Mies joka halusi takaisin Pöytyälle

Pöytyän Kumilan kylän Nikulan eli Rantalan rusthollin perillisen, Juho Juhonpojan ja hänen vaimonsa Maria Kaapontyttären ensimmäinen lapsi syntyi joulun alla 1793. Tuomas-poika sai vuoteen 1811 mennessä seuraa Liisasta, Mariasta, Riitasta, Justiinasta, Johannasta, Ulrikasta ja Leenasta. Vaikka ratsutilalta olikin syntyisin, ei isä-Juhosta koskaan tullut rusthollaria, vaan renki ja torppari kotitalonsa maille.

Juho menehtyi vanhuuden heikkouteen kesällä 1842 ja leski Maria kuoli samasta syystä syksyllä 1846. Esikoispojan kohtalo luultavasti suretti molempia aina hautaan saakka, sillä vuonna 1814 Tuomas rahdattiin Pöytyältä Sveaborgiin eli Suomenlinnan vankilaan. Syynä oli varkaus, josta hänet tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen.

Useita vuosikymmeniä myöhemmin eli marraskuun puolivälissä 1870 Pöytyän yhteinen kunnankokous sai pohdittavakseen erikoisen anomuksen. Kruununvoudin antamalla määräyksellä kokoukselta kysyttiin kunnan halua "takasin ottaa elinaikais-vangia Tuomo Martin eli Martti syntynyt Pöytyällä 1793". Tämä oli tuomittu pöytäkirjan mukaan 1818 (edellä 1814) elinkautiseen vankeuteen ja viety pois Pöytyältä.

Nyt tämä lähes 80-vuotias vanhus oli rukoillut Hänen Majesteetiltaan vapaalle jalalle ja kotimaan kamaralle pääsyä. Samoin Tuomo Martti oli ilmoittanut, että voisi elättää itsensä työllä. Tältä pohjalta avasi kunnankokouksen puheenjohtaja, kirkkoherra Viktor Adrian Bergroth keskustelun asiasta.

Pöytyällä oltiin vuonna 1870 joko pitkävihaisia tai hyvin käytännönläheisiä. Lopputulema oli joka tapauksessa se, että Tuomoa ei haluttu takaisin paikkakunnalle. Perustelut olivat sinänsä vankat; hänellä ei ollut enää sukulaisia huolehtimassa eikä mitään elinkeinoa, jota "senikäinen" mies olisi voinut kunniallisesti harjoittaa. Reilut sata vuotta sitten ei ollut mahdollisuuksia turhaan tunteiluun, vaan sangen käytännölliset ja taloudelliset seikat määräsivät lopputuloksen. Vaikka Tuomo Martti oli jo hyvin vanha ja melko todennäköisesti sairas mies, ei häntä haluttu ottaa kuntalaisten vaivoiksi.

Mikäli mies olisi päästetty takaisin Pöytyälle, olisi kuntakokous todennäköisesti joutunut hyvin pian päättämään jollekin isännälle maksettavasta avustuksesta. Köyhät pistettiin armotta ruotuvaivaisiksi eli heille etsittiin halvin mahdollinen hoitopaikka. On vaikea kuvitella, että ikämies olisi pystynyt hankkimaan elantonsa itsenäisesti. Tässä mielessä pöytyäläisten käytös on ymmärrettävää. Kokonaan toinen asia onkin sitten tapauksen inhimillinen puoli. Tuomo Juhonpoika Martti oli kärsinyt rangaistusta jo yli 50 vuoden ajan, joten ehkä olisi ollut syytä päästää hänet kotipitäjään viettämään viimeisiä elonpäiviään.



Juha Vuorela

Tervetuloa glögille! - Välkommen på glögg!

Perinteiseen tapaan kirjastossa on Lucian päivän tienoilla tarjolla glögiä ja piparkakkuja. Kirjasto on viikolla 50 tavalliseen tapaan auki maanantaina 12.12. klo 13 - 18, tiistaina 13.12. klo 12 - 18 ja torstaina 15.12. klo 12 - 18.

Joulunalusviikolla kirjasto on auki maanantaina ja tiistaina kuten yllä, mutta torstaina 22.12. klo 12 -16. Kirjasto on suljettuna 23.12.2011 - 1.1.2012.

Under luciaveckan bjuder biblioteket på glögg och pepparkakor. Biblioteket är öppet på måndag 12.12 kl 13 - 18, på tisdag 13.12 kl 12 - 18 och på torsdag 15.12 kl 12 - 18.

Under julveckan är biblioteket öppet på måndag och tisdag som ovan, men på torsdag 22.12 kl 12 - 16. Biblioteket är stängt 23.12.2011 - 1.1.2012.

Seuran uudet sivut

Suomen Sukututkimusseura on avannut uuden verkkosivustonsa osoitteessa www.genealogia.fi/index.html. Uuden sivuston rinnalla toimii ensi vuoden alkuun saakka vanha sivusto, jota ei enää ylläpidetä. Vanhalle sivustolle pääsee uudelta sivustolta.

Uusi sivusto on vielä keskeneräinen, mutta rakennustyö jatkuu. Sivuja käännetään paraikaa ruotsiksi ja englanniksi. Jäsensivujen kirjautumisjärjestelmä otetaan käyttöön marras-joulukuun vaihteessa, jolloin julkaistaan ne sivut, jotka on tarkoitettu ainoastaan jäsenille. Pitemmällä aikavälillä kaikki kahden aikaisemman sivuston aineisto muunnetaan uudelle sivustolle sopivaksi.

Uuden sivuston etusivulla Seura tiedottaa omaan toimintaansa ja koko sukututkimuskenttään liittyvistä ajankohtaisista asioista. Siellä kerrotaan myös kaikista sivustolla tapahtuneista muutoksista ja lisäyksistä.

Seuran jäsenillä on nyt mahdollisuus osallistua uuden verkkosivuston kehittämiseen. Ehdotukset sivujen sisällöstä ja uusista sivuista tulee lähettää suoraan toiminnanjohtajalle osoitteella pt.kuusiluoma*genealogia.fi. Myös tarjoukset osallistua sivuston rakentamiseen otetaan mielihyvin vastaan.

Suku Forumilla uusi alaforumi jäsenille

Suomen Sukututkimusseuran Suku Forumille avautui hetki sitten uusi, pelkästään jäsenille tarkoitettu alaforumi. Toivottavasti mahdollisimman moni seuran toiminnasta tosissaan kiinnostunut keskustelija jaksaisi jakaa ajatuksiaan yhteisen hyvän tekemisestä!

Lisätietoja tästä!

Kuvia merten takaa

Seuralle tulee välillä yksittäisiä viestejä Atlantin takaa. Joskus ne ovat pieniä kyselyitä tietyistä henkilöistä, kun taas tällä kertaa Mrs. K.J. Kiefer Washingtonin Bellinghamista ilahduttaa meitä kaikkia kolmella valokuvalla. Rouva Kiefer kertoo kuvista seuraavaa;

Here are a few pictures of my Great-Grandpa, Bill Johnson (born Jaako Wilhelm Juhanpoika Krootila) He came from Kortesjarvi, Finland, around 1906 or so, when he was a small boy. Our family settled in King County, Washington, and Bill logged in Lester, Washington with his brothers.

The first photograph was taken around 1940, and is of Bill and his sons, Keith and Bill Jr. (left to right.) The second photograph is of Bill and Eino Johnson, and I'm not sure when it was taken...the last photo is of Bill and his brother Elmer with their logging truck.  The picture was taken in Kent, Washington.

Juha Vuorela

Polkupyörän tulo Suomeen

Kyläkirjaston Kuvalehti no 5 1.5.1899

Polkupyörä tai pikemminkin sen edeltäjä "pikajalka" rantautui Suomen lehdistöön keväällä 1869. Tuolloin Uusi Suometar uutisoi mm. sorvari F. Paulinin welocipedistä, jota tämä oli esitellyt Helsingin Seurahuoneella huhtikuussa. Etupyörä oli tässä laitteessa noin puolentoista kyynärän korkuinen ja takapyörä vastaavasti hieman matalampi. Paulin oli tehnyt laitteella muutamia pieniä matkoja, jotka eivät "vielä juuri ole onnistuneet, mutta ei kukaan seppä syntyessään".

Polkupyörän edeltäjä oli eräänlainen ratsastuskone, jonka vapaaherra von Drais esitteli vuonna 1816 tai 1817. Vapaaherran nimi jäi elämään rautateillä resiinana, joka aikaisemmin kirjoitettiin muodossa dresina. Varsinaisen polkupyörän katsotaan saaneen alkunsa, kun ranskalainen Michaux asensi etupyörän napaan polkimet. Vähitellen tulivat mukaan ketjuvälitykset polkuvoiman siirtyessä takapyörään. Samoihin aikoihin pyöristä tuli samankokoisia, joka teki ajamisen helpommaksi. Kun John Boyd Dunlop vielä ehti keksiä ilmatäytteisen renkaan 1888, oli nykyaikainen pyörä suurin piirtein valmis.

Joskus 1820-luvulla Euroopassa järjesttiin herrasväelle erityisiä polku- tai pikemminkin potkupyöräkouluja. Edellä mainittu ratsastuskone nimittäin kulki eteenpäin ajajan potkiessa jaloillaan vauhtia aivan kuten potkulautailija tekee nykyään.

Polkupyörät levisivät Ranskasta ensin Englantiin, Yhdysvaltoihin, Italiaan ja mm. Ruotsiin. Suomeen näitä laitteita oli tulossa keväällä 1869 enemmänkin, kunhan "vaan jäät lähtevät ja meri tulee höyrylaivakululle avoimeksi". Pyörien osuudesta paikalliseen historiaan voit lukea parin vuoden takaisesta tarinastani!


Juha Vuorela

Leppävirran ikäkirja 1715

Leppävirran vanhin rippikirja (ja yksi Savon vanhimmista) aloitettiin painetun nimiölehden mukaan varapastori Erik Wirilanderin toimesta vuonna 1699, ja merkintöjä siihen tehtiin kymmenisen vuotta (joissakin tapauksissa myöhemminkin). Itse rippikirjanide vaikuttaa kuitenkin koostuvan kolmesta osasta. Alussa on varsinainen rippikirja, joka jatkuu sivulle 256. Sitä seuraa lisälehtiä (till ökningz blad), jotka näyttävät heijastelevan 1710-luvun tilannetta. Tähän ryhmään kuuluu lisäksi kolme sivua, jotka seuraavat ns. ikäkirjaa. Vuoden 1715 tietämillä ts. isonvihan myllerrysten keskellä laadittiin kylittäin etenevä selonteko pitäjäläisistä niin, että myös aivan pienet lapset otettiin lukuun. Valitettavasti luettelo säilyneessä muodossaan ei käsitä koko pitäjää, vaan kylistä ainakin Haapamäki, Huovilansalmi, Kartansalo, Kurjalanranta, Leppämäki, Moninmäki, Niinimäki, Paukarlahti, Soinilansalmi, Tuppurinmäki ja Unnukansalo puuttuvat tyystin sekä Reinikkala osittain. Kirjan tarkoituksena näyttäisi olevan erityisesti selvittää perheiden kokoonpano ruton ja venäläishävityksen jälkeen. Luetteloon kirjattiinkin myös pitäjäläisten ikävuodet, vaikka erityisesti miesten tapauksessa iät vaikuttavat arvioidun kohtuuttoman korkeiksi. Toisaalta vaikuttaa siltä, että lasten tapauksessa ikävuodet ovat varsin tarkkoja. Missään kohden asiakirjaa ei mainita, koska se on täsmälleen laadittu tai minkä vuoden mukaan ikätiedot on kirjattu, mutta vertailu myöhempiin rippikirjoihin osoittaa, että vuosi on  melko todennäköisesti 1715. En myöskään uskalla arvioida, kuinka kattavasti kirkollinen esivalta onnistui saamaan käsiinsä kylien todelliset asukkaat, mutta kattavuudessaan ikäkirja ei missään tapauksessa vedä vertoja varsinaisille rippikirjoille. Se on kuitenkin ainoa avain sukututkijalle, joka mielii pureutua ajanjaksoon, jolta puuttuvat muut kirkonkirjat, henkikirjat ja tuomiokirjat.

Puhtaaksikirjoitusperusteista: Olen normalisoinut kaikki nimet, rahvaan nimet suomenkielisiin ja säätyläisnimet ruotsinkielisiin muotoihin yksinomaan helpottamaan hakemista. Jos en ole kyennyt varmasti tunnistamaan nimeä, olen tapauksesta riippuen toistanut mielestäni asiakirjassa olevan muodon kursivoituna tai sitten varustanut mielestäni todennäköisimmän tulkinnan (tai tulkinnat) kysymysmerkillä. Olen voinut laittaa lisäksi hakasulkeisiin mahdollisen ehdotuksen standardimuodoksi. Olen ottanut mukaan alkuperäisasiakirjassa olevat huomautukset, joskus hivenen lyhentäen. Epävarmat tai lukukelvottomat ammattinimikkeet olen korvannut paremman puutteessa merkillä #. Muut lukukelvottomat kohdat on merkitty (...). Nimien normalisoinnissa olen pyrkinyt johdonmukaisuuteen alkuperäisen nimivarianssin kustannuksella. Erityisesti tämä näkyy kahdessa nimessä, jotka olivat tuolloin kovasti suosittuja Leppävirralla, mutta nyt käyneet kovasti harvinaiseksi. Toinen on Apollonia / Aplo / Apluuna, jonka olen normalisoinut aina Apluunaksi, toinen puolestaan Cecilia/Siisa/Sitsa/Sisla/Seikka, jonka olen yhdenmukaisuuden vuoksi kirjannut anakronistisesti Siljaksi. Jokainen voi tarkastaa alkuperäisasiakirjasta, mitä muotoa hänen esiäidistään on kenties käytetty.



Voit ladata pdf-muodossa olevan tiedoston tästä!

Otan mielelläni vastaan oikaisuja: jens.nilsson@helsinki.fi


Jens Nilsson