Eräs sukututkijakollega kertoi taannoin olleensa serkkunsa syntymäpäivillä, missä hän oli hauskuuttanut juhlakansaa kertomalla esivanhempiensa juoppous-, salavuoteus- ynnä muista toilailuista. Seuraavana päivänä serkku oli soittanut hänelle närkästyneenä ihmetellen eikö sukututkijakollegalla ole eläkepäivinään muuta tekemistä kuin tonkia suvun salaisuuksia ja levitellä niitä ympäriinsä! Joillekin kaukanakin menneisyydessä eläneitten esivanhempien synnit ovat arka asia.
Itse ilahduin ikihyviksi, kun äitini esi-isistä tuli vastaan se hevosvaras, jonka löytymisellä harrastustaan aloittelevia sukututkijoita aina pelotellaan. En tosin tiedä varastiko esi-isäni Abraham Sahlgren koskaan hevosta – kaikkea muuta kylläkin. Omat sukulaiseni ovat suhtautuneet tyynesti tietoon varkaasta esi-isänä.
Abraham Sahlgren syntyi Sauvon Salmen kylässä 6.12.1771. Hänen vanhempansa olivat ruotusotamies Johan Erikinpoika Sahlgren (1746–1784) ja Lisa Simonintytär (1744–1820). Johan Sahlgren oli kemiöläistä sukujuurta. Isänsä kuollessa Abraham ei ollut kolmeatoista täyttänyt. Oltuaan ensin pari vuotta renkinä Sauvon Salmen Kylänpään rusthollissa hän siirtyi Sauvon Liivalan rusthollin palvelukseen vuonna 1787.
Liivalan rusthollin omistivat Sauvon nimismies Simon Flodberg (1746–1813) ja hänen vaimonsa Helena Busch (1735–1811). Avioituessaan Simon Flodbergin kanssa Helenalla oli avioton tytär Fredrika (1768–1840). Pariskunnan ainoa yhteinen lapsi Karl Johan kuoli kaksivuotiaana, jolloin Fredrikasta tuli Liivalan rusthollin ainoa perillinen.
Heti Liivalaan asetuttuaan Abraham iski silmänsä talon perijättäreen ja pian Fredrika olikin raskaana. Talon renki tuskin oli nimis- miehelle ja hänen vaimolleen mikään unelmavävy, mutta epämieluisa avioliitto kuitenkin solmittiin, kunhan sulhanen ensin täytti laissa säädetyt 18 ikävuotta. Jatkossa se, että ainoa tytär avioitui rengin kanssa, osoittautui pieneksi murheeksi. Paljon pahempaa oli nimittäin tulossa.
Avioliitto rengin kanssa merkitsi Fredrikalle sosiaalisen aseman laskua ja ennen pitkää myös ainakin jonkinasteista välirikkoa äidin ja isäpuolen kanssa. Luultavasti osittain siitä syystä Abraham ja Fredrika muuttivat vuonna 1791 Turkuun, missä Abraham toimi puutarharenkinä Turun akatemian kasvitieteellisessä puutarhassa. Viimeistään Turussa alkoi Sahlgrenin pariskunnan alamäki. Ensin rikoksen poluille sortui Fredrika. Hän jäi kiinni kaupitellessaan varastamaansa palttinaa Turun torilla.
Vuoden 1804 alussa Sahlgrenin perhe muutti takaisin Sauvoon asettuen sumaan Liivalan rusthollin mailla sijainneeseen Hujalan torppaan. Heti saman vuoden maaliskuussa Abraham jäi kiinni verekseltään murtauduttuaan Sauvon Vartsalon rusthollin aittaan. Seurauksena oli ensimmäinen monista reissuista Turun linnan vankilaan.
Seuraavat kymmenen vuotta Abraham pysyi kaidalla tiellä tai varasti jäämättä kiinni.
Sen jälkeen alkaneen murtojen sarjan kohteeksi joutuivat ainakin Sauvon Raitniemen säteri, Halikon Yöntilän Ruutin ja Maislan talot sekä Halikon Riikolan Alastalon rustholli. Abraham ei yleensä käynyt varkaissa yksin, vaan hänellä oli rikostoveri tai kaksi. Turun linnan vankila ja lopulta myös Suomenlinna tulivat hänelle tutuksi.
Alkuvuoteen 1822 mennessä Abraham Sahlgren oli jälleen kerran rangaistuksensa kärsinyt ja palannut Sauvoon. Merkinnät rippikirjassa loppuvat hänen kohdallaan vuonna 1825 ja hänen nimensä on yliviivattu ilman minkäänlaista selitystä. Sauvon rippikirjassa 1822–1830 Fredrika on vaimo, mutta seuraavassa rippikirjassa hän on leski. Sen mukaan Abraham siis kuoli vuosien 1825–1830 välisenä aikana. Missä ja miten, on toistaiseksi selvittämättä.
Abrahamin ja Fredrikan vanhin poika Elias Sahlgren (1789–1829) kasvoi isovanhempiensa hoivissa ja peri aikanaan Liivalan rusthollin. On kuitenkin todettava, että Elias oli suurelta osin isänsä poika. Abrahamin ja Fredrikan tarinaa kertoessani en voi olla taas kerran ihmettelemättä kuinka niin hyvistä lähtökohdista kaikki saattoi mennä täysin pieleen.
Pirjo Terho
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti