen jälkeen alkaneen murtojen sarjan kohteeksi joutuivat ainakin Sauvon Raitniemen säteri, Halikon Yöntilän Ruutin ja Maislan talot sekä Halikon Riikolan Alastalon rustholli. Abraham ei yleensä käynyt varkaissa yksin, vaan hänellä oli rikostoveri tai kaksi. Turun linnan vankila ja lopulta myös Suomenlinna tulivat hänelle tutuksi. 

Alkuvuoteen 1822 mennessä Abraham Sahlgren oli jälleen kerran rangaistuksensa kärsinyt ja palannut Sauvoon. Merkinnät rippikirjassa loppuvat hänen kohdallaan vuonna 1825 ja hänen nimensä on yliviivattu ilman minkäänlaista selitystä. Sauvon rippikirjassa 1822–1830 Fredrika on vaimo, mutta seuraavassa rippikirjassa hän on leski. Sen mukaan Abraham siis kuoli vuosien 1825–1830 välisenä aikana. Missä ja miten, on toistaiseksi selvittämättä. 

Abrahamin ja Fredrikan vanhin poika Elias Sahlgren (1789–1829) kasvoi isovanhempiensa hoivissa ja peri aikanaan Liivalan rusthollin. On kuitenkin todettava, että Elias oli suurelta osin isänsä poika. Abrahamin ja Fredrikan tarinaa kertoessani en voi olla taas kerran ihmettelemättä kuinka niin hyvistä lähtökohdista kaikki saattoi mennä täysin pieleen. 

Pirjo Terho 

Genokselle vertaisarviointitunnus

Toiminnanjohtajan tuumailuja

Tarkkasilmäinen lukija pani merkille, että Aikakauskirja Genoksen numerossa 1/2020 yhden artikkelin alussa oli logo Vertaisarvioitu. Kyse on vertaisarviointitunnuksesta. Tieteellisten seurain valtuuskunta myötää sen tiedekustantajille, jotka haluavat erityisesti merkitä julkaisemansa vertaisarvioidut artikkelit. 

 

Vertaisarvioinnilla eli referee-käytännöllä tarkoitetaan sitä, että lähetetyn artikkelin arvioivat toimituksen lisäksi ulkopuoliset ja riippumattomat asiantuntijat, joita on vähintään kaksi ja jotka ovat alalla aktiivisesti toimivia tutkijoita. Vertaisarvioijien henkilöllisyys salataan artikkelin kirjoittajalta. Vertaisarvioinnissa tarkistetaan julkaistavaksi tarjotun ar- tikkelin asiasisältö ja tieteellinen merkittävyys.

Tunnuksen käyttöönoton tavoitteena on yhdenmukais- taa kotimaisen tiedekustantamisen vertaisarviointikäytäntöjä sekä edistää julkaisujen laadunarvioinnin läpinäkyvyyttä. Tieteellistä laadunarviointia koskevien yhteisten kansallisten standardien määrittely auttaa kustantajia, arvioijia ja kirjoittajia kehittämään omaa toimintaansa sekä parantamaan julkaisujen laatua. Tunnus myös ilmaisee selkeästi lukijoille, mitkä kirjoitukset ovat vertaisarvioituja. 

Vertaisarviointi ei ole tieteellisessä julkaisemisessa uusi ilmiö, sillä vastaavaa käytäntöä on esimerkiksi Genoksessa noudatettu jo vuosikymmenien ajan. Ennen tunnuksen käyttöönottoa Genoksessa ilmoitettiin artikkelin lopussa vertaisarvioinnista. 

Numeron 1/2020 pääkirjoituksessa Genoksen uusi päätoimittaja, FT Pirita Frigrén totesi, että vertaisarviointitunnus ”kertoo myös siitä, että lehden laatua valvoo eri aihepiirien ja aikakausien asiantuntijoista koostuva toimitusneuvosto.” 

Suomen Sukututkimusseura alkoi julkaista Aikakauskirja Genosta vuonna 1930 ja tänä vuonna lehti juhlii 90-vuotisjuhlavuottaan. Genos on Sukututkimusseuran jäsenetu. 

P. T. Kuusiluoma

Kirjoittaja on Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja