Paljastiko DNA-testi vuosisadan bluffauksen?

Ruotsin mediassa leviää uutinen, jossa 1600-luvun alussa eläneet veljekset Andreas, Olof ja Jonas Bure leimataan huijareiksi, jotka ovat saaneet aateluutensa väärin perustein, ja nyt bluffaus on DNA-tutkimuksen avulla paljastunut. Mitä ihmettä, miettii moni ja syystäkin. Uutinen on hupaisa - tai pikemminkin suorastaan surkuhupaisa - todiste siitä kuinka suku ymmärretään vielä 2000-luvullakin vain puhtaan isälinjaisena jatkumona. Mistä oikein on kysymys?

Peter Sjölundin ja Ronny Norbergin tarkoitus oli selvittää DNA-testin avulla, olivatko 1400-luvun alussa eläneen ”Gamle Olofin” kolme poikaa Olof, Anders ja Fale Olofsson veljeksiä ja saada selville suvun Y-DNA eli isälinja. Asiakirjalähteitä ei ole säilynyt varhaisilta ajoilta, on vain Johan Buren merkinnät. Testissä selvisi, että Falesta polveutuvaksi väitetty patrilineaarinen sukulinja ei täsmää kahden muun linjan kanssa. Bure-suvun isälinjaksi paljastui haploryhmä Y-DNA G-P15 (G2a), joka on erittäin harvinainen haplotyyppi Ruotsissa. Samaan ryhmään kuuluu mm. jäämies Ötzi.

Päivälehti Dagens Nyheter keskittyi kuitenkin uutisessaan siihen, että 1620-luvulla aateloidut Bure-veljekset ovat saaneet aateluutensa huijaamalla. Saman toistaa 27.11.2013 Tidningen Ångermanland otsikolla ”Bröderna Bure bluffade”. Siinäkin tuodaan esiin, että veljesten aateluus on pelkkää huiputusta, minkä DNA-tutkimus vasta nyt paljasti. Syynä uutisten vähintäänkin hölmöön sisältöön on ollut toimittajien perehtymättömyys aiheeseen, DNA-sukututkimuksesta puhumattakaan. Tapaus myös opettaa sen, että lehdistötiedotteita laatiessa kannattaa olla tarkkana.

Dagens Nyheter on saanut melkoisen ryöpyn palautetta. Sukututkijoita ärsytti kirjoitus, joka toistaa jo kauan sitten vanhentunutta käsitystä sukuhaaroista ”oikeina” tai ”väärinä”. Vieläpä nimenomaan siten, että mieslinjaisesti polveutuvat sukulinjat olisivat merkittävämpiä kuin muut. Puhumattakaan uskomuksesta, että ”oikeat” aatelissuvut jatkuvat vain mieslinjaisina ja että aateluuden tueksi on aina vaadittu komea sukutausta. Lisäksi uutisointi ei keskity oikeastaan ollenkaan siihen, mitä todella saatiin selville.

Lehdissä puhutaan oikeasta ja väärästä Bure-suvusta. Aateloidut veljekset ovat äitinsä puolelta Bure-sukua, joten sikälikin väitteet huijauksesta tai ”väärästä” suvusta ovat perättömiä. Alunperinhän oli vain suuri sukulaisjoukko Länsipohjassa, jota Johan Bure kirjasi ylös, järjesti sukutauluiksi ja nimesi sukunimellä Bure. Sukunimi koski yhtä hyvin naisia kuin miehiä. Pääasia oli, että he kaikki olivat ”Gamle Olofin” jälkeläisiä. Sukupuolella ja varsinkaan patrilineaarisuudella ei ollut väliä.

Veljeksillä ei ollut mitään syytä vääristellä isälinjaista sukuaan, koska aatelointi oli palkkio heidän omista virka-ansioistaan. Samaan aikaan aateloitiin monia päteviä miehiä, joiden tausta oli pappis-, kauppias- ja talonpoikaissäädyissä. Andreas Bureus oli kartografian uranuurtaja, Jonas Bure valtakunnanarkeologi ja Olof Bure teki uran kuninkaan henkilääkärinä, kaupunkisuunnittelijana sekä Turun hovioikeuden presidenttinä. Heidän sukulaisensa Johan Bure oli tutkinut äidinäitinsä sukua, ja tämän seurauksena veljekset omaksuivat sukunimen Bure, koska kuuluivat sukuun äitinsä kautta. Tämä oli taatusti aikalaisten tiedossa, myös tahojen, jotka miesten aateluudesta päättivät.Vasta myöhemmillä vuosisadoilla eläneet jälkeläiset alkoivat ihannoida patrilineaarista polveutumista, mikä samalla oli omiaan johtamaan väärennöksiin tai kauniimmin sanoen sukutaustan kultaukseen.

Bure-suvun DNA-testi ei tuonut varsinaisesti esiin mitään uutta tai sensaatiomaista. Andreas, Olof ja Jonas Buren isän nk. Laurentii-Svenonius -sukuhaara kyseenalaistettiin jo vuonna 1890 (L. Bygdén, Om ursprunget till den historiska mythen om Fale Bure. Samlaren, 1891). Seuraavaksi asiaan tarttui Urban Sikeborg vuonna 1996. Hän selvitti, että kyseinen sukujohto on myöhemmin kehitelty eikä siten todellinen.(Urban Sikeborg, Johan Bures släktbok över Bureätten.Tillkomst och tillförlitlighet. Släktforskarnas årsbok 1996). Johannes Bureuksen alkuperäisen sukukirjan löytyminen vielä vahvisti asian: kirjasta ei löydy mainintaa Fale Olofssonista. Eli henkilö sukujohtoineen on lisätty vasta myöhempiin kopioihin 1700-luvulla.

Sekin on tässä yhteydessä syytä muistaa, että Bure-suvun DNA-testi ei olisi yksinään kertonut paljon mitään. Se pohjautui vankkaan perinteiseen tutkimustyöhön. Kunnia ensiksi sille, jolle se kuuluu: DNA-testi todisti hienosti sen, että Johan Bure teki 1600-luvun alussa huolellista työtä selvittäessään talonpoikaisia juuriaan. Sen ansiosta suuri määrä ruotsalaisia ja myös suomalaisia voi johtaa ihan oikean sukujuurensa 1300- ja 1400-luvun taitteessa alussa eläneeseen ”Gamle Olofiin”.

Tiina Miettinen

 FT, Tampereen yliopisto