sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Sukututkijan Joulukalenteri 24.12.2017



Jouluaatto ja taivaalla kasvava kuu. Tämän vaakunan myönsi kantajalleen Eerik XIV vuonna 1568. Aihe viittaa henkilön isään, joka oli Måns. Nimi on lähellä sanaa måne eli kuu. 


Ja vastaus on tietenkin Kaarina Maununtytär. Kaikkien piikojen piika, jonka Eerik XIV otti ensin rakastajattarekseen ja sitten vielä vaimokseen. Oliko hän pähkinänmyyjä, tarjoilijatar vai vanginvartijanihdin tytär? Viimemainittua pidetään varmimpana vaihtoehtona. Hänen suvustaan ei tiedetä paljon mitään. Jokainen tiedonmuru on silti kiinnostava. Kerrotaanpa yksi murunen.

Neitosemme oli 14-vuotiaana ensin palveluksessa hovimuusikko Gerd Cantorin krouvissa ja sen jälkeen prinsessa Elisabetin kamarineitona. Äidillä tiedetään olleen kolmen veljeä, jotka olivat talonpoikia Trögdin kihlakunnassa Upplannissa. Johannes Messenius sovitteli 1600-luvun alussa Kaarina Maununtyttären sukujuuria myös Norrlantiin. Enot osallistuivat Kaarinan kruunajaisiin ilmeisesti tämän ainoina elossa olevina omaisina.


Kaarinan sisareksi arvellaan Anna Månsdotteria, jolla oli Upplannissa hallussaan Hammarsudd Husby-Sjutolfsin pitäjässä, Trägdin kihlakunnassa. Tämä sai Kaarinalta lahjana neljä tynnyriä suolaa kruunajaisten jälkeen. Anna Månsdotterin jälkeen Hammarsudd lahjoitettiin 1582 Anna Andersdotterille, jota myös epäillään Kaarinan lähisukulaiseksi. Anna avioitui vuoden 1586 tienoilla Bengt Larssonin kanssa, jonka kuningas Sigismund aateloi vuonna 1594. Tämä ratsumestari onnistui mainiosti luovimaan Vaasojen valtataisteluissa itsensä aina kuiville. Bengt kuoli hieman vaimonsa jälkeen vuonna 1616 Hammarsuddin kartanossa. Tila palautui takaisin kruunulle, koska avioparilla ei ollut lapsia. 

Ratkaisu on ollut niin lähellä mutta kuitenkin kaukana. Sukututkimusta tehnyt muinaistutkija Johan Bure haastatteli sukukirjaansa vuoden 1601 tienoilla Hammarsuddin rouva Annaa. Tämä kertoi hänelle tietoja Bure-sukuun kuuluneesta esi-isästään alilaamanni Anders Olofssonin pojasta Pål (Påvel) Anderssonista. Johan Bure sovitteli myöhemmin sukukirjassaan Annaa vielä tarkemmin Pålin pojanpojan tyttäreksi, mutta patronyymi ei täsmää, joten hän jättää tiedon epävarmaksi. Jokatapauksessa kyseisellä aukeamalla kohtaavat samassa sukupiirissä Länsipohja ja Upplanti.


”Af honom sade Fru Anna Bengt Larso<n>s på Hammars Vdd mot Ekolsund sig vara utkom(m)en ”. 

Olisipa Johan Bure tullut kysyneeksi tarkemmin ja laajemmin Anna-rouvan suvusta! Nyt emme tiedä varmuudella oliko Hammarsuddin Anna-rouva sukua Kaarina Maununtyttärelle - ja jos oli, niin miten ja mitä kautta. Mutta aivan taatusti Anna olisi tiennyt hänenkin sukunsa – jos vain Johan Bure olisi sitä kysynyt...



Jouluaaton tarinan opetus sukututkijoille: Se, mitä pidämme nyt vähäarvoisena tietona, saattaa 400 vuoden päästä ollakin juuri se tieto, mitä kipeimmin kaivataan. 

Tässäpä olikin tämän vuoden joulukalenterimme. Nyt me siirrymme Ritarihuoneen kellareista kaikki joukolla Korvatunturille joulunviettoon. Ja tässä yhteydessä kiitämme ystävällisiä avustajiamme, jotka siirsivät tarinamme internettiin. Minähän nimittäin käytän pääosin vain sulkakynää ja pergamenttia. 


Arkistopeikko Lussi ja Rälssipeikko Nisse toivottavat kaikille oikein Hauskaa Joulua ja Huimia Sukututkimuslöytöjä Uudelle Vuodelle!

Lähde: Sikeborg, Urban & Miettinen, Tiina, Johan Bures släktbok - Johan Buren sukukirja. DVD (2013), Person ID: 228 ja 415, Johan Bures släktbok i autograf, fol. 168v. 

Kuvat: Juha Vuorela, Vuokko Pärssinen-Tainio, Tiina Miettinen.
Kalenterin luukkujen kuva: John Bauer, Julnatten, wikimedia commons.

Eilen tarjolla oli Tawast

lauantai 23. joulukuuta 2017

Sukututkijan Joulukalenteri 23.12.2017




”Nyt läävästä saapuvat Nisset ja Nasset apilan lehti suus,” lauletaan joululaulussa. Tällä possulla ei ole apilanlehteä suussa, eikä se muutenkaan näytä hauskalta pikku porsaalta, vaan petomaiselta villikarjulta. Mutta oletteko nähneet tätä jouluisempaa vaakunaa? Ette taatusti. Siinähän on omenoita, sydämiä, pipareita, havuköynnöstä ja keskellä possu. Väreinä punaista, hopeaa ja kultaa! 


Vaakunan ottanut hämäläisen rälssisuvun poika aateloitiin vuonna 1588. Tunnus tuli mahdollisesti äidinpuolelta, sillä isällä oli vaakunassaan kuu ja tähti. Miehen äidin suvusta ei ole tietoa – vain epäilyjä. Suvun miehiä on pidetty kiivasluontoisina. Ja viimeinen sukunimen kantaja kuoli vuonna 1731. Toki rälssipeikot ahkerasti etsivät mahdollisia yhteyksiä myöhempiin samannimisiin sukuihin. Ja tietysti myös sukua edeltävään keskiaikaiseen mahtisukuun, jonka tunnuksessa tosin oli taipunut käsivarsi. 

Tämän aateloidun miehen kartanossa tunnettiin jo 1500-luvun lopulla tärkeimmät joulumausteet. Jos ette usko, niin katsokaa oheista maustelistaa, jolla kartanoon tilattiin lokakuussa jouluisia tarvikkeita Saksasta. Jos ei tuossa listassa tuoksu joulu, niin ei missään! 


Kapriksia, sahramia, sukaatteja, oliiveja, Lissabonin öljyä, manteleita, muskottia, sokeria, inkivääriä, aniksia, neilikkaa, korintteja, kanelitankoja…. Ja vielä lopuksi tilattiin rouvalle jalokivikoru, mikä ei tosin tässä otteessa näy. Fiksu mies. Täydet pisteet!

Myöhemmistä suvuista nostettakoon esiin vaikkapa kreiviksi noussut suvun jäsen, joka toimi mm. Bernadotte-sukua olevan ja Ruotsin kuninkaaksi vuonna 1818 kruunatun Kaarle Juhanan adjutanttina. 

Jouluntuoksuisin Terveisin
Lussi

Viime kerralla vuorossa oli von Rettig

perjantai 22. joulukuuta 2017

Sukututkijan Joulukalenteri 22.12.2017


No niin. Serkkuni Nisse sitten onnistui hukkaamaan tämän päivän vaakunan kuvan. Hän oli pahoillaan, ja ehdotti, että jospa hän lainaisi Ritarihuoneen salin seinältä itse vaakunan ja toisi sen kuvattavaksi. Kielsin jyrkästi koskemasta niihin vaakunoihin. Johan nyt… entä jos sekin hukkuisi?
Ei auttanut muuta kuin itse hahmotella paperille kiireesti edes jonkinlainen luonnos. Tuossa se nyt on.



Pahoittelut kömpelöstä kopiosta. Onneksi tämän suvun logo on vaakunaa huomattavasti tunnetumpi.
Muutamilla rälssipeikoilla oli aikoinaan omat paheensa, joita varten he olivat onnellisia erään Gävlestä kotoisin olleen, Baden-Badenilaista sukujuurta olleen miehen muutettua Turkuun 1800-luvun puolivälin tienoilla.... No, silloin ei tosin ollut oikeastaan kyse paheesta, mutta valtio keksi oivallisen verotuskohteen em. herran perustaman tehtaan tuotteista. Jo 1700-luvun lopulla se oli tuontitavaraa ja siten ylellisyyttä, josta käyttäjien tuli maksaa.



Ajan tavan mukaan tehtailijaherra harrasti myös hyväntekeväisyyttä. Tällä maahanmuuttajalla ei ollut omia lapsia, joten hänen kuoltuaan tehtaan johdossa jatkoikin veljenpoika. Tämä sitten aateloitiin aivan 1800-luvun viimeisinä vuosina. Voi olla, että mies oli rahoineen nousukas mitä tulee vanhaan aatelistoon, mutta hän oli hyvissä ajoin sentään avioitunut ikivanhaan Horn-sukuun. Kolme tytärtäkin naitettiin kaikki vapaaherroille. Sillä niin se kuulkaas on: saman säätyisyyden ihanteen vaaliminen on aina hävinnyt kunnon tukulle rahaa!

Sukuun on kuulunut monia tehtailijoita, pankkiiri, Suomen rikkain mies omana aikanaan ja löytyypä kilparatsastajakin. Suvun ansiosta turkulaiset saivat kirjastonkin vuonna 1903. Suvun vävypoika suunnitteli rakennuksen, ja otti mallin Ruotsin Ritarihuoneesta. Ja hyvä niin: kirjat ovat arvokkaampia kuin kaikki vaakunat yhteensä.



Teitä Tervehtien
Lussi



Eilen oli esillä kaikille tuttu Fleming
Kuva: Ilomantsin Museosäätiö. Museovirasto.