tiistai 9. lokakuuta 2018

Kauanko vastausta kirkkoherranvirastosta on kohtuullista odottaa?

Suomen Sukututkimusseura on antanut suosituksia siitä, kuinka kauan sukututkijan on kohtuullista odottaa vastausta todistustilaukseensa evankelisluterilaisen seurakunnan kirkkoherranvirastosta tai seurakuntayhtymän keskusrekisteristä. 

Seuran näkemyksen mukaan sukututkija voi edellyttää, että kirkkoherranvirastot ja keskusrekisterit lähtökohtaisesti noudattavat julkisuuslain 14.3 §:ssä säädettyjä toimitusaikoja tietojenluovutustilanteissa. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. sitä, että myös sukututkimusta varten tehty todistustilaus on käsiteltävä viivytyksettä, vaikka pyydettyjä tietoja ei ehkä voitaisikaan heti toimittaa. 

Näin kirkkoherranvirastossa voidaan heti havaita, että pyyntö on epätarkka tai se ei sisällä riittävää selvitystä tietojen käyttötarkoituksesta, sukututkijaa voidaan pyytää täydentämään tilaustaan. 

Suomen Sukututkimusseura katsoo, että sukututkijan tarvitsema yksittäinen ja vähän selvitystyötä vaativa tieto täytyy voida toimittaa tilaajalle julkisuuslain mukaisessa kahden viikon toimitusajassa. Jos sukututkimusta varten tehty todistustilaus edellyttää yksittäistä tietoa enemmän kirkonkirjojen tutkimusta, Seura pitää kolmen kuukauden toimistusaikaa ehdottomana kohtuullisen toimitusajan takarajana. 

Kolmen kuukauden toimitusaikaan on sisällyttävä se aika, joka kuluu, jos kirkkoherran- virasto tai keskusrekisteri ottaa yhteyttä elossa olevaan henkilöön ja tiedustelee haluaako tämä väestötietolain mukaisesti kieltää tietojensa luovut- tamisen sukututkimusta varten samoin kuin ao. henkilön vastauksen saamiseen kuluva aika. 

Seura katsoo, että yli kolmen kuukauden toimitusaika on perustuslain, julkisuuslain ja hallintolain nojalla sekä ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisukäytännön perusteella kohtuuttoman pitkä. Jo kuukauden päivät odotettuaan sukututkija voi aivan perustellusti tiedustella puhelimitse tai sähköpostitse tilauksensa käsittelyn tilaa. 

Mikäli sukututkija ei saa kolmen kuukauden kuluessa tilauksensa tekemisestä vastausta tiedusteluunsa tai pyytämiään tietoja, on syytä kehottaa kirkkoherraa toimimaan lainsäädännön edellyttämällä tavalla ja toimittamaan tilatut tiedot enemmittä viivästyksittä. 


Hallintokantelulla vauhtia hidasteluun


Mikäli sukututkija ei tämänkään jälkeen saa mitään vastausta tiedusteluihinsa, Suomen Sukututkimusseura suosittelee tekemään hallintokantelun kirkkoherran valvontaviranomaiselle eli ao. tuomiokapituliin. Samoin on syytä toimia, jos kirkkoherranvirasto ilmoittaa, ettei se ota lainkaan tai toistaiseksi vastaan sukututkimusta varten tilattavia todistustilauksia tai muuten kieltäytyy antamasta pyydettyjä tietoja. 

Jos kirkkoherranvirasto ilmoittaa, että todistuksen toimittaminen tulee kestämään kauemmin kuin suositellut kolme kuukautta, voi sukututkija harkita, onko arvioitu toimitusaika hyväksyttävissä. Mikäli hän katsoo, että ilmoitettu toimitusaika on kohtuuttoman pitkä, on sellaisessakin tapauksessa syytä tehdä hallintokantelu. 

Jos kirkkoherranvirasto antaa sukututkimusta varten tehtyyn todistustilaukseen kielteisen päätöksen, on se aina annettava kirjallisesti ja siitä on käytävä ilmi päätöksen perustelut ja ne lainkohdat, joihin päätös nojaa. Lisäksi kielteiseen päätökseen on liitettävä muutoksenhakuohje. Mikäli kirkkoherranvirasto ei edes pyynnöstä anna muutoksenhaku- kelpoista päätöstä, on tällaisessakin tilanteessa syytä tehdähallintokantelu. 

Asianomaiselle tuomiokapitulille osoitettu hallintokantelu on vapaamuotoinen ilmoitus siitä, ettei kirkollinen väestörekisteriviranomainen kansalaisen käsityksen mukaan toimi lain edellyttämällä tavalla.


P. T. Kuusiluoma
Toiminnanjohtaja



torstai 4. lokakuuta 2018

Tulevaisuuden arkistoaineistot vakavan uhan edessä

Suomen Sukututkimusseuran hallitus päätti kokouksessaan 29.9.2018 antaa valtiovarainministeriölle lausunnon ns. tiedonhallintalain luonnoksesta. Seura tarkastelee lakiluonnosta nimenomaan arkistojen loppukäyttäjän eli tutkijan näkökulmasta ja pyrkii erityisesti pitämään silmällä sitä, millaisia julkishallinnon tuottamia arkistoaineistoja esitetyn lain nojalla tulevaisuuden suku- ja henkilöhistorian tutkijoilla olisi käytettävissään. Näköala tulevaisuuteen on lohduton.


Kenellä asiantuntemusta arkistoaineistojen arvonmääritykseen?


Suomen Sukututkimusseura pitää erityisen ongelmallisena lakiluonnoksen 33 §, jossa määritellään ne aineistot, jotka tulevaisuudessa kuuluisivat kansalliseen kulttuuriperintöön ja tulisivat siten viranomaisten arkistoista tallennetuiksi. Sellaisia olisivat viranomaisten keskeiset yhteiskunnallisia tehtäviä, niiden toimivaltaa, toiminnan suunnittelua, johtamista ja päätöksentekoa sekä niiden täytäntöönpanoa ja vaikutuksia kuvaavat olennaiset tietoaineistot. 

Myös sellaiset viranomaisten tietoaineistot voitaisiin arkistoida, jotka olennaisella tavalla kuvaavat Suomen historiallista, valtiollista, yhteiskunnallista, taloudellista, väestöllistä ja sivistyksellistä kehitystä sekä luonnon- ja kulttuuriympäristöä tai niiden muutoksia tai niillä voi olla myöhempää oikeudellista merkitystä.

Edellä mainittuja viranomaisten tietoaineistoja voitaisiin arkistoida vain, jos jo etukäteen tiedetään, mikä aineistossa on olennaista tieteelliselle ja historialliselle tutkimukselle. Tämä tehtävä annettaisiin uudelle tiedonhallintalautakunnalle, jonka pitäisi kyetä kokonaisuudessaan eri näkökulmista arvioimaan ne tarpeet ja rajoitteet, jotka kutakin arkistoitavaksi haluttavaa tietoaineistoa koskevat. 

Suomen Sukututkimusseura suhtautuu hyvin epäillen siihen, olisiko tiedonhallintalautakunnalla riittävää osaamista tehdä näin laaja-alaisia, kauskantoisia ja monitahoisia päätöksiä ilman, että viranomaisten asiakirjojen arkistoimisen yksi tärkeimmistä tehtävistä — tätä päivää koskevien lähdeaineistojen säilyttäminen tulevaisuuden tutkimukselle — vaarantuu. 

Maamme keskeisintä arkistoviranomaista, Kansallisarkistoa tulisi tiedonhallintalaissa resursoida niin, että se tiedonhallintalautakunnan sijaan voisi hoitaa puheena olevat arkistoaineistojen arvonmääritykset. Kansallisarkiston neuvottelukunta, joka koostuu laajasta arkiston sidosryhmiä edustavasta asiantuntijajoukosta — sukututkijat mukaan lukien — olisi yhdessä arkiston omien asiantuntijoiden kanssa erinomainen ryhmä säilytyskriteerien määrittämiseen.

Lakiluonnoksen 33 § on ongelmallinen myös siitä syystä, että se liiaksi ohjaa arkistoaineistojen säilytyspäätöksiä. Ylipäätää lain tasolla ei tulisi määritellä kansalliseen kulttuuriperintöön kuuluvia tietoaineistoja niin yksityiskohtaisesti kuin tiedonhallintalain luonnoksessa nyt tehdään. Sen mukaan pysyvään säilytykseen pääsisivät pääasiassa vain viranomaisten yhteiskunnallisia tehtäviä sekä niihin liittyvän toimivallan käyttöä kuvaavat aineistot. 


Liian ahtaasti määritelty kansallinen kulttuuriperintö


Suomen Sukututkimusseura pelkää, että tiedonhallintain luonnoksessa esitetty yksityiskohtainen määrittely kansalliseen kulttuuriperintöön kuuluvista tietoaineistoista johtaa viranomaisten arkistojen osalta sekä sisällölliseen että määrälliseen köyhtymiseen. Lakitekstissä muutenkin korostuu hävittäminen säilyttämisen kustannuksella. Lähdeaineistojen yksipuolistuminen ja oleellinen väheneminen ei voisi olla vaikuttamatta tieteellisen tutkimuksen tasoon. Akateemisella historiantutkimuksella olisi tulevaisuudessa käytössään lähinnä vain organisaatiohistoriaan kelpaavaa aineistoa.

Edellä mainittu kansalliseen kulttuuriperintöön kuuluvien tietoaineistojen määritelmä uhkaa vakavasti myös muuta historiallista tutkimusta kuten suku- ja henkilöhistoriaa, paikallishistoriaa ja kotiseutututkimusta, joiden lähteet koostuvat nimenomaan luonnollisia henkilöitä koskevista aineistoista. Lakiluonnoksen perusteluissa edellytetään, että luonnollisia henkilöitä koskevien tietoaineistojen osalta erityisen tarkasti arvioidaan, miltä osin ne ovat olennaisia ja keskeisiä kuvaamaan viranomaisten päätöksentekoa ja sen täytäntöönpanoa. Luonnonvarakeskuksen lausunnossa huomautetaan asiasta osuvasti:

Yksilöitä koskevia päätöksiä ei pidetä arkistoinnin kannalta oleellisina, vaikka niistäkin voi muodostua yhteiskunnallista päätöksentekoa kuvaavia tietoaineistoja. Tällainen linjaus ja sen suppea tulkinta voivat johtaa siihen, että tietoja säilyy painotetusti vain poliittista ja organisaatiohistorian-, ei muunlaista, esimerkiksi sosiaali-, marginaali- ja arjen historiankirjoitusta varten. Lähteiden tuhoaminen kaventaa mahdollisuuksia esimerkiksi myös mikrohistorialliseen lähestymistapaan ja genealogian edellytyksiin.

Samalla kannalla on Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, joka omassa lausunnossaan toteaa, että tiedonhallintalaki muodostaisi vakavan uhan kansalliselle kulttuuriperinnölle, tutkimukselle ja kansalaisten oikeudelle omaan ja sukunsa historiaan: 

Tilastoaineistot eivät voi missään tapauksessa korvata varsinaisia asiakirjoja tai tietoaineistoja tutkimuksen lähteinä. Viranomaisille, jotka arkistointitarvetta arvioivat, ei voida asettaa velvollisuutta selvittää tilastoaineistojen olemassaoloa ja vertailla niiden kattavuutta, eikä heidän voida myöskään olettaa tuntevan niitä tutkimusmahdollisuuksia, joita heidän aineistonsa tarjoavat. Jos lakiluonnoksen ehdottamaa mallia olisi sovellettu aikaisemmin, meillä ei esimerkiksi olisi yksityiskohtaista arkistotietoa viime sodissa kaatuneista. Voisimme pelkästään todeta, että kaatuneita oli noin 95.000. Tällöin yksittäisen henkilöiden tekemät äärimmäiset uhraukset olisi tehty täysin näkymättömäksi jälkipolville.

Myös Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan lausunnossa korostetaan sitä, että esitetty laki vaarantaisi yksilön historian ja kokemusten tutkimisen:

Tähän asti suomalainen tutkimus on voinut tukeutua yhtenäisin menetelmin koottuun, laajaan ja myös yksittäisen ihmisen historian ja kokemukset huomioon ottavaan arkistoaineistoon. Samalla humanistinen tutkimus on entistä määrätietoisemmin pyrkinyt antamaan äänen myös tavallisille ihmisille. Nykytutkimus korostaa, että on tärkeää saada kunkin ajan yhteiskunnallinen ja kulttuurinen menneisyys esiin kattavasti häviäjiä ja heikkoja unohtamatta.

Suomen Sukututkimusseura pitää lakiluonnoksessa vakavana puutteen myös siinä, että siitä on kokonaan jätetty pois muu kuin tutkimustarkoituksessa tapahtuva arkistojen käyttö. Kansalaiset käyttävät runsaasti viranomaisten arkistoja monenlaista tiedontarvetta tyydyttääkseen. Lakiluonnoksen pykälä 33 heikentäisi merkittävästi mm. tältä osin julkisuusperiaatteen toteutumista.

Vastaava huoli tulee esille myös yliopistonlehtori, YTT Pekka Henttosen (Tampereen yliopisto) lausunnosta:

Ylipäänsä ehdotuksen näkemys kulttuuriperinnön kannalta tärkeistä aineistoista on suorastaan vaarallinen. Tieteellisen historiantutkimuksen ohella arkistoja käytetään erittäin paljon myös sukututkimukseen sekä yleensä henkilökohtaisen ja paikallisen identiteetin rakentamiseen. Ehdotuksesta huokuu ajatus, että arkistoihin pitäisi puhtaan tilastollisen aineiston ohella jäädä tietoja vain merkittävien toimijoiden merkittävistä päätöksistä ja ”olennaisista” tapahtumista. Tämä ei vastaa lainkaan sen enempää yhteiskunnan kuin tutkimuksenkaan tarvetta.


Kuka kantaisi huolta kansallisesta kulttuuriperinnöstä?


Lakiluonnoksesta annettiin kaikkiaan 213 lausuntoa, joista ainoastaan kahdeksassa esitettiin syvällinen huoli tulevaisuuden historiantutkimuksen lähdeaineistoista. Suomen Sukututkimusseuran lisäksi lakiluonnoksen onnettomaan 33 § paneutuivat lausunnoissaan Kansallisarkisto, Museovirasto, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Suomen Historiallinen Seura, Turun yliopiston humanistinen tiedekunta, Luonnonvarakeskus ja yliopistonlehtori, YTT Pekka Henttonen.

Toki aiheesta on kirjoitettu myös muualla. Professori Kirsi Vainio-Korhonen kysyi Turun yliopiston Suomen historian oppiaineen blogissa Lastuja Suomen historiasta ”Onko uusi tiedonhallintalaki uhka humanistiselle tutkimukselle?”  ja Tapio Onnela totesi Suomen humanistiverkko Agricolassa, että ”Esitys tiedonhallintalaiksi herättää tyrmistynyttä vastarintaa”. Myös syyskuun lopulla ilmestyneen Historiallisen Aikakauskirja pääkirjoituksessa asiaa sivuttiin.

Edellä mainituista ja muutamista muista kirjoituksista huolimatta herättää kummastusta, etteivät historiantutkijat ole nostaneet tämän suurempaa meteliä oman alansa toimintaedellytysten radikaalista rajoittamisesta tulevaisuudessa. Lakiesityksen luonnoksesta lausuminen suoraan lainvalmistelijalle on tuhannen taalan paikka vaikuttaa siihen, että kehno esitys muutetaan hyväksyttäväksi. 

Nyt on luotettava siihen, että lausuntojen laatu korvaa määrän. Kansallisarkiston perusteellinen ja huomattavaa erityisasiantuntemusta osoittava lausunto kiinnittää ansiokkaasti huomiota tiedonhallintalain luonnoksen suurimpaan epäkohtaa eli mitä arkistoaineistoja tulevaisuudessa tutkitaan:

Yksilöä koskevilla tiedoilla on suuri merkitys siinä, miten kuva yhteiskunnasta muodostuu ja miten tutkimuksen avulla pystytään arvioimaan aiempia ilmiöitä ja tapahtumia. Mikäli yksilöä koskevia arkaluonteisia tietoja ei olisi aikanaan arkistoitu, ei pystyttäisi esimerkiksi tutkimaan vuoden 1918 uhrien kohtaloita, eikä voitaisi todeta Suomessakin harjoitetun rotuoppia ja rotu-hygieniaa. Tuleville sukupolville jäisi käsitys vain siitä, mitä tämä aika on pitänyt oikeana ja hyvänä tapana toimia (toimintakertomukset, poliittiset linjaukset yms.). Tutkimuksen keinoin on kuitenkin pystyttävä arvioimaan myös sitä, miten yhteiskunta ja viranomaiset ovat kohdelleet heikompiosaisia.

Suomen Sukututkimusseran edunvalvontaan kuuluu suku- ja henkilöhistorian harrastajien toimintaedellytysten valvominen ja se kohdistuu yhtälailla tämän päivän kuin tulevaisuudenkin sukututkijoihin. Sukututkimusseura tulee tarkasti seuraamaan tiedonhallintalain valmistelua ja tarpeen mukaan tarttumaan siinä havaitsemiinsa epäkohtiin.



P. T. Kuusiluoma
Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Kirkonkirjain synnystä ja ijästä

Kirkonkirjain synnystä ja ijästä



Jokaisen, joka on yrittänyt sukututkimusta itsenäisesti harjoittaa, on ennemmin tai myöhemmin täytynyt turvautua alkulähteisiin, siis kirkonkirjoihin, etupäässä n. s. historiakirjoihin, s. o. syntyneitten, vihittyjen ja kuolleitten luetteloihin. Tämän vuoksi koetan lyhyesti selostaa kirkonkirjain syntyä aikojen kuluessa eri maissa.
Yleensähän meillä ei päästä kirkonkirjain avulla pitemmälle kuin 1700- luvulle, muutamissa tapauksissa 1600-luvun loppupuolelle. Jos maakunta-arkiston mietinnössä löytyviin luetteloihin saa luottaa - ne ovat näet monissa kohdin hyvin epäluotettavia - olisi Suomen vanhin historiakirja tallella Hammarlandissa ja on se v:lta 1650. Nauvon ja Saltvikin ovat v:lta 1655 sekä Virolahden 1656. Vanhin Sukututkimusseuran jäljentämä historiakirja on äskenmainittu Virolahden ja seuraava järjestyksessä v:lta 1657 on Kokkolan. Helsinki kuuluu myöskin vanhimpien joukkoon, nim. v:lta 1667. Sekin on jo jäljennettynä Valtionarkistossa. Vanhimmat rippikirjat Suomessa ovat peräisin v:lta 1667 ja pitäisi niitä, jos olen oikein laskenut mainitusta komitean mietinnöstä, olla vielä tallella kolmessatoista seurakunnassa. Maassamme on näin ollen vielä koko joukko noin 260 vuotta vanhoja kirkonkirjoja, vieläpä jokunen vanhempikin. Suomi, sodista ja tulipaloista huolimatta, ei tässä suhteessa ole kaikkein huonoimpia maita. Monessa maassa ei ole niinkään vanhoja kirkonkirjoja. Toiselta puolen on sellaisiakin valtakuntia, joissa kirkollisten rekisterien ikä lähentelee 600 vuotta. Niitä on kuitenkin hyvin vähän enää tallella, varsinkaan täydellisinä sarjoina.

Tiedetään, että jo Reims'in arkkipiispa Hinkmar, aikansa mahtavimpia kirkkoruhtinaita ja huomatuimpia valtiomiehiä, hän, joka niin jyrkästi vastusti keisari Lothar II:n Lotringiläisen, avioeroa, vieläpä julisti Kaarle Kaljupään pannaan, jo Soissons'in kirkolliskokouksessa v. 853, siis pimeimmällä keskiajalla, selitti kehityksen kulkevan siihen suuntaan, että kaikkia kirkollisia toimituksia varten oli vaadittava kirjallinen muoto, joten esim. kastettavain nimet välttämättömästi oli kirjoihin vietävä. Kuitenkaan ei meidän päiviimme ole säilynyt yhtään tällaista luetteloa Hinkmarin ajoilta. Tiettävästi vanhimmat kirkolliset luettelot, joita voidaan kirkonkirjoihin verrata, ovat, kuten sopii odottaakin, Alppien tuolla puolen, Italiassa ja Etelä-Ranskassa, jossa niin paljon muutakin vanhaa ja arvokasta on tallella.

Merkillistä on muuten, että tiettävästi vanhimmat, kirkonkirjoista esille noukitut genealogiset henkilötiedot, ovat läheisessä yhteydessä Petrarcan, tuon suuren humanistin ja renesanssin huomatuimman edeltäjän nimen kanssa. Kun Alessandro Vellutello 1525 toimitti Petrarcan, Rooman Kapitolilla 1341 kruunatun runokuninkaan, poeta laureatuksen, teoksia painoon, hän rupesi myöskin hankkimaan henkilötietoja Petrarcan rakastetusta, Laurasta (joka sivumennen sanottuna oli rouva Laura de Stade). Vellutello päätti käyttää hyväkseen kirkonkirjoja sekä kääntyi erään pappismiehen puoleen sillä seudulla, jossa Lauran väitettiin syntyneen, nim. Provencessa, Etelä-Ranskassa. Seurauksena oli, että löydettiin kuin löydettiinkin kaksi luetteloa, jotka ulottuivat vuodesta 1305 vuosiin 1375 ja 1378. Niistä saatiin epäämättömästi selville, että Laura oli kastettu 3 p. kesäk. 1314.- Muuten Petrarcasta puhuttaessa sopinee sivumennen huomauttaa, että hän itsekin tavallaan harjoitti henkilötutkimusta, vaikkei kirkonkirjoja, vaan vanhoja Rooman keisariajan rahoja käyttämällä. Niiden perusteella Petrarca sai lukemattomia, maankamarasta esillekaivettuja, nimettömiä keisaripatsaita identifioiduiksi. Samoja marmorikuvia, joita vieläkin on nähtävinä Roomassa Kapitolin museossa ja muualla.

Palatkaamme kuitenkin kirkonkirjoihin. Jonkun verran myöhemmin niiden käyttö levisi pohjoiseen, varsinkin Keski-Ranskaan. Vieläkin on tallessa esim. Girvyn kaupungin vihittyjenluettelo vuosilta 1336-1350 ja hautausluettelo miltei samalta ajalta. Että nämä rekisterit olivat vasta alkutaipaleellaan, voidaan otaksua siitä, että ne ovat samassa kirjassa kuin kirkon inventario. Sitä myöten kuin kirjoitusvälineet halpenivat, edistyivät myöskin kirkolliset luettelot, siis aivan niin kuin yleensä muukin kirjaanpano. Etelästä levisi yhä kauvemmaksi pohjoista kohti tapa merkitä kirjoihin kirkolliset toimitukset. V:na 1406 Nantes'in piispa määräsi pidettäväksi kastettujen luetteloa ja 100 vuotta myöhemmin antoi Angerin piispa samanlaisen määräyksen. Sellainen luettelo on tallella esim. S:t Jean en Grève seurakunnassa Parisissa.

Palatakseni vielä Italiaan, niin tunnetaan siellä usealla pienemmällä paikkakunnalla kirkonkirjoja, jotka menevät taaksepäin aina 14:nnen vuosisadan loppupuolelle asti. Arezzon maakunnassa on kuolleitten luetteloja taaksepäin vuoteen 1374, tietysti aukkoja joukossa, ja Udinessa, (josta pari viikkoa sitten maanjäristyksen yhteydessä sanomalehdissä mainittiin), alkaa kastettujen luettelo v:sta 1379. Se on siis 550 vuotta vanha. Myöskin on tietoja olemassa suuremmista kaupungeista. Niinpä esim. Firenzen eli Florensin kaupungin vanhimmat, säilyssä olevat kuolleitten kirjat alkavat vuodesta 1450 ja jo 1490 annettiin määräys toimittaa henkilörekisterit tuomiokapituliin. Ravennan kaupungissa ovat niinikään kasteluettelot tallella samasta vuodesta lähtien, jolloin Columbus löysi Amerikan.

Pysyäksemme vielä Välimeren maissa tahtoisin hiukan kosketella Iberian eli Pyreneitten niemimaata, jossa kristityt ruhtinaskunnat vuosisatoja saivat kehittää omaa kulttuurielämäänsä, ennenkuin se nousi toisten tasolle. Senpävuoksi siellä ei esim. ole kirkonkirjoista mitään tietoja niin varhaisilta ajoilta kuin Italiasta ja Etelä-Ranskasta, mutta ovat ne siitä huolimatta vanhempia kuin useimmissa muissa Europan maissa. Tiedetään Toledon arkkipiispan 1497 aikaansaaneen että sikäläinen kirkolliskokous määräsi kaikki kirkkoherrat pitämään syntyneitten ja vihittyjen luetteloa. Tähän olivat etupäässä syynä siihen asti kevytmielisesti solmitut avioliitot, joita haettiin sitten purettaviksi sillä verukkeella, että kirkollinen eli oikeammin hengellinen avioeste oli ollut olemassa aviokumppanien kesken. Katolisen kirkon säädösten mukaan ei esim. kummi saanut mennä naimisiin kummilapsensa kanssa. Heidän kesken oli n. s. cognatio spiritualis eli henkinen veriheimolaisuus olemassa. Virallisista kaste- ja vihkimäluetteloista täytyi saada selkoa myöskin kummeista ja vihkimätodistajista, eivätkä valat ja vakuutukset enää auttaneet. Tämä näkökohta tuli joku aika myöhemmin myöskin Portugalissa määräämään kirkonkirjain käytäntöön ottamisen.

Englannissa taas otettiin käytäntöön kaikki kolme pääluetteloa kaste-, vihkimis- ja hautauskirjat kaksi vuotta roomalaiskatolisesta kirkosta eroamisen jälkeen, nim. kuningas Henrik VIII:nnen v. 1538 antamalla asetuksella. Skotlannissa ja Irlannissa se tapahtui vähän myöhemmin.

Saksankielisissä maissa sitä vastoin oli paikoitellen, vaikka harvassa, kastettujen luetteloja synodaalien määräyksestä olemassa jo 1400- luvulla. Vanhin kirkonkirjan jäte nykyaikaisessa merkityksessä on osa S:t Theodor seurakunnan kastekirjasta Baselissa vuosilta 1490-1497. Se on talletettuna v:sta 1861 Lontoon British Museumissa. Tämä kastettujen kirja oli tarkoitettu yleistä kirkollista seurakuntakäyttöä varten ja on se myöskin sellaiseen muotoon laadittu. Merkillepantavaa muuten on, että tuon vanhan kirkonkirjan alkuunpanija on nimeltään tunnettu henkilö. Vaikkakin tämä sama kasterekisteri aivan selvästi on ollut virallinen, on se kaikissa tapauksissa ollut vain ohimenevä yritys. Se mies, joka luettelon laittoi, oli Johann Surgaut, oppinut herra, joka m. m. neljästi toimi Baselin yliopiston rehtorinakin. Harjoittaessaan opintoja Sorbonnen yliopistossa Parisissa, Surgaut todennäköisesti oppi tuntemaan kirkonkirjain, eritoten kasteluettelojen pitämisen Ranskassa ja yritti hän aikaansaada sellaisia omalla toimintapaikkakunnallaan, Baselin kaupungissa, nykyisessä Pohjois-Sveitsissä. Tämä hanke kuitenkin oli niin kokonaan yhdestä ainoasta henkilöstä riippuvainen, että, kun v. 1497 Surgaut syystä tai toisesta, mahdollisesti sairauden vuoksi, lakkasi tekemästä merkintöjään, koko tuuma raukesi silleen. Surgautin kuoltua 1503 ei asianomainen kirkkoherra näet katsonut asiakseen jatkaa kirjaanpanoa. V. 1529 ruvettiin sitten ei ainoastaan S:t Theodorin, vaan kaikissa muissakin Baselin seurakunnissa kirkonkirjoja pitämään ja niin koitti siellä uusi aika tällä, meillekin niin tärkeällä alalla.

Uskonpuhdistus se kuitenkin oli, joka Saksassa antoi sysäyksen kirkonkirjain pitämiselle. Kaikkialla, Alpeista etelässä aina Böömiin asti idässä, Frankfurt am Mainissa ja monessa muussa kaupungissa ja ruhtinaskunnassa on vieläkin säilyssä kirkonkirjoja uskonpuhdistuksen alkuajoilta aina v:een 1540 saakka. Silloin näyttää innostus laimentuneen. Niin perinpohjaisesti ottivat uskonpuhdistuksen jälkeiset protestanttiset johtomiehet kirkollisten toimitusten viennin kirjoihinsa, että esim. raati Lindaun vapaassa valtakunnankaupungissa Boden- järven itäpäässä, nykyisessä Baijerissa, v:na 1533 määräsi, että, jos kaupunki tulisi zwingliläiseksi, kastetut lapset oli papiston toimesta merkittävä erityiseen kirjaan. Seuraavana vuonna tehtiin siellä samanlainen päätös vihittyihin nähden. Katolisia varten tällaiset kirjoihin viennit tulivat Lindaussa, kuten muuallakin, vasta myöhemmin käytäntöön. Ero protestanttien ja katolisten välillä tässä suhteessa on muuten sangen silmäänpistävä myöhemmin muodostuneissa saksalaisissa valtioissa, kuten esim. Württembergissa ja Badenissa, joissa oli useampia eri uskontunnustuksia. Niinpä Badenissa 1531-1560 välisinä vuosina kaikki 13 vanhinta kirkonkirjaa ovat protestanttisia, kun sitä vastoin vanhin katolinen kirkonkirja, nim. Hanaun kaupunkiseurakunnan on vasta v:lta 1569.

1600-vuosisadan keskivaiheilta katoliset kirkonkirjat alkavat yleisemmin esiintyä Saksassa. Tämä siitä huolimatta että, kuten jo mainittiin, on olemassa paljon vanhempia katolisista Välimeren maista, nim. Italiassa, Etelä-Ranskassa ja Pyreneitten niemimaalla. Ne kuuluivat kuitenkin poikkeuksiin ja sääntönä voi pitää, että katolinen kirkko määräsi viralliset kastettujen, vihittyjen ja haudattujen luettelot yleisesti käytäntöön otettaviksi vasta Tridentin kirkolliskokouksessa v. 1563. Kuitenkaan ei niitä itse teossa niinkään äkkiä saatu toteutetuiksi. Kesti pitkät ajat ennenkuin tuo dekreetti edes saatiin laajemmalla alalla julaistuksi asianomaisten tietoon. Silloista kehityksen kulkua ei tietysti monesta syystä voida myöhempiin aikoihin verrata. Esimerkiksi Saksassa kesti puoli vuosisataa ennenkuin eri hiippakunnissa uusi järjestelmä saatiin juurrutetuksi eikä edes silloin läheskään kaikissa seurakunnissa. Prag kävi etunenässä. Parhaimman todistuksen Tyrolin ja Salzburgin vielä tallessa olevat kirkonkirjat antavat siitä, miten nämä kirjat Saksan katolisissa osissa saatiin aikaan ja miten ne kehittyivät. Heti Tridentin kirkolliskokouksen jälkeen alkavat esim. tyrolilaisten kirkonkirjat - ei yksikään sitä ennen. Sitten vähitellen, aivan järjestelmällisesti ne lisääntyvät niin, että 1600-luvun lopulla on näitä tärkeitä kirkollisia luetteloja - hautauskirjoja lukuunottamatta - miltei jokikisessä Tyrolin seurakunnassa.

Kun 30-vuotinen sota monessa osassa Saksaa hävitti myöskin kirkonarkistot, saivat ne sitä vastoin olla rauhassa Tyrolin alppien suojassa. Siellä onkin senvuoksi verraten täydelliset kokoelmat tallella noin 100 vuotta vanhemmalta ajalta kuin meillä. Sama on asianlaita Adrianmeren rantamailla, entisillä Itävallan alueilla.

Kirkonkirjain voittokulku meni yhä edemmäksi pohjoista kohti. Mecklenburgiin ne saatiin 1602, Pommeriin 1617. Sieltä kehitys kulki protestanttisiin hansakaupunkeihin, joissa kuitenkin vanhimmat tallessa olevat kirkolliset henkilöluettelot koskevat ulkomaalaisia, ennen kaikkia alankomaalaisia. Samoihin aikoihin saatiin kirkonkirjat yleisesti käytäntöön balttilaisissa maakunnissa. Moni meistä tuntee riikalaisen genealogin Erich Seuberlichin teokset ja ihmettelee kuinka vanhoja asiakirjoja hän on ollut tilaisuudessa käyttämään; ja kuitenkin on siellä paljon sodan jaloissa hävinnyt, vanhimmat kirkonkirjat 1500- luvun lopulta.

Tanskaan saatiin kirkonkirjat yleisiksi vasta 1646 ja Norjaan 39 vuotta myöhemmin eli 1685, vaikka kummassakin maassa kyllä on vanhempiakin kirkollisia rekisterejä olemassa.

Mitä sitten Ruotsi-Suomeen tulee, niin kirkonkirjain alkaminen luetaan oikeastaan vasta vuodesta 1686 eli siitä, kun saman vuoden kirkkolaki astui voimaan. Niinhyvin Ruotsissa kuin Suomessa on, kuten jo alussa huomautin, tallella vanhempiakin kirkonkirjoja. Onhan m. m. alussa mainitsemani Hammarlandin historiakirja jo v:lta 1650. Tätä selittääkseni täytyy minun jälleen palata taaksepäin ajassa. Aloitteentekijä oli Upsalan arkkipiispa, harvinaisesta oppineisuudesta tunnettu Olaus Martini, hän, joka pelottomasti vastusti Kaarle IX:n taipumusta kalvinilaisuuteen. Olaus Martinin v:na 1608 arkkihiippakuntaa varten julkaisemasta synodalijärjestyksestä löydämme ensi kerran suoranaisen käskyn papistolle laatia kaste-, vihkimis- ja kuolleittenluettelot. Tämä hyödyllinen määräys ei nähtävästi kuitenkaan tullut yleisemmin noudatetuksi, sillä vielä arkkipiispa ja astronomi Laurentius Paulinus Gothus, Olivecrantz-suvun kantaisä, kuollut Upsalassa 1646, mainitsee kirkonkirjain pidon enemmän hyvänä ja toivottavana tapana, kuin yleisemmin käytäntöönotettuna välttämättömyytenä. Kauan sen vuoksi riippui yksinomaan piispain ja asianomaisten kirkkoherrain omasta harrastuksesta ja asian tärkeyden ymmärtämisestä, pidettiinkö kirkonkirjoja vaiko ei. Tästä siis riippuu onko jossakin seurakunnassa kirkonkirjoja ennen vuotta 1686 pidetty, sillä vasta sinä vuonna voimaan astunut kirkkolaki teki kirkonkirjain pitämisen papiston velvollisuudeksi. Monessa seurakunnassa on voinut olla vanhempia kirkonkirjoja, vaikka ne sittemmin ovat joutuneet hukkaan.

Nyt siirryn omiin oloihimme. 1686 v:n kirkkolain 24 luvun 8 §:ssä annetaan tarkkoja ohjeita kirkonkirjain pitämisestä ja mitä niihin on merkittävä. Sen mukaan on määrätyille lehdille ja erityisten otsikkojen alle merkittävä seuraavat 12 eri luetteloa, nim.:

1) Inventaria på alt thet som Kyrckian äger, i löst och fast, med all then underrättelse som ther till hörer;
2) Kyrckiones inkomster af hwad Namn the och måge wara;
3) Prästegårdz Inventarium och dhes tilhörige ägor;
4) Bänkelängden, hwar uti Åhr efter Åhr, the förändringar som dher wid skee skola uptecknas; Men twistige måhl om Bänckar, som intet med förlijkning kunna ställas, höra under werdzlig Rätt;
5) Räkningen på inkomst och utgift för hwart åhr särskilt under Credit och Debet rätteligen författad samt underskriwin af Kyrkioherden och Kyrkiowärdarna, sedan hon i Församlingens närvaro är upläsen och sanfärdig befunnen;
6) Hwad som i sockne-stämma slutit är, Kyrkiones nödtorft angående;
7) Hwad sälsamt i Sochnen sig tildragit hafwer, bestående af ens eller annans synnerlige gode eller onde bedrift, eller och thet, som utom naturens ordentlige skickelse i Elementerne eller på quickt och dödt sig teer och wijsar som wärdt är at upteckna;
8) Visitations-Acterne;
9) Alle Brudefolck med dheras och Föräldrarnas Namn samt underrättelse hwadan the äre komne och hwad Witnesbörd the haft hafwa;
10) Alle Barns, så äcktas som oäktas, med dheras Föräldrars och Faddrars Namn, födelse- och döpelse Dag, så ock orten ther the födde åro;
11) The aflednas Namn, som i Kyrkian eller på Kyrckiogården äre begrafne, med kort underrättelse om dheras Lägerställen, stånd, wilkor, lefwerne och ålder;
12) Theras namn, som tijd efter annan flyttia in uti eller utur Församlingen med efterrättelse hwadan the komne äro, huru the sig förhållit och hwart the fara».

Kuten huomattiin, sisältävät 9, 10 ja 11 kohta syntyneitten, vihittyjen ja kuolleitten luettelot, siis määräyksen varsinaisten n. s. historia(ministeriaali)kirjain pitämisestä.

Suomessa papisto ei nähtävästi kaikkialla noudattanut kirkkolain määräyksiä, koskapa meidän maatamme varten 1746 annettiin erityinen käsky merkitä, milloin kukin seurakunnan jäsen on kastettu. Suomessa oli 1686 v:n kirkkolaki voimassa v:teen 1869, jolloin nyt voimassa oleva uusi kirkkolaki vahvistettiin.

Olen tässä pääasiassa pitänyt silmällä n. s. historiakirjoja. On kuitenkin vielä m. m. niin sanotut rippi- eli kommuniokirjat, jotka ovat mitä suurimmaksi hyödyksi tutkijalle. Historiakirjain puutteessa voidaan turvautua rippikirjoihin. Niinpä esim. Sukututkimusseuran aloitteesta ja toimesta on kopioituna Oulun rippikirjat vuosilta 1755- 1790, kun vastaavat historiakirjat ovat hävinneet.

1686 v:n kirkkolain määräyksiä ei papisto kaikkialla ole tarkoin noudattanut. Päinvastoin luulisin sääntönä voitavan pitää, että sellaisia määräyksiä kuin »hwad sälsamt i Sochnen sig tildragit hafwa, bestående af ens eller annans synnerliga gode eller onde bedrift» tahi »kort underrättelse om dheras Lägerställen, stånd, wilkor, lefwerne och ålder», useimmissa tapauksissa on laiminlyöty merkitä. Voipa löytää sellaisiakin kohtia, joista ei henkilön nimi edes käy selville, saati sitten personaaliat. Tornion kuolleitten luettelosta olen esim. pannut mieleen, että sinä ja sinä päivänä »afled gamla pastorskan från Kalajoki». Hän oli tietysti niin tunnettu, ettei pappi katsonut maksavan vaivaa merkitä nimeä kirkonkirjaan. Liikanimiä tapaa myöskin tuon tuostakin. Kuitenkin on toiselta puolen kiitettävän tarkkoja merkintöjä olemassa vanhemmilta ajoilta, vieläpä tyhjentäviä, joskaan ei erityisen pitkiä biografisia tietoja. Tällaisen poikkeuksen tekee Vänersborgin kaupungin kuolleitten kirja Ruotsissa vuosikymmeneltä 1690-1700. Sen on painosta julkaissut saman kaupungin oikeusneuvosmies Bertel Hallberg, joka on toimittanut laajan henkilöhistoriallisen teoksen Vänersborgin kaupungin virkamiehistä.

Tällaisia samanlaisia merkintöjä on siellä paljon. Jos meilläkin niitä löytyisi, niin olisi sillä paljon autettu. Saamme vain tyytyä toteamaan, ettei niin ole asianlaita.

Se mies, joka aikalaisistaan Vänersborgissa on jättänyt kaikki nuo monet tiedot, oli seurakunnan pastori, maisteri Andreas Rhodin.

Koska olen jo liiaksikin luetellut kuivia vuosilukuja, pyytäisin lopuksi vaihtelun vuoksi mainita joitakin lyhyitä elämäkertatietoja tuosta, mielestäni harvinaisesta kirkonkirjan pitäjästä pastori Rhodinistä, varsinkin, kun hänen vaiheensa romantillisuudessaan poikkeavat tavallisesta pappismiehen elämästä. Hän tuli ylioppilaaksi Upsalassa 1669, jossa opiskeli alempana mainituin keskeytyksin vuoteen 1680, jolloin hänet määrättiin filosofian apulaiseksi. Ylioppilasaikanaan 1677 Rhodin joutui tavanmukaiseen tappeluun sillä onnettomalla seurauksella, että pisti kuoliaaksi erään miekanteroittajakisällin. Hänet teljettiin tästä syystä vankina Upsalan linnaan, mutta onnistui hänen linnanvoudin Nils Thegnerin tyttären Katarinan avulla päästä karkuun ja paeta kotiseudulleen, minkä jälkeen Rhodin pääsi sihteeriksi ja kirjastonhoitajaksi kreivi De la Gardien omistamaan Läckön linnaan. Muuten kuriositeettinä mainittakoon, että tällä tilalla jouduttuaan Kaarle Juhana Adlercreutzin haltuun 1810 oli jonkun aikaa nimenä Siikajoki. Rhodinin saatua armotietä anteeksi rangaistuksen, hän palasi Upsalaan, jossa suoritti fil. kandidaattitutkinnon ja määrättiin yliopistoon filosofian apulaiseksi. Sai 1682 Vänersborgin pastorinviran. Rhodinin sanotaan olleen harvinaisen oppineen, taitavan ja kaunopuheisen miehen. Sai kerran ääniä piispanvaaleissakin. Siirtyi 1700 Skövden kirkkoherraksi ja kuoli siellä 1715. Rhodin meni tietysti naimisiin pelastajattarensa Upsalan linnasta Katarina Thegnerin kanssa.


Suomen Sukututkimusseuran vuosikokouksessa 11/4 1928 pidetty esitelmä H. J. Boström

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Tietoja seurakunnista - Genos 14

Kopion vanhasta Genos-lehdestä (14/1943) artikkelin, jossa O. Durchman tekee selkoa muutamista hankalasti jäljitettävistä seurakunnista sekä kaikesta muustakin.


Lisätietoja seurakunnanarkistoista.

Aakkosellinen luettelo evankelis-luterilaisista seurakunnista, joista on säilynyt HISTORIAKIRJOJA (630) tai vain rippikirjoja, tai vain tilejä alkamisvuosineen sekä perustetut seurakunnat, jotka eivät vielä toimi.

Lakkautetuista seurakunnista on historiakirjain eri sarjain päättymisvuodet ilmoitettu. R = rippikirjat (17: Armeijan laivaston Turun eskaaderi, Haminan saksalainen seurakunta, Karjalan rakuunain värvätty eskadroona, Korpholm, Leppälahti, Orijärvi, Ruotsinsalmen garnisooni, 6, Hämeenlinnan ruotujak. tarkkampujapataljoona, Seili, Skarpans, 2, Suomen jalkaväkirykmentti, Suomen rakuunarykmentti, Utra, Uudenmaan- ja Hämeen läänin rakuunarykmentti, Vehkajärvi, Åvik, Östersundom), ktr = kirkontilit (3: Nötö, Perä, Viipurin tuomiokirkko). Itsenäistymättömiä seurakuntia (3) ovat: Kyyjärvi, Lapinjärven suomalainen seurakunta, Vuokki, joissa siis ei vielä ole kirkollista kirjanpitoa. Helsingin virolainen P. Paavalin seurakunta (enää vain rippikirjat käytännössä) ja Inkerin pakolaisseurakunta eivät ole kotimaisia seurakuntia varsinaisessa mielessä. Lakkautetuista seurakunnista ovat P. Jaakoppi l. Kunnarainen ja Vartsala l. P. Johannes = ne osat, joista Kustavi on muodostunut, samoin Leppälahti ja Salmi-Suojärvi-Suistamo-Korpiselkä = ne osat, joista Soanlahti on muodostettu; Perä = Mellilä; Rutakko = Sonkajärvi; Utra = Pielisensuu. Kun ne kuitenkin vain vähäiseltä osalta vastaavat uudesti muodostettuja ja perustettuja seurakuntia, on ne tässä kirjoituksessa käsitelty eri seurakuntina sitä suuremmalla syyllä, kun ne eivät aina välittömästi jatku edellisistä, kuten Leppälahti ja Utra. Nimiluettelossa tarkoittaa ent. ja ennen virallisesti tapahtunutta nimenmuutosta; alk. alkuperäistä, ammoin käytännöstä joutunutta nimeä; aikais. pitkähkön ajan käytettyä, yleensä epävirallista nimimuotoa. Eräät vähemmän tärkeät rinnakkaisnimet samoinkuin kaikki kansanomaiset ovat jääneet huomioonottamatta.

Ahlainen s. 1722, v. 1722, k. 1723
Aitolahti s. 1924, v. 1924, k. 1924
Akaa (alk. Saarioinen) s. 1688, v. 1688, k. 1688
Alahärmä (ent. Naarasluoma, Luoma, Härmä) s. 1701, v. 1734, k. 1696
Alajärvi s. 1754, v. 1754, k. 1754
Alastaro s. 1757 (omassa, 1813 Loimaalla), v. 1757, k. 1757 (omassa, 1807 Loimaalla)
Alatornio s. 1707, v. 1707, k. 1707 (Nedertorneå s. 1814, v. 1814, k. 1814)
Alaveteli s. 1754, v. 1754, k. 1754
Alavieska s. 1723, v. 1743, k. 1746
Alavus (ent. Kuortaneen pitäjä) s. 1721, v. 1722, k. 1722
Angelniemi (aikais. Korias, Korvis) s. 1700 (Halikossa, omassa 1731), v. 1735, k. 1736
Anjala s. 1789, v. 1789, k. 1789
Antrea s. 1724, v. 1724, k. 1725
Anttola s. 1871, v. 1871, k. 1871
Armeijan laivaston Turun eskaaderi R 1805-1808
Artjärvi s. 1695, v. 1730, k. 1732
Asikkala s. 1688, v. 1693, k. 1688
Askainen s. 1731, v. 1734, k. 1731
Askola (aikais. Askula) s. 1716, v. 1718, k. 1716
Aura (ent. Prunkkala, aikais. Järvenoja) s. 1676, v. 1695, k. 1693
Bergö (aikais. Vargö) s. 1850, v. 1850, k. 1850
Bromarv s. 1733, v. 1733, k. 1733
Brändö (Ahv.) s. 1739, v. 1746, k. 1739
Degerby (ennen Degerbyn rukoushuonek.) s. 1865, v. 1865, k. 1865
Dragsfjärd s. 1695 (Kemiössä, 1705 omassa), v. 1695 (Kemiössä, 1705 omassa), k. 1730 (Kemiössä, 1730 omassa)
Eckerö s. 1669, v. 1684, k. 1668
Elimäki s. 1738, v. 1746, k. 1738
Eno (aikais. Enontaipale) s. 1797, v. 1797, k. 1797
Enonkoski s. 1860, v. 1871, k. 1860
Enonkoski, saksalainen seurak. (l. Kangassaari) s. 1858-1885, v. -, k. -
Enontekiö (aikais. Enontekiä, Enontekiäinen, Hetta.) s. 1720, v. 1722, k. 1722 (Karesuando s. 1813, v. 1813, k. 1813, Jukkasjärvi s. 1792, v. 1792, k. 1792)
Eräjärvi s. 1752, v. 1752, k. 1752
Espoo s. 1761, v. 1762, k. 1761
Eura (ennen Euran pitäjä) s. 1684, v. 1684, k. 1730
Eurajoki s. 1676, v. 1676, k. 1676
Evijärvi (ennen V.l.) s. 1760, v. 1760, k. 1760
Fagervik s. 1726-1891, v. 1728-1891, k. 1730-1891
Finström s. 1738, v. 1741, k. 1738
Forssa s. 1920, v. 1920, k. 1920
Föglö s. 1693, v, 1693, k. 1693
Geta s. 1738, v. 1738, k. 1738
Haapajärvi (ent. Kalajoen Haapajärvi, aikais. Haapala) s. 1777, v. 1777, k. 1777
Haapasaari s. 1910, v. 1910, k. 1910
Haapavesi (ent. Pyhäjoen Haapajärvi) s. 1691, v. 1691, k. 1691
Hailuoto (aikais. Luoto) s. 1721, v. 1722, k. 1722
Halikko s. 1692, v. 1692, k. 1745
Halsua s. 1838, v. 1838, k. 1838
Hamina s. 1726, v. 1728, k. 1733 (vanhin historiakirja Loviisassa, 1783 kaikki sarjat omassa)
Hamina, kadettikoulu s. 1821-1889, v. 1830-1889, k. 1822-1889
Hamina, saksalainen seurak. R 1770-1839
Hammarland s. 1653, v. 1650, k. 1650
Hankasalmi s. 1800 (Pieksämäellä, 1802 Rautalammilla, 1803 omassa), v. 1805, k. 1801 (Pieksämäellä, 1802 Rautalammilla, 1803 omassa)
Hanko (aikais. Hankoniemi), kaupunki- ja maaseurak. s. 1884, v. 1885, k. 1884 (eroitetut s. 1910, v. 1910, k. 1910)
Hanko, linnoitusseurak. s. 1800-1806, v. 1800-1804, k. 1801-1804
Harjavalta s. 1731, v. 1738, k. 1731
Harju s. 1742-1841, v. 1747-1841, k. 1750-1841
Harlu s. 1918, v. 1918, k. 1918
Hartola (aikais. Koskipää, Kustavus) s. 1730, v. 1730, k. 1731
Hattula s. 1726, v. 1728, k. 1732
Hauho s. 1692, v. 1692, k. 1692
Haukipudas (aikais. Haukiputaa) s. 1680, v. 1680, k. 1680
Haukivuori s. 1783, v. 1783, k. 1783
Hausjärvi s. 1723, v. 1726, k. 1754
Heinjoki s. 1822, v. 1822, k. 1822
Heinola, kaupunkiseurak. s. 1812, v. 1812, k. 1812
Heinola, maaseurak. s. 1728, v. 1727, k. 1727
Heinävesi s. 1747 (omassa, 1823 Leppävirralla), v. 1747, k. 1747 (omassa, 1821 Leppävirralla).
Helsingin pitäjä s. 1851, v. 1822, k. 1866
Helsinki, eteläinen ruotsalainen seurak. s. 1906, v. 1906, k. 1906
Helsinki, eteläinen suomalainen seurak. s. 1906, v. 1906, k. 1906
Helsinki, Kallion seurak. (ent. Sörnäisten suomalainen seurak.) s. 1906, v. 1906, k. 1906
Helsinki, Keski-Helsingin seurak. (ent. pohjoinen suomalainen seurak.) s. 1906, v. 1906, k. 1906
Helsinki, Paavalin seurak. s. 1941, v. 1941, k. 1941
Helsinki, pohjoinen ruotsalainen seurak. s. 1667, v. 1667, k. 1667
Helsinki, saksalainen seurak. s. 1858, v. 1858, k. 1858
Helsinki, Sörnäisten ruotsalainen seurak. s. 1906, v. 1906, k. 1906
Helsinki, Töölön seurak. s. 1942, v. 1942, k. 1942
Helsinki, virolainen P. Paavalin seurak. s. 1911-1918, v. 1912-1918, k. 1914-1918
Henkivartioväen 3:s, Suomen, tarkkampujapataljoona (ennen H.K.M. 1, Suomen rykmentti, Keis 3, Suomen jääkärirykmentti, Helsingin l. Suomen opetuspataljoona, Suomen opetustarkkampujapataljoona) s. 1812-1913, v. 1810-1905, k. 1813-1913
Hiitola s. 1690, v. 1689, k. 1689
Hiittinen s. 1698, v. 1706, k. 1697
Himanka (aikais. Rauma) s. 1804, v. 1804, k. 1804
Hinnerjoki s. 1745 (omassa, 1748 Laitilassa), v. 1745 (omassa, 1749 Laitilassa), k. 1745 (omassa, 1748 Laitilassa)
Hirvensalmi s. 1822, v. 1815, k. 1815
Hollola s. 1756, v. 1756, k. 1756
Hongonjoki (kunta Honkajoki) s. 1733 (Isojoella, 1768 omassa), v. 1735 (Isojoella, 1771 omassa), k. 1734 (Isojoella, 1769 omassa)
Honkilahti s. 1754, v. 1754, k. 1754
Houtskari s. 1701, v. 1701, k. 1701
Huittinen s. 1660, v. 1660, k. 1660
Humppila s. 1825, v. 1825, k. 1825
Huopalahti s. 1921, v. 1921, k. 1921
Hyrynsalmi s. 1787, v. 1787, k. 1787
Hyvinkää s. 1916, v. 1916, k. 1908
Hämeenkyrö (ent. Kyrö) s. 1670, v. 1674, k. 1674
Hämeenlinna, kaupunki- ja maaseurak. s. 1698, v. 1698, k. 1700 (eroitetut s. 1828, v. 1930, k. 1829)
Hämeenlinna (ennen Loviisa), tykistökomppania s. 1788-1802, v. 1788-1801, k. 1788-1801
Ihantala s. 1928, v. 1928, k. 1928
Ii s. 1679, v. 1680, k. 1679
Iisalmi, kaupunkiseurak. s. 1893, v. 1893, k. 1893
Iisalmi, maaseurak. s. 1732 (omassa, 1777 Pielavedellä), v. 1772 (omassa, 1777 Pielavedellä), k. 1732 (omassa, 1777 Pielavedellä)
Iitti (alk. Iittimaa) s. 1721, v. 1722, k. 1736
Ikaalinen (alk. Lahtinen) s. 1680, v. 1688, k. 1689
Ilmajoki s. 1675, v. 1676, k. 1675
Ilmee (aikais. Ilmoila) s. -, v. 1848-1884, k. 1847-1886
Ilomantsi s. 1723, v. 1723, k. 1723
Impilahti s. 1739, v. 1739, k. 1739
Inari s. 1731, v. 1731, k. 1731
Iniö s. 1722, v. 1722, k. 1723
Inkerin pakolaisseurak. s. 1919, v. 1919, k. 1919
Inkoo s. 1679, v. 1682, k. 1736
Isojoki s. 1734, v. 1733, k. 1732
Isokyrö (aikais. Pohjan Kyrö, Kyröjoensuu, Ylistaro) s. 1718, v. 1714, k. 1714
Jaakkima s. 1719, v. 1720, k. 1719
P. Jaakoppi (l. Kunnarainen) s. 1764-1792, v. -, k. 1753-1792 (vrt. Vartsala l. P. Johannes ja Kustavi)
Jaala s. 1879, v. 1879, k. 1879
Jalasjärvi s. 1729, v. 1731, k. 1730
Janakkala s. 1723, v. 1687, k. 1750
Jepua s. 1887, v. 1887, k. 1887
Joensuu s. 1851, v. 1851, k. 1851
Johannes (ent. Kakkinen, Kakki) s. 1732, v. 1739, k. 1732
Jokioinen s. 1696, v. 1695, k. 1729
Jokioinen, tehdas s. 1806-1836, v. 1806-1836, k. 1806-1836
Jomala s. 1741, v. 1741, k. 1741
Joroinen s. 1708, v. 1695, k. 1695
Joutsa (aikais. Jousa) s. 1901, v. 1901, k. 1901
Joutseno (aikais. P. Eerikki) s. 1736, v. 1736, k. 1736
Juankoski s. 1863, v. 1863, k. 1805 (Kuopion maas:ssa, 1863 omassa)
Jurva s. 1774, v. 1774, k. 1774
Juuka s. 1773, v. 1773, k. 1773
Juupajoki (ent. Juupa) s. 1924, v. 1924, k. 1924
Juva (alk. Jukainen) s. 1718, v. 1793, k. 1719
Jyväskylä, kaupunkiseurak. s. 1841, v. 1841, k. 1841
Jyväskylä, maaseurak. s. 1766, v. 1766, k. 1766
Jägerhornin (ennen Vuorirykmentti, Malmön garnisonirykmentti, Adlerfeltin, von Willebrandin, Rutensparren, Lantingshausenin, Cronhielmin, Björnbergin, von Saltzan, Skytten, Flemingin ja Stackelbergin rykmentti) s. 1784-1808, v. 1784-1808, k. 1784-1808
Jämijärvi s. 1855, v. 1855, k. 1855
Jämsä s. 1707, v. 1707, k. 1707
Jämsänkoski s. 1925, v. 1925, k. 1925
Jäppilä s. 1877, v. 1889, k. 1877
Jääski (ent. P. Pietari) s. 1682, v. 1681, k. 1688
Kaarina (ent. Nummi T.l.) s. 1684, v. 1682, k. 1682
Kaarlela (ent. Kokkola, maaseurak., alk. Kokkolahti, Kaarlepyy) s. 1721, v. 1721, k. 1721
Kaavi s. 1720 (omassa, 1816 Kuopion maas:ssa), v. 1720, k. 1720 (omassa, 1806 Kuopion maas:ssa)
Kajaani, kaupunki- ja maaseurak. s. 1757, v. 1758, k. 1757 (eroitetut s. 1851, v. 1881, k. 1867)
Kakskerta s. 1772, v. 1770, k. 1770
Kalajoki s. 1742, v. 1742, k. 1742
Kalanti (ent. Uusikirkko T.l., alk. Kalainen) s. 1690, v. 1690, k. 1698
Kalvola s. 1750, v. 1750, k. 1750
Kangasala s. 1721, v. 1722, k. 1722
Kangaslampi (aikais. Vesikansa) s. 1871, v. 1871, k. 1871
Kangasniemi s. 1684, v. 1684, k. 1684
Kankaanpää s. 1760, v. 1760, k. 1760
Kanneljärvi s. 1923, v. 1923, k. 1923
Kannonkoski s. 1931, v. 1931, k. 1931
Kannus (ent. Ylikannus) s. 1698, v. 1698, k. 1698
Karijoki s. 1812, v. 1812, k. 1812
Karinainen (aikais. Kyrö) s. 1904, v. 1904, k. 1904
Karjaa (aikais. Karja) s. 1730, v. 1730, k. 1730
Karjala (T.l.) s. 1798, v. 1799, k. 1799
Karjalan rakuunajoukon (ennen kevyen rakuunarykmentin) värvätty eskadroona R 1785-1791
Karjalohja s. 1688, v. 1688, k. 1688
Karkku (alk. Saastamala) s. 1672, v. 1712, k. 1712
Karstula s. 1793, v. 1794, k. 1793
Karttula s. 1770 (omassa, 1808 Rautalammilla, 1821 Kuopion maas:ssa), v. 1770, k. 1770 (omassa, 1808 Kuopion maas:ssa, 1809 Rautalammilla)
Karuna s. 1704, v. 1704, k. 1704
Karunki s. 1821, v. 1821, k. 1821 (Karl Gustav s. 1793, v. 1798, k. 1762)
Karvia (aikais. Kyläkarvia) s. 1798, v. 1798, k. 1793
Kaskinen s. 1798, v. 1801, k. 1801
Kauhajoki s. 1691, v. 1700, k. 1691
Kauhava s. 1730, v. 1730, k. 1730
Kaukola s. 1751 (Räisälässä, 1785 omassa), v. 1751 (Räisälässä, 1785 omassa), k. 1751 (Räisälässä, 1785 omassa)
Kaustinen s. 1779, v. 1779, k. 1779
Kauvatsa s. 1761, v. 1762, k. 1761
Keikyä (aikais. Keikiö) s. 1917, v. 1917, k. 1917
Keitele s. 1879, v. 1879, k. 1877
Kellokoski s. 1800-1872, v. 1800-1868, k. 1800-1872
Kemi, kaupunkiseurak. s. 1901, v. 1901, k. 1901
Kemi, maaseurak. s. 1698, v. 1698, k. 1698
Kemijärvi s. 1698, v. 1698, k. 1698
Kemiö s. 1679, v. 1679, k. 1680
Kempele s. 1734, v. 1735, k. 1734
Kerimäki (aikais. Haapala) s. 1707, v. 1787, k. 1707
Kestilä s. 1857, v. 1857, k. 1857
Kesälahti s. 1758, v. 1758, k. 1758
Keuru (alk. Lapinsalmi, aikais. Keuruu) s. .1731, v. 1731, k. 1731
Kihniö s. 1918, v. 1918, k. 1918
Kiihtelysvaara (aikais. Kiihtelys) s. 1785, v. 1785, k. 1785
Kiikala s. 1692, v. 1679, k. 1692
Kiikka (alk. Kiikanoja) s. 1698, v. 1698, k. 1698
Kiikoinen s. 1853, v. 1853, k. 1853
Kiiminki (ent. Alakiiminki) s. 1783, v. 1783, k. 1783
Kinnula s. 1913, v. 1913, k. 1913
Kirjakkala ja Mathildedal s. 1842-1869, v. 1842-1868, k. 1842-1869
Kirkkonummi s. 1726, v. 1726, k. 1726
Kirvu s. 1699, v. 1703, k. 1705
Kisko s. 1689, v. 1683, k. 1689
Kitee s. 1699, v. 1699, k. 1699
Kittilä s. 1828, v. 1828, k. 1828
Kiukainen (alk. Panelia, aikais. Rantua) s. 1733, v. 1747, k. 1747
Kiuruvesi s. 1768, v. 1768, k. 1768
Kivennapa (aikais. Hanttula) s. 1729, v. 1729, k. 1729
Kivijärvi s. 1737, v. 1737, k. 1737
Kodisjoki s. 1813-1874, v. 1814-1866, k. 1813-1866
Koijärvi s. 1924, v. 1924, k. 1924
Koivisto s. 1740, v. 1741, k. 1740
Koivulahti s. 1722, v. 1722, k. 1722
Kokemäki s. 1742, v. 1742, k. 1742
Kokkola, suomalainen seurak. s. 1657, v. 1660, k. 1660
Kokkola, ruotsalainen seurak. s. 1929, v. 1929, k. 1929
Kolari s. 1858, v. 1858, k. 1858
Konginkangas (aikais. Kömi) s. 1880, v. 1880, k. 1880
Konnevesi s. 1921, v. 1921, k. 1921
Kontiolahti s. 1784, v. 1784, k. 1784
Korpholm R 1760-1808
Korpilahti s. 1773, v. 1774, k. 1773
Korpiselkä s. 1909, v. 1909, k. 1909 (vrt. Salmi-Suojärvi-Suistamo-Korpiselkä)
Korppoo s. 1693, v. 1693, k. 1693
Korsnäs (aikais. Ristitaipale) s. 1735, v. 1722, k. 1722
Kortesjärvi s. 1730 (Pietarsaaren pitäjässä, 1794 omassa), v. 1784 (Pietarsaaren pitäjässä, 1793 omassa), k. 1769 (Pietarsaaren pitäjässä, 1793 omassa)
Koskenkylä s. 1748-1826, v. 1750-1824, k. 1749-1826
Koskenpää s. 1925, v. 1922, k. 1902
Koski H.l. (aikais. Hämeen Koski, Lammin Koski, Etola) s. 1745, v. 1803, k. 1803
Koski T.l. (aikais. [Marttilan] Ylistaro) s. 1696, v. 1696, k. 1696
Koski, tehdas s. 1810-1869, v. 1813-1865, k. 1810-1865
Kotka s. 1887, v. 1903, k. 1886 (Kymissä, 1899 omassa)
Kouvola s. 1921, v. 1922, k. 1922
Kristiinankaupunki - Tiukka (aikais. maaseurakunta) s. 1724, v. 1722, k. 1722 (eroitetut s. 1821, v. 1821, k. 1821)
Kruunupyy (aikais. Poras(kylä), Kruununkylä) s. 1738, v. 1738, k. 1738
Kuhmalahti (aikais. Pento) s. 1698, v. 1698, k. 1698
Kuhmo (ent. Kuhmoniemi) s. 1757, v. 1779 k. 1778
Kuhmoinen s. 1691, v. 1691, k. 1691
Kuivaniemi s. 1773, v. 1773, k. 1772
Kullaa (ent. Levanpelto) s. 1768, v. 1768, k. 1768
Kulosaari, huvilakaupunkiseurak. s. 1921, v. 1921, k. 1921
Kumlinge s. 1688, v. 1687, k. 1688
Kuolemajärvi (aikais. Hatjalahti) s. 1752, v. 1752, k. 1752
Kuopio, maaseurak. (alk. Tavisalmi, Vähäsavo) s. 1669, v. 1669, k. 1670
Kuopio, tuomiokirkkoseurak. (ennen kaupunkiseurak.) s. 1805, v. 1801, k. 1805
Kuorevesi s. 1701, v. 1701, k. 1701
Kuortane s. 1756, v. 1756, k. 1756
Kurikka s. 1685, v. 1693, k. 1690
Kurkijoki s. 1752, v. 1743, k. 1741
Kuru s. 1722, v. 1722, k. 1722
Kustavi (ent. Kivimaa) s. 1793, v. 1793, k. 1793 (vrt. P. Jaakoppi l. Kunnarainen ja Vartsala l. P. Johannes)
Kuusamo s. 1730, v. 1730, k. 1730
Kuusankoski s. 1919, v. 1919, k. 1919
Kuusisto (aikais. Kuusluoto) s. 1696, v. 1704, k. 1682
Kuusjoki s. 1886, v. 1886, k. 1886
Kuusjärvi s. 1879, v. 1879, k. 1879
Kylmäkoski s. 1858, v. 1890, k. 1857
Kymi s. 1695, v. 1695, k. 1695
Kyyjärvi -
Käkisalmi, garnisoniseurak. s. 1705-1710, v. 1702-1710, k. 1702-1710
Käkisalmi, kaupunki- ja maaseurak. s. 1690, v. 1690, k. 1691 (eroitetut s. 1863, v. 1884, k. 1863)
Kälviä s. 1688, v. 1688, k. 1688
Kärkölä (aikais. Kirkkola, alk. Tennilä) s. 1728, v. 1729, k. 1728
Kärsämäki s. 1775, v. 1775, k. 1775
Kökar s. 1666 (omassa, 1721 Föglössä), v. 1698, k. 1697
Köyliö s. 1726, v. 1726, k. 1726
Lahti s. 1910, v. 1910, k. 1910
Laihia (alk. Laihiala) s. 1690, v. 1690, k. 1690
Laitila (alk. Untamala) s. 1670, v. 1686, k. 1685
Lammi s. 1746, v. 1734. k. 1734
Lapinjärvi, (ruotsalainen seurak.) (aikais. Lappevesi, Laptreski) s. 1691, v. 1691, k. 1691
Lapinjärvi, suomalainen seurak. -
Lapinlahti s. 1844, v. 1844, k. 1844
Lappajärvi s. 1663, v. 1664, k. 1664
Lappee (aikais. Lapvesi) s. 1744, v. 1744, k. 1744
Lappeenranta s. 1851, v. 1851, k. 1851
Lappi (T.l.) s. 1817, v. 1817, k. 1817
Lapua s. 1684, v. 1684, k. 1684
Lapväärtti s. 1754, v. 1754, k. 1754
Laukaa (alk. Pärnäsaari) s. 1737, v. 1737, k. 1737
Lavansaari s. 1750, v. 1750, k. 1750
Lavia s. 1827, v. 1827, k. 1827
Lehtimäki s. 1800, v. 1801, k. 1801
Leivonmäki s. 1852, v. 1852, k. 1852
Lemi (aikais. Lemetin pitäjä) s. 1896, v. 1918, k. 1853
Lemland s. 1725, v. 1722, k. 1721
Lempäälä s. 1713, v. 1713, k. 1712
Lemu s. 1739, v. 1731, k. 1731
Leppälahti R 1792-1861 (vrt. Soanlahti)
Leppävirta (aikais. Leppävirtain pitäjä) s. 1743, v. 1743, k. 1743 H.M. Leskikuningattaren henkirykmentti (ennen Landskronan garnisonirykmentti, Hamiltonin, Lilliesvärdin, von Liewenin, H.K.K. Prinssi Fredrik Adolfin, Zöge von Manteuffelin rykmentti) s. 1742-1808, v. 1742-1808, k. 1742-1808
Lestijärvi (aikais. Lesti) s. 1787, v. 1788, k. 1787
Lieto s. 1696, v. 1695, k. 1695
Liljentaali s. 1794, v. 1794, k. 1794
Liminka s. 1725, v. 1722, k. 1726
Liperi s. 1711, v. 1722, k. 1722
Lohja s. 1677, v. 1677, k. 1677
Lohtaja s. 1718, v. 1718, k. 1718
Loimaa s. 1679, v. 1679, k. 1679
Loimaa, kauppalaseurak., s. 1932, v. 1932, k. 1932
Lokalahti (aikais. Lokala) s. 1682, v. 1691, k. 1691
Loppi s. 1706, v. 1706, k. 1706
Loviisa (ennen Degerby, kaupunki) s. 1748, v. 1750, k. 1750
Luhanka s. 1767, v. 1767, k. 1767
Lumijoki s. 1902, v. 1902, k. 1902
Lumivaara s. 1923, v. 1923, k. 1923
Lumparland s. 1684, v. 1683, k. 1684
Luopioinen (aikais. Vesikansa) s. 1733, v. 1737, k. 1737
Luoto s. 1786, v. 1787, k. 1786
Luumäki s. 1766, v. 1766, k. 1766
Luvia s. 1681, v. 1681, k. 1682
Längelmäki (aikais. Längelmä) s. 1730, v. 1730, k. 1730
Maalahti s. 1721, v. 1722, k. 1722
Maaninka s. 1767 (omassa, 1813 Kuopion maas:ssa), v. 1767, k. 1767 (omassa, 1804 Kuopion maas:ssa)
Maaria (ent. Räntämäki) s. 1714, v. 1720, k. 1721
Maarianhamina s. 1905, v. 1906, k. 1905
Maksamaa s. 1722, v. 1750, k. 1732
Marttila (ent. Uusikylä T.l., aikais. Marttina) s. 1696, v. 1696, k. 1696
Masku (aikais. Mannermasku) s. 1687, v. 1798, k. 1764
Mellilä s. 1915, v. 1915, k. 1915 (vrt. Perä)
Merijärvi s. 1782, v. 1782, k. 1782
Merikarvia s. 1670, v. 1670, k. 1709
Merimasku s. 1693, v. 1693, k. 1693
Messukylä (aikais. Kivikirkko) s. 1751, v. 1751, k. 1751
Metsämaa s. 1807 (omassa, 1813 Loimaalla), v. 1807, k. 1807 (omassa, 1807 Loimaalla)
Metsäpirtti s. 1890, v. 1890, k. 1890
Miehikkälä s. 1887, v. 1887, k. 1887
Mietoinen s. 1733, v. 1733, k. 1760
Mikkeli, kaupunkiseurak. s. 1871, v. 1871, k. 1871
Mikkeli, maaseurak. (alk. Savilahti, Suursavo) s. 1688, v. 1690, k. 1695
Mouhijärvi s. 1665, v. 1665, k. 1665
Muhos s. 1722, v. 1722, k. 1722
Multia s. 1800, v. 1799, k. 1797
Munsala s. 1740, v. 1730, k. 1740
Muolaa (aikais. Muola, Pyhäristi, alk. Äyräpää) s. 1725, v. 1724, k. 1724
Muonio (ent. Muonionniska) s. 1797, v. 1799, k. 1796 (Pajala s. 1743, v. 1728, k. 1728)
Mustasaari s. 1671, v. 1672, k. 1671
Mustio s. 1670-1928, v. 1669-1928, k. 1675-1929
Muurame s. 1920, v. 1920, k. 1920
Muurla s. 1860, v. 1860, k. 1860
Muuruvesi s. 1908, v. 1908, k. 1908
Mynämäki s. 1665, v. 1691, k. 1725
Myrskylä s. 1718, v. 1714, k. 1736
Mäntsälä s. 1671, v. 1671, k. 1690
Mänttä s. 1921, v. 1921, k. 1921
Mäntyharju s. 1688, v. 1681, k. 1681 (vanhin historiakirja Heinolan maas:ssa, 1736 kaikki sarjat omassa)
Naantali, kaupunki- ja maaseurak. s. 1673, v. 1673, k. 1696 (eroitetut s. 1794, v. 1793, k. 1793)
Nakkila s. 1765, v. 1771, k. 1768
Nastola (alk. Uusikylä H.l.) s. 1689, v. 1689, k. 1689
Nauvo s. 1655, v. 1655, k. 1655
Nilsiä s. 1771 (omassa, 1814 Kuopion maas:ssa), v. 1772, k. 1771 (omassa, 1806 Kuopion maas:ssa)
Nivala (ent. Pidisjärvi) s. 1783, v. 1783, k. 1783
Nokia (ent. Pirkkala, Pohjois-Pirkkala) s. 1702, v. 1731, k. 1680
Noormarkku s. 1830, v. 1823, k. 1829
Nousiainen s. 1701, v. 1701, k. 1737
Nuijamaa s. 1906, v. 1906, k. 1906
Nummi (ennen U.l.) s. 1677, v. 1677, k. 1677
Nurmes s. 1723, v. 1723, k. 1723
Nurmijärvi (aikais. Nurmo) s. 1699, v. 1696, k. 1696
Nurmo (aikais. Ylinurmo) s. 1766, v. 1766, k. 1766
Närpiö s. 1760, v. 1760, k. 1760
Nötö ktr 1700-1804
Oravainen s. 1701, v. 1701, k. 1701
Orijärvi R 1804-1869
Orimattila s. 1697, v. 1697, k. 1697
Oripää (aikais. Orihpää) s. 1779, v. 1779, k. 1779
Orismala s. 1831-1871, v. 1831-1869, k. 1831-1871
Orivesi (aikais. Orihvesi) s. 1695, v. 1695, k. 1695
Oulainen s. 1719, v. 1719, k. 1719
Oulu, tuomiokirkkoseurak. (ennen kaupunkiseurak.) s. 1722, v. 1724, k. 1722
Oulujoki (ent. Oulu, maaseurak.) s. 1859 (Oulussa, 1895 omassa), v. 1902, k. 1886 (Oulussa, 1908 omassa)
Oulunkylä s. 1921, v. 1921, k. 1921
Oulunsalo s. 1723, v. 1723, k. 1722
Paattinen (ent. Paattiskorpi) s. 1702, v. 1694, k. 1704
Paavola (aikais. Pehkola) s. 1733, v. 1734, k. 1733
Padasjoki s. 1739, v. 1745, k. 1739
Paimio s. 1690, v. 1690, k. 1690
Paltamo (alk. Oulujärvi) s. 1727, v. 1727, k. 1727
Parainen s. 1678, v. 1678, k. 1678
Parikkala (ent. Jouhia, Joukio, aikais. Koitsanlahti) s. 1765, v. 1795, k. 1765
Parkano (aikais. Kihniö) s. 1807, v. 1807, k. 1807
Pattijoki (ent. Saloinen) s. 1854 (Raahessa, 1861 omassa), v. 1854 (Raahessa, 1855 omassa), k. 1854 (Raahessa, 1855 omassa)
Pelkosenniemi s. 1917, v. 1917, k. 1917
Perho s. 1784, v. 1784, k. 1784
Pernaja s. 1736, v. 1736, k. 1736
Perniö s. 1687, v. 1688, k. 1731
Pertteli s. 1685, v. 1685, k. 1685
Pertunmaa s. 1926, v. 1926, k. 1926
Perä (aikais. Peränkulma) ktr 1834-1915 (vrt. Mellilä)
Peräseinäjoki s. 1799, v. 1799, k. 1799
Petolahti s. 1810, v. 1810, k. 1810
Petsamo s. 1921, v. 1930, k. 1921
Petäjävesi (aikais. Kuivasmäki) s. 1801, v. 1801, k. 1801
Pieksämäki (aikais. Pieksämä) s. 1674 (omassa, 1797 Rautalammilla), v. 1721, k. 1695 (Rautalammilla, 1721 omassa)
Pielavesi s. 1737 (omassa, 1745 Rautalammilla), v. 1737 (omassa, 1747 Rautalammilla), k. 1737 (omassa, 1744 Rautalammilla)
Pielisensuu s. 1915, v. 1915, k. 1915 (vrt. Utra)
Pielisjärvi (alk. Lieksa) s. 1689, v. 1689, k. 1689
Pietarsaaren pitäjä s. 1724, v. 1723, k. 1724
Pietarsaari, kaupunkiseurak. s. 1694, v. 1694, k. 1694
Pihlajavesi s. 1834, v. 1834, k. 1834
Pihtipudas s. 1785 (Reisjärvellä, 1881 omassa), v. 1882, k. 1784 (Reisjärvellä, 1881 omassa)
Piikkiö s. 1740, v. 1740, k. 1740
Piippola s. 1775, v. 1775, k. 1775
Pirkkala (ent. Etelä-Pirkkala) s. 1921, v. 1921, k. 1921
Pirttikylä s. 1750, v. 1750, k. 1782
Pohja s. 1794, v. 1794, k. 1727
Pohjaslahti s. 1936, v. 1936, k. 1936
Polvijärvi s. 1856, v. 1856, k. 1856
Pomarkku s. 1804, v. 1804, k. 1804
Pori, kaupunki- ja maaseurak. s. 1666, v. 1666, k. 1666 (eroitetut s. 1811, v. 1805, k. 1805)
Pornainen (aikais. Porneesi, Kirveskoski) s. 1738, v. 1738, k. 1738
Porvoo, ruotsalainen tuomiokirkkoseurak. (kaupunki- ja maaseurak.) s. 1742, v. 1742, k. 1742 (eroitetut s. 1851, v. 1889, k. 1852)
Porvoo, suomal. kaupunki- ja maaseurak. s. 1933, v. 1933, k. 1933 (eroitetut s. 1933, v. 1933, k. 1933)
Posio s. 1926, v. 1926, k. 1926
Pudasjärvi (aikais. Ylinen Ii) s. 1686, v. 1686, k. 1686
Pukkila (aikais. Savijoki, Vähäporvoo) s. 1699, v. 1699, k. 1699
Pulkkila s. 1724, v. 1725, k. 1698
Punkaharju s. 1922, v. 1922, k. 1922
Punkalaidun s. 1690, v. 1690, k. 1690
Puolanka s. 1789, v. 1789, k. 1789
Purmo s. 1775, v. 1775, k. 1775
Pusula (alk. Metsäkansa) s. 1677, v. 1677, k. 1681
Puumala s. 1708, v. 1708, k. 1708
Pyhtää s. 1703, v. 1702, k. 1695
Pyhäjoki (aikais. Petajoki) s. 1692, v. 1691, k. 1691
Pyhäjärvi O.l. s. 1721, v. 1722, k. 1719
Pyhäjärvi U.l. (alk. Nyhkälä, Pahajärvi) s. 1723, v. 1774, k. 1722
Pyhäjärvi V.l. s. 1721, v. 1722, k. 1721
Pyhämaa (ent. Pyhämaan Luoto, aikais. Pahamaa) s. 1814, v. 1814, k. 1814
Pyhäntä s. 1909, v. 1909, k. 1909
Pyhäranta (ent. Pyhämaan Rohdainen) s. 1685, v. 1685, k. 1697
Pyhäselkä s. 1914, v. 1923, k. 1915
Pylkönmäki s. 1900, v. 1900, k. 1900
Pälkjärvi s. 1851, v. 1851, k. 1851
Pälkäne s. 1711, v. 1711, k. 1711
Pöytyä s. 1661, v. 1671, k. 1688
Raahe s. 1690, v. 1690, k. 1690
Raippaluoto s. 1782, v. 1782, k. 1782
Raisio s. 1692, v. 1689, k. 1714
Rantasalmi s. 1700, v. 1700, k. 1700
Rantsila s. 1722, v. 1731, k. 1725
Ranua s. 1916, v. 1917, k. 1917
Rauma, kaupunki- ja maaseurak. s. 1683, v. 1759, k. 1759 (eroitetut s. 1821, v. 1821, k. 1821)
Rautalampi s. 1695 (omassa, 1767 Pieksämäellä, 1815 Pielavedellä), v. 1695 (omassa, 1815
Pielavedellä), k. 1695 (omassa, 1767 Pieksämäellä, 1815 Pielavedellä)
Rautavaara s. 1860, v. 1860, k. 1860
Rautio s. 1807, k. 1807, k. 1807
Rautjärvi s. 1746, v. 1756, k. 1746
Rautu s. 1737, v. 1737, k. 1737
Reisjärvi s. 1732, v. 1732, k. 1732
Renko s. 1719, v. 1708, k. 1704
Reposaari s. 1888, v. 1888, k. 1896
Revonlahti s. 1804, v. 1804, k. 1804
Riihimäki s. 1922, v. 1922, k. 1922
Riistavesi s. 1924, v. 1924, k. 1924
Ristiina (aikais. Brahelinnan pitäjä) s. 1707, v. 1723, k. 1707
Ristijärvi s. 1808, v. 1808, k. 1808
Rovaniemi (aikais. Korkalo) s. 1712, v. 1711, k. 1711
Ruokolahti s. 1732, v. 1732, k. 1732
Ruotsinpyhtää (aikais. Ruukinpitäjä) s. 1744, v. 1744, k. 1744
Ruotsinsalmi, garnisooni R 1839-1849
Ruotujakoiset tarkkampujapataljoonat: 3, Oulun s. 1857-1860, v. -, k. - 5, Mikkelin s. -, v. -, k. 1855-1856 6, Hämeenlinnan R 1855-1861 7, Porin s. 1857-1863, v. -, k. - 9, Viipurin s. 1858-1867, v. 1860-1864, k. 1858-1869
Ruovesi s. 1681, v. 1681, k. 1681
Ruskeala s. 1791, v. 1792, k. 1791
Rusko (aikais. Kivirusko) s. 1693, v. 1700, k. 1794
Rutakko s. 1855-1919, v. 1855-1919, k. 1855-1919 (vrt. Sonkajärvi)
Rymättylä s. 1693, v. 1693, k. 1716
Räisälä s. 1751, v. 1752, k. 1751
Rääkkylä (aikais. Oravilahti) s. 1802 (Kiteellä, 1824 omassa), v. 1802 (Kiteellä, 1824 omassa), k. 1802 (Kiteellä, 1824 omassa)
Saari s. 1928, v. 1928, k. 1928
Saarijärvi (alk. Palvasalmi) s. 1788, v. 1788, k. 1788
Sahalahti s. 1683, v. 1684, k. 1684
Saimaan kanava s. 1848-1857, v. -, k. 1848-1856
Sakkola (aikais. Sakkula) s. 1735, v. 1735, k. 1735
Salla (ent. Kuolajärvi) s. 1701 (Kemijärvellä, 1839 [1936] omassa), v. 1711 (Kemijärvellä, 1840 [1935] omassa), k. 1701 (Kemijärvellä, 1840 [1935] omassa)
Salmi s. 1906, v. 1907, k. 1907 (vrt. Salmi-Suojärvi-Suistamo-Korpiselkä)
Salmi-Suojärvi-Suistamo-Korpiselkä s. 1852-1887, v. 1867-1884, k. 1852-1887 (vrt. Soanlahti)
Salo (ennen T.l.) s. 1914, v. 1914, k. 1914
Saloinen (ent. Salo O.l.) s. 1749 (omassa, 1777 Raahessa) v. 1750, k. 1749
Saltvik s. 1655, v. 1699, k. 1699
Sammatti s. 1688 (Karjalohjalla, 1778 omassa), v. 1778, k. 1688 (Karjalohjalla, 1761 omassa)
Sauvo s. 1689, v. 1735, k. 1698
Savitaipale (aikais. Peltoinlahti) s. 1918, v. 1918, k. 1918
Savonlinna s. 1831 (Säämingissä, 1880 omassa), v. 1831 (Säämingissä, 1879 omassa), k. 1831 (Säämingissä, 1879 omassa)
Savonranta (aikais. Vuokala) s. 1863, v. 1863, k. 1863
Savukoski s. 1917-1930, v. 1917-1930, k. 1917-1930
Seili R 1740-1842
Seinäjoki s. 1816 (Nurmossa, 1864 omassa), v. 1864, k. 1816 (Nurmossa, 1864 omassa)
Seiskari (aikais. Seitskari) s. 1750, v. 1753, k. 1750
Sievi (ent. Evijärvi O.l.) s. 1722, v. 1723, k. 1723
Siikainen s. 1774, v. 1774, k. 1774
Siikajoki s. 1722, v. 1722, k. 1722
Siilinjärvi (aluksi Kasurila) s. 1924, v. 1924, k. 1924
Siipyy s. 1787, v. 1787, k. 1787
Simo s. 1763, v. 1763, k. 1763
Simpele s. 1922, v. 1922, k. 1922
Sipoo s. 1729, v. 1729, k. 1729
Sippola s. 1843, v. 1843, k. 1843
Siuntio s. 1721, v. 1722, k. 1722
Skarpans R 1843-1857
Snappertuna s. 1730 (Karjaalla, 1804 omassa), v. 1730 (Karjaalla, 1808 omassa), k. 1730 (Karjaalla, 1807 omassa)
Soanlahti s. 1888, v. 1888, k. 1888 (vrt. Leppälahti, Salmi-Suojärvi-Suistamo-Korpiselkä)
Sodankylä s. 1759, v. 1760, k. 1761
Soini s. 1793, v. 1793, k. 1793
Somerniemi (aikais. [Someron] Ylistaro, Naara) s. 1695, v. 1695, k. 1690 (vanhin historiakirja Somerolla, 1735 kaikki sarjat omassa)
Somero (alk. osa Portaan pitäjää, Portas) s. 1697, v. 1695, k. 1695
Sonkajärvi s. 1920, v. 1920, k. 1920 (vrt. Rutakko)
Sortavala, kaupunkiseurak. s. 1891, v. 1891, k. 1891
Sortavala, maaseurak. s. 1723, v. 1723, k. 1723
Sotkamo s. 1729, v. 1729, k. 1729
Sottunga s. 1722 (Föglössä, 1728 omassa), v. 1728 (omassa, 1729 Föglössä), k. 1728 (omassa, 1728 Föglössä)
Sulkava (aikais. Idänlahti) s. 1692, v. 1667, k. 1688
Sulva s. 1692, v. 1752, k. 1699
Sumiainen s. 1828, v. 1836, k. 1816
Sund s. 1695, v. 1695, v. 1695
Suodenniemi (aikais. Pohjankylä) s. 1764 (Mouhijärvellä, 1794 omassa), v. 1760 (Mouhijärvellä, 1796 omassa), k. 1760 (Mouhijärvellä, 1780 omassa)
Suojärvi s. 1924, v. 1924, k. 1924 (vrt. Salmi-Suojärvi-Suistamo-Korpiselkä)
2. Suomen jalkaväkirykmentti (myöh. 3, Hämeenlinnan tarkkampujapataljoona) R 1819-1830
Suomen kaaderiekipaasi (ennen meriekipaasi) s. 1831-1879, v. 1832-1877, k. 1831-1879
Suomen rakuunarykmentti R 1890-1899
Suomen tarkkampujakoulu (ennen Suomen-, Krenatööri-, Suomen opetus-, Suomen harjoitustarkkampujapataljoona) s. 1846-1860, v. 1848-1860, k. 1846-1860
Suomenniemi s. 1772, v. 1772, k. 1772
Suomusjärvi (aikais. Laidikka, Laidike) s. 1697, v. 1697, k. 1696
Suomussalmi (aikais. Kianta) s. 1787, v. 1787, k. 1787 (kaikki vanhimmat historiakirjat vain jäljennöksiä)
Suonenjoki (aikais. Suonnejoki) s. 1793 (Pieksämäellä, 1794 omassa, 1823 Leppävirralla), v. 1793, k. 1793 (Pieksämäellä, 1794 omassa, 1821 Leppävirralla)
Suoniemi s. 1759, v. 1759, k. 1759
Suursaari s. 1750, v. 1751, k. 1750
Svartholma s. 1790-1846, v. 1790-1839, k. 1790-1846
Sysmä (alk. Sysimäki) s. 1740, v. 1757, k. 1754
Säkkijärvi s. 1737, v. 1737, k. 1737
Säkylä s. 1680, v. 1699, k. 1699
Särkisalo (ent. Finby, aikais. Suomenkylä) s. 1806, v. 1806, k. 1806
Säräisniemi s. 1860, v. 1858, k. 1860
Säyneinen s. 1921, v. 1920, k, 1921
Säynäoja (l. Olhava) s. 1787-1839, v. 1787-1834, k. 1787-1839
Säynätsalo s. 1923, v. 1923, k. 1923
Sääksmäki s. 1685, v. 1685, k. 1685
Sääminki s. 1708, v. 1708, k. 1708
Taipalsaari (alk. Taipale) s. 1747, v. 1747, k. 1747
Taivalkoski (ent. Jokijärvi) s. 1875, v. 1875, k. 1880
Taivassalo (alk. Tavisalo) s. 1666, v. 1667, k. 1666
Tammela (alk. Portaan pitäjä, Portas) s. 1681, v. 1681, k. 1681
Tammisaari, kaupunki- ja maaseurak. s. 1724, v. 1730, k. 1771 (eroitetut s. 1822, v. 1822, k. 1822)
Tampere, Harjun seurak. s. 1937, v. 1937, k. 1937
Tampere, ruotsalainen seurak. s. 1926, v. 1926, k. 1926
Tampere, (suomalainen) tuomiokirkkoseurak. s. 1785, v. 1785, k. 1785
Tarvasjoki (ent. Euran kappeli, Eurainen, aikais. Alastaro) s. 1774, v. 1774, k. 1774
Teerijärvi (ent. Terijärvi, aikais. Teirijärvi, Tervajärvi) s. 1691, v. 1691, k. 1691
Teijo s. 1760-1869, v. 1768-1868, k. 1740-1869
Teisko (aikais. Teiskola) s. 1648, v. 1648, k. 1648
Temmes s. 1777, v. 1798, k. 1777
Tenhola s. 1683, v. 1683, k. 1683
Terijoki s. 1903, v. 1903, k. 1903
Tervo s. 1926, v. 1926, k. 1926
Tervola (aikais. Lapinniemi) s. 1699, v. 1698, k. 1698
Teuva s. 1722, v. 1722, k. 1722
Tohmajärvi s. 1730, v. 1726, k. 1726
Toholampi (aikais. Lampi) s. 1710, v. 1711, k. 1710
Toivakka s. 1890, v. 1890, k. 1890
Tornio s. 1718, v. 1717, k. 1718
Tottijärvi (aikais. Totkijärvi, Vesikansa) s. 1692, v. 1702, k. 1696
Turku, linnaseurak. s. 1786-1803, v. 1786-1805, k. 1786-1799
Turku, Martin seurak. s. 1921, v. 1921, k. 1921
Turku, Mikaelin seurak. s. 1921, v. 1921, k. 1921
Turku, ruotsalainen seurak. s. 1736 (tuomiokirkkos:ssa, 1921 omassa), v. 1736 (tuomiokirkkos:ssa, 1921 omassa), k. 1736 (tuomiokirkkos:ssa, 1921 omassa)
Turku, saksalainen seurak. s. 1928, v. 1928, k. 1928
Turku, (suomalainen) tuomiokirkkoseurak. s. 1689, v. 1689, k. 1689
Turtola s. 1820, v. 1820, k. 1820
Tuulos s. 1746, v. 1737, k. 1737
Tuupovaara (ent. Kovero) s. 1902, v. 1902, k. 1902
Tuusniemi s. 1804 (omassa, 1814 Kuopion maas:ssa, 1823 Leppävirralla), v. 1804, k. 1804 (omassa, 1804 Kuopion maas:ssa, 1821 Leppävirralla)
Tuusula s. 1722, v. 1722, k. 1722
Tyrnävä s. 1822, v. 1832, k. 1825
Tyrväntö (alk. Kulsiala) s. 1730, v. 1730, k. 1730
Tyrvää (alk. Alasaastamala, Kalliala) s. 1665, v. 1665, k. 1665
Tytärsaari s. 1750, v. 1750, k. 1750
Töysä s. 1800, v. 1808, k. 1800
Ullava s. 1798, v. 1798, k. 1798
Ulvila (alk. Liikkinen, Liikisto) s. 1723, v. 1723, k. 1723
Urjala s. 1718, v. 1718, k. 1718
Uskela (alk. Uskiala) s. 1685 (omassa, 1821 Perttelissä), v. 1689 (omassa, 1821 Perttelissä), k. 1685 (omassa, 1821 Perttelissä)
Utajärvi s. 1766, v. 1762, k. 1762
Utra R 1901-1910 (vrt. Pielisensuu)
Utsjoki s. 1742, v. 1743, k. 1749 (Kautokeino s. 1723, v. 1746, k. 1746)
Uudenmaan- ja Hämeenläänin rakuunarykmentti R 1761-1762
Uukuniemi s. 1691, v. 1691, k. 1691
Uurainen (aikais. Minkkilä, Kuukkajärvi) s. 1805, v. 1848, k. 1805
Uusikaarlepyy, kaupunki- ja maaseurak. (aikais. Lapuanjoensuu) s. 1730, v. 1730, k. 1730 (eroitetut s. 1805, v. -, k. 1805)
Uusikaupunki, kaupunki- ja maaseurak. s. 1688, v. 1699, k. 1688 (eroitetut s. 1791, v. 1791, k. 1791)
Uusikirkko (ennen V.l.) s. 1725, v. 1725, k. 1725
Vaasa, ruotsalainen seurak. s. 1928, v. 1928, k. 1928
Vaasa, suomalainen seurak. (ent. Nikolainkaupunki) s. 1803, v. 1803, k. 1803
Vahto (aikais. Korvis, Vahdon Korpi, Puurusko) s. 1720, v. 1718, k. 1741
Vahviala s. 1921, v. 1921, k. 1921
Valkeakoski s. 1940, v. 1940, k. 1940
Valkeala s. 1706, v. 1706, k. 1706
Valkjärvi s. 1761, v. 1761, k. 1761
Valtimo s. 1908, v. 1908, k. 1908
Vampula s. 1685, v. 1685, k. 1685
Vanaja (alk. Mäskälä) s. 1680, v. 1680, k. 1738
Varkaus s. 1866, v. 1882, k. 1866
Varpaisjärvi s. 1909, v. 1910, k. 1910
Vartsala (l. P. Johannes) s. 1698-1792, v. 1698-1782, k. 1761-1792 (vrt. P. Jaakoppi l. Kunnarainen ja Kustavi)
Vehkajärvi R 1774-
Vehkalahti s. 1737, v. 1743, k. 1737
Vehmaa s. 1685, v. 1685, k. 1685
Vehmalainen. s. 1771-1868, v. 1771-1868, k. 1771-1869
Vehmersalmi s. 1920, v. 1920, k. 1920
Velkua (aikais. Palva) s. 1809, v. 1809, k. 1809
Vesanto (aikais. Sonkarinsaari) s. 1858, v. 1858, k. 1858
Vesilahti s. 1755, v. 1756, k. 1838
Veteli (ent. Yliveteli) s. 1673, v. 1673, k. 1673
Viapori, garnisoni- l. linnaseurak. s. 1815-1907, v. 1893-1906, k. 1855-1907
Viapori, tykistökomppania s. 1779-1808, v. -, k. -
Vieremä s. 1921, v. 1921, k. 1921
Vihanti s. 1738, v. 1739, k. 1738
Vihti s. 1686, v. 1686, k. 1698
Viiala s. 1927, v. 1927, k. 1927
Viipuri, maaseurak. s. 1686, v. 1686, k. 1686
Viipuri, kaupungin ruotsalainen seurak. s. 1710, v. 1708, k. 1709
Viipuri, saksalainen seurak. s. 1757, v. 1758, k. 1773
Viipuri, (suomalainen) tuomiokirkkoseurak. (ennen kaupungin suomalainen seurak.) s. 1793, v. 1793, k. 1793
Viipuri, tuomiokirkko (vanha) ktr 1655-1704
Viitasaari (aikais. Keiteleenpohja) s. 1711, v. 1711, k. 1711
Viljakkala s. 1796, v. 1825, k. 1796 (kaikki vanhimmat historiakirjat vain jäljennöksiä)
Vilppula s. 1906, v. 1906, k. 1906
Vimpeli (aikais. Vintala) s. 1809, v. 1809, k. 1809
Virolahti s. 1656, v. 1656, k. 1656
Virolais-lättiläinen sotilasseurak. s. 1856-1908, v. 1856-1890, k. 1856-1899
Virrat (aikais. Virtai, Virtain pitäjä) s. 1760, v. 1760, k. 1760
Virtasalmi s. 1905, v. 1905, k. 1905
Vuokki -
Vuoksela s. 1913, v. 1913, k. 1914
Vuoksenranta s. 1919, v. 1919, k. 1919
Vuolijoki s. 1907, v. 1922, k. 1907
Vårdö s. 1710, v. 1712, k. 1710
Vähäkyrö (aikais. Alastaro) s. 1723, v. 1723, k. 1723
Värtsilä s. 1867, v. 1867, k. 1867
Västanfjärd s. 1780, v. 1780, k. 1780
Vöyri s. 1688, v. 1723, k. 1689
Ylihärmä (aikais. Keskikylä) s. 1788, v. 1788, k. 1788
Yli-Ii s. 1933, v. 1933, k. 1933
Ylikiiminki s. 1744, v. 1744, k. 1745
Ylimarkku s. 1885, v. 1890, k. 1885
Yliskylä s. 1806-1865, v. 1806-1865, k. 1806-1865
Ylistaro s. 1718, v. 1718, k. 1718
Ylitornio (aikais. Alkkula, alk. Särkilahti) s. 1845, v. 1880, k. 1881 (Övertorneå s. 1718, v. 1726, k. 1737, Hietaniemi s. 1721, v. 1741, k. 1733)
Ylivieska s. 1683, v. 1683, k. 1683
Ylämaa s. 1925, v. 1925, k. 1925
Yläne s. 1662, v. 1672, k. 1666
Ylöjärvi (aikais. Peräkunta) s. 1781, v. 1781, k. 1781
Ypäjä (ent. Perttula) s. 1719 (omassa, 1755 Loimaalla), v. 1838, k. 1838
Åvik R 1804-1819
Ähtäri (aikais. Ätsäri) s. 1771, v. 1771, k. 1771
Ähtävä s. 1736, v. 1736, k. 1736
Äyräpää s. 1926, v. 1926, k. 1926
Äänekoski s. 1907, v. 1907, k. 1907
Östersundom R 1799-1837
Huomautus. Lakkautettuja seurakuntia (13), joista ei tiedetä säilyneen arkistoa. Vuodet tarkoittavat suunnittaisia toimintavuosia.
Anskuu (ja Fiskari) (1658) 1673-1778
Gloskär 1654-1672
Helsinki, hospitaaliseurak. n. 1634-1785
Juva (Joa), tehdasseurak. 1693-1704
Ruotujak. tarkkampujapataljoonat:
1, Turun 1855-1860
2, Vaasan 1855-1860
4, Kuopion 1855-1860
8, Uudenmaan 1856-1868
Savonlinna, hospitaaliseurak. 1675-1680
Savonlinna, linnaseurak. 1565-1710
Turku, P. Yrjänän hospitaaliseurak. (1523)-n. 1770
Viipuri, Pantsarlahden hospitaaliseurak. (Maria Magdaleenan. [ja P. Hengen] huone) 1523-1711
Viipuri, linnan ja Siikaniemen l. pohjoisen esikaupungin [Neitsytniemen] seurak. 1542-1710

Rajaseurakuntia (15). Vuodet tarkoittavat HISTORIAKIRJAIN alkamisvuotta. - * = jäljennetty, ktr = kirkontilit
Hietaniemi [Ylitornion toinen Ruotsin osa] 1721
Jukkasjärvi [Enontekiön ent. emäpitäjä] 1765
Karesuando [Enontekiön Ruotsin osa] 1813
Karl Gustav [Karungin Ruotsin osa] 1762
Kautokeino [Utsjoen ent. emäpitäjä] 1723
Narva *ktr 1685-1699
Nederkalix 1656
Nedertorneå [Alatornion Ruotsin osa] 1814
Nevanlinna [Nyen] *ktr 1687-1697
Pajala [Muonion Ruotsin osa] 1728
Pietari, P. Katarina ruotsalainen seurak. 1733
Pietari, P. Marian suomalainen seurak. 1700-luv. keskiväliltä  [1].
Tukholma, suomalainen seurak. *1664-1812
Överkalix 1689
Övertorneå [Ylitornion toinen Ruotsin osa] 1718

Liite.
Alkamisvuoden mukainen luettelo kreikkalais- ja roomalaiskatolisista seurakunnista, joista on säilynyt HISTORIAKIRJOJA.
s. = syntyneet, v. = vihityt, k. = kuolleet, R = rippikirja. Kreikkalaiskatoliset seurakunnat, yhteensä 35.
Lakkautetuista seurakunnista (5) on päättymisvuosi ilmoitettu. - Kotkan Loviisan kirkosta on tilejä 1864-1921; Hämeenlinnan Tampereen kirkosta (kappeli 1928) rippikirja n. 1907, vihittyjen luettelo 1916-1917, tilejä 1893-1918. Halilan ja Kyyrölän historiakirjat lienevät tuhoutuneet sodassa 1939-1940, varustetut ("+")-merkillä. 1779: Käkisalmi (s., v., k.)
1780: Kitelä (s., v., k.)
1785: Lappeenranta (s., v., k.)
1792: Suistamo (s., v., k.)
1795: Sortavala (s., v., k.)
1799: Korpiselkä (s., v., k.), Viipuri (s., v., k.)
1800: Raivola (s., v., k. -1931)
1801: Savonlinna [-Kuopio] (s., v., k.)
1802: Suojärvi (s., v., k.)
1803: Hamina (s., v., k.)
1806: Taipale (s., k., 1809 v.)
1809: Ilomantsi (s., v., k.), Salmi (s., v., k.)
1827: Helsinki (s., v., k.), (†) Kyyrölä (v., 1894 s., k.)
1845: Turku (s., v., k.)
1847: Kuopio (s., v., k.)
1854: Uusikirkko (s., v., k.)
1855: Petsamo (v., 1857 s., k.)
1863: Vaasa (s., v., k.)
1865: Palkeala (s., v., k.)
1882: Mantsinsaari (s., v., k.)
1893: (†) Halila (s., v., k. -1919), Joensuu (s., v., k.)
1896: Kotka (s., v., k.)
1897: Hanko (s., v., k. -1917)
1898: Annantehdas (s., v., k.), Terijoki (s., v., k.)
1899: Pitkäranta (s., v., k.)
1900: Kuokkala (s., v., k. -1932)
1904: Hämeenlinna (s., v., k.)
1910: Kellomäki (s., v., k. -1924)
1913: Tiurula (s., v., k.)
1930: Viipuri suomal. (s., v., k.)
Roomalaiskatoliset seurakunnat, yhteensä 4.
1800: Viipuri (s., 1801 k., 1802 v.)
1856: Helsinki (s., v., k.)
1930: Terijoki (s., v., k.), Turku (s., v., k.)
Aakkosellinen luettelo kreikkalais- ja roomalaiskatolisista seurakunnista, joista on säilynyt HISTORIAKIRJOJA. Kreikkalaiskatoliset seurakunnat (35). Lakkautetuista seurakunnista on historiakirjain eri sarjain päättymisvuodet ilmoitettu.
Annantehdas s. 1898, v. 1898, k. 1898
Halila [s. 1893-1919, v. 1893-1919, k. 1893-1919]
Hamina s. 1803, v. 1803, k. 1803
Hanko s. 1897-1917, v. 1897-1917, k. 1897-1917
Helsinki s. 1827, v. 1827, k. 1827
Hämeenlinna s. 1904, v. 1904, k. 1904
Ilomantsi s. 1809, v. 1809, k. 1809
Joensuu s. 1893, v. 1893, k. 1893
Kellomäki s. 1910-1924, v. 1910-1924, k. 1910-1924
Kitelä s. 1780, v. 1780, k. 1780
Korpiselkä s. 1799, v. 1799, k. 1799
Kotka s. 1896, v. 1896, k. 1896
Kuokkala s. 1900-1932, v. 1900-1932, k. 1900-1932
Kuopio s. 1847, v. 1847, k. 1847
Kyyrölä [s. 1894, v. 1827, k. 1894]
Käkisalmi s. 1779, v. 1779, k. 1779
Lappeenranta s. 1785, v. 1785, k. 1785
Mantsinsaari s. 1882, v. 1882, k. 1882
Palkeala s. 1865, v. 1865, k. 1865
Petsamo s. 1857, v. 1855, k. 1857
Pitkäranta s. 1899, v. 1899, k. 1899
Raivola s. 1800-1931, v. 1800-1931, k. 1800-1931
Salmi s. 1809, v. 1809, k. 1809
Savonlinna [-Kuopio] s. 1801, v. 1801, k. 1801
Sortavala s. 1795, v. 1795, k. 1795
Suistamo s. 1792, v. 1792, k. 1792
Suojärvi s. 1802, v. 1802, k. 1802
Taipale s. 1806, v. 1809, k. 1806
Terijoki s. 1898, v. 1898, k. 1898
Tiurula s. 1913, v. 1913, k. 1913
Turku s. 1845, v. 1845, k. 1845
Uusikirkko s. 1854, v. 1854, k. 1854
Vaasa s. 1863, v. 1863, k. 1863
Viipuri s. 1799, v. 1799, k. 1799
Viipuri suomal. seurak. s. 1930, v. 1930, k. 1930
Roomalaiskatoliset seurakunnat (4).
Helsinki s. 1856, v. 1856, k. 1856
Terijoki s. 1930, v. 1930, k. 1930
Turku s. 1930, v. 1930, k. 1930
Viipuri s. 1800, v. 1802, k. 1801

Rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat  [2] (v. 1939 lopussa)  [3]. Vuodet valtiokalenterin mukaisia perustamis- ja toiminta- (rekisteröimis)vuosia.
Suomen Piispallinen metodistikirkko (järjestäytyi v:n 1922 uskonnonvapauslailla kumotun v:n 1889 eriuskolaislain nojalla vapaakirkoksi).
Suomalainen osasto (v:sta 1926) 19: Helsinki 1891 (jakamaton -1913), Helsinki esikaupungit 1925, Joensuu 1925, Koivisto 1925, Kotka 1917, Kuopio 1926, Lahti 1925, Lappeenranta 1925, Mikkeli 1911, Oulu 1926, Pori 1907, Riistavesi 1935, Tampere 1901, Turku 1891 (jakamaton -1925), Vaasa 1892 (jakamaton -1925), Viipuri 1911 (jakamaton -1927), Viipuri Talikkala 1924, Vuoksenlaakso [Vuoksenranta, Kaskiselkä] 1921, Ylämaa (Säkkijärvi -1933) 1926. - Lakkautetut 3: Kristiinankaupunki 1928-1933, Riihimäki 1925-1936, Ylistaro 1926-1937.
Ruotsalainen osasto (v:sta 1926) 14: Hanko 1908, Helsinki 1891 (jakamaton -1913), Karjaa 1926, Kokkola 1910, Kristiinankaupunki 1904, Loviisa 1926, Pietarsaari 1925, Porvoo 1925, Skaftung [Siipyy] 1926, Svartsån piiri [Porvoon maalaiskunta] 1931, Tammisaari 1892, Turku 1891 (jakamaton -1925), Vaasa 1892 (jakamaton -1925), Viipuri 1911 (jakamaton -1927). - Lakkautettu 1: Taalintehdas 1932-1934. Suomen baptistiyhdyskunta  [4] (järjestäytyi v:n 1922 uskonnonvapauslailla kumotun v:n 1889 eriuskolaislain nojalla vapaakirkoksi) 8: Helsinki (Helsinki suomal. 1912-1927) 1902-1932, 1933, Jurva 1895, Kuopio 1892, Petäjävesi 1928, Purmo 1892-1929, 1933, Tampere 1906, Turku 1928, Vaasa 1895-1925, 1928. - Lakkautetut 8: Forsby (Pietarsaaren pitäjä) ja Pietarsaari 1892-1928, Hammaslahti (Kiihtelysvaara -1928, Pyhäselkä 1928-) 1915-1936, Helsinki ruotsalainen ”Betel”-seurakunta 1906-1927, Luoto 1893-1928, Monå (Munsala) 1892-1929, Yttermark (Närpiö) [Nämpnäs (Närpiö) -1909] 1892-1929, Åmossa (Petolahti) 1892-1929, Ähtävä 1892-1928. Suomen vapaakirkko (muodostunut vapaakirkollisen liikkeen suomalaisesta haarasta 1922) 17: Helsinki 1923, Helsinki (Töölö) 1937, Hämeenlinna 1935, Joensuu 1934, Jyväskylä 1934, Karttula (Karttula ja Kuopio 1925-1926) 1926, Kotka 1923, Kuopio (Karttula ja Kuopio 1925-1926) 1923, Mikkeli 1924, Oulu 1926, Pori 1933, Seinäjoki 1924, Suonenjoki 1933, Tampere 1923, Turku 1928, Venäläinen osasto [Terijoki] 1928, Viipuri 1925. - 55 pientä epävirallista seurakuntaa. Suomen Vapaa Evankelis-Luterilainen kirkko (seurakuntia on ollut v:sta 1923, kirkkokunta perustettu 1928, rekisteröity 1929) 7 (53 paikkakunnalla): Hämeenlinna (Helsinki ja Turku) 1929, Jämsä 1929, Koskenpää 1929, Kuusankoski 1929, Kyyjärvi 1929, Lahti 1929, Vuoksela 1930. Suomen Vapaa evankelisluterilainen seurakuntaliitto (perustettu 1928) 6: Ilmajoki 1929, Karstula 1929, Luopioinen 1928, Tampere 1930, Veteli 1930, Viipuri 1929. Suomen vapaa katolinen kirkko (rekisteröity 1929, itsenäinen, muista kirkoista tai järjestöistä riippumaton kirkko, joka jakaa 7 hist. sakramenttia ja myöntää jäsenilleen täydellisen pyhien kirjoitusten selvittämisvapauden, vaatimatta heiltä minkäänlaista dogmaattista uskoa) 1: Helsinki 1929. - 2 apuseurakuntaa. Yksityinen kreikkalaiskatolinen kirkollinen yhdyskunta Viipurissa (tunnustaa samaa uskontunnustusta kuin Suomen kreikkalaiskatolinen kirkkokin, mutta viettää juhlapäivänsä juliaanisen kalenterin mukaan; Konstantinopolin (Istanbulin) patriarkan Pariisissa olevan eksarkin piispallisen johdon alainen) 2: Helsinki 1927, Viipuri 1926. Mooseksenuskolaisseurakuntia 3: Helsinki 1931 (s., v., k. 1919), Turku 1931 (s., v., k. 1910), Viipuri 1931 (s., v., k. 1800-luv. alk. ja 1918). Suomen Muhamettilainen seurakunta 1: Helsinki 1931 (s., v., k. 1836, 1925) Lisäys. Painatuksen aikana on jäljentämistyön yhteydessä todettu, että Paattisissa on muuttaneiden luetteloja v:sta 1723. Nämä ovat nykyisin tunnetuista kolmanneksi vanhemmat. Kuten tiedetään, ovat vanhimmat muuttaneitten luettelot Kiteellä ja Punkalaitumella, molemmat v:sta 1722.


Viitteet

[1]   Sodan vuoksi ei vuotta ole voitu tarkistaa. [2]   Niihin kuuluu. myös [Roomalais] Katolinen kirkko Suomessa, joka 1929 laillistui ja rekisteröitiin. [3]   Sodan aiheuttamia muutoksia ei ole otettu huomioon. - Eriuskolaisseurakunnat mainitaan ensi kerran v:n 1893 valtiokalenterissa, mutta sen tiedot eivät vastaa historiallisia tosiseikkoja. [4]   Seurakuntien (suomen- ja ruotsinkielisten), myös lukuisten paikallisten, tosiasiallisista perustamisvuosista (aikaisimmat 1870) ks. David Edén, Svenska baptisternas i Finland historia 1856-1931, Wasa 1931. Referat I "Genos" 1939 har av författaren i uppsatsen »Huomautuksia vanhimmista säilyneistä historia-, tili-, muuttaneitten- ja rippikirjoista” meddelats uppgifter om histori(ministerial)böcker i de evangelisk-lutherska församlingar, för vilka dylika finnas till och med år 1829, samt 1932-1933 i uppsatsen ”Tietoja erikoislaatuisista seurakunnista ynnä vastaavista historia- ja rippikirjoista” om arkiven i samtliga grekisk- och romersk-katolska församlingar ävensom i upphörda och speciella dylika. I den här införda uppsatsen meddelas nu detaljerade uppgifter om arkivbeståndet i alla yngre evangelisk-luterska församlingar, d.v.s. i de, i vilka historieböckerna vidtaga från och med år 1830, ävenledes ordnade kronologiskt. Arkivdelegationens betänkande av år 1900 och Ad. Neovius' arbete »Suomen evankelis-lutherilaisen kirkon matrikkeli” (1898) innehålla blott en del detaljer om kyrkoarkiven (bl.a. fattas uppgifter om flyttningslängder). Då dessa basera sig uteslutande på meddelanden av prästerskapet äro de förty ytterst otillförlitliga och bristfälliga. Sedan 1900 ha tillkommit 95 församlingar, för vilka endast uppgifter om begynnelseåren för kommunion (husförhörs)- och historie(ministerial)böcker, även dessa mycket otillfredsställande, finnas i Hugo Godenhjelms arbete ”Suomen pappilat» (1935). Av kyrkliga arkiv återstå ännu obehandlade de, som hänföra sig till registrerade religionssamfund. I slutet av uppsatsen meddelas dock uppgifter om dessa församlingars officiella tillkomst och event. upphörande enligt statskalendern; arkivuppgifterna kunna erhållas först efter krigets slut. I denna studie ingå även en del kompletteringar och rättelser till arkivuppgifterna om de äldre församlingarna i uppsatsen ”Huomautuksia vanhimmista säilyneistä historia-, tili-, muuttaneitten- ja rippikirjoista”. Vidare ha alla de evangelisk-luterska församlingarna ordnats period- och landskapsvis med orienterande uppgifter: om de 21 okopierade (tryckta med kursiv), vilkas historieböcker förty ännu ej blivit slutligt granskade, om det äldre arkivbeståndet, som gått förlorat m.m. De historiska översikterna avslutas med en alfabetiskt ordnad förteckning över alla församlingar, skilt för evangelisk-luterska, grekisk- och romersk-katolska, med uppgift om tidigare namnformer samt begynnelseåren för längderna över födda, vigda och döda. En motsvarande något kortare svenskspråkig förteckning har av författaren publicerats i Personhistorisk Tidskrift 1939-1940 i uppsatsen ”Församlingarnas i Finland kyrkoböcker”, vars uppgifter numera i en del fall kunnat förfullständigas. Dessa översikter avse att interimistiskt ersätta en fullständig, detaljerad förteckning över det kopierade beståndet av historieböcker med alla förekommande luckor, uppgifter om förintelser av kyrkoarkiv, församlingarnas tillkomst och proveniens, språkliga och historiska namnvariationer m.m., som, efter några år, efter kopieringsarbetets avslutning, torde i form av handbok kunna utgivas.