torstai 12. joulukuuta 2019

Sukututkijan piikakalenteri 12.12.2019


Paimen, piika - ja prostituutio

Piian päätyminen prostituoiduksi oli ikävä kyllä paljon yleisempää kuin päätyminen talonemännäksi. Erityisesti tämä ”ammatti” veti puoleensa niitä piikoja, jotka hakeutuivat 1800-luvun lopulla kaupunkeihin työnhakuun. Joillekin prostituutiosta tuli ammatti, mutta toisille se toimi lyhytaikaisena ja satunnaisena tapana hankkia rahaa. Piian päätyminen prostituution johtui monista asioista: joku vieteltiin, toinen sortui alkoholiin, yksi kaipasi hauskanpitoa tai yksinkertaisesti vain kaipasi helpompaan elämään kuin piikana tai tehdastyöläisenä. Mikäli alalle lähti, siitä oli erittäin vaikea päästä pois.

Sofia Adolfina Österbacka syntyi 1850-luvulla. Äiti kuoli varhain ja tyttö lähti jo yhdeksänvuotiaana ensin pikkupalkolliseksi. Parikymppisenä Sofia muutti piiaksi Poriin, jossa oli palveluksessa pari vuotta. Sitten matka jatkui kolmeksi vuodeksi Turkuun. Vuonna 1897 Sofia muutti Helsinkiin palvelijattareksi. Sofia pidätettiin 8.10.1900  yöllä Sepänkadun kellarista, jossa hän oli ollut miehen kanssa. Hän kertoi sen yhteydessä jääneensä lokakuun alussa työttömäksi ja asui siksi tilapäisesti kellarissa. Muuta asuntoa kun ei ollut. Prostituoituna Sofia ei itseään suinkaan pitänyt, vaan vakuutti elättäneensä itsensä tilapäistöillä. Joku hänet kuitenkin ilmiantoi.

Toista kertaa Sofiaa ei pidätetty ainakaan Helsingissä. Ehkä kyse oli satunnaisesta keikasta, jolla oli tarkoitus päästä pahimman yli. Piikatyttö suuressa kaupungissa oli todellakin pulassa, jos menetti työnsä tai jäi yllättäen vaille palveluspaikkaa. Silloin oli myös asunnoton. Oman ruumiin myyminen saattoi olla ainoa keino selvitä ja hankkia rahaa vaikkapa kotimatkaan. Sofia Adolfina Österbacka kuoli lehtitiedon mukaan 20.12.1908 Turussa. Hän oli tuolloin 47-vuotias.

                                                  
                                 Päivän Piikafakta:

Klikkaa esiin Päivän Piikafakta


Lähteet:
Antti Häkkinen: Rahasta vaan ei rakkaudesta. Prostituutio Helsingissä 1867-1939. Helsinki 1995, s.121.
Uusi Aura 29.12.1908.
Steinlen: Väijyjä. Työväen kalenteri 1.1.1910.


keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Sukututkijan piikakalenteri 11.12.2019


Paimen, piika ja emäntä

Monelle on tuttu Auni Nuolivaaran romaani ”Paimen, piika ja emäntä” vuodelta 1936. Se kertoo tarinan nuoresta naisesta, joka ahkeroi ja etenee paimenesta ensin piiaksi ja pääsee lopulta emännäksi. Päähenkilön henkilöllisyys paljastui vuonna 1996 sukututkija Seija Pessin toimesta: Katri Yrjöntytär oli todellisuudessa Elsa Yrjöntytär (1839–1900) Längelmäeltä. Romaanin pohjana oli Elsan tyttären Kustaava Helanderin (o.s. Walleniuksen) kuvaus oman äitinsä elämänvaiheista, jotka Auni Nuolivaara (1883-1972) muokkasi romaaniksi.

Kirja on selviytymistarina, jossa kymmenvuotias Katri Yrjöntytär joutuu elättämään itsensä ensin paimenena ja sitten piikana. Tyttö hankkii innokkaasti tietoja ja taitoja, oppii tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Katrin elämää sävyttää kova työnteko, ja ahkeruutensa avulla hän etenee elämässään ja päätyy avioiduttuaan talonemännäksi isoon Ruuhiniemen taloon.

Längelmäen kirkonkirjoista selviää, että kirjan esikuva Elsa Henriikka Yrjöntytär syntyi Attilan kylässä Sänkiperän torpassa juhannuksena 1839. Noin kymmenvuotiaana hän asui torpassa vaarinsa ja mummunsa hoidossa aivan kuten kirjassa kerrotaan. Perimätieto kertoo, että Elsa olisi ollut paimenessa jo pikkutyttönä. Vuonna 1853 Elsa on rippikirjoissa merkitty piiaksi Kuusijärven taloon. Sukututkija Seija Pessi on selvittänyt, että Elsan elämä täsmää varsin hyvin Längelmäen rippikirjojen kanssa. Monet rippikirjoissa mainitut henkilötkin toistuvat romaanin sivuilla.

Kirkonkirjoista voi seurata, kuinka todellinen Elsa Henriikka Yrjöntytär oli pari vuotta piikana Koiviston Anttilassa ja Hakosalmen Poukalla, kolme vuotta Rämesalon Isossa-Salossa, Eräslahden Seppälässä vuoden. Naimisiin hän meni Uuhiniemen Mattilassa talollisenpoika Adolf Walleniuksen kanssa. Uuhiniemen Mattila oli 1860-luvulla perikunnan omistama ja Elsan tuleva aviomies oli kotitalossaan vuokraajana. Talo ei säilynyt suvulla kuten romaanissa tapahtui. Aviopari muutti 1870 Längelmäen Puharilaan Myllymäen sotilaspuustelliin vuokraviljelijöiksi. Katrin elinvoima hiipui romaanissa varhain ja samoin Myllymäen Elsa kuoli vain 61-vuotiaana keväällä 1900.

Piian pääsy emännäksi on toki harvinaista, mutta ei täysin mahdotonta. Usein kyseessä oli leski-isäntä avioitui piian kanssa. Harvinaisempaa oli se, että talollisperheen esikoinen avioitui piian kanssa. Näitäkin tapauksia toki on, ja Auni Nuolivaara kertoo niistä yhden.

Japanissa kirjasta tehtiin vuonna 1984 piirrossarja. Makiba no shōjo Katri -sarjaa ei ole koskaan esitetty tai julkaistu Suomessa, mikä on kyllä suorastaan käsittämätön kulttuuriskandaali. MUTTA kaivakaapa se esiin youtubesta nimellä: Katri, Girl of the Meadows. Useampia jaksoja löytyy sieltä. Tunnusmelodia löytyy tästä linkistä.


Lue Elsa Yrjöntyttären tarina kokonaan täältä:
Seija Pessi: Paimen, piika ja emäntä,kotiseutuhistoriaa Längelmäeltä. Tampereen seudun sukututkimusseuran Vuosikirja XIX: 2 (Syksy 1998).

Kuva: Katri, Girl of the Meadows (牧場の少女カトリ Makiba no Shōjo Katori), DVD, wikimedia commons.