maanantai 28. lokakuuta 2019

Sukututkimuslöytöjä: mestaustuomio 1800-luvulta



Yksi jännittävimmistä hetkistä sukututkimusta tehdessäni on ollut Viljakkalan seurakunnan kuolleiden ja haudattujen luettelosta löytynyt maininta kuolinsyystä (suomeksi käännettynä) ”mestattu ja poltettu roviolla”. Tähän oli päättynyt kaukaisen sukulaiseni Kaisa Juhontyttären elämä 31-vuotiaana 4.2.1818, mutta miksi? 

Ikaalisten Kallionkielen Lumian talosta syntyisin ollut Juho Yrjönpoika oli avioitunut vuonna 1779 viljakkalalaisen Seppälän talon tyttären, sotilas Matti Cartoun lesken Kaisa Henrikintyttären kanssa ja muuttanut torppariksi Hämeenkyröön silloin kuuluneeseen Lavajärven kylän Hanhijärven torppaan. Pariskunta sai ainakin viisi lasta, mukaan lukien vuonna 1787 syntyneen Kaisan. 

Kaisan äiti kuoli tammikuussa 1814, ja noihin aikoihin Hanhijärven torpassa majaili ja piti hartauksia maallikkosaarnaaja Heikki Heikinpoika. Tämä oli kotoisin Ruoveden Pohjankylästä ja kierteli saarnamatkoilla Hämeenkyrön ja Viljakkalan seudulla. Kaisa alkoi odottaa lasta ilmeisesti tälle Heikille, mutta salasi tilansa saarnaajalta ja myös perheeltään. 

Synnytyksen lähestyessä hän piiloutui kotinsa lähellä olevaan luhtiin, joka on edelleen paikallaan Hanhijärven pihapiirissä. Luhdissa on myös jäljellä kiinteä puinen sänkyrakennelma, jossa Kaisa synnytti tyttölapsen 5.10.1814. Hän leikkasi veitsellä napanuoran ja katkaisi samalla myös tämän kaulan, minkä jälkeen hän kääri ruumiin villaröijyyn ja piilotti kaappiinsa. 

Kaisa jäi kuitenkin tapauksesta kiinni ja päätyi oikeuden eteen. Hän tunnusti tekonsa ja sai kuolemanrangaistuksen lapsenmurhasta Turun hovioikeudessa 13.2.1815. Tuomioon sisältyi myös rangaistus salavuoteudesta. Kaisa anoi tuloksetta armoa Hallituskonseljilta (myöh. Suomen senaatti) sekä Venäjän keisarilta. 

Tuomio pantiin toimeen Hämeenkyrössä ”tavallisella oikeuspaikalla”, jossa Kaisa mestattiin ja poltettiin roviolla. Järvenkylän järven päässä, nykyään lähellä kolmostietä linkkimaston luona sijaitseva mestauspaikka on edelleen paikkakuntalaisten tiedossa, ja siellä on iso ristillä merkitty kivi. 

Oikeuskäsittelyn aikana Kaisalta oli kysytty Heikki Heikinpojan osuudesta, mutta Kaisa ei häntä halunnut mistään syyttää. Heikki oli kadonnut maisemista jo oikeudenkäynnin aikana eikä hänestä sittemmin kuultu mitään. Kuolemanrangaistus poistettiin Suomesta kahdeksan vuotta myöhemmin. 


Margit Lumia
Suomen Sukututkimusseuran hallituksen jäsen 


maanantai 30. syyskuuta 2019

Seuran jäsenmatka Hiidenmaalle

Suomen Sukututkimusseura järjesti elokuun puolivälissä jäsenmatkan Hiidenmaalle. Matkanjohtaja, hallituksen jäsen Kari Salo oli jälleen kerran suunnitellut erinomaisen kulttuurimatkan, joka perehdytti Seuran jäseniä hyvin valituissa kohteissa pääasiassa vironruotsalaisten historiaan. 

Ensimmäinen vierailukohde oli Haapsalussa vuonna 1992 avattu Rannarootsi Muuseum, joka esittelee vironruotsalaisten tuhatvuotista kulttuuriperintöä. Hiidenmaa on ruotsiksi Dagö ja sen pääkaupunki Kärdla Kärrdal. 

Hiidenmaalle tutustuttiin ensimmäiseksi Suuremõisan (Großenhof) kartanoon. Se tuli jo vuonna 1624 ruotsalaisen sotapäällikön kreivi Jakob De la Gardien haltuun, kun suurin osa Ruotsin valloittamista virolaisalueista läänitettiin hänelle. 



Kartanon nykyisen päärakennuksen rakennutti vuosina 1755–1760 Laiska-Jaakon pojanpojantytär kreivitär Ebba Margaretha De la Gardie (1704–1776), joka oli kreivi Friedrich Magnus Stenbockin leski. Stenbock-suvun Ruotsissa sijaitsevasta kotikartanosta Ulriksdalista vaikutteita saanutta Suuremõisaa pidetään Viron hienoimpana barokkilinnana. Vuonna 1796 kartano siirtyi vapaaherra Otto Reinhold Ludwig von Ungern-Sternbergin (1744–1811) omistukseen. 

Suuremoisan lähellä sijaitsee Pyhälle Laurentiukselle pyhitetty Pühalepan kirkko, joka on rakennettu 1200-luvun lopulla ja on Hiidenmaan vanhin rakennus. Kirkkoa on laajennettu moneen kertaan ja nykyisen muotonsa se sai vuonna 1863. Kirkon vieressä olevaan Stenbock-suvun hautakappeliin on haudattu mm. kreivitär Ebba Margaretha De la Gardie. 

Toisenlaiseen vironruotsalaisteen historiaan tutustuttiin Ristimäellä. Hiidenmaan vironruotsalaiset saivat Katariina Suurelta vuonna 1781 käskyn muuttaa Hiidenmaalta Etelä-Ukrainaan, jonne nämä perustivat Gammalsvenskby-nimisen kylän Hersonin oblastiin. Muuttajat kokoontuivat 20.8.1781 Ristimäelle, jossa pidettiin lähtöjumalanpalvelus. 

Seuran jäsenmatkalla tutustuttiin myös Mihklin kotiseutumuseoon, joka esittelee Hiidenmaan pohjoisosan talonpoikaiskulttuuria, erityisen rakennusperintöä. Tilalla asui vuoden 1781 väestönsiirtoon asti vironruotsalaisia. 




Kulttuurimatkan kohteena oli myös pienellä Kassarin saarella sijaitseva suomalais-virolaisen kirjailijan Aino Kallaksen (1878–1956) kesäpaikka, jossa hän vietti kesiä vuosina 1924–1938. Hiidenmaan tunnetuin nähtävyys on Kõpun majakka, joka rakennettiin vuosina 1505–1531 ja on siten maailman kolmanneksi vanhin toimiva majakka.




Jäsenmatkan toinen kirkkokohde oli Jeesukselle pyhitetty Reigin kirkko, joka mainitaan jo vuonna 1630. Aino Kallaksen historiallisen romaanin Reigin pappi tapahtumat sijoittuvat osittain tähän kirkkoon. Romaanin pappi oli alunperin Lempäälän kirkkoherran poika Paulus Lempelius (1592–1665). 

Reigin nykyisen kivikirkon rakennutti vuosina 1779–1802 vapaaherra Otto Reinhold Ludwig von Ungern-Sternberg (1744–1811) poikansa Gustavin muistoksi. Kirkko sai uusgotiikkaa edustavan ulkoasunsa vuonna 1899. 

Hiidenmaalla matkaoppaana toimi Hiidenmaan museon tutkimusjohtaja Helgi Põllo, joka huomattavalla asiantuntemuksella ja hyvällä suomenkielellä esitteli jäsenmatkan monet kohteet. 

Matkalla oli totuttuun tapaan mukana myös Suomen Sukututkimusseuran kirjeenvaihtajajäsen, Eesti Genealoogia Seltsin johtokunnan jäsen Jaan Tagaväli. Kärdlan kaupungissa hiidenmaalaista sukututkimusta esitteli Seltsin Hiidenmaan osaston puheenjohtaja Kadi Kiiver. 


P. T. Kuusiluoma

maanantai 24. joulukuuta 2018

Sukututkijan Joulukalenteri 24.12.2018


                     Nytpä on tullut viimein Jouluaatto!

Aja, aja, aja,
Blankan ratsastaja.
Minne matkall' lienen?
Minne pojan vienen?
Sinne missä tiedän,
morsiamen pienen.
Mikä nimi armaan?
Margareta varmaan

Siinäpä on teille kaikille tuttu Albert Edelfeltin maalaus vuodelta 1877, joka kantaa nimeä Kuningatar Blanka Namurilainen. Kyseessä on historiallinen henkilö eli Ruotsin kuningatar, joka eli vuosina 1318-1363. Äitinsä kautta Blanka oli Kapetingien ikivanhaa sukua.

Mutta entäpä tuo herttainen pikkupoika nimeltä Haakon, jolle äiti tarinan mukaan lauloi tulevasta morsiamesta? Haakon avioitui Tanskan kuningas Valdemar Atterdagin tyttären Margaretan kanssa. Mutta minkä kuuluisan kuningassuvun viimeiseksi miespuoliseksi jälkeläiseksi on nimetty Blankan pojanpoikaa Olof Haakoninpoikaa (1370-1387)?

Kuva: Kansallisgalleria/Aaltonen, Hannu

Oikean vastauksen löydät klikkaamalla tästä ja sukutaulukin täältä


Eilen tarjoilimme Stroganoffia alkuperäisen ohjeen mukaan. Tosin liittyykö se kyseiseen sukuun, on hieman kiistanalaista. Mutta mainio ruoka smetanan ja suolakurkkujen kera. Taulun kreivitär oli siis syntyisin Stroganoff-sukua. Taulun maalasi Robert Lefèvre.


Runsaan sukutaulutarjonnan jälkeen arkistopeikko Lussi vetäytyy nyt Korvatunturille täältä Ateneumin salaisten arkistojen uumenista ja syö vatsansa täyteen puuroa... 
Hyvää Joulua ja Löytörikasta Sukututkimusvuotta 2019! 

             Toivoo Arkistopeikko Lussi von Korvatunturi