tag:blogger.com,1999:blog-23448709514910048902024-02-09T04:14:07.460+02:00Suomen Sukututkimusseuran blogiSuomen Sukututkimusseuran toimijat ja vierailevat bloggarit kirjoittavat sukututkimukseen ja Seuraan liittyvistä ajankohtaisista aiheista sekä sukututkimuksen tuloksista.Unknownnoreply@blogger.comBlogger584125tag:blogger.com,1999:blog-2344870951491004890.post-61071402752134318662023-12-19T15:07:00.001+02:002023-12-19T15:07:49.664+02:00Seuran blogi muuttaa verkkosivujen yhteyteen<div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://www.genealogia.fi/blogi/" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;" target="_blank"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1280" height="336" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1p7GXCUelNRs0uQYKC5Z3G_enWjx5DaCrM4L33_d4MfsCg4PFlY9hwBpIE0Zc8-uQeYfDKhARFckeCI5XKCuph0bOeIsSbsqSR4ACEdJNWZ3xKDLlTzGE7kvkvSPCtNdIbyb1uw8zqpEoKomsCr2OVZ7IKHyynUvMWVFngg1XYHMJ7FHTHiIxGLo8Ni-j/w597-h336/Seuran%20blogi%20muuttaa.jpg" width="597" /></a></div><br /><span style="letter-spacing: -0.285px;"><br /></span></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><span style="letter-spacing: -0.285px;"><br /></span></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><span style="letter-spacing: -0.285px;">Suomen Sukututkimusseuran blogi muuttaa uudelle alustalle verkkosivujen yhteyteen vuoden 2024 alusta alkaen. Seurassa on pidempiaikaisena tavoitteena ollut vähentää erilaisten verkkoalustojen määrää ja yhdenmukaistaa mahdollisuuksien mukaan Seuran palveluiden verkko-osoitteita. Seuran verkkosivujen alusta on myös toiminnoiltaan ja esimerkiksi mobiilimukautuvuudeltaan tähän Blogger-alustaa verrattuna ylivoimainen. No, katoavatko vanhat blogikirjoitukset sitten? Eivät katoa, vaan Seura säilyttää tämän blogialustan ennen vuotta 2024 julkaistujen </span>blogikirjoitusten arkistona<span style="letter-spacing: -0.285px;">. Tänne ei vain enää lisätä uusia blogikirjoituksia vuodenvaihteen jälkeen. Blogikirjoituksia onkin kertynyt arkistoon kunnioitettava määrä blogin perustamisen eli vuoden 2010 jälkeen: lähes 600! <b>Uuden blogin löydät osoitteesta </b></span><b><a href="https://www.genealogia.fi/blogi/" style="-webkit-tap-highlight-color: transparent !important; box-sizing: border-box; letter-spacing: -0.285px; text-decoration-color: inherit !important; text-decoration-thickness: from-font; text-underline-offset: 2px; transition: color 0.2s ease-in-out 0s, border 0.2s ease-in-out 0s, text-decoration-color 0.2s ease-in-out 0s;" target="_blank">www.genealogia.fi/blogi</a><span style="letter-spacing: -0.285px;">.</span></b></span></div>Tiedottajahttp://www.blogger.com/profile/00626384812371206175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2344870951491004890.post-13266775688352549612023-12-19T15:07:00.000+02:002023-12-19T15:07:28.226+02:00SukuHaun aineistoja: Merimiehet ja merenkulku<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghOg1AF0XrqkinJCZ328f6ghURw5MwHGtkKLhsP6YuWjUQKUBALIqfodUZnGG6OzVaT_6jzom3LPOYs6JcWicE_xlqb2JQ9oWIVQm_L7m1YnoHJYDRFD5lQJPl2TzW2f9P39HvtTVxo74aeTeW9kOZMU_0e9OZD9pHHRvZ4c5MZQ9QNwR0qoEpoIlRLe3M/s1200/Merimiehi%C3%A4%201800-1900%20taite%20museovirasto.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="824" data-original-width="1200" height="401" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghOg1AF0XrqkinJCZ328f6ghURw5MwHGtkKLhsP6YuWjUQKUBALIqfodUZnGG6OzVaT_6jzom3LPOYs6JcWicE_xlqb2JQ9oWIVQm_L7m1YnoHJYDRFD5lQJPl2TzW2f9P39HvtTVxo74aeTeW9kOZMU_0e9OZD9pHHRvZ4c5MZQ9QNwR0qoEpoIlRLe3M/w582-h401/Merimiehi%C3%A4%201800-1900%20taite%20museovirasto.jpg" width="582" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vanha ryhmäkuva merimiehistä. Alkuperäinen kuvausaika ei tiedossa, mutta todennäköisesti 1800–1900-lukujen vaihde. Journalistinen kuva-arkisto. </td></tr></tbody></table><br />SukuHaku on Suomen Sukututkimusseuran jäsenpalvelu, joka
toimii porttina suomalaisen sukututkimuksen aineistoihin, digitoituun
kirjallisuuteen sekä arkistoaineistoihin ja julkaisuihin tehtyihin
hakemistoihin. Yksi SukuHaussa käytettävissä olevista aineistokokonaisuuksista
käsittelee merimiehiä, laivoja ja merenkulkua.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Kun sukututkija törmää tutkimuksissaan merimiehiin, on hänen
syytä tutustua merimieshuoneisiin ja niiden arkistoihin. Merimieshuoneet olivat
Suomessa vuosina 1752–1937 toimineita virastoja, jotka huolehtivat merimiehiä
koskevista asioista, kuten työnvälityksestä ja eläkkeestä. Merimiesten
tutkiminen kannattaa aloittaa SukuHausta, jossa pystyy etsimään <a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Search&%5Bs-c%5Detunimi=&%5Bs-ct%5Detunimi=ColumnValueText&%5Bs-ca%5Detunimi=enabled&%5Bs-c%5Dpatronyymi=&%5Bs-ct%5Dpatronyymi=ColumnValueText&%5Bs-ca%5Dpatronyymi=enabled&%5Bs-c%5Dsukunimi=&%5Bs-ct%5Dsukunimi=ColumnValueText&%5Bs-ca%5Dsukunimi=enabled&%5Bs-c%5Dsyntymavuosi=&%5Bs-ct%5Dsyntymavuosi=ColumnValueNum&%5Bs-c%5Dkuolinvuosi=&%5Bs-ct%5Dkuolinvuosi=ColumnValueNum&%5Bs-c%5Dpaikkakunta=&%5Bs-ct%5Dpaikkakunta=ColumnValueText&%5Bs-ca%5Dpaikkakunta=enabled&%5Bs-c%5Dtalokyla=&%5Bs-ct%5Dtalokyla=ColumnValueText&%5Bs-ca%5Dtalokyla=enabled&%5Bs-ca%5Dfreetext-material=enabled&%5Bs-ca%5Dfreetext-ocr=enabled&step-selection=02d" target="_blank">henkilöitä arkistojen merimiesluetteloista</a>. Nimellä hakemalla voi selvittää
esimerkiksi merimiehen sisäänkirjautumisen tiettyyn merimieshuoneeseen,
syntymäajan ja -paikan sekä mahdollisesti lisätietoja asuin- ja kuolinpaikasta,
karkaamisesta ja palvelusta ulkomailla. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Kansallisarkistossa säilytettävien merimieshuoneiden
arkistot ovat säilyneet pääosin hyvin ja sisältävät <span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">edellä mainittujen luetteloiden
lisäksi mm. erilaisia pöytäkirjoja, kirjeitä, todistuksia ja lausuntoja sekä
laivapäiväkirjoja. Laivojen lokikirjat eli laivapäiväkirjat ovat tärkeimpiä
lähteitä, kun tutkitaan aluksia ja merenkulkua, sillä niistä voi saada tietoja
esimerkiksi alusten reiteistä ja tapahtumista merillä. SukuHausta löytyy
hakemistot kaikkien suomalaisten merimieshuoneiden osalta, lukuun ottamatta
Viipurin merimieshuonetta.<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">SukuHakuun on tallennettu </span><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Laivapaivakirjojen_arkistoviitehakemisto_" target="_blank"><i><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Laivapäiväkirjojen
arkistoviitehakemisto 1832–2001</span></i></a><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">, joka sisältää nimensä mukaisesti
viitteitä eri arkistoissa säilytettäviin laivapäiväkirjoihin. Viitteitä
hakemistossa on reilut 3 900, mutta kattavuudestaan huolimatta se ei ole
täydellinen, sillä kun laivapäiväkirjojen sijainteja arkistoissa vuonna 2007
kartoitettiin, kaikki arkistot ja museot eivät vastanneet heille lähetettyihin
tiedusteluihin. Hakemistoon voi tehdä hakuja esimerkiksi laivan nimen ja tyypin
mukaan. <span style="background: white; color: #333333;">Laivapäiväkirjoja ei ole
saatavilla digitoituna tällä hetkellä, mutta hakemiston avulla voi selvittää
tiettyä laivaa koskevin päiväkirjojen säilytyspaikka.<o:p></o:p></span></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;"><span style="background: white; color: #333333; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Painamattomien merimiesluetteloiden
ja laivapäiväkirjojen viitehakemiston lisäksi SukuHausta löytyy merimiehiin,
laivoihin ja merenkulkuun liittyen lisäksi esimerkiksi digitoituja
matrikkeleita, kuten </span><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Laivaluettelo_#bookid=2853" target="_blank"><i><span style="background: white; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Suomen merikapteenit</span></i></a><span style="background: white; color: #333333; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"> (1912)
ja </span><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Laivaluettelo_#bookid=529" target="_blank"><i><span style="background: white; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Biografisk handbok över Finlands sjökaptener</span></i></a><span style="background: white; color: #333333; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"> (1922), sekä </span><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Laivaluettelo_" target="_blank"><span style="background: white; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">laivaluettelo Juutinrauman tullista vuosilta 1800–1850</span></a><span style="background: white; color: #333333; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">. SukuHakuun on Seuran vanhoilta kotisivuilta siirretty myös
muutamia merimiehiin liittyviä artikkeleita, kuten historiantutkija Jari Ojalan
artikkelit </span><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Laivaluettelo_#bookid=1650&page=1&pageid=218992" target="_blank"><span style="background: white; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">suomalaisesta kauppamerenkulusta purjeiden aikakaudella</span></a><span style="background: white; color: #333333; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"> ja </span><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Laivaluettelo_#bookid=1651" target="_blank"><span style="background: white; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">merimiesten karkaamisesta 1700- ja 1800-luvuilla</span></a><span style="background: white; color: #333333; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">.</span></span><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal">Mikko Kuitula</p><div><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px;">Kirjoitus on julkaistu aiemmin <i>Jäsenviesti Jalmarin</i> numerossä 12/2023. Kaikki <i>Jalmarit </i>voit lukea </span><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Jasenviesti_Jalmari" style="background-color: white; color: #889911; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px; text-decoration-line: none;" target="_blank">SukuHaun</a><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px;"> kautta.</span></div>Tiedottajahttp://www.blogger.com/profile/00626384812371206175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2344870951491004890.post-90933527050574001762023-12-12T09:00:00.001+02:002023-12-12T09:00:00.162+02:00Kakskerran kirkkoa rakentamassa<div style="text-align: left;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-2gGSeU5Wpu2ZLuWRIszxpOU6HBnfJn6VTWdgDkHeYrWdXFQajlu9zrA6XWXBEXxKThbbP68iOzBhHLvoRX_EVIJ7jCiNIw8dScCag2cWIQNfjjbAEXJlvD_W6KQasTilDI_Cyr7PCTl9sDBV_v8JzfReVZm4KsftQjl39GUsbBtqre0kioNvhV8Q8zkY/s1009/kaupark%20049%20-%20Copy.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="425" data-original-width="1009" height="253" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-2gGSeU5Wpu2ZLuWRIszxpOU6HBnfJn6VTWdgDkHeYrWdXFQajlu9zrA6XWXBEXxKThbbP68iOzBhHLvoRX_EVIJ7jCiNIw8dScCag2cWIQNfjjbAEXJlvD_W6KQasTilDI_Cyr7PCTl9sDBV_v8JzfReVZm4KsftQjl39GUsbBtqre0kioNvhV8Q8zkY/w598-h253/kaupark%20049%20-%20Copy.jpg" width="598" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Christian Friedrich Schröderin nimikirjoitus. Turun kaupunginarkisto. Kuva Veli Pekka Toropainen.</td></tr></tbody></table><br /><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">Piikkiön ja Kaarinan kruununnimismies Gustaf Wikström selitti kihlakunnanoikeudelle lokakuussa 1765, että kuninkaallinen majesteetti oli antanut 4.4.1764 Kaarinan Kakskerran ja Satavan saaren asukkaille luvan rakentaa kirkon ja pitää omaa pappia. Turun kaupunginarkkitehti Christian Friedrich Schröder (1722–1789) oli voittanut tarjouskilpailun rakentamisesta ja hän hankki myös ammattimiehet rakennuksille.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br />Kaarinan ja Piikkiön käräjillä annettiin lokakuussa 1770 määräys, että Kakskerran ja Satavan saarten talollisten tuli saapua käräjille vastaamaan rakennusmestari Schröderin haasteeseen maksaa hänelle sopimuksen mukainen palkka. Tämä määräys kuulutettiin heille Kakskerran kirkon saarnastuolista 28. lokakuuta 1770. </span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br />Arkkitehdin vaatimus korvauksesta koski Brinkkalan kartanon omistajaa hovioikeudenneuvos Joachim von Glania ja useita talollisia. Vastaajat kertoivat oikeudelle, että maaherran päätöksen mukaan heidän tuli maksaa puuttuva summa 875 kuparitaalaria arkkitehdille vasta, kun tämä olisi suorittanut kirkon rappauksen ja maalauksen valmiiksi, kuten sopimuksessa luki. Koko hänen saamansa korvaus oli 4 000 kuparitaalaria. Seurakuntalaiset sopivat lopulta 2.4.1772 arkkitehdin kanssa niin, että he maksoivat tälle loppusummana 1 500 kuparitaalaria.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br />Schröder oli palkannut rakennustyömaalle käsityöläismestareita kisälleineen ja oppipoikineen kaupungista, ja hänen alaisuudessaan työskenteli talollisten lisäksi muurareita, kirvesmiehiä, seppiä, puuseppiä ja lasimestareita. Esimerkkinä Turun kaupungin kirvesmies Jakob Winell, joka vaati Piikkiön ja Kaarinan käräjillä helmikuussa 1773 Schröderiltä palkkaansa 180 kuparitaalaria. </span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br />Schröder vastasi kirjallisesti, ettei hän voinut saapua käräjille, sillä hän oli joutunut olemaan jo joitakin viikkoja vuoteenomana molemmissa jaloissa olleiden kihtisärkyjen vuoksi, kuten hänen käräjille lähettämänsä lääkärintodistus osoitti. Hän kirjoitti myös, ettei ollut sopinut Winellin kanssa mitään töistä, sillä kakskertalaiset olivat sopineet Schröderin kanssa, että he hankkisivat itse kirves- ja työmiehet kirkonrakennukselle. </span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br />Asiaa käsiteltiin kaikilla käräjillä seuraavina vuosina, mutta sitä jouduttiin lykkäämään eri syistä. Maaliskuussa 1775 Schröder lähetti Turun lasaretinkirurgi Johan Wolterin todistuksen siitä, että hän oli jälleen vuoteenomana kihdin aiheuttamien jalkakipujen vuoksi. Harald Alftanin ja H. J. Schultzin antama todistus kertoi, että he olivat käyneet hänen luonaan, mutta hän oli ollut jo viikkoja vuoteenomana. </span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br />Winell ilmoitti matkustaneensa Kakskertaan kesäkuussa 1769 ja työskennelleensä kirkolla seuraavasta päivästä 59 päivän ajan. Lisäksi hän oli ollut 24 päivän ajan rakentamassa kirkon lautaholvia. Hän oli myös työskennellyt 26 päivää ovien, ikkunakaarien, alttarin, sakastin lattian, penkkien ja saarnastuolin pystyttämisen parissa. Seurakunnan edustajat vahvistivat hänen laskunsa oikeaksi. Koska Schröder oli tehnyt työstä sopimuksen Winellin kanssa, määrättiin hänet maksamaan tämän palkka.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br />Schröder oli Turussa tunnettu siitä, ettei hän välttämättä suorittanut johtamiaan töitä valmiiksi kuin patistamalla. Hän haali kaupungin käsityöläismestareita ja kisällejä, muurareita, kirvesmiehiä, puuseppiä, seppiä ja lasimestareita omille työmailleen maaseudun kartanoihin niin paljon, etteivät kaupungissa suoritetut rakennushankkeet edenneet rakennuskontrahdeissa sovitulla tavalla, vaan viivästyivät tilaajien harmiksi jopa vuosia. Schröderillä oli laajat oikeuden kaupunginarkkitehtinä, ja hän osasi käyttää ne hyväkseen!</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br />Veli Pekka Toropainen</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px;">Kirjoitus on julkaistu aiemmin <i>Jäsenviesti Jalmarin</i> numerossä 3/2022. Kaikki <i>Jalmarit </i>voit lukea </span><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Jasenviesti_Jalmari" style="background-color: white; color: #889911; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px; text-decoration-line: none;" target="_blank">SukuHaun</a><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px;"> kautta.</span></div><div style="text-align: left;"><br /></div>Tiedottajahttp://www.blogger.com/profile/00626384812371206175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2344870951491004890.post-70333144517661901652023-12-05T09:00:00.001+02:002023-12-05T09:00:00.215+02:00Hyvää kansainvälistä vapaaehtoisten päivää!<div><span style="font-family: inherit;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIOC26bBxUxBmK_pFo1sviZP95cCFO3fRMk60Y3_t3wh9-pnURWwN1Ex_ns1_1fB4KuvEfVTWztMOTqohYsT3_oGhtCOk4iIOJdO3UUEvWl79JiKBg8SNpnBC_bzp4xLZ0zkt0FKIUXADHRSqIndwhxmVD6fZ41TpHHTRqqsp-XBm0RvQlH6rL_9dkAZvp/s1080/Kiitos-vapaaehtoinen-olet-tarkea.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIOC26bBxUxBmK_pFo1sviZP95cCFO3fRMk60Y3_t3wh9-pnURWwN1Ex_ns1_1fB4KuvEfVTWztMOTqohYsT3_oGhtCOk4iIOJdO3UUEvWl79JiKBg8SNpnBC_bzp4xLZ0zkt0FKIUXADHRSqIndwhxmVD6fZ41TpHHTRqqsp-XBm0RvQlH6rL_9dkAZvp/s320/Kiitos-vapaaehtoinen-olet-tarkea.png" width="320" /></a></div>Kansainvälistä vapaaehtoisten päivää vietetään 5.12. Lähes 40 % suomalaisista tekee jonkinlaista vapaaehtoistyötä. Myös Suomen Sukututkimusseuran toiminta olisi huomattavasti suppeampaa ja sukututkimuksen tekemisen edellytyksen huonompia ilman vapaaehtoisia. Sukututkijan ehkä tärkein apuväline <a href="https://hiski.genealogia.fi/" target="_blank">HisKi-tietokanta</a> on tehty vapaaehtoisvoimin. Sen vaiheet alkavat jo 1990-luvulta ja HisKi on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminnassa ollut verkkopalvelu. Ilman vapaaehtoisia tallentajia ei HisKiin tulisi lisää tietoa ja palvelu hiipuisi historiaan. Sama pätee kaikkiin Seuran verkkopalveluihin: <a href="https://henkikirjahaku.genealogia.fi/" target="_blank">Henkikirjahakuun</a>, <a href="https://genealogia.topoteekki.fi/" target="_blank">SukuTopoteekkiin</a>, <a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/" target="_blank">SukuHakuun</a> ja <a href="https://www.genealogia.fi/hautakivitietokanta/" rel="nofollow">Hautakivitietokantaan</a>.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Lisäksi vapaaehtoisten kädenjälki näkyy muussa Seuran toiminnassa monin tavoin. Seuran <a href="https://www.genealogia.fi/tiistaikerho/" target="_blank">Pääkaupunkiseutu-työryhmä</a> järjestää tutustumiskäyntejä. <a href="https://www.genealogia.fi/teemalauantai/" target="_blank">Teemalauantai-</a>, <a href="https://www.genealogia.fi/teemapaiva/" target="_blank">geneettisen sukututkimuksen</a> ja <a href="https://www.genealogia.fi/seminarium/" target="_blank">Seminarium-työryhmät</a> taas järjestävät suosittuja ja korkeatasoisia seminaaripäiviä. Vapaaehtoiset kirjoittavat kiinnostavia juttuja <i><a href="https://www.genealogia.fi/jalmari/" target="_blank">Jäsenviesti Jalmariin</a></i>, <a href="https://suomensukututkimusseura.blogspot.com/" target="_blank">Seuran blogiin</a> ja äänittävät podcasteja <a href="https://podcasters.spotify.com/pod/show/suomen-sukututkimusseura" target="_blank">Seuran podcast-radioon</a>. Tässä jutussa muutamat Seuran vapaaehtoiset kertovat tekemästään työstä.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;"><b>HisKi-tallennus</b></span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;"><a href="https://hiski.genealogia.fi/" target="_blank">HisKi</a> eli Historiakirjat-tietokanta on perustettu 1990- luvulla helpottamaan sukututkijoiden työtä. Kantava ajatus HisKissä on, että tallennetut tiedot ovat siinä muodossa kuin ne on aikoinaan kirjattu historiakirjoihin. Tietojen tallennus tietokantaan mahdollistaa tietojen haun ilman kymmenien tai satojen sivujen läpikäymistä. HisKi-haku onkin monen aloittelevan sukututkijan ensimmäinen kosketus lajiin. ”Tiedot on aina tarkistettava alkuperäislähteistä, mutta HisKi antaa hyvän lähtökohdan tutkimuksen aloittamiseen”, HisKi-tallennuksen koordinaattori Kati Ahopelto muistuttaa.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">”Minulle on kotona opetettu, että kohtele muita ihmisiä, kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan. Tämä opetus on pätenyt näinkin arkisessa asiassa, eli HisKi-tallennustyön aloitin heti, kun se oli mahdollista, olinhan saanut itsekin muiden tekemästä työstä apua tutkimuksieni alussa! Halusin auttaa omalta osaltani myös muita tutkijoita. Ja apua saan vieläkin, aina kun teen sukututkimusta käytän HisKiä ahkerasti. Tietokanta on kasvanut vuosikymmenien aikana roimasti, varsinkin viimeisen muutaman vuoden aikana on uutta materiaalia tullut huomattavasti lisää,” Kati kertoo HisKi-tallennuksen aloittamisesta.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">”HisKi- tallennustyö on aikaa vievää ja tarkkuutta vaativaa, mutta sitä voi tehdä omaan tahtiin silloin kuin itselle sopii ja sitä ehtii ja haluaa tehdä. Tallennuksessa on tietyt säännöt, jotka kannattaa heti aluksi opetella niin työkin sujuu sutjakammin ja tallennus menee auditoinnista läpi helpommin. Jokainen tallennus käydään läpi toisen henkilön, auditoijan, silmin jotta tiedot menevät mahdollisimman oikein tietokantaan,” hän vinkkaa.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">”Totuus on, että HisKi- tietokanta on vain niin hyvä ja kattava kuin, mitä me vapaaehtoiset siitä teemme. Jos kukaan ei tee tallennustyötä, ei materiaaliakaan tule lisää. Aktiivinen ja toisiaan tukeva tallennusporukka, joka kasvaa koko ajan, on tallennustyön helmi,” Kati muistuttaa ja jatkaa: ”Toisten tallentajien auttaminen, kirjoituskiemuroiden selvittely ja tekstien pähkäily on osa jokapäiväistä keskustelua Facebook- ryhmässämme. Ketään ei jätetä yksin pähkäilemään materiaaleja, vaan yhteistyö on tässäkin lajissa ratkaiseva tekijä!”</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;"><b>Henkikirjahaku</b></span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;"><a href="https://henkikirjahaku.genealogia.fi/" target="_blank">Henkikirjahaku</a> on yksi Seuran uusista verkkopalveluista, jossa voi tehdä hakuja indeksoitujen henkikirjojen sisältöihin. Palvelun täydentäminen perustuu vapaaehtoiseen henkikirjojen indeksointiin ja mukaan on jo lähtenyt noin 40 vapaaehtoista. Indeksoinnin edellytyksenä on kyky lukea henkikirjojen käsin, usein horjuvalla ortografialla, kirjoitettua suomea ja ruotsia.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Virpi Koskiniati on yksi henkikirjojen indeksointiin mukaan lähteneistä vapaaehtoisista, ja häntä erityisesti kiehtovat vanhat käsialat: "Oman sukuni vaiheitten selvittämisessä aina 1500-luvun puoliväliin saakka opin lukemaan kaikenlaisia vanhoja käsialoja ja kaivelemaan lisätietoja historiallisista dokumenteista. Vieraat kielet ja semantiikka ovat aina vetäneet puoleensa, joten esim. vanhojen kirkonkirjojen latina, saksa ja ruotsi ovat vain koukuttavaa lisämaustetta tässä yksinäisen suden harrastuksessa.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Konelukemisen väistämättä vallatessa alaa, on mielestäni tuiki tarpeellista kannustaa ja innostaa myös nuoria esim. vapaaehtoistoiminnassa mukana olevia opettelemaan “kaunoa” ja sen tulkitsemista, koska käsin kirjoitettu teksti viestittää muutakin kuin nimiä ja päivämääriä ja auttaa kohtaamaan koneluvun tuotokset kriittisesti. Siitä aukeaa myös kokonainen esipolviemme mennyt maailma."</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;"><b>Hautakivitietokanta</b></span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Suomen Sukututkimusseuran <a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Search&[s-c]etunimi=&[s-ct]etunimi=ColumnValueText&[s-ca]etunimi=&[s-c]patronyymi=&[s-ct]patronyymi=ColumnValueText&[s-ca]patronyymi=&[s-c]sukunimi=&[s-ct]sukunimi=ColumnValueText&[s-ca]sukunimi=enabled&[s-c]syntymavuosi=&[s-ct]syntymavuosi=ColumnValueNum&[s-c]kuolinvuosi=&[s-ct]kuolinvuosi=ColumnValueNum&[s-c]paikkakunta=&[s-ct]paikkakunta=ColumnValueText&[s-ca]paikkakunta=enabled&[s-c]talokyla=&[s-ct]talokyla=ColumnValueText&[s-ca]talokyla=enabled&step-selection=7cd" target="_blank">Hautakivitietokantaan</a> on tallennettu yli 800 000 hautatietoa. Suurin osa tallennetuista muistomerkeistä on Suomesta, mutta joukossa on myös tietoja Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja Ruotsiin haudatuista. Uusien hautausmaiden kuvaamista suositellaan toteutettavan hautausmaittain, mutta myös yksittäisiä kuvia voidaan lisätä tietokantaa esimerkiksi silloin, kun ne täydentävät sitä.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Aviopari Björn Wigren ja Ulla Paloheimo-Wigren Turusta kuvaavat hautoja tietokantaan. Ullan sukujuuret ovat Alhaisista ja Marttilasta ja Björnin Nauvosta sekä Hämeenkyröstä. Sukututkimuksen lisäksi heillä on hautausmaiden kuvaamisen kanssa hyvin yhteen sopivia harrastuksia, kuten geokätköily ja retkeilyautolla matkailu. ”Senioreina meillä on mahdollisuus tehdä näitä asioita silloin, kun haluamme”, Wigrenit kertovat.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">”Hautakuvaustiimissä olemme molemmat aktiivisia, se helpottaa kuvausta. Paras aika kuvaamiseen on kevät, juuri ennen lehtien puhkeamista. Olisi myös hyvä, jos seurakunta olisi ehtinyt siivota talvikoristeet pois. Lisäksi auringonpaiste on otettava huomioon; varsinkin hyvin hiotut hautakivet heijastavat pahasti ja kuvassa näkyy vain oma peilikuva”, he kertovat kuvausvinkkejä. ”Meillä molemmilla on käytössä niin sanotut taskukamerat: Samsung WB2000 ja Canon IXSUS 870 IS, joista kuitenkin löytyy erilaisia ominaisuuksia. Kamerat on säädetty ottamaan viiden megapikselin kuvia ilman salamaa. Pyrimme ottamaan joko pysty- tai vaakakuvia, jotta saamme myös hautakiven ympäristöä mukaan. Vara-akut on oltava mukana, sillä yksi akku ei riitä ulkona kylmällä ilmalla. Kuvien lähettämiseen käytämme ilmaista WeTransfer-ohjelmaa”, he jatkavat.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">”Kuljemme retkeilyautolla ja yleensä yövymme kuvattavan hautausmaan parkkipaikalla. Auto on myös lämmin tila taukopaikkana, ruokailuun ja kahvitaukojen pitämiseen. Hautakivien kuvaamisen lisäksi käymme aina tutustumassa kirkkoon, jos sen ovet ovat auki”, he kertovat harrastuksestaan. ”Hautakiviä, joiden edessä on suuria pensaita, olemme yrittäneet kuvata yhteistyöllä; toinen siirtää varovasti pensaan oksia ja toinen ottaa kuvan. Tähän asti kuvattavat hautausmaat ovat valikoituneet sen mukaan, mitä omassa sukututkimuksessamme olemme tarvinneet. Hautakivistä saa tietoja, joita ei löydy rippikirjoista”, he kertovat.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">”Kuvien käsittelyssä käytämme ilmaisohjelmaa Xnview Classic. Kuvien uudelleen nimeämiseen ja numerointiin sekä kuvien katseluun ja poistoon se on helppo ohjelma. Indeksoinnissa meillä on käytössä kannettava tietokone ja ulkoinen näyttö; Excel-ohjelman on auki tietokoneessa ja Xnview-ohjelma ulkoisessa näytössä. Valokuvat säilytän ulkoisella kovalevyllä ja nimeän ne tarkasti, jos esimerkiksi on monta eri hautausmaata kuvattuna”, he kertovat indeksointityöstä. ”Toivomme, että moni innostuisi hautakivien kuvaamiseen, siitä on hyötyä kaikille sukututkijoille!”</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Lämmin kiitos kaikille vapaaehtoisille!</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Kati Ahopelto, Virpi Koskiniati, Björn Wigren ja Ulla Paloheimo-Wigren</span></div><div><span style="font-family: inherit;">Laura Aho ja Mikko Kuitula (toim.)</span></div>Tiedottajahttp://www.blogger.com/profile/00626384812371206175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2344870951491004890.post-83572552036638149282023-12-05T07:56:00.004+02:002023-12-11T10:29:02.976+02:00Vapaaehtoiset ovat tärkeä osa Seuran organisaatiota<div style="text-align: left;"><b><span style="font-family: inherit;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiU3yyQ65khOblUDflJZvVKZn3_dqoVPFHvCPgiOByJmdeF81XC7Zi0SDbmhTMPLytRJ5_CUWhUAth7snOhfUC8QvSA7vEKsKB0nGlUJ0jGpJDKforOaK89bxNEGw426Xwcggu8mqlFwCau6AWlZ-QKVaexvlPB8M1_6hyphenhyphenA36TxNsVJFMSckV_isEiPpjOS/s1080/Kiitos-vapaaehtoinen-olet-tarkea.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="259" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiU3yyQ65khOblUDflJZvVKZn3_dqoVPFHvCPgiOByJmdeF81XC7Zi0SDbmhTMPLytRJ5_CUWhUAth7snOhfUC8QvSA7vEKsKB0nGlUJ0jGpJDKforOaK89bxNEGw426Xwcggu8mqlFwCau6AWlZ-QKVaexvlPB8M1_6hyphenhyphenA36TxNsVJFMSckV_isEiPpjOS/w259-h259/Kiitos-vapaaehtoinen-olet-tarkea.png" width="259" /></a></div>Tänään maailmalla vietetään kansainvälistä vapaaehtoisten päivää. Sen tarkoituksena on huomioida ja kiittää vapaaehtoisia heidän tekemästään tärkeästä työstä. Vapaaehtoistyö on osallistumista hankkeisiin, joiden tulokset tuottavat yhteistä hyvää ja hyödyntävät monia.</span></b></div><div style="text-align: left;"><b><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b></div><p></p><h3 style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;">Vapaaehtoistyö Suomessa tänään</span></h3><p></p><p style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">Taloustutkimus teki vuonna 2021 tutkimuksen suomalaisesta vapaaehtoistyöstä. Tutkimusraportissa ”Vapaaehtoistyön tekeminen Suomessa” todettiin, että noin puolet suomalaisista oli viimeksi kuluneen vuoden aikana tehnyt jotakin vapaaehtoistyötä ja 35 prosenttia vähintään tunnin verran neljän edeltävän viikon aikana. Nämä lukemat olivat suurin piirtein samalla tasolla kuin vuosien 2015 ja 2018 tutkimuksissa.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Vuoden 2021 tutkimuksessa vastaajat kertoivat tehneensä vapaaehtoistyötä edellisten neljän viikon aikana keskimäärin 12,9 tuntia kun se vuonna 2018 oli 15,3 tuntia ja 2015 18,09 tuntia. Vapaaehtoistoimijoiden määrä on siis pysynyt ennallaan, mutta vapaaehtoistyöhön käytettävä aika näyttäisi olisi vähenemässä.<br /></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Kiinnostus osallistua vapaaehtoistoimintaan on silti pysynyt ennallaan. Vuoden 2021 tutkimuksessa 38 prosenttia vastaajista ilmoitti osallistuvansa vapaaehtoistoimintaa, jos vain pyydettäisiin. Tämä on vapaaehtoistoimintaa järjestäville tahoille suuri haaste. Tämän mukaan esimerkiksi Suomen Sukututkimusseurassa olisi noin 3 200 henkilöä, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita osallistumaan Seuran järjestämään vapaaehtoistyöhön.<br /></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Näin suurelle määrälle Seura ei valitettavasti kykene vapaaehtoistoimintaa järjestämään, mutta nykyisten noin 150 vapaaehtoisen lisäksi tehtävää löytyy kymmenille uusille.<br /><br /></span></p><p></p><h3 style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;">Vapaaehtoistyötä Suomen Sukututkimusseurassa</span></h3><p></p><p><span style="font-family: inherit;">Suomen Sukututkimusseurassa suurin vapaaehtoistoimijoiden joukko on eri verkkopalveluihin aineistoa tuottavat tallentajat. Heitä on erityisesti kirkonkirjojen indeksoinnissa eli HisKi-tallennustyössä, josta työt loppuvat nykylainsäädännön mukaan joskus 2090-luvulla. Seuran lähitavoitteena on kuitenkin saada kastettujen, vihittyjen ja haudattujen luettelot indeksoitua vuoteen 1920 jokaisesta seurakunnasta parin seuraavan vuosikymmenen aikana.<br /></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Runsaasti vapaaehtoistyötä on tarjolla myös henkikirjojen indeksoinnissa Henkikirjahakuun ja hautamuistomerkkien dokumentoimisessa Hautakivitietokantaan. Seura on vastikään avannut SukuTopoteekin, jonne toivotaan runsaasti vuotta 1950 vanhempia digitoituja henkilövalokuvia metatietoineen.<br /></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Seura on kuluvan vuoden aikana tehostanut neuvontaa ja opastusta, joita se tarjoaa verkkopalveluihin aineistoa tuottaville vapaaehtoisille. On pidetty etäyhteydellä vapaaehtoistoiminnan esittelyitä, uusien indeksoijien infotilaisuuksia ja tukitunteja tallennustyössä jo mukana oleville. Tätä työtä Seuran toimisto jatkaa vuonna 2024 ja pyrkii kehittämään sitä vapaaehtoistoimijoita entisestään tukevampaan suuntaan.<br /></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Tallennustyön lisäksi Seurassa on tarjolla muitakin kiinnostavia paikkoja osallistua vapaaehtoistoimintaan. On työryhmiä, jotka suunnittelevat ja toteuttavat toimintaa, esimerkiksi seminaareja, tutusmiskäyntejä tai sukututkimusneuvontaa. Jäsenviesti Jalmari kaipaa aina juttuja ja podcast odottaa sisältöä.<br /><br /></span></p><p></p><h3 style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;">Vapaaehtoistyön merkitys</span></h3><p></p><p><span style="font-family: inherit;">Vapaaehtoiset toimivat tärkeäksi kokemansa asian puolesta palkkaa pyytämättä. He asettavat omasta vapaasta tahdostaan ja oman valintansa mukaan työpanoksensa ja usein myös erityisosaamisensa yhteisen hyvän kartuttamiseksi. Vapaaehtoistoiminta on hyvin arvokasta yhteiskunnalle, sillä ilman sitä ei synny vahvaa yhteiskunnallista luottamusta eikä sosiaalista pääomaa, joka on myös taloudellisen kehityksen perusta. <br /></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Vapaaehtoistyö on järjestöille suoraan välttämätön edellytys menestykselliselle toiminnalle. Esimerkiksi Suomen Sukututkimusseuran mahdollisuudet tarjota sukututkijoita hyödyttäviä verkkopalveluita olisivat kokonaan toisenlaiset ilman jo 30 vuotta kestänyt HisKi-tallennusta. Seurassa vapaaehtoiset ovat merkittävä osa organisaatiota.<br /></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Vapaaehtoisuus on luonnollisesti kaksisuuntaista eli vapaaehtoistyö hyödyttää myös sen tekijää. Vapaaehtoinen oppii uusia taitoja, kokee iloa, tutustuu uusiin ihmisiin, saa uusia kokemuksia ja parhaimmillaan voimaantuu vapaaehtoistyön myötä. Vapaaehtoistoiminnan avulla Suomessa ehkäistään yksinäisyyttä ja syrjäytymistä, lisätään osallisuutta, edistetään kulttuuria ja monin muin tavoin edistetään ihmisten hyvinvointia.<br /></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Jos osallistuminen Seuran johonkin toimintaan vähänkään kiinnostaa, siitä kannattaa kertoa vaikkapa toiminnanjohtajalle. Jos tuntuu, että Seurasta puuttuu jokin toimintamuoto, on sekin tärkeä tuoda esille. Vapaaehtoistoiminta ja koko Seura voi kehittyä ainoastaan luottamushenkilöiden ja jäsenten vuorovaikutuksessa.<br /><br /></span></p><p></p><h3 style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;">Vuoden vapaaehtoinen 2023</span></h3><p></p><p><span style="font-family: inherit;">Suomen Sukututkimusseuran hallitus päätti ryhtyä tästä vuodesta lähtien nimeämään Vuoden vapaaehtoisen kansainvälisenä vapaaehtoisten päivänä. Tarkoituksena on tuoda esiin esimerkillinen vapaaehtoistoimija ja hänen kauttaa kiittää kaikkia Seurassa vapaaehtoistyötä tekeviä.<br />Seuran Vuoden vapaaehtoiseksi 2023 valittiin Tarja Piitulainen Lahdesta. Hän on ollut vuodesta 1992 lähtien mukana tallentamassa aineistoa suomalaisen sukututkimuksen keskeisimpään apuneuvoon HisKi-tietokantaan. Piitulainen on myös auttanut muita tallentajia ja auditoinut valmiita tallennusaineistoja ennen tietokantaan liittämistä. <br /></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Tallennustyön lisäksi Tarja Piitulainen aktiivisesti neuvonut ja avustanut muita sukututkijoita näiden tutkimustyössä sekä osallistunut Kansallisarkiston uusien verkkopalvelujen testaamiseen.<br />Suomen Sukututkimusseura kiittää Tarja Piitulaista pitkään jatkuneesta aktiivisesta ja esikuvallisesta vapaaehtoistoiminnasta sukututkimuksen ytimessä.<br /><br /></span></p><p><span style="font-family: inherit;">P. T. Kuusiluoma</span></p>P. T. Kuusiluomahttp://www.blogger.com/profile/02571464859731695898noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2344870951491004890.post-33168932984952276832023-12-04T09:00:00.005+02:002023-12-04T09:00:00.255+02:00Rohkean ”neiti E:n” tarina<div><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJXCNCAo5yFZgFSwOC5HHEgXWCv_BWqG1mutpnLmgVJGk9y0QgEcdSl21PXVaWlC-P82dtQll-17nQCZXLNw20ZIbL44FyR2WfjE6r3rGgrIG3iIh3TY5Gic8WwV2_4UF8TqsO7vISmu7o8zFEal04FUxLJgtWoL5OxJkybFUCpSrbnQ7fXLBm0ChNOsbi/s2048/Verna%20Erikson.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1689" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJXCNCAo5yFZgFSwOC5HHEgXWCv_BWqG1mutpnLmgVJGk9y0QgEcdSl21PXVaWlC-P82dtQll-17nQCZXLNw20ZIbL44FyR2WfjE6r3rGgrIG3iIh3TY5Gic8WwV2_4UF8TqsO7vISmu7o8zFEal04FUxLJgtWoL5OxJkybFUCpSrbnQ7fXLBm0ChNOsbi/s320/Verna%20Erikson.jpg" width="264" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Verna Erikson. Alkuperäinen kuva ja alla Julius <br />Jääskeläisen värittämä kuva.</td></tr></tbody></table><span style="font-family: inherit;">Vuoden 1918 sisällissodassa oli tunnetusti punaisia naiskaarteja, mutta vastaavia valkoisia ei ollut lähinnä siksi, ettei Mannerheim hyväksynyt niitä. Taisteluhalukkuutta valkoisilta naisilta ei olisi puuttunut ja monet tekivätkin osansa tavalla tai toisella. Vaarallisinta mahdollista puuhaa oli vakoojana tai aseiden salakuljettajana toimiminen.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Oheisessa valokuvassa poseeraa nuori nainen takkinsa alle piilotetun kolmen kuularuiskuvyön (yhteensä 1359 patruunaa) ja pistoolin (FN Browning M1900) kera. Nainen on Verna Erikson, Helsingissä valkoisten puolella toiminut rohkea ja väsymätön aseiden salakuljettaja, joka tunnettiin peitenimillä ”neiti E” ja ”Peija”. Kuva julkaistiin ensimmäisen kerran Suomen Kuvalehden kannessa 15. kesäkuuta 1918.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Verna Maria Erikson syntyi Turussa 11. huhtikuuta 1893. Hänen vanhempansa olivat merikapteeni Karl Petter Erikson (1837–1898) ja Adolphina Christina Sjödin (1862–1944). Isä oli syntynyt Nauvossa, äiti Uumajassa, Ruotsissa. Perheen isän kuoltua Adolphina-leski lapsineen muutti Helsinkiin asettuen asumaan ”Wreden taloon” Pohjoisesplanadi 35.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>Verna Erikson kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1913 ja opiskeli sen jälkeen analyyttistä geometriaa ja yleistä fysiikkaa Teknillisen korkeakoulun kemian osastolla. Mainitussa oppilaitoksessa oli tuohon aikaan vain alun toistakymmentä naisopiskelijaa. Sisällissota keskeytti opinnot. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEip4bcXtCYNX1Hlw0HhOSsMSfhzwZalsrnjFi8zZ72m-RHDHrnPlMaUq88Fvf8CygffMd12EkIkimgNZCfyDB_m-HvbsRNoiuKepDuWEcFxh-j-EyCRidXbbzJG0wrDOJGdm__jXYSSvhWjpeHDjwd89ydcS4pVq_glPUpkkMVA7XdSgPcyW13yET3kxeKL/s2048/Verna%20Erikson%202.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1582" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEip4bcXtCYNX1Hlw0HhOSsMSfhzwZalsrnjFi8zZ72m-RHDHrnPlMaUq88Fvf8CygffMd12EkIkimgNZCfyDB_m-HvbsRNoiuKepDuWEcFxh-j-EyCRidXbbzJG0wrDOJGdm__jXYSSvhWjpeHDjwd89ydcS4pVq_glPUpkkMVA7XdSgPcyW13yET3kxeKL/s320/Verna%20Erikson%202.jpg" width="247" /></a></div><span style="font-family: inherit;">Punaiset hallitsivat Helsinkiä 28. tammikuuta 1918 alkaen 11 viikon ajan. Tuolloin Helsinkiin jääneet valkoiset joutuivat toimimaan maan alla. Öisin oli ulkonaliikkumiskielto, punaiset vartioivat kaikkialla ja tekivät kotitarkastuksia.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Ainakin neljä naisteekkaria osallistui aseiden salakuljetustoimintaan. Verna Eriksonin lisäksi salakuljetusrinkiin kuului muun muassa hänen opiskelutoverinsa ja hyvä ystävänsä, sittemmin arkkitehti ja kirjailija Salme Setälä (1894–1980), joka kertoo tästä varsin riskialttiista toiminnasta muistelmateoksessaan <i>Polusteekin koulussa: Opiskelua kymmenluvulla</i> (Otava, 1970).</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Salakuljetustoimintaa johdettiin keskikaupungilla sijainneesta valokuvaamosta, jossa ilmeisesti myös Vernan valokuva otettiin. Valokuvaamosta aseita jaettiin Helsingin suojeluskunnan käyttöön eri puolille kaupunkia. Toiminta oli huippusalaista, edes perheelle tai läheisille ystäville ei siitä kerrottu.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"> </span></div><div><span style="font-family: inherit;">Naisteekkareiden joka-aamuisena kokoontumispaikkana toimi Kauppatorin laidalla sijainnut Nissenin kahvila. Siellä Erikson, Setälä ja muut tapasivat yhdyshenkilön, jolta he saivat toimintaohjeet. Naiset kävivät joskus laitakaupungilla hämäräperäisissäkin loukoissa ostamassa venäläisiltä aseita ja patruunoita, jotka pakattiin kenkälaatikoihin. Mukana oli tuolloin joku miestovereista. Panosvöitä naiset kantoivat takin alle kätkettynä ja aseita hameen alla. Konekivääri naamioitiin kukkapaketiksi.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Sisällissodan päätyttyä Verna Erikson ja Salme Setälä palkittiin rohkeasta toiminnastaan Vapaudenristillä. Verna Eriksonin kohtalo on murheellinen, sillä jo kesällä 1918 hänellä todettiin laajalle levinnyt syöpä. Häntä hoidettiin Kirurgisessa sairaalassa, missä hän kuoli vain 25-vuotiaana 16. lokakuuta 1918. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Pirjo Terho</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-size: 11.88px;">Kirjoitus on julkaistu aiemmin <i>Jäsenviesti Jalmarin</i> numerossä 3/2022. Kaikki <i>Jalmarit </i>voit lukea </span><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Jasenviesti_Jalmari" style="background-color: white; color: #889911; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px; text-decoration-line: none;" target="_blank">SukuHaun</a><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-size: 11.88px;"> kautta.</span></div>Tiedottajahttp://www.blogger.com/profile/00626384812371206175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2344870951491004890.post-30210950985626768112023-11-28T09:00:00.007+02:002023-11-28T09:00:00.144+02:00SukuHaun aineistoja: Sotilaat ja sodat<div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5rzb-Gg4og42-mQkFeOSSn3MlsQnpsbETjn8NOvUUUh3SjO5s3I3xmGuXSGCFpApAktxxzxJNp6sXU5UNCt6LPbOtJEiskYlR3YMdM8DsrChqCHH7VSTNvPltcQDXTSG61b8yF6acJQKwEZGZPghgV3L9lg_RORR_Mygkt3hMZRK9AkHqJthcqoknL5bO/s2710/Sodat%20ja%20sotilaat.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2710" data-original-width="1632" height="375" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5rzb-Gg4og42-mQkFeOSSn3MlsQnpsbETjn8NOvUUUh3SjO5s3I3xmGuXSGCFpApAktxxzxJNp6sXU5UNCt6LPbOtJEiskYlR3YMdM8DsrChqCHH7VSTNvPltcQDXTSG61b8yF6acJQKwEZGZPghgV3L9lg_RORR_Mygkt3hMZRK9AkHqJthcqoknL5bO/w226-h375/Sodat%20ja%20sotilaat.jpg" width="226" /></a></div>SukuHaku on Suomen Sukututkimusseuran jäsenpalvelu, joka
toimii porttina suomalaisen sukututkimuksen aineistoihin, digitoituun
kirjallisuuteen sekä arkistoaineistoihin ja julkaisuihin tehtyihin hakemistoihin.
Yksi SukuHaussa käytettävissä olevista aineistokokonaisuuksista käsittelee
sotilaita ja sotia.<br /><o:p> <br /></o:p>Sukututkija törmää tutkimuksissaan jossain vaiheessa melko
varmasti sotilaisiin ja sotiin, joko omien esivanhempien kohdalla tai
sukututkimuksen lähteissä. Seuran kotisivuille on koottu armeijaan, sotaväkeen
ja puolustushallintoon liittyvistä arkistosta, asiakirjoista ja
kirjallisuudesta oma <a href="https://www.genealogia.fi/militaria/" target="_blank">Militaria-tietosivu</a>.
Sivuilla on linkkejä sekä verkossa että SukuHaussa oleviin teemaan liittyviin aineistoihin.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><blockquote style="border: none; margin: 0 0 0 40px; padding: 0px;"><blockquote style="border: none; margin: 0 0 0 40px; padding: 0px;"><blockquote style="border: none; margin: 0 0 0 40px; padding: 0px;"><blockquote style="border: none; margin: 0 0 0 40px; padding: 0px;"><blockquote style="border: none; margin: 0 0 0 40px; padding: 0px;"><blockquote style="border: none; margin: 0 0 0 40px; padding: 0px;"><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">SukuHaussa sotilaisiin ja sotiin liittyvät aineistot on
järjestetty kokonaisuuksiksi kronologisesti Ruotsin vallan ajan, autonomian
ajan ja itsenäisyyden ajan mukaan. Aineistot käsittävät sekä digitoitua
kirjallisuutta että hakemistoja painettuihin julkaisuihin ja
arkistoaineistoihin. Ruotsin vallan ajan sotilaisiin liittyen SukuHausta löytyy
esimerkiksi hakemistot Kaarlo Wirilanderin teoksiin <a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Suomen_armeijan_upseeristo_ja_aliupseeristo__Officerare_och_unde" target="_blank"><i>Suomen
armeijan upseeristo ja aliupseeristo 1718–1810</i></a><span style="mso-spacerun: yes;"> </span>(1953) ja <a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Suomen_armeijan_sotilasvirkamiehisto__Kirj_Kaarlo_Wir" target="_blank"><i>Suomen
armeijan sotilasvirkamiehistö 1718–1810</i></a><i> </i>(1975).</span></div></blockquote></blockquote></blockquote></blockquote></blockquote></blockquote><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br />1800-luvun sotilaisiin liittyen SukuHausta löytyy muun
muassa <a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Autonomian_ajan_varvattyjen_joukkojen_katselmusluettelot" target="_blank">autonomian ajan värvättyjen joukkojen katselmusluettelot vuosilta 1816–1879</a> sekä kutsuntaluettelot <a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Kutsuntaluettelot_Mikkelin_laanista_" target="_blank">Mikkelin läänistä vuosilta 1881–1883</a> ja <a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Kutsuntaluettelot_Turun_ja_Porin_laanista_" target="_blank">Turun ja Porin läänistä vuosilta 1887–1888</a>. Kaikkia Seurassa
indeksoituja kutsuntaluetteloita ei ole vielä lisätty SukuHakuun haettaviksi. Lisäksi
SukuHausta löytyy autonomian ajan sotilaisiin liittyen esimerkiksi digitoituina
Hugo Schulmanin teos<i> </i><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Lifgardets__finska_skarpskyttebataljon___ett_minnesblad___G_A_Gr#bookid=1098&page=1&pageid=156026" target="_blank"><i>Finska kadettkårens elever och tjänstemän – Biografiska
anteckningar 1812–1912</i></a><i> </i>(1912) ja Oskar Wasastjernan
teos <a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Lifgardets__finska_skarpskyttebataljon___ett_minnesblad___G_A_Gr#bookid=1017" target="_blank"><i>Lifgardets Finska skarpskyttebataljons officerare och civile
tjänstemän – Biografiska anteckningar</i></a><i> </i>(1887). </span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br />Itsenäisyyden ajalta SukuHaussa on puolestaan muun muassa hakemistoja
kadettimatrikkeleihin ja upseerien virkaikäluetteloihin sekä erilaisia muita
hakemistomuotoisia aineistoja, kuten asevelvollisten etsintäluetteloita ja
sisällissotaan liittyviä luetteloita sotilaskarkureista. Palvelussa on myös
luettavana Seuran julkaisema teos <a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp#bookid=546" target="_blank"><i>Sankarien
muisto – Suomen itsenäisyyden ja vapauden puolesta henkensä antaneiden
kansalaisten elämäkertoja</i></a> (1927) ja käytettävänä <a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Henkilohakemisto_Sotasurmasampo_tietokantaan" target="_blank">henkilöhakemisto Sotasurmasampo 1914–1922 -tietokantaan</a>. SukuHaku on Seuran jäsenpalvelu ja
aineistojen käyttö vaatii kirjautumisen palveluun.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">Mikko Kuitula</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-size: 11.88px;">Kirjoitus on julkaistu aiemmin <i>Jäsenviesti Jalmarin</i> numerossä 11/2023. Kaikki <i>Jalmarit </i>voit lukea </span><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Jasenviesti_Jalmari" style="background-color: white; color: #889911; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px; text-decoration-line: none;" target="_blank">SukuHaun</a><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-size: 11.88px;"> kautta.</span></div><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>Tiedottajahttp://www.blogger.com/profile/00626384812371206175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2344870951491004890.post-70786060080325274182023-11-27T09:00:00.001+02:002023-11-27T09:00:00.146+02:00Nykyiset sodat tuovat mieleen menneitä tapahtumia<div><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbqIxkF67JBFPs7LL5s-eugdaQ-IuHh65TMfUOGKVDCQ22pVeQeEbQxu9ZGpqIVJi90s68WvQP032DILi4Fy-isBRwDiT4wkwbvaJP_MjeTXWKtowQ4Dfc7KpVrTT-gzvMx7Abwvq8rdkISysKBnySyX8V0sYdK9EgcmKlJntmOht0RrBrfH_wO6mGmjMI/s1200/Inkeril%C3%A4isi%C3%A4%20matkustamassa%20sotaa%20pakoon%20Suomi-nimisell%C3%A4%20laivalla%201943.%20Museovirasto..jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="796" data-original-width="1200" height="396" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbqIxkF67JBFPs7LL5s-eugdaQ-IuHh65TMfUOGKVDCQ22pVeQeEbQxu9ZGpqIVJi90s68WvQP032DILi4Fy-isBRwDiT4wkwbvaJP_MjeTXWKtowQ4Dfc7KpVrTT-gzvMx7Abwvq8rdkISysKBnySyX8V0sYdK9EgcmKlJntmOht0RrBrfH_wO6mGmjMI/w597-h396/Inkeril%C3%A4isi%C3%A4%20matkustamassa%20sotaa%20pakoon%20Suomi-nimisell%C3%A4%20laivalla%201943.%20Museovirasto..jpg" width="597" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Inkeriläisiä matkustamassa sotaa pakoon Suomi-nimisellä laivalla 1943. Museovirasto.</td></tr></tbody></table><br /><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Maailmalla soditaan taas rajusti, ja siviiliväestöä joutuu pakenemaan kotiseuduiltaan. Kodit tuhotaan, ja kaikki muukin hävitetään maan tasalle. Paluu omalle synnyinseudulle käy vaikeaksi. Nämä tapahtumat ovat tuoneet mieleeni suomensukuisten inkeriläisten ahdingon Stalinin vainon ajoilta. Tarkastelen tässä yhtä tapausta.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Muutama vuosi sitten perehdyin yhden Neuvostoliitossa asuneen inkerinsuomalaisen neitosen elämänvaiheisiin 1940-luvulla. Maikki Tikka syntyi 10. kesäkuuta 1915 Neuvostoliitossa Spankkovan maaseurakunnan Tupitsan kylässä, joka sijaitsi Leningradista länteen. Keväällä 1943 kun toinen maailmansota ulottui inkeriläisten kotiseudulle, luterilainen ja naimaton Maikki oli käynyt kaksi luokkaa koulua. Hän toimi maataloustyöntekijänä ja oli suomen ja venäjän kielten luku- ja kirjoitustaitoinen. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Pian Maikin ja monen muunkin inkeriläisen oli paettava kotiseudultaan, kun saksalaisten sotavoimien Wehrmachtin jo vuonna 1941 miehittämiltä alueilta pakkosiirrettiin suomensukuisia väestöryhmiä härkävaunuissa aluksi saksalaisten sotajoukkojen perustamille leireille mm. Viron Kloogaan. Karanteenileireillä olot olivat hyvin karut. Evakkomatkalla kotiseudultaan Tallinnaan noin 6 000 inkeriläistä kuoli nälkään, kidutuksiin ja eri tauteihin. Karanteenileireillä kuoli lisäksi noin 1 600 henkeä. Kloogan-leiriltä vielä hengissä olevat inkeriläiset kuljetettiin väestönsiirtojen alkuvaiheessa aamuvarhaisella suomalaisilla laivoilla Paldiskin satamasta Hankoon, ja myöhemmin yöaikaan enimmäkseen Hankoon tai Turkuun. Yhteensä ehdittiin järjestää 155 laivausta ja siirtää niissä 63 205 sotatoimialueelta evakuoitua emigranttia. Todettakoon jo tässä yhteydessä, että sodan jaloista Suomeen saapuneet tuhannet inkeriläiset tulivat evakkoon siirtolaisina, eivät pakolaisina.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Suomeen Maikki saapui emigranttien niin sanotussa toisessa siirtovaiheessa 4. marraskuuta 1943 Turkuun laivauserässä, jossa tuli 303 inkeriläistä. Miehiä heistä oli 58, naisia 163, poikia 36 ja tyttöjä 46. Miesten määrä oli vähäinen, koska monet miehet oli jo aiemmin määrätty Neuvostoliiton armeijaan sotimaan lännestä tulevaa pelottavaa vihollista vastaan. Asetelma tuo helposti mieleen nykyisen ajatustavan ja tapahtumaketjun Venäjällä, jossa vähemmistökansojen edustajia lähetetään vähin tiedoin, mutta suurin lupauksin eturintamalle sotimaan. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Lähes kaikki inkeriläiset olivat lähteneet kotiseudultaan sotaa pakoon vain parin päivän varoitusajalla. Kotoa mukaan saadut vähät elintarvikkeet oli syöty jo ennen Suomeen tuloa, joten kova nälkä vaivasi useimpia. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Turkuun saavuttuaan Maikki Tikka joutui heti muutamaksi päiväksi vastaanottoleirille henkilöllisyyden todentamiseksi ja sieltä edelleen karanteenileirille Loimaalle Mellilän kylään. Siellä hän joutui olemaan parisen kuukautta mm. mahdollisten kulkutautien ja vatsasairauksien kuten veriripulin leviämisen estämiseksi. Tulijoiden kerrottiin kulkevan rääsyissä ja miltei kaiken omaisuutensa menettäneinä vain ”rojuja nyyteissään”. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Suomen kamaralle saapuneet inkeriläiset evakot jäivät kolmeen eteläiseen lääniin. Valtaosa asettui Turun ja Porin, Hämeen sekä Uudenmaan lääneihin. Enimmäkseen emigrantit kykenivät pitämään huolta itsestään omalla työllään. Osa pääsi maataloustöihin suomalaistiloille, osa tehtaisiin. Nuorehkoja toimisto- ja palvelualojen työntekijöitä koetettiin järjestää kotiapulaisiksi. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Maikki Tikalle kävi onnekkaasti. Hän pääsi kesällä 1944 töihin Porin maalaiskunnan Viasveden kylään Hakkiluodon taloon, jossa häntä kohdeltiin hyvin. Maatilalla tehdystä työstä Maikille maksettiin myös samansuuruista palkkaa kuin suomalaisillekin. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Hakkiluodon merenrantatilalla Maikki osallistui kaikkiin maatalon töihin. Talossa oli karjaa, mm. hevonen ja lehmiä. Pikkulapsesta asti maataloustöihin tottuneelta työt sujuivat hyvin ja vaivatta. Mutta mikään hyvä ei kestä ikuisesti. Pian jatkosota loppui, ja Suomi sitoutui luovuttamaan Neuvostoliiton kansalaiset takaisin kotimaahansa. Maikki Tikka päätti kuitenkin palata vapaaehtoisesti takaisin kotiseudulleen, sillä kova koti-ikävä painoi mieltä. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Valvontakomission neuvostoupseerit lupasivat tavallisille inkeriläisille pääsyn takaisin kotikyliinsä Inkeriin. Niinpä paluumuuttajat hakeutuivat aluksi kokoamiskeskuksiin. Evakoiden siirtokuljetuksissa Venäjälle käytettiin härkävaunuja, joiden ikkuna-aukoissa oli jopa kalterit. Tilanne oli taas samankaltainen kuin kotipaikkakunnalta evakkoon lähdettäessä. Maikkia kuljettava evakkojuna saapui itärajallemme Vainikkalan asemalle 11.12.1944 klo 12.25, ja pari tuntia myöhemmin matkustajat luovutettiin neuvostoliittolaisille vastaanottajille. Ja siihen se lysti päättyikin.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Kotiseudulleen paluumuuttajat eivät päässeet. Neuvostoviranomaiset harhauttivat pahan kerran koteihinsa palaavia inkeriläisiä, jotka kuljetettiin kauas synnyinseudultaan, ei kuitenkaan Siperiaan asti. Viranomaisten ohjeistuksen mukaan inkeriläiset tuli määränpäässään Keski-Venäjällä hyväksyä kolhoosien jäseniksi. Inkeriläisten sorto ja kurjuus jatkui vielä vuosikymmeniä.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Pian Neuvostoliiton romahduksen ja Venäjän uudelleensyntymisen jälkeen vuonna 1991, tuolloin 76-vuotias Maikki tuli tapaamaan vielä elossa olevia porilaisia nuoruudentuttaviaan 47 vuoden jälkeen. Tapaamiset olivat varsin lämminhenkisiä. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Lähialueillamme nyt käynnissä olevien julmien sotatoimien päättymisen ja Suomen ja Venäjän kansojen yhteistyön uudelleen alkamisen ajankohtaa arvioitaessa puhutaan jopa vuosikymmenistä, joten monet meistä vanhemmista sukututkijoista eivät taida saada sitä päivää nähdä. Kokemus jäänee tuleville sukupolville.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Kari Salo</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px;">Kirjoitus on julkaistu aiemmin <i>Jäsenviesti Jalmarin</i> numerossä 11/2023. Kaikki <i>Jalmarit </i>voit lukea </span><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Jasenviesti_Jalmari" style="background-color: white; color: #889911; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px; text-decoration-line: none;" target="_blank">SukuHaun</a><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px;"> kautta.</span></div><div><br /></div>Tiedottajahttp://www.blogger.com/profile/00626384812371206175noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2344870951491004890.post-32094367788361063782023-11-22T09:00:00.001+02:002023-11-22T09:00:00.253+02:00Tietoja Suomen seurakunnista<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgp4mMSq0W0zUTm41Y6G8D4mk_7wmvzweaJgxsjtDosJMWnQ1KBBdsxUo7yJfyIT4lf6pO9EqrsH7uC5EPNVWHGx7DXNWzpguRMmRTrm4xK6HotCsFyiMXZAOHvU2f6gENdtqnXCySl2T7eqpkY8ObPn-dfRt3xI1GWN3wK4Vx9-ivTErq85EZgvumiYO6E/s1573/Tietoja%20suomen%20seurakunnista.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="849" data-original-width="1573" height="322" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgp4mMSq0W0zUTm41Y6G8D4mk_7wmvzweaJgxsjtDosJMWnQ1KBBdsxUo7yJfyIT4lf6pO9EqrsH7uC5EPNVWHGx7DXNWzpguRMmRTrm4xK6HotCsFyiMXZAOHvU2f6gENdtqnXCySl2T7eqpkY8ObPn-dfRt3xI1GWN3wK4Vx9-ivTErq85EZgvumiYO6E/w596-h322/Tietoja%20suomen%20seurakunnista.jpg" width="596" /></a></div><br /><div><br /></div><div><span style="font-family: inherit;"><a href="https://www.seurakunnat.genealogia.fi/" target="_blank">Tietoja Suomen seurakunnista</a> on Suomen Sukututkimusseuran ylläpitämä tietokanta, joka sisältää tietoja Suomen luterilaisten ja ortodoksisten seurakuntien historiasta, papistosta ja arkistoista. Tietokannan viime keväänä julkaistu uusi versio on täydennysvaiheessa ja valmistumisen jälkeen se korvaa HisKi-tietokannan yhteydessä olevan vanhan version.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /><b>Tietokanta</b></span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br />Tietoja Suomen seurakunnista -tietokannan kokoaminen aloitettiin Seuran edellisen toiminnanjohtajan Leif Metherin aloitteesta niin sanottuna Miniprojektina 1990-luvun lopulla. Tuolloin tavoitteeksi asetettiin lyhyiden historiatietojen ja eräitä sukututkimukselle keskeisten luetteloiden kerääminen kaikista Suomen seurakunnista ja muista väestökirjanpitäjistä. Projektissa kerätyt tiedot julkaistiin HisKi-tietokannan yhteydessä, mutta projekti jäi kesken Metherin vuonna 2005 tapahtuneen kuoleman myötä. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br />Viime keväänä Seura julkaisi uuden version tietokannasta erillisenä verkkopalveluna, joka on parhaillaan täydennysvaiheessa ja vanhan tietokannan tiedot siirretään uuteen palveluun päivitettyinä ja täydennettyinä. Valmistuttuaan uusi tietokanta korvaa HisKin yhteydessä olevan version. Uudessa tietokannassa tulee olemaan tietoja yhteensä noin 600 seurakunnasta. Suomen luterilaisten ja ortodoksisten seurakuntien, rovastikuntien, hiippakuntien ja muiden kirkollisten toimijoiden lisäksi tietokantaan tulee mukaan myös rajaseurakuntia Pohjois-Ruotsista ja Pohjois-Norjasta sekä Inkerin luterilaiset seurakunnat.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /><b>Täydentäminen</b></span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br />Uuden tietokannan täydentäminen valmistunee vuoden 2023 loppuun mennessä ja uusia seurakuntia ja tietoja julkaistaan lähes viikoittain. Täydentäminen on aloitettu Suomen luterilaisista seurakunnista, mutta se ei etene tietyssä tarkassa järjestyksessä esimerkiksi aakkosittain tai maantieteellisesti. Täydennyksen etenemistä voi seurata esimerkiksi tietokannan etusivulla olevan selausnäkymän ilmoittaman seurakuntien lukumäärän perusteella. Seura tiedottaa asiasta, kun täydentäminen on saatu valmiiksi.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br />Tietokannassa esitetyt seurakuntien historiatiedot ja luettelot papistosta perustuvat pääasiassa piispa Otto Collianderin toimittamaan kaksiosaiseen Suomen kirkon paimenmuistoon (1910 & 1918), historiantutkija, kirkkoherra Adolf Neoviuksen Suomen evankelis-lutherilaisen kirkon matrikkeliin (1898) ja sen lisävihkoon (1908) sekä kirkkoherra Ludvig Wennerströmin Porvoon piispa Anders Hornborgin vuonna 1873 kirjoittaman matrikkelin mukaan toimittamaan teokseen Tilastollinen ja biografinen Suomen evankelis-lutherilaisen seurakuntain ja papiston matrikkeli (1885). Mainittujen teosten tietoja täydennetään esimerkiksi seurakuntien historioiden, pitäjähistorioiden ja kirkonarkistojen asiakirja-aineistojen sisältämillä tiedoilla sekä käyttäjien antamilla tiedonannoilla.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /><b>Hakeminen</b></span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br />Uudessa tietokannassa voi tehdä hakuja esimerkiksi seurakuntien ja paikkakuntien nimillä. Haut ovat mahdollisia myös kylien ja pappien nimillä. Lisäksi tunnisteiden avulla tietokantaa ja sen sisältöä voi selata ja rajata esimerkiksi kirkollisen hierarkian mukaan seurakunnista hiippakuntiin sekä seurakuntien maantieteellisen sijainnin mukaan maakunnittain. Tietokannassa esitetty kirkollinen hierarkia vastaa 1900-luvun alkupuolen tilannetta. Tunnisteista voi valita selattavaksi myös esimerkiksi kaikki luterilaiset tai ortodoksiset seurakunnat.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br />Tietokannassa jokaisesta seurakunnasta on esitetty historiatiedot, vanhat nimitiedot, kylät ja naapuriseurakunnat sekä luettelot papistosta. Pappisluettelot on linkitetty Akatemiasampoon, joka sisältää tietoja kaikista Suomessa yliopistokoulutusta saaneista henkilöistä vuosilta 1640–1899. Vanhaan tietokantaan nähden uudessa versiossa on esitetty uutena omana osiona seurakuntien arkistoihin liittyvät tiedot sekä mahdolliset suorat linkit Kansallisarkiston Astia-palveluun, Digihakemistoon, Seuran HisKi-tietokantaan ja Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen Digiarkistoon. Linkkien kautta pääsee suoraan tutkimaan tai hakemaan seurakunnan arkistojen aineistoja. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Mikko Kuitula</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px;">Kirjoitus on julkaistu aiemmin <i>Jäsenviesti Jalmarin</i> numerossä 11/2023. Kaikki <i>Jalmarit </i>voit lukea </span><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Jasenviesti_Jalmari" style="background-color: white; color: #889911; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px; text-decoration-line: none;" target="_blank">SukuHaun</a><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px;"> kautta.</span></div>Tiedottajahttp://www.blogger.com/profile/00626384812371206175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2344870951491004890.post-81390383522985311342023-11-14T09:00:00.001+02:002023-11-14T14:19:21.130+02:00Katkennut akseli<div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2RhciWU6jSMWn4AJZZjuao2Prv9i5gw5H7D5HjKdrovQHSn7vc6aDvu0g4Lgvh0F1ZyBkD9Kw4_4VxzNkErOfTIbCYy-3l1iUKPMOcHyHVhxTE0hchfrGlqt4K17xAYgczYA_JHPRm6L-7IRVd9afTiYhbeKkTVRVYwe6f4VwFo59g2tEEZaY_O8LZcb7/s900/Erkki%20ja%20Otiilia%20gransparents%20in%20Tuuri%20Finland.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="900" height="443" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2RhciWU6jSMWn4AJZZjuao2Prv9i5gw5H7D5HjKdrovQHSn7vc6aDvu0g4Lgvh0F1ZyBkD9Kw4_4VxzNkErOfTIbCYy-3l1iUKPMOcHyHVhxTE0hchfrGlqt4K17xAYgczYA_JHPRm6L-7IRVd9afTiYhbeKkTVRVYwe6f4VwFo59g2tEEZaY_O8LZcb7/w590-h443/Erkki%20ja%20Otiilia%20gransparents%20in%20Tuuri%20Finland.jpg" width="590" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Erkki Kangasniemi-Sorila vaimonsa Otiilian os. Pollari kanssa kodin portailla Tuurissa 1940-luvulla viettämässä pyhäpäivää, jolloin pajan ovet olivat kiinni. Sorilan kotialbumi.</td></tr></tbody></table><br />Isoisäni asteli tiluksillaan 1800-luvun loppupuolella. Kuten ennen vanhaan monet Suomessa tekivät, hänkin otti talon nimen käyttöönsä. Onneksi isäni Uuno Heikki Sorila käytti virallista sukunimeä, sillä Kangasniemi saisi vielä enemmän solmuja englanninkielisen suuhun kuin Sorila. Isoisäni Erkki Kangasniemi (1876–1962) viljeli maata Etelä-Pohjanmaalla Tuurin kylässä. Kuitenkin parempi tuuri myötäili, kun hän perusti kyläpajan. Sepän vasara sopi paremmin hänen käteensä kuin viikate. Kun pikkupoikana katselin pajassa jättiläispalkeita, ahjoa, alasinta, kaikenkokoisia vasaroita ja pihtejä, niin tunsin olevani aarrekammiossa. Se herätti suurta kunnioitusta isoisää kohtaan, kun tämä oli omin käsin rakentanut pajan ja tehnyt itse työkalut. Kyläsepän taidoista oli kova kysyntä ja tuotanto oli monipuolista. Pajassa syntyi ropsupannuja, teräsvanteita kärrynpyöriin ja monta muuta tarvittavaa. Merkittävin työ sepän ammatissa oli kuitenkin edessä. Inhan patruuna omisti alueen suurimman sahan ja oli kipeästi avun tarpeessa. </span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /><b>Tarttui kuin hukkuva </b></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br />Tuurin keskustassa, nykyisin maan suurimman kyläkaupan Veljekset Keskinen oy:n tuntumassa, Töysän joen rannalla sijaitsi jo viime vuosidadan vaihteessa Kallenkosken saha. Sirkkelin akseli, sahan elämänlanka, oli katkennut. Kaikki työt olivat pysäyksissä, tuotanto nollassa ja monilla elämisen mahdollisuus tukossa. Koko katastrofi johtui sirkkelin akselista. Voidaan sanoa, että kylän elämä pyöri sirkkelin akselin ympärillä. Akselin kunto merkitsi elämää ja sen katkeaminen kuolemaa. Inhan patruuna Juho Inha (1850–1922) vietti varmaan unettomia öitä, koska ei ollut löytänyt ketään, joka olisi osannut korjata murskautuneen akselin. Tilanne oli toivoton. Patruuna oli kuullut Erkki Kangasniemestä. Olisiko kärrynpyörän vanteita ja ropsupannuja tekevällä sepällä kuitenkaan taitoa akselin korjaamiseen, oli sahanomistajalla syytä epäillä. Inhan patruuna tarttui kuin hukkuva oljenkorteen ja kysyi, jos Kangasniemi voisi korjata akselin. Ei ollut aikaa eikä tarvetta pitkiin neuvotteluihin tai teorioitten pohtimiseen. Karu totuus oli edessä. Katkennut akseli merkitsi patruunalle konkurssia ja kyläläisille elatuksen katkoa. Ei siihen aikaan tunnettu työttömyyskorvauksia.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /><b>Takominen alkoi</b></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br />Seppä asetti suurilla kämmenillään akselin palat harkituin liikkein ahjoon. Tuli puhdisti taakan alla murtuneesta teräksestä kaiken kuonan. Akselin ympärille kerätty hiekka toimi lämmön tasaajana. Kyseessä oli niin sanottu hiekkahitsaus. Ahjon kuumuus ei saanut ylittää määrättyä rajaa. Se piti olla täsmälleen oikea. Muokattavaksi sulaneen teräksen tarkka värisävy ilmoitti sepälle täsmällisesti hetken, jolloin se oli taottava. Se hetki oli koittanut. Palat siirrettiin tahkosta alasimelle ja takominen alkoi. Sepän tekemän vasaran iskut kaikuivat kyläläisten korviin asti. Ilmassa oli jännityksen värinää siitä, mitä tuleman piti. Isoisän vasara oli varmassa kädessä ja takojan mieliala täysin tyyni. Teräs vaikeroi voimakkaitten vasaran iskujen alla. Tuliset säkenet lensivät kuin hyväenteiset ilotulitukset kaaressa pajan mustalle maalattialle. </span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /><b>Alasimella tapahtui ihme</b></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br />Murtuneet akselin palat alkoivat sulaa toisiinsa kiinni. Molekyylit asettuivat oikeaan linjaan. Akselin alkuperäinen olotila oli pian saavutettu. Särkynyt oli jälleen ehjä, ilman saumoja. Kun akseli sai viime silauksen pajan sorvissa, se oli kuin Sheffieldin valimon paras tuote. Saha pyörähti pian käyntiin. Koko kylä riemuitsi. Kukaan ei enää epäillyt sepän taitoja. Kyläsepästä tuli yhdellä humauksella sankari ja Inhan patruuna Juho Inha hykerteli käsiään.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br />Kaikki Keskisen kaupassa kävijät voivat helposti nähdä puron takana kukkulalla kauniin rakennuksen. Se oli Inhan Patruunan pytinki siihen aikaan, kun sahan akseli korjattiin. Sahalaitos sijaitsi kiven heiton päässä Töysän joen varrella.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br />Eero Sorila</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><i>Sepän pojanpoika Eero Sorila muutti 12-vuotiaana vanhempiensa mukana Kanadaan huhtikuun 4. pv, 1957. Hänestä ei tullut kyläseppää, kuten isoisästään, mutta valmistui Montrealin ammattikoilusta levysepäksi.</i></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-size: 11.88px;">Kirjoitus on julkaistu aiemmin <i>Jäsenviesti Jalmarin</i> numerossä 2/2022. Kaikki <i>Jalmarit </i>voit lukea </span><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Jasenviesti_Jalmari" style="background-color: white; color: #889911; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px; text-decoration-line: none;" target="_blank">SukuHaun</a><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-size: 11.88px;"> kautta.</span></div>Tiedottajahttp://www.blogger.com/profile/00626384812371206175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2344870951491004890.post-69608676124580921642023-11-14T08:00:00.004+02:002023-11-14T10:07:30.235+02:00Atle Wilskmanin syntymästä 140 vuotta<div><span style="font-family: inherit;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTG3lNyCD_QzO3OAatsD9YOU1gswV6FW2d2p3jCysvfhj4J_jvweRBD9aq2IqTYNFskR4wvTDC-GgD2cj75PPA590iOezVX3ZjH0ofzqYdeDHKd0JdGtuOokPqlKBo6tGQlKmL9aGgDpvb7ullgyCgo61TJ-WgBccWrSydoUN90Wt9WTf8u7YygAaZWkOS/s1200/Atle%20Wilskman%20vuonna%201918_%20Atelier%20Rembrandt_Museovirasto.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="747" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTG3lNyCD_QzO3OAatsD9YOU1gswV6FW2d2p3jCysvfhj4J_jvweRBD9aq2IqTYNFskR4wvTDC-GgD2cj75PPA590iOezVX3ZjH0ofzqYdeDHKd0JdGtuOokPqlKBo6tGQlKmL9aGgDpvb7ullgyCgo61TJ-WgBccWrSydoUN90Wt9WTf8u7YygAaZWkOS/s320/Atle%20Wilskman%20vuonna%201918_%20Atelier%20Rembrandt_Museovirasto.jpg" width="199" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Atle Wilskman vuonna 1918. Atelier <br />Rembrandt. Museovirasto.</td></tr></tbody></table>Atle Wilskmanin (14.11.1883–30.6.1921) syntymästä tulee tänään kuluneeksi 140 vuotta. Wilskman oli yksi suomalaisen sukututkimuksen uranuurtajista, perusteoksen Släktbok I-II toimittaja ja HisKi-tietokannan isistä. Wilskman valmistui filosofian kandidaatiksi 1906 ja työskenteli sen jälkeen Helsingin yliopistossa; yliopiston kirjastossa, konsistorin amanuenssina ja registraattorina. 1920–1921 hän työskenteli Helsingin kaupungin apulaiskirjastonhoitajana. Vuonna 1907 hän julkaisi teoksen Släkten Wilskman. Kaksi vuotta myöhemmin Wilskman sai Svenska litteratursällskapetilta tehtäväksi toimittaa aatelittomia sukuja koskevan sukukirjan, ja vuosina 1912–1920 ilmestyi <a href="https://www.sls.fi/sv/utgivning/person/atle-wilskman" target="_blank">Släktbok I-II -teossarja</a>. Wilskman julkaisi myös Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirjassa ja Kotiseutu -aikakauskirjassa joukon sukututkimuksia koskevia artikkeleita. Vuonna 1917 hän ehdotti, että kirkonkirjoja alettaisiin järjestelmällisesti kopioida tutkijoita varten. Suomen Sukututkimusseura ryhtyi toteuttamaan ehdotusta 1920-luvulta lähtien. Kopiointityön tuloksista syntyi myöhemmin <a href="https://www.genealogia.fi/hiski/" target="_blank">HisKi- eli Historiakirjat-tietokanta</a>.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Wilskmanin vanhemmat olivat professori Ivar Wilskman ja Mathilda Wilhelmina Roschier. Wilskman kuoli naimattomana.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Voit nyt ladata rajoitetun ajan maksutta Släkten Wilskman -teoksen <a href="https://kauppa.genealogia.fi/product/85/atle-wilskman-slakten-wilskman-1907" target="_blank">Sukututkijan verkkokaupasta</a>! </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;"><b>Teoksia ja artikkeleita SukuHaussa</b></span></div><div><ul style="text-align: left;"><li><span style="font-family: inherit;"><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/#bookid=10" target="_blank">Släkten Wilskman. Helsingfors 1907.</a></span></li><li><span style="font-family: inherit;"><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/#bookid=121" target="_blank">Släktbok I, 1-3. Helsingfors 1912–1916.</a> </span></li><li><span style="font-family: inherit;"><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/#bookid=122" target="_blank">Släktbok II, 1-3. Helsingfors 1918–1933.</a></span></li><li><span style="font-family: inherit;"><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/#bookid=1069" target="_blank">Släkten Wegelius. Utdrag ur släktbok. Helsingfors 1977.</a></span></li><li><span style="font-family: inherit;"><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/#bookid=13&page=49&pageid=1324" target="_blank">”Bidrag tili släkten Procopaeus’ äldsta historia”, Suomen sukututkimusseuran vuosikirja I, s. 47—54. 1917.</a> </span></li><li><span style="font-family: inherit;"><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/#bookid=14&page=43&pageid=1422" target="_blank">”Om släkten Ulnerus-Ullners ursprung”, Suomen sukututkimusseuran vuosikirja II, s. 39—44. 1918.</a> </span></li><li><span style="font-family: inherit;"><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/#bookid=15&page=93&pageid=1588" target="_blank">”Piirteitä Elias Robert Alceniuksen elämästä”, Suomen sukututkimusseuran vuosikirja III-IV, s. 91–106. 1919–1920.</a></span></li></ul></div>Tiedottajahttp://www.blogger.com/profile/00626384812371206175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2344870951491004890.post-86424018344191245752023-11-08T09:00:00.010+02:002023-11-08T09:00:00.150+02:00Både finska och svenska – Tvåspråkiga församlingar i Finland 1721–1850<div><span style="font-family: inherit;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikNB3xzqmyus1ymuExu6oivGX1eyP2O_HVLbYidKicrjdvM9Z7xfD9-cZ77l4wrKCVFMFe0KWPnIg724UBaGIXBmTjysfR0EpcIMT-tEuvlNGGshcZKeIz3S9orfIo7yEp1m_lRSClLqAPrdna_IoC9Wsm6JelkuvO8OFPGi5R6t2xLu5GIUsn-iPfqIkn/s1200/Lohjan%20Pyh%C3%A4n%20Laurin%20kirkko_tuomiokello%20soi%20(sielunkelloja%20soitetaan)%201510-1522_museovirasto.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1175" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikNB3xzqmyus1ymuExu6oivGX1eyP2O_HVLbYidKicrjdvM9Z7xfD9-cZ77l4wrKCVFMFe0KWPnIg724UBaGIXBmTjysfR0EpcIMT-tEuvlNGGshcZKeIz3S9orfIo7yEp1m_lRSClLqAPrdna_IoC9Wsm6JelkuvO8OFPGi5R6t2xLu5GIUsn-iPfqIkn/s320/Lohjan%20Pyh%C3%A4n%20Laurin%20kirkko_tuomiokello%20soi%20(sielunkelloja%20soitetaan)%201510-1522_museovirasto.jpg" width="313" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Själaklockor rings c. 1510-1522, Sankt Lars kyrka, Lojo. <br />Museiverket.</td></tr></tbody></table>Det kan vara intressant för släktforskare att veta något om de språkliga förhållandena i Finland under den tid som föregås den officiella statistiken. Den första officiella statistiken över språkförhållandena i Finland kom först 1880. Jag har redan en längre tid undersökt förekomsten av svenska och finska språket i socknar och församlingar i landskapen Nyland, Egentliga Finland, Satakunta och Österbotten före 1850. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Jag har indelat församlingarna i enspråkiga och tvåspråkiga. Kriteriet för en tvåspråkig församling är att minst 8 procent av befolkningen talar ett minoritetsspråk, alltså antingen finska eller svenska. Samma procentuella kriterium gäller för språkklassificeringen av dagens kommuner i Finland. Eftersom det inte finns någon officiell statistik före 1880 och uppgifter om språkförhållanden främst har tagits ur olika kyrkliga handlingar, så är det klart att det för vissa församlingar är svårt att med säkerhet veta om de var tvåspråkiga eller inte. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">En majoritet av socknarna och kapellförsamlingarna i de nämnda landskapen var enspråkigt finska eller svenska. De tvåspråkiga församlingarnas antal minskade betydligt från början av 1730-talet till mitten av 1800-talet i Österbotten och Egentliga Finland. I Nyland minskade de däremot inte på grund av att en del tidigare finskspråkiga församlingar blev tvåspråkiga. Vi ska nu se vilka församlingar i de olika landskapen var enspråkigt svenska eller tvåspråkiga. De församlingar som inte nämns var enspråkigt finska.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">I Nyland var det väldigt få församlingar som var enspråkigt svenska under hela perioden 1721–1850. Det var endast Pernå (med Liljendal), Ingå, Karis och Tenala. Från och med slutet av 1700-talet blev även Sibbo socken enspråkigt svensk. I Kyrkslätt och Esbo socknar fanns det en stor finskspråkig minoritet under 1700-talet. Den minskade drastiskt under första hälften av 1800-talet så att dessa socknar var enspråkigt svenska i mitten av århundradet. De övriga socknarna i Nyland med svenskspråkig majoritet var tvåspråkiga under hela 1700-talet och första hälften av 1800-talet. Det var fråga om socknarna Pyttis, Strömfors, Lappträsk, Mörskom (Myrskylä), Borgå, Helsinge och Sjundeå. Alla dessa socknar hade en mycket eller ganska stor finskspråkig minoritet.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">När det gäller de finskspråkiga socknarna i Nyland så var Lojo tvåspråkig under hela tidsperioden 1721–1850. I Lojo var de svenskspråkigas andel liten på 1700-talet för att öka något under senare hälften av århundrade. En verkligt kraftig ökning skedde sedan under 1800-talets första hälft. Då var antalet svenskspråkiga ca 33 procent, från att ha varit ungefär 10–15 procent på 1700-talet. </span></div><div><span style="font-family: inherit;">I Vichtis, Tusby och Askola församlingar i Nyland ökade den svenskspråkiga minoriteten under 1700-talet, vilket gjorde att dessa församlingar blev tvåspråkiga. De svenskspråkigas procentuella andel ökade ytterligare under 1800-talets första hälft.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Den nyländska delen av Kisko socken blev tvåspråkig under 1800-talets första hälft. Svenskspråkiga gruvarbetare arbetade i Orijärvi koppargruva och trakten kring gruvan fick en betydande svensk befolkning, liksom även Kärkelä bruk i grannsocknen Karislojo där kopparmalmen förädlades. I Karislojo ökade de svenskspråkigas antal betydligt under 1800-talets första hälft, men eventuellt hade socknen varit tvåspråkig redan på 1700-talet.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">I Egentliga Finland var alla socknar på Åland enspråkigt svenska liksom även socknarna i den åboländska skärgården. Senast efter mitten av 1700-talet var även Kimito och Pargas socknar enspråkigt svenska. Vissa finskspråkiga socknar var också tvåspråkiga fram till omkring 1750, nämligen Bjärnå och troligen också Rimito (Rymättylä), Tövsala (Taivassalo) och Gustavs (Kustavi). Sagu socken var tvåspråkig ända fram till efter mitten av 1800-talet. Det fanns också några små finskspråkiga kapellförsamlingar i Egentliga Finland som hade en stor svenskspråkig minoritet, eller t.o.m. ibland majoritet, under tidsperioden 1721–1850. Det var fråga om Finby (Särkisalo), Karuna, Kustö (Kuusisto) och Kakskerta.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">I Satakunta var Sastmola (Merikarvia) församling i Satakunta tvåspråkig till långt in på 1800-talet och Vittisbofjärd (Ahlainen) ännu till efter mitten av 1800-talet.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">I Österbotten var större delen av socknarna med svenskspråkig majoritet tvåspråkiga i slutet av 1720-talet. Förklaringen är att efter stora ofreden, fick många ödegårdar i de svenskspråkiga österbottniska socknarna nya finskspråkiga innehavare. De flesta av de nyinflyttade och deras ättlingar försvenskades under 1700-talets gång, och församlingarna blev enspråkigt svenska, men fortfarande var bl.a. Lappfjärd, Korsholm och Karleby församlingar tvåspråkiga i slutet av 1700-talet. Vid mitten av 1800-talet fanns det endast ett par tvåspråkiga församlingar i hela Österbotten, de övriga var enspråkigt finska eller svenska. Det kan nämnas att den finskspråkiga Kaustby församling var tvåspråkig under hela 1700-talet. I slutet av 1700-talet flyttade så många svenskspråkiga till Lochteå (Lohtaja) att socknen var tvåspråkig under några årtionden.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Det kan vara viktigt för släktforskare att känna till språkförhållandena på olika områden för att få en uppfattning vad ens släkting kan ha talat för språk. Det är dock omöjligt att med säkerhet veta om en person talade svenska eller finska. Dessutom fanns det personer som var tvåspråkiga. Släktforskarna borde dock överväga om förnamn och fadersnamn ska översättas till finska eller inte. En Magnus Andersson i Sastmola hette kanske inte Mauno Antinpoika, medan en Lars Larsson i Sjundeå kanske i själva verket hette Lauri Laurinpoika.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Christer Kuvaja</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div>Artikeln har tidigare publicerats i Medlemsbrev Jalmaris nummer 3/2022. Du kan läsa alla medlemsbrev via <a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Jasenviesti_Jalmari" target="_blank">SukuHaku</a>.</div><div><br /></div>Tiedottajahttp://www.blogger.com/profile/00626384812371206175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2344870951491004890.post-6459218909276463882023-11-02T09:00:00.004+02:002023-11-02T15:17:11.166+02:00Maailman digitaalisen pitkäaikaissäilyttämisen päivä<div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjh8qeOYDKcXfBl1wc7JNid-GrDdQ-rQ-ArCnp91JmcSNLObXQtSzj8PcTP1heHJknZo9ji3xWODQkeTFsbjUM_xB2Vf8UEAkF1iHBlLjObl31a0Xyhk6l7LQKD1tV4m8kgkrqzuXKNG4YCrtY_ZZgzciHiZElTb31fQlHlNtnlDGXqtRVdSwhp59qT8dPC/s1000/WDPD_Illustration.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="546" data-original-width="1000" height="326" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjh8qeOYDKcXfBl1wc7JNid-GrDdQ-rQ-ArCnp91JmcSNLObXQtSzj8PcTP1heHJknZo9ji3xWODQkeTFsbjUM_xB2Vf8UEAkF1iHBlLjObl31a0Xyhk6l7LQKD1tV4m8kgkrqzuXKNG4YCrtY_ZZgzciHiZElTb31fQlHlNtnlDGXqtRVdSwhp59qT8dPC/w595-h326/WDPD_Illustration.jpg" width="595" /></a></div><br /><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">Maailman digitaalisen pitkäaikaissäilyttämisen päivää <i>World
Digital Preservation Day</i> (WDPD) vietetään aina marraskuun ensimmäisenä
torstaina. Suomessa pitkäaikaissäilyttämisellä taataan esimerkiksi kirjastojen,
arkistojen, museoiden ja muiden muistiorganisaatioiden, kuten Suomen
Sukututkimusseuran, digitaalisten tietovarantojen säilyminen nyt ja
tulevaisuudessa.<br /> <o:p> <br /></o:p>Pitkäaikaissäilytyksellä tarkoitetaan digitaalisen
informaation säilyttämistä ymmärrettävänä ja käytettävänä useiden kymmenien ja
tulevien vuosisatojen ajan. Laitteet, ohjelmistot ja tiedostomuodot vanhenevat
ajan myötä, mutta näistä huolimatta sähköisten aineistojen ja tietovarantojen sisältämän
informaation täytyy säilyä. Luotettava pitkäaikaissäilyttäminen edellyttää
sisällöllistä, hallinnollista ja teknistä asiantuntemusta sekä sisältöjen
eheyden aktiivista valvontaa ja monenlaisiin riskeihin varautumista.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /> Seuran verkkopalveluiden ja verkkosivustojen käyttämät
palvelintilat ovat jatkuvan varmuuskopioinnin piirissä osana niiden
riskienhallintaa. Seura varmistaa verkkopalveluidensa tietoaineistojen ja sille
luovutettujen digitaalisten aineistojen pitkäaikaissäilyttämisen, jotta ne
säilyvät käytettävinä myös tuleville sukupolville. Näin ollen Seuran
palveluihin aineistoja luovuttavat ja niiden täydentämisessä mukana olevat
vapaaehtoiset voivat luottaa siihen, että aineistot säilytetään ja niiden
käyttö varmistetaan pitkälle tulevaisuuteen. Digitaalisen informaation
säilyttämisestä Seuralla on kokemusta jo yli 25 vuoden ajalta. Suomalaisista kansallisista
pitkäaikaissäilyttämisen palveluista esimerkiksi museoille ja kirjastoille voi
lukea tarkemmin osoitteessa <a href="http://www.digitalpreservation.fi" target="_blank">www.digitalpreservation.fi</a>.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /> Yksittäisten sukututkijoiden kohdalla digitaalisten
aineistojen hallinta ja säilytys on osa henkilökohtaista tiedonhallintaa ja
pitkäaikaissäilytystä. Sukututkijoille tärkein toimenpide on luoda
varmuuskopioita tiedostoistaan, esimerkiksi sukututkimusohjemaan syötetystä
datasta. Varmuuskopioita tulisi ottaa tarpeeksi useita, mahdollisesti eri
tallennusformaateille, kuten ulkoiselle kovalevylle, ja niitä tulisi säilyttää
erillään omalla tietokoneella olevista alkuperäisistä tiedostoista.
Sukututkimusaineistojen suositeltava tallennusformaatti on <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/GEDCOM" target="_blank">GEDCOM</a>, joka on avoimen
lähdekoodin formaatti datan tallentamiseen, säilyttämiseen ja siirtämiseen
sukututkimusohjelmasta toiseen.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br />Sukututkijoidenkin on kuitenkin syytä muistaa, että pelkkä
kertaalleen tapahtuva varmuuskopiointi ei riitä, vaan sen tulee olla jatkuvaa
ja toistuvaa. Näin se on myös Seuran verkkopalveluiden tietovarantojen
kohdalla. Aineistojen toimivuus on tarkistettava ja uusia varmuuskopioita on
luotava säännöllisesti. Tiedostot voivat säilyä tallennusmuodosta riippuen
käyttökuntoisena hyvinkin pitkään, jopa vuosikymmeniä, mutta huolimaton
säilytys tai luonnollinen kuluminen saattavat tuhota digitaalisen kopionkin jo
parissa vuodessa tai nopeammin. Sukututkimusdatan pitkäaikaissäilyttämisessä
tulee ottaa huomioon myös <a href="https://www.genealogia.fi/tietosuoja/" target="_blank">vastuullinen henkilötietojen käsittely</a>.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">Mikko Kuitula</span></div><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>Tiedottajahttp://www.blogger.com/profile/00626384812371206175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2344870951491004890.post-37547855380207373022023-11-01T09:00:00.004+02:002023-11-01T09:00:00.197+02:00Sukututkimuksesta, tarinoista ja podcastista<div><span style="font-family: inherit;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPGArpnzxsZDhfGYZgVwTLxghhwnLC7mxynJd0chjoC_Yd2qNDTu0T7oCLlsA8nmGV34xN2-Kbe8IIFJfgKiuSwylXgDGyNcDIop6MpWWj5pAou_F6uitP0bKGlq7q7-tmCHVdaQqGhIxDfGMnSkyF5bYjdL4KjyxWlI8EfLR6XhIphKoxxTKO4n3omCD9/s1200/Kaireniuksen%20radio%201932.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="797" data-original-width="1200" height="398" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPGArpnzxsZDhfGYZgVwTLxghhwnLC7mxynJd0chjoC_Yd2qNDTu0T7oCLlsA8nmGV34xN2-Kbe8IIFJfgKiuSwylXgDGyNcDIop6MpWWj5pAou_F6uitP0bKGlq7q7-tmCHVdaQqGhIxDfGMnSkyF5bYjdL4KjyxWlI8EfLR6XhIphKoxxTKO4n3omCD9/w598-h398/Kaireniuksen%20radio%201932.jpg" width="598" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Radioamatööri Erkki Kaireniuksen radio 1932. Museovirasto.</td></tr></tbody></table><br />Elokuussa 2023 ilmestyi eetteriin ensimmäinen jakso <a href="https://podcasters.spotify.com/pod/show/jp-vuorela7" target="_blank">Sukututkijan matkassa -podcastista</a>. Podcast on puheohjelma, joka perinteisten radioaaltojen sijaan julkaistaan internetissä. Sukututkijan matkassa on epäkaupallinen ja kaikkien kuunneltavissa oleva sukututkimusaiheinen podcast, jonka löydät muun muassa <a href="https://open.spotify.com/show/5IKRPWUyIalmGhOT0BJJ78?si=627947da82e34589&nd=1" target="_blank">Spotifystä</a>.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Tässä podcastissa sukututkimusta ja sukulaisuutta käsitellään hyvin monin eri tavoin sekä monista eri näkökulmista. Tarkoituksena on antaa kuulijalle uusia ajatuksia siitä, mihin kaikkeen tämän kiehtova harrastus tarjoaa mahdollisuuksia. Joulukuun loppuun mennessä ilmestyy yhteensä 20 jaksoa, joissa eri alojen rautaiset ammattilaiset tai antaumukselliset harrastajat kertovat omista lähtökohdistaan sukututkimukseen jollain tapaa liittyvistä asioista.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Ajallisesti podcast lähtee jostain varhaiskeskiajalta arkeologi Jussi Kinnusen viedessä kuulijan matkalla Laitilan Kodjalan Luukkalan pihapiirin kaivauksille. Luukkalasta paljastui tämän vuoden kesällä jopa 800 vuotta vanha kristillinen hautausmaa. Toisaalta Kansallisarkiston Tomi Ahorannan kanssa tuli puheeksi se kaikki, mitä tekoäly tuo sukututkimukseen jo nyt, tulevaisuudesta puhumattakaan. Tulet kuulemaan myös suositun Sukuni salat -ohjelman käsikirjoittajan ajatuksia siitä, miten draaman kaarta rakennetaan. Entä kiinnostaisiko tietää enemmän autismin periytymisestä tai autististen henkilön kohtaamisesta? Ehkä sinua puhuttelee vielä enemmän rintamakarkurin tarina tai suomalaisen elokuvan sekä television vaiheisiin vaikuttaneista suvuista kertova jakso. Podcast haluaa olla rakentamassa laajempaa ymmärrystä käsitteestä suku ja tuoda uusia tuulia perinteisen tutkimuksen rinnalle.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Tavoitteena on yrittää kannustaa miettimään esivanhempien ja omaa tarinaa usealta eri suunnalta. Itse olin huomaavinani, että tutkimukseni ovat lähinnä toteavia. Henkilöiden elämä on kyllä kirjattu yksityiskohtineen ylös, mutta itse persoona on jäänyt liikaa taka-alalle. Kuunneltuani nauhoituksissa monia asialleen omistautuneita henkilöitä olen kenties ymmärtämässä sukututkimusta aivan uudella tavalla, kokonaisvaltaisemmin. Tästä on hyvä jatkaa yksittäisten isoisien ja isoäitien elämän tarkastelemista uusin silmin.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Omasta puolestani kiitän kaikki asianosaisia niistä kuudesta vuodesta, jotka sain viettää Suomen Sukututkimusseuran hallituksessa. Siirryn omasta pyynnöstäni syrjään ja toivon seuralle mitä parhainta tulevaisuutta. Kaoottisen maailmantilanteen keskellä sukututkimus on mitä parhainta eskapismia eli jatketaan selvityksiä kaikessa rauhassa.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Juha Vuorela</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px;">Kirjoitus on julkaistu aiemmin <i>Jäsenviesti Jalmarin</i> numerossä 10/2023. Kaikki <i>Jalmarit </i>voit lukea </span><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Jasenviesti_Jalmari" style="background-color: white; color: #889911; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px; text-decoration-line: none;" target="_blank">SukuHaun</a><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px;"> kautta.</span></div><div><br /></div>Tiedottajahttp://www.blogger.com/profile/00626384812371206175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2344870951491004890.post-35228990779227174782023-10-30T09:00:00.001+02:002023-10-30T09:00:00.146+02:00SukuHaun aineistoja: Nimenmuutokset<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbAnfX_nyrbjLCy72DUHDWxD8vzvfNxNyq31q6peYXfOXG0Uu8jJi6_JirW6eXt6ppJc0flY5YW1ouq1RfU-fXZQTBnYIdAhz3rofTmGtzMstslMFIGuN5bAq2KQP37boKGKn2-8JxOES889gLsJLO96g80_STRxJqOwd1WeWv8sgyTLR4DANY_z8KVdiK/s1892/Nimenmuutokset.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1064" data-original-width="1892" height="335" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbAnfX_nyrbjLCy72DUHDWxD8vzvfNxNyq31q6peYXfOXG0Uu8jJi6_JirW6eXt6ppJc0flY5YW1ouq1RfU-fXZQTBnYIdAhz3rofTmGtzMstslMFIGuN5bAq2KQP37boKGKn2-8JxOES889gLsJLO96g80_STRxJqOwd1WeWv8sgyTLR4DANY_z8KVdiK/w595-h335/Nimenmuutokset.jpg" width="595" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä</i> 12.5.1906 julkaistujen nimenmuutosten esipuhe, jossa seurakuntien kirkkoherranvirastoja pyydetään huomioimaan nimenmuutokset ja kirjaamaan ne kirkonkirjoihin. </td></tr></tbody></table><br />SukuHaku on Suomen Sukututkimusseuran jäsenpalvelu, joka
toimii porttina suomalaisen sukututkimuksen aineistoihin, digitoituun
kirjallisuuteen sekä arkistoaineistoihin ja julkaisuihin tehtyihin
hakemistoihin. Yksi SukuHaussa käytettävissä olevista aineistokokonaisuuksista käsittelee
nimiä ja nimenmuutoksia.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Suomen sukunimistö on muotoutunut satojen vuosien aikana. Itä-Suomessa
on käytetty periytyviä sukunimiä keskiajalta alkaen, ja täällä 1500-luvulle
tultaessa valtaosin nen-päätteiset nimet olivat levinneet jo hyvin laajalle. Länsi-Suomessa
tavallisella maalaisväestöllä ei ole puolestaan ollut aikanaan lainkaan varsinaisia
sukunimiä, vaan asiakirjoihin on usein merkitty henkilön asuinpaikka eli
talonnimi ikään kuin lisänimeksi, joka muuttui uuteen paikkaan muutettaessa. Suomessa
vasta itsenäistymisen jälkeen vuonna 1920 säädettiin sukunimilaki (<a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=ManageTreeStructure#bookid=1149" target="_blank">Laki sukunimestä 328/1920</a>), joka edellytti kaikille suomalaisille pysyvää
sukunimeä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">1800-luvun lopulle asti ruotsi oli Suomessa hallinnon,
kirkon, oikeuslaitoksen, armeijan ja opetuksen virallinen kieli, ja monet
niiden parissa toimineet ottivat itselleen ruotsinkielisen nimen. Myöhemmin
kansallishengen nousu johti siihen, että alettiin korostaa nimen ja
kansallisuuden yhteyttä. Nimien suomalaistamisella tarkoitetaankin yleensä
Suomessa kansallisaatteen hengessä tapahtunutta liikettä, jossa muita kuin
suomenkielisiä, yleensä ruotsinkielisiä, sukunimiä muutettiin suomenkielisiksi.
Joissain tapauksissa nimenmuutokset koskivat myös etunimiä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Sukunimien suomalaistaminen alkoi ensimmäisen kerran vuonna
1875, kun joukko Helsingin keisarillisen Aleksanterin-yliopiston opiskelijoista
suomalaisti oman sukunimensä. Johan Vilhelm Snellmanin syntymän
satavuotispäivän yhteydessä vuonna 1906 kirjailija Johannes Linnankoski kehotti
suomalaistamaan vierasperäiset sukunimet ja niinpä mainitun vuoden toukokuussa
julkaistussa Suomalaisen Virallisen Lehden lisälehdessä noin 24 800 henkilöä
ilmoitti suomalaistaneensa nimensä (<a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/703702?page=7" target="_blank">SVL 109/12.5.1906</a>). Nimistötutkimuksen dosentti Sirkka Paikkala on arvioinut,
että kaikkiaan vuosien 1906 ja 1907 aikana noin 70 000 suomalaista suomensi
sukunimensä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Suomen Sukututkimusseuran SukuHaku-aineistopalvelusta löytyy
hakemistot <a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Suomen_virallinen_lehti_" target="_blank"><i>Suomen Virallisessa lehdessä</i> julkaistuista nimenmuutoksista vuodesta 1888 alkaen</a>
sekä <a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Nimenmuutokset_Finlands_allmanna_tidning_" target="_blank"><i>Finlands allmänna tidning</i> -lehdessä vuosina 1875–1913</a>, <a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Nimenmuutokset_Karjalan_vartia__" target="_blank"><i>Karjalan vartia</i> -lehdessä vuosina 1919–1920</a> ja <a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Karjalan_aani_" target="_blank"><i>Karjalan Ääni</i>-lehdessä keväällä 1934</a> julkaistuista nimenmuutoksista. Lisäksi palveluun
on tallennettu <a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Oikeusministerion_luettelot_nimenmuutoksista__paivkaksi" target="_blank">Oikeusministeriönluettelot nimenmuutoksista vuosilta 1935–1937</a>. Lisäksi SukuHausta löytyy
aineistoja nimilainsäädännöstä, etu- ja sukunimistä, sotilasnimistä sekä eri
nimityypeistä. Näitä aineistoja voi selata ja lukea Nimet-kansion alta joko
valitsemalla kansion SukuHaun etusivun hakulomakkeen oikealla puolella olevasta
pudotus valikosta tai lomakkeen yläpuolelta kohdasta <i>Näytä kaikki aineisto</i>.
SukuHaku on Seuran jäsenpalvelu ja aineistojen käyttö vaatii kirjautumisen
palveluun. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal">Mikko Kuitula</p><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px;">Kirjoitus on julkaistu aiemmin <i>Jäsenviesti Jalmarin</i> numerossä 10/2023. Kaikki <i>Jalmarit </i>voit lukea </span><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Jasenviesti_Jalmari" style="background-color: white; color: #889911; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px; text-decoration-line: none;" target="_blank">SukuHaun</a><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px;"> kautta.</span>Tiedottajahttp://www.blogger.com/profile/00626384812371206175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2344870951491004890.post-6514536791216202002023-10-25T09:00:00.001+03:002023-10-25T09:00:00.147+03:00Hautakivitietokanta<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVZP9EU_03XjlApOM3zNTAh6D4yo7JG0jJJosUjPn_PYK1nHXx87Jywflr8PZBWt6m2zqfnD6YWAc8D8SZnawD6UYnVRvLbZGK1T8Dk3A1wKoHZ6xaqqX_mTCrU70PqX9pSqtIsghOFdfhEDQukyRMwFa2k_1ngiRVult3T_llVk6iIZ-rfkIl9Pg84X-d/s1895/Kuva%201.png" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="779" data-original-width="1895" height="241" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVZP9EU_03XjlApOM3zNTAh6D4yo7JG0jJJosUjPn_PYK1nHXx87Jywflr8PZBWt6m2zqfnD6YWAc8D8SZnawD6UYnVRvLbZGK1T8Dk3A1wKoHZ6xaqqX_mTCrU70PqX9pSqtIsghOFdfhEDQukyRMwFa2k_1ngiRVult3T_llVk6iIZ-rfkIl9Pg84X-d/w583-h241/Kuva%201.png" width="583" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hakeminen hautakivitietokannasta tapahtuu SukuHaun etusivun hakulomakkeella ja rajaamalla haku pudotusvalikon kautta tietokantaan. Kuten kuvasta näkyy, tietokannasta löytyy esimerkiksi Zacharias Topeliuksen hautatiedot.</td></tr></tbody></table><br />Suomen Sukututkimusseuran hautakivitietokanta on kaikille
avoin ja maksuton tietokanta, jossa kuvattuihin ja indeksoituihin
hautamuistomerkkeihin voi tehdä hakuja esimerkiksi etu- ja sukunimellä.
Hautamuistomerkkien tallentamisella on Seurassa 100-vuotinen historia ja nykyinen
hautakivitietokanta täydentyy vapaaehtoisvoimin jatkuvasti.</span></p>
<div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;"><b>Tietokanta</b></span></div><div style="text-align: left;"><br /><span style="font-family: inherit;">Edelleen hautamuistomerkit ovat tärkeä ja käytetty lähde
sukututkimuksessa, mutta ajan saatossa hautakirjoitusten jäljentämisestä ja painettuna
julkaisemisesta on siirrytty hautamuistomerkkien kuvaamiseen ja indeksoimiseen
haettavaan muotoon. Seuran ensimmäinen hautakivitietokanta julkaistiin
1990-luvulla ja nykyinen hautakivitietokanta siirrettiin palvelinuudistuksen
yhteydessä osaksi SukuHaku-aineistopalvelua vuonna 2021. Alusta alkaen Seuran
hautakivitietokanta on ollut kaikille avoin ja maksuton, eikä nykyisenkään
tietokannan käyttö vaadi kirjautumista SukuHakuun. Kuten kaikkien muidenkin verkkopalveluiden,
myös hautakivitietokannan aineistot ovat Seurassa suunnitelmallisen
pitkäaikaissäilyttämisen piirissä.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">Suomen Sukututkimusseurassa hautamuistomerkkien
tallentamisella on pitkä historia. Seuran vuosikirjassa julkaistiin jo
1920-luvulla yli 20 eri hautausmaalta hautakirjoituksia seurakunnista, joissa
kirkonkirjoissa oli puutteita, ja käytöstä poistetuilta hautausmailta, jotka
olivat vaarassa vähitellen kadota. Sotien jälkeen <i>Genos</i>-lehdessä julkaistiin vuosina
1945–1946 kuulutuksia, jossa kehotettiin lehden lukijoita ja sukututkimuksen
harrastajia ”matkaillessaan eri tahoille, milloin suinkin aikaa sattuu olemaan,
laatimaan luetteloita ennen käsittelemättömien hautausmaiden, vanhempien ja
nuorempien, hautamuistomerkkien kirjoituksista ja niitä lähettämään SSV:ssa
julkaistavaksi”. Vuosikirjoissa julkaistut hautakirjoitukset ovat luettavissa <a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=GenericSearch&undefined=enabled&freetext-material=&freetext-ocr=Hautakirjoituksia&gpage=1&alykashaku-material=enabled&alykashaku-ocr=enabled&step-selection=c5cc" target="_blank">SukuHaun kautta</a>.</span></div>
<h1><span style="font-family: inherit; font-size: small;">Täydentäminen<o:p></o:p></span></h1>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4ww-j9MdHioTB9BMpqC-oLYP7qixPqSuD56ewDImFP-Kv4kkeyuBbXWn_TPnG0r14GNujZI1E6TX47XIsxywSp6FuLv2ex5lcyZwqIO-ukDneNfOVJOxW1SAHL2076LpU9MzzSau_IdKXWizLO92U2Jw8vm9mh1j5xWRhrY1D99B0XSir8h4VF7jq86y8/s1337/Kuva%202.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1266" data-original-width="1337" height="303" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4ww-j9MdHioTB9BMpqC-oLYP7qixPqSuD56ewDImFP-Kv4kkeyuBbXWn_TPnG0r14GNujZI1E6TX47XIsxywSp6FuLv2ex5lcyZwqIO-ukDneNfOVJOxW1SAHL2076LpU9MzzSau_IdKXWizLO92U2Jw8vm9mh1j5xWRhrY1D99B0XSir8h4VF7jq86y8/s320/Kuva%202.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Genoksessa </i>vuonna 1945 julkaistu kuulutus hautamuistomerkkien <br />tallentamisesta. Vaikka ilmoituksessa puhutaan kesästä, <br />nykyisin parhaita aikoja hautakivien kuvaamiselle <br />ovat syksyt ja keväät.</td></tr></tbody></table>Seuran <a href="https://www.genealogia.fi/hautakivitietokanta/" target="_blank">hautakivitietokannassa</a>
on tällä hetkellä haettavana noin 800 000 hautatietoa. Suurin osa
hautatiedoista on Suomesta, mutta joukossa on myös tietoja Yhdysvaltoihin,
Kanadaan ja Ruotsiin haudatuista. Tietokannan täydentäminen perustuu
vapaaehtoisteen hautamuistomerkkien kuvaamiseen ja indeksointiin. Seuran
kotisivuilta löytyy <a href="https://www.genealogia.fi/hautakivitietokanta/#:~:text=pudotusvalikon%20kautta%20tietokantaan.-,T%C3%A4ydent%C3%A4minen,-Seura%20jatkaa%20suomalaisten" target="_blank">ohjeethautakivitietokannan täydentämiseen ja luettelo hautausmaiden tallennustilanteesta</a>. Hautamuistomerkkien tallennuksen koordinaattorina
toimii Seuran asiakasneuvoja Susanna Lahtinen, joka neuvoo tietokannan
käytössä, opastaa tallennuksessa sekä ottaa vastaan uusia aineistoja
lisättäväksi tietokantaan.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Uusien hautausmaiden kuvaamista suositellaan toteutettavan
hautausmaittain, mutta myös yksittäisiä kuvia voidaan lisätä tietokantaa
esimerkiksi niissä tapauksissa, kun ne täydentävät sitä. Ennen kuvaamisen
aloittamista kannattaa tarkistaa hautausmaan tallennustilanne edellä mainitusta
luettelosta ja varata hautausmaa tallennettavaksi ilmoittamalla siitä
tallennuksen koordinaattorille, jotta päällekkäiseltä kuvaamiselta vältytään.
Mahdollisia korjauksia hautakivitietokannassa oleviin tietoihin voi lähettää
joko erillisellä tiedostolla tai SukuHaussa kunkin hautatiedon yhteydessä
näkyvällä <i>Ilmoita virheestä</i> -toiminnolla.</span></p>
<h1><span style="font-family: inherit; font-size: small;">Hakeminen<o:p></o:p></span></h1>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Hautakivitietokantaan voi tehdä hakuja käyttäen etu- ja
sukunimeä tai toista niistä. Haettavat nimet kirjataan SukuHaun etusivulla
olevaan hakulomakkeeseen, minkä jälkeen lomakkeen oikealla puolella olevasta pudotusvalikosta
haku rajataan kohdistumaan hautakivitietokantaan. Haku tunnistaa esimerkiksi
etunimien eri muodot, mutta tarvittaessa haussa voi käyttää katkaisumerkkinä
asteriskia (*). Näin ollen haettaessa sukunimikentässä esimerkiksi hakutermillä
<i>*nen</i> tuloksiin tulevat kaikki nen-loppuiset sukunimet ja termillä <i>Virta*</i>
kaikki Virta-alkuiset sukunimet, kuten Virtanen ja Virtala. Hakua voi rajata
myös kirjaamalla hakulomakkeeseen hautausmaan paikkakunnan.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Hakutulokset näkyvät hautausmaan nimen mukaisesti
aakkosjärjestyksessä. Yksittäisen haudan tiedot saa tuloksista esiin
klikkaamalla ensin hakutuloksista etsityn henkilön tietoja ja tämän jälkeen
näytölle näkyviin tulevaa Hautatiedot-painiketta. Hautatiedoissa
hautamuistomerkin kuvan saa näkymään suurempana klikkaamalla. Yhden hautausmaan
kaikkia tietoja pääsee tarkastelemaan valitsemalla SukuHaun hakulomakkeen
pudotusvalikosta hautakivitietokannan halutun hautausmaan ja klikkaamalla
kohtaa <i>Mene suoraan aineistoon</i>. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal">Mikko Kuitula</p><p class="MsoNormal"><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px;">Kirjoitus on julkaistu aiemmin <i>Jäsenviesti Jalmarin</i> numerossä 10/2023. Kaikki <i>Jalmarit </i>voit lukea </span><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Jasenviesti_Jalmari" style="background-color: white; color: #889911; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px; text-decoration-line: none;" target="_blank">SukuHaun</a><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px;"> kautta.</span></p>Tiedottajahttp://www.blogger.com/profile/00626384812371206175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2344870951491004890.post-36485951845212239242023-10-17T09:00:00.001+03:002023-10-17T09:00:00.150+03:00Merirosvo Wulfard Rosendahl<div><span style="font-family: inherit;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEharV1MUrIz5gefI4VzbLGRBH6r4V0NL_K43rgPryRVLiwRxyKjJYI9T4JXJINPhyaE_UXtsucfo67XpC2tTiptn0Ps2FGNR6gYPQD29G4pkSSDg9eqBwces3T-fBcY-FL3UedK7yhNmKUdLgX2I1e95h_sftR8Ue6mRPVpYQMbSeqzOFRym9gDzgZbv25d/s1200/Turussa%201410-luvulla%20painettu%20abo-raha%20eli%20Eerik%20Pommerilaisen%20kuusinainen.%20Kuva%20Museovirasto.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="583" data-original-width="1200" height="286" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEharV1MUrIz5gefI4VzbLGRBH6r4V0NL_K43rgPryRVLiwRxyKjJYI9T4JXJINPhyaE_UXtsucfo67XpC2tTiptn0Ps2FGNR6gYPQD29G4pkSSDg9eqBwces3T-fBcY-FL3UedK7yhNmKUdLgX2I1e95h_sftR8Ue6mRPVpYQMbSeqzOFRym9gDzgZbv25d/w590-h286/Turussa%201410-luvulla%20painettu%20abo-raha%20eli%20Eerik%20Pommerilaisen%20kuusinainen.%20Kuva%20Museovirasto.jpg" width="590" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Turussa 1410-luvulla painettu abo-raha eli Eerik Pommerilaisen kuusinainen. Kuva: Museovirasto.</td></tr></tbody></table><br />Merirosvot terrorisoivat Itämerta 1400-luvulla väijyen etenkin sen satamakaupunkeihin pyrkiviä Hansan kauppalaivoja. Merirosvous oli niin yleistä, että Itämerellä liikkuneista laivoista 25–30 prosentin arvellaan joutuneen ryöstön kohteeksi. Suurin ja pahamaineisin rosvojoukko olivat Vitaaliveljet, joiden lymypaikka oli pitkään Gotlannin Visby.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Merirosvot, piraatit, olivat taustaltaan kirjava joukko. Kaikki eivät olleet yhteiskunnan alinta kastia, vaan merirosvoksi saattoi ryhtyä vaikka kuninkaan sukulainen, ritari tai oppinut. Joskus kiusaus arvokkaan lastin ryöstämisestä osoittautui liian suureksi aluksen kipparille ja miehistölle. Monet merirosvot aloittivat ryöstelyn ”laillisesti” kuninkaan valtakirjalla. Nämä kaapparit ryöstivät vihollislaivoja saaden palkakseen osan saaliista. Jotkut kaapparit ryhtyivät myöhemmin ryöstämään laivoja omaan laskuunsa. Ryöstösaaliit saattoivat olla valtavia, mutta kiinni ei auttanut jäädä, sillä merirosvon sai teloittaa ilman oikeudenkäyntiä.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Merirosvoksi päätynyt Wulfard (Ulfard) Rosendahl oli Turun pormestarin poika. Hänen isänsä, Wulfard Rosendahl vanhempi oli syntyjään saksalainen. Ennen Turkuun muuttoaan hän asui ja toimi porvarina Tallinnassa; Turussa hänet mainitaan porvarina ensimmäisen kerran vuonna 1386. Vuosina 1394–1396 Wulfard Rosendahl vanhempi toimi Turun pormestarina.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Tallinnalaiset kaapparit saivat haltuunsa pormestari Rosendahlille kuuluvaa omaisuutta, jonka hän yritti maaliskuussa 1394 saada takaisin väittämällä, että hän itse asiassa on tallinnalainen. Tallinnan pormestari Johan Stoltefot vastasi hänelle, että vaikka Rosendahlilla tiedetään olevan perintömaata ja muutakin omaisuutta Tallinnassa, niin on myös hyvin tiedossa, että hän asuu perheineen porvarina vihollismaassa, omistaa siellä talon ja toimii jopa pormestarina.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgihUCmQnM-vZO6b8jcUi6GYiVojxZfum803_-Ol9L-MTwQNOJg4XFfhVwsr-mNwzEPEtO_pVu0ckPDIoZUQPFDrWBtDh5pVuHnQ4At5LpY8Oyxs3LaBSeD-tHe3j3U4Qlb8m8AUOvqpTBb-kLCXKhfsJfNX8thgE-H3T5VNUnlbWCq2CAaVW4DKtw1K1MT/s2560/Tallinnan%20Piritan%20luostarin%20rauniokirkko.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1716" data-original-width="2560" height="215" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgihUCmQnM-vZO6b8jcUi6GYiVojxZfum803_-Ol9L-MTwQNOJg4XFfhVwsr-mNwzEPEtO_pVu0ckPDIoZUQPFDrWBtDh5pVuHnQ4At5LpY8Oyxs3LaBSeD-tHe3j3U4Qlb8m8AUOvqpTBb-kLCXKhfsJfNX8thgE-H3T5VNUnlbWCq2CAaVW4DKtw1K1MT/s320/Tallinnan%20Piritan%20luostarin%20rauniokirkko.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tallinnan Piritan luostarin rauniokirkko.</td></tr></tbody></table>Vuosisadan vaihteessa Wulfard Rosendahl vanhempi palasi porvariksi Tallinnaan, missä hän oli elossa vielä elokuussa 1410. Hän vietti viimeiset vuotensa Piritan birgittalaisluostarin veljenä. Rosendahl vanhempi oli yksi niistä kauppiaista, jotka perustivat kyseisen luostarin.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Wulfard Rosendahl nuorempi mainitaan vuosina 1420 ja 1433 Ruotsin kuninkaallisen rahamestarin palvelijana, toimipaikkanaan oletettavasti Turku. Turun linnassa toimi rahapaja viimeistään vuodesta 1410 ainakin 1430-luvun loppupuolelle saakka. Tuona aikana Turussa lyötiin hopeasta 8 pennin aurtuoita, 6 pennin aboja sekä 4 pennin kolikoita. Rahassa on teksti <i>Moneta Aboens</i>. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Wulfard Rosendahl nuorempi kiisteli 1420- ja 1430-luvuilla tuloksetta Tallinnan raadin kanssa isänsä perinnöstä ja muustakin omaisuudesta, jonka Wulfard väitti viedyn häneltä silloin, kun hän oli vielä alaikäinen, eikä kyennyt pitämään puoliaan. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Kuningas Eerik Pommerilainen joutui vuonna 1435 lepyttelemään Tallinnan raatia, joka väitti, että piraatit Wulfard Rosendahl ja Alf von Molen piileskelevät jossakin Ruotsin satamassa, mahdollisesti jopa Tukholmassa. Sikäläinen raati kuitenkin kielsi jyrkästi tukeneensa mainittuja merirosvoja, joiden kerrottiin ryöstäneen sekä venäläisiä että saksalaisia laivoja.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Melkoiseen seuraan Wulfard oli päätynyt, sillä Alf von Molen oli eräs aikakauden röyhkeimmistä, raaimmista ja ahneimmista piraateista. Vuoden 1435 paikkeilla von Molenin tiedetään majailleen Erik Puken luona Kastelholman linnassa Ahvenanmaalla. Puke oli ruotsalainen ylimys, linnanpäällikkö, kapinallinen ja merirosvo, joka saatiin vangittua ja teloitettiin Tukholmassa vuonna 1437. Alf von Molen oli elossa ainakin vielä vuonna 1440, Wulfard Rosendahlin kohtalosta ei ole tietoa.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Pirjo Terho</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px;">Kirjoitus on julkaistu aiemmin <i>Jäsenviesti Jalmarin</i> numerossä 2/2022. Kaikki <i>Jalmarit </i>voit lukea </span><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Jasenviesti_Jalmari" style="background-color: white; color: #889911; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px; text-decoration-line: none;" target="_blank">SukuHaun</a><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px;"> kautta.</span></div>Tiedottajahttp://www.blogger.com/profile/00626384812371206175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2344870951491004890.post-42282575010642904282023-10-11T09:00:00.001+03:002023-10-11T09:00:00.148+03:00Kaarinan kirkkomaan hautamuistoja<div><span style="font-family: inherit;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjT0WjAmrnW9Hsl2dhgJ5z2N7FiHUhVZIZwJutA92xgSoSfHlknhrJbFy8UerStJeYoPc3TDFHVIKbL2NOp-ENlAj8CUOXZfkph-BVEvpzhwiOdOW3OKBT0JLCSbe7DzwftweDZZ1ANkILmHNiIptJJADbhwfJ6NPLhyphenhyphenvDiyzPi1VBBHzMokc0AVQM1__C0/s1200/6864FB373182061B0EFEEB350A50C067.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="882" data-original-width="1200" height="434" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjT0WjAmrnW9Hsl2dhgJ5z2N7FiHUhVZIZwJutA92xgSoSfHlknhrJbFy8UerStJeYoPc3TDFHVIKbL2NOp-ENlAj8CUOXZfkph-BVEvpzhwiOdOW3OKBT0JLCSbe7DzwftweDZZ1ANkILmHNiIptJJADbhwfJ6NPLhyphenhyphenvDiyzPi1VBBHzMokc0AVQM1__C0/w590-h434/6864FB373182061B0EFEEB350A50C067.jpg" width="590" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Matthias Caloniuksen hautamuistomerkki. Åbo Tryckeris Klichéanstalt 1920-1929. Museovirasto. </td></tr></tbody></table><br />Entisaikain hautausmailla seisoi puisia hautalautoja ja -ristejä, jos seisoi. Kaikilla haudoilla ei ollut muistomerkkiä vielä 1800-luvullakaan. Kun kirkkoon hautaaminen lopetettiin Kaarinan seurakunnassa vuonna 1795, päätti kirkonkokous toukokuussa 1799, että kirkkomaan pohjoispuolella olleen puisen hautakammion alle haudattiin ne vainajat, joiden hautarauha haluttiin varmistaa. Ahtaalla kirkkomaalla ruumiit eivät saaneet levätä kovinkaan kauaa rauhassa, sillä uusia vainajia oli tungokseen asti. Hautausmaata jouduttiinkin laajentamaan toistuvasti.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Hautausmaalle rakennettiin seuraavaksi Turun piispan ja Kaarinan kirkkoherran Jakob Gadolinin tiilipintainen hautakappeli, joka valmistui vuonna 1789. Hän arveli, että kappelin vaatima maan lunastushinnaksi sopi sata tai 120 kuparitaalaria ja jokaisesta haudatusta vainajasta suoritettu maksu. Hän aikoi lisäksi siirrättää sinne Turun tuomiokirkosta appivanhempansa piispa Johan Browalliuksen ja piispatar Elisabet Ehrenholmin, ja oli hän valmis maksamaan heistä ja heidän kahdesta lapsestaan kaksi riksiä ruumiilta.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Isposten kartanon omistaja lääninkamreeri Arndt Johan Winter kysyi syyskuussa 1789 Kaarinan kirkonkokouksen mielipidettä siitä, saisiko hänkin rakentaa perhehaudan kirkkomaan aidan viereen. Lupa myönnettiin, mutta osa seurakuntaa huomautti, että vaikka rakennus tulisi koristamaan hautausmaata, ei se saisi olla liian lähellä kirkon päätyovea, sillä se saattaisi kasata talvella lumikinoksia ihmisten tielle. Rakennus valmistui vuonna 1791.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Seuraavaksi Turun akatemian kirjanpainaja Johan Kristoffer Frenckell anoi vuonna 1818 Kaarinan kirkonkokoukselta, että hän saisi pystyttää perheelleen kivisen hautakammion. Keskustelun jälkeen paikaksi osoitettiin hautausmaan lounaiskulma sillä ehdolla, ettei hauta tukkisi liiaksi hautausmaata, vaan olisi sen koristus. Loppuvuodesta voitiin todeta, että Frenckellin hautakammio oli valmistunut ja se oli vihitty haudaksi 8. marraskuuta 1818.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Kaarinan kirkonkokouksen puheenjohtaja kertoi marraskuussa 1817, että Kaarinan hautausmaalle oli haudattu yksi Suomen kuuluisimpia miehiä, todellinen valtioneuvos, oikeustieteen professori ja ritari Matthias Calonius. Seurakunta sopi, että hänen hautansa jätettiin koskemattomaksi, sillä oli luultavaa, että sille tultaisiin pystyttämään hautamuistomerkki. Näin tehtiin kunnioituksesta ja rakkaudesta hänen tekemiään suuria palveluksia kohtaan. Hän saisi levätä rauhassa ylösnousemuksen päivään saakka. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Vuonna 1819 todettiin, että paikka, johon Calonius oli haudattu, oli hautamuistomerkin tarkoitukseen liian ahdas ja sopimaton. Seurakunnalle esitettiin hautamuistomerkin piirustukset. Tästä seurakuntalaiset olivat yksimielisiä, sillä he olivat sopineet, että isänmaan palveluksessa uupuneen Caloniuksen ruumis saisi levätä ikuisesti rauhassa heidän kirkkomaallaan. Vaikka tämä muistomerkki veikin enemmän tilaa, kuin aiemmin oli ajateltu, olivat Caloniuksen opit edelleen hänen keisarillisen majesteettinsa virkamiesten käytössä ja hänen sijansa hautausmaalla siten ansaittu.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Helmikuussa 1848 pidetyssä kirkonkokouksessa pohdittiin perikunnan pyynnöstä sopivan hautamuistomerkin pystyttämistä 8. heinäkuuta 1847 edesmenneelle arkkipiispa Erik Gabriel Melartinille, joka oli ollut Kaarinan seurakunnan kirkkoherrana vuosina 1815−1830. Hänen hautansa sijaitsi Kaarinan kirkon pohjoispuolella. Keisari Nikolai I oli nimittänyt hänet vuonna 1833 ensimmäiseksi Suomen arkkipiispaksi. Hautamuistomerkin piirustuksen mukaan sen alaksi tarvittiin neljä neliökyynärää. Seurakunta keskusteli asiasta ja useat talolliset käyttivät puheenvuoron. Päätökseksi tuli antaa pystyttää muistomerkki tässä laajuudessa hautausmaalle.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Veli Pekka Toropainen</span></div><div><br /></div><div><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px;">Kirjoitus on julkaistu aiemmin <i>Jäsenviesti Jalmarin</i> numerossä 2/2022. Kaikki <i>Jalmarit </i>voit lukea </span><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Jasenviesti_Jalmari" style="background-color: white; color: #889911; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px; text-decoration-line: none;" target="_blank">SukuHaun</a><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px;"> kautta.</span></div>Tiedottajahttp://www.blogger.com/profile/00626384812371206175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2344870951491004890.post-49110277010476333742023-10-04T09:00:00.004+03:002023-10-04T09:00:00.144+03:00SukuHaun aineistoja: Kuolleeksi julistetut<div style="text-align: left;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaI20PkXSR-KaV3HylsJQNz0C-KtFou9InJADcVV0dXbkJw6M62JdlfGTCSKoZ6BRx07chGDH4IqwXUSFiuku_CtA1or7GF__zytaPNUw-1EKTv17Va7F0zpEcFAzXShMq-cWB0P-P1h9t7a3jFOW5jlWuhwjzHcuDQxYFine16j7DBhzDJE2xu5wTp3C6/s1030/Ahlqvist.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="579" data-original-width="1030" height="334" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaI20PkXSR-KaV3HylsJQNz0C-KtFou9InJADcVV0dXbkJw6M62JdlfGTCSKoZ6BRx07chGDH4IqwXUSFiuku_CtA1or7GF__zytaPNUw-1EKTv17Va7F0zpEcFAzXShMq-cWB0P-P1h9t7a3jFOW5jlWuhwjzHcuDQxYFine16j7DBhzDJE2xu5wTp3C6/w595-h334/Ahlqvist.jpg" width="595" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Merimies Johan Mikael Ahlqvistiä koskevan ilmoituksen lisäksi <i>Suomalaisen Wirallisen Lehden</i> vuoden 1907 lokakuun ensimmäisen päivän numerossa julkaistiin Mikkelin raastuvanoikeuden päätös merimies Johan Hopon eli Hedmanin kuolleeksi julistamisesta. </td></tr></tbody></table><br /><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">SukuHaku on Suomen Sukututkimusseuran jäsenpalvelu, joka
toimii porttina suomalaisen sukututkimuksen aineistoihin, digitoituun
kirjallisuuteen sekä arkistoaineistoihin ja julkaisuihin tehtyihin
hakemistoihin. Yksi SukuHaussa käytettävissä olevista aineistoista on
kuolleiksi julistettujen hakemisto.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br />Kuolleeksi julistamisella tarkoitetaan tuomioistuimen
päätöstä siitä, että kadonnutta henkilöä on pidettävä kuolleena, ja siinä
määritellään päivämäärä, jolloin henkilön katsotaan kuolleen, eli käytännössä määrätään
henkilölle kuolinpäivä. Kuolleeksi julistamista koskevan asian käsitteli se
maaseudun kihlakunnanoikeus tai kaupungin raastuvanoikeus, jonka tuomiopiirissä
kadonneella henkilöllä oli viimeksi ollut kotipaikka.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /> SukuHaun <a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Kuolleeksi_julistetut_" target="_blank">kuolleeksi julistetut</a> on hakemisto virallisessa lehdessä kuolleeksi
julistamismenettelyssä kuulutetuista henkilöistä. Hakemisto kattaa kuulutukset
vuosilta 1905–1954. Palvelussa hakemistoon voi tehdä hakuja esimerkiksi nimen
tai paikkakunnan mukaan. Hakemistosta löytyy viitteet lehtiin, joissa tietyn
henkilön kuolleeksi julistamiseen liittyvät kuulutukset, päätökset ja muut
vastaavat ilmoitukset on julkaistu. Näiden viitetietojen perusteella tiedot voi
tarkistaa <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/search" target="_blank">Kansalliskirjaston digitoimista Suomen virallisista lehdistä</a>.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /> Esimerkiksi, jos lähtisimme etsimään tietoa eräästä Uudestakaupungista
kotoisin olleesta kadonneesta merimies Johan Mikael Ahlqvististä, kirjoittaisimme
hänen nimensä <a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp" target="_blank">SukuHaun etusivun hakulomakkeeseen</a> ja rajaisimme haun lomakkeen oikealta puolelta löytyvän
pudotusvalikon kautta polulla <i>Henkilöhistoria</i> > <i>Kuolleeksi
julistetut</i>. <a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Search&%5Bs-c%5Detunimi=Johan+Mikael&%5Bs-ct%5Detunimi=ColumnValueText&%5Bs-ca%5Detunimi=enabled&%5Bs-c%5Dpatronyymi=&%5Bs-ct%5Dpatronyymi=ColumnValueText&%5Bs-ca%5Dpatronyymi=enabled&%5Bs-c%5Dsukunimi=Ahlqvist&%5Bs-ct%5Dsukunimi=ColumnValueText&%5Bs-ca%5Dsukunimi=enabled&%5Bs-c%5Dsyntymavuosi=&%5Bs-ct%5Dsyntymavuosi=ColumnValueNum&%5Bs-c%5Dkuolinvuosi=&%5Bs-ct%5Dkuolinvuosi=ColumnValueNum&%5Bs-c%5Dpaikkakunta=&%5Bs-ct%5Dpaikkakunta=ColumnValueText&%5Bs-ca%5Dpaikkakunta=enabled&%5Bs-c%5Dtalokyla=&%5Bs-ct%5Dtalokyla=ColumnValueText&%5Bs-ca%5Dtalokyla=enabled&%5Bs-ca%5Dfreetext-material=enabled&%5Bs-ca%5Dfreetext-ocr=enabled&step-selection=04af" target="_blank">Tällaisella haulla saamme kaksi hakutulosta</a>, joista toinen viittaa kuulutukseen ja
toinen päätökseen kuolleeksi julistamisesta.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br />Ensimmäinen tulos sisältää viitetiedon <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/708625?page=7" target="_blank"><i>Suomalaisen
Wirallisen Lehden</i> vuoden 1907 numeroon 227 (1.10.1907)</a>, jossa julkaistussa
Uudenkaupungin raastuvanoikeuden kuulutuksessa kerrotaan joukon merimies
Ahlqvistin sukulaisia pyytäneen tämän julistamista kuolleeksi, sillä Ahlqvist
oli vuonna 1877 matkustanut ulkomaille antamatta sen jälkeen mitään tietoja
itsestään. Raastuvanoikeuden kuulutuksessa pyydettiin Ahlqvistiä
ilmoittautumaan oikeudelle ja kehotettiin kaikkia tietäviä ilmoittamaan, oliko
Ahlqvist elossa tai kuollut. Toinen hakutulos viittaa <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/708848?page=6" target="_blank">samanlehden vuoden 1908 numeroon 148 (1.7.1907)</a>, jossa julkaistiin päätös
Ahlqvistin kuolleeksi julistamisesta ja kerrotaan kuolinpäiväksi määrätyn
31.12.1889.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br />Kuten aiemmin mainittiin, kuolleeksi julistamisesta tehtiin
päätös oikeudessa, eli kihlakunnanoikeuden ja raastuvanoikeuden pöytäkirjasta
saattaa löytyä lisää tietoa tapauksiin liittyen. Aina näin ei kuitenkaan ole,
vaan pöytäkirjojen tiedot ovat samat kuin lehdessä julkaistut tai jopa
vähäisemmät.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /> Esimerkiksi Sodankylän kihlakunnanoikeus julisti helmikuussa
1973 koko joukon kadonneiksi katsottuja henkilöitä, joiden olinpaikasta tai
mahdollisesta kuolemasta ei ollut tietoa, ja määräsi heille kuolinpäivät. Tässä
tapauksessa oikeuden pöytäkirjasta löytyy yksittäisestä henkilöstä vain
nimitiedot pitkästä listasta. Muiden lähteiden perusteella tiedetään, että
heidän joukossaan oli esimerkiksi 1800-luvun lopulla Venäjälle muuttaneita,
jotka olivat kuolleet jo 1900-luvun alussa.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /> Suomessa kuolleeksi julistaminen ei myöskään tarkoita sitä,
ettei henkilölle voisi löytyä kuolinpäivää ulkomaisista lähteistä. Esimerkiksi
Pudasjärveltä Amerikkaan muuttanut Juho Aukusti Kokko ja hänen vaimonsa Anna
Kaisa julistettiin kuolleiksi Pudasjärven kihlakunnanoikeudessa vuonna 1979,
mutta verkossa käytettävissä olevien Yhdysvaltain Minnesotan osavaltion
kuolleiden luetteloiden mukaan Juho oli todellisuudessa kuollut jo vuonna 1948
ja vaimonsa paria vuotta myöhemmin. <br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">Mikko Kuitula</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px;">Kirjoitus on julkaistu aiemmin <i>Jäsenviesti Jalmarin</i> numerossä 9/2023. Kaikki <i>Jalmarit </i>voit lukea </span><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Jasenviesti_Jalmari" style="background-color: white; color: #889911; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px; text-decoration-line: none;" target="_blank">SukuHaun</a><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px;"> kautta.</span></div>
<p class="MsoNormal" style="text-align: left;"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: left;"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: left;"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: left;"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: left;"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: left;"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: left;"><o:p></o:p></p>Tiedottajahttp://www.blogger.com/profile/00626384812371206175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2344870951491004890.post-14689747410002936522023-10-03T09:36:00.009+03:002023-10-03T16:56:48.641+03:00Sukulaisia koko kylän väki<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-sH8Mm7iAdHwZVn_gXrZa1wgeMV8jpZWukTs7tA-Xb0pCkjKuyzhtj4p2E6mkoiDVNojiSHfjW0KGwZIxl1wEqot5h4TxY-vCvTb57QVjOTy1svPgKOPSPgnoXWF6hPK3Bdc19BF5m7Con7kyVYA8krNaQUqMAWi0ePuBMHXFFIMno1tGJc-zNt4XxNRS/s1200/B967B8DB21A3640A9BA4D97BD1061E67.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="951" data-original-width="1200" height="470" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-sH8Mm7iAdHwZVn_gXrZa1wgeMV8jpZWukTs7tA-Xb0pCkjKuyzhtj4p2E6mkoiDVNojiSHfjW0KGwZIxl1wEqot5h4TxY-vCvTb57QVjOTy1svPgKOPSPgnoXWF6hPK3Bdc19BF5m7Con7kyVYA8krNaQUqMAWi0ePuBMHXFFIMno1tGJc-zNt4XxNRS/w592-h470/B967B8DB21A3640A9BA4D97BD1061E67.jpg" width="592" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kylänäkymä Tammion saarelta 1951. Kuva: Museovirasto.</td></tr></tbody></table>Kesä on kotiseutumatkojen sesonkia. Sukujen vanhoille
asuinpaikoille tehdään käyntejä tavoitteena löytää merkkejä menneisyydestä,
kuten vanhoja rakennuksia tai niiden jäänteitä. Pelkästään vanhan ruusupensaan
tai riutuvan omenapuun näkeminen voi ilahduttaa sukututkijaa suuresti siitäkin
huolimatta, että ne eivät ehkä olekaan juuri oman esivanhemman aikaisia. Tutustumalla
etukäteen käyntikohteen historiaan, paikan vaiheisiin ja henkilöihin jää
asioita vähemmän arvailujen varaan. </span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Esivanhempien elämään on kuulunut syntymiä ja kuolemia,
avioitumisia ja muuttoja, joita voimme selvittää kirkonkirjoista. Tämä on
sukututkimuksenkin perusrunkoa, josta sukututkija kirjaa henkilöt ja edelleen
perheet ja sukulaiset. Sen sijaan sosiaalinen ympäristö, kyläyhteisö ja kylän
tapahtumat jäävät usein vähemmälle tarkastelulle.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Muutamassa kyläkirjaprojektissa mukana olleena innostuin
keräämään kiinnostukseni kohteena olevista kylistä isäntäluetteloita,
torppariluetteloita ja luetteloa kylän käsityöläisistä, ruotusotilaista ja muista
henkilöistä. Kun näille lisäsin lapset ja lasten avioitumiset, niin sain todeta
tämän tästä, jotta koko kylän väki oli sukua keskenään. Samaan toteamukseen voi
päätyä jo yksittäistä sukua tutkimalla, suvun tutkiminen laajenee kylän väen
tutkimukseksi. Tällä kertaa lähestymistapa oli vastakkainen: kylän väen
tutkiminen osoittautui vain muutamien sukujen tutkimukseksi.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Kylän talojen isäntäluettelon tietoja kerätessä sai samalla
tietoa talojen historiasta, halkomisista ja lohkomisista, sijainneista ennen ja
jälkeen kylätonttien siirron. itseäni kiinnosti etenkin isovanhempieni talon
aikaisempi sijainti. Kyseinen talo sijaitsi vielä 1800-luvun puolivälissä viiden
talon muodostamalla kylätontilla, josta jokainen talo on aikojen kuluessa
siirretty toisaalle, jopa useiden kilometrien päähän kylätontista. Jokaisen
talon siirtoon liittyy sukujen tarinaa, naimakauppoja ja kiinteistökauppoja, yhdistämisiä
ja jakamisia, kohtalokkaita tulipaloja sekä iso- ja uusjakoja. Nyt tuolla peltotieksi
muuttuneen kylänraitin päässä sijaitsevalla vanhalla kylätontilla on jäljellä muutama
kuusi ja kitulias omenapuu sekä joitakin rakennusten perustana olleita kiviä.
Vanhasta asutuksesta on merkkinä kylätontin läheisyydessä sijaitseva
28-kuppinen kuppikivi. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Talojen isäntäluetteloa huomattavasti haasteellisemmaksi osoittautui
torppariluettelon laatiminen johtuen pelkästään jo torppien sijainnista. Ne
sijaitsivat usein kylien takamailla, kulmakunnilla ja vanhoihin karttoihin
torppia on merkitty vaihtelevasti. Lisäksi kirkonkirjoissa ja henkikirjoissa
esiintyi useita samannimisiä torppia kuuluviksi eri kylien taloihin. Isojaon ja
uusjakojen aineistot osoittivat, että torppa pysyi paikallaan, mutta kylien ja
talojen rajat muuttuivat tilusvaihtojen myötä. Tarkastelemassani seurakunnassa
ja pitäjässä torpat kirjattiin isojaon päättymisen jälkeen vastaanottavaan
kylään ja taloon vuodesta 1839 lähtien. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Talonpoikaistalojen ensimmäiset torpparit olivat tavallisimmin
kyseisen talon poikia, joten selvä sukuyhteys säilyi talollisten ja
torppareiden välillä. Samoin voi todeta etenkin aikaisemmista käsityöläisistä
ja sotilaista, jotka usein myös jäivät kotikylälle ja siten sukulaisten
läheisyyteen.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Laaja lähdeaineisto, joita ovat kirkonkirjojen,
henkikirjojen ja sotilasrullien lisäksi mm. tuomiokirjat, perukirjat, iso- ja
uusjakoaineisto, ja sen käyttö valottaa jo hyvin kyläläisten elämää. Jotkut
sukututkimusohjelmat ja netin sukupuupalvelut taipuvat henkilöhistorian lisäksi
myös kylä- ja talotietojen tallentamiseen. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Ensi vuoden kotiseutumatkoja ajatellen voi nyt tulevan
syksyn ja talven aikana laajentaa sukututkimusta koko kylän ja sen väen
tutkimukseksi.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Riikka Piironen</span><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal"><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px;">Kirjoitus on julkaistu aiemmin <i>Jäsenviesti Jalmarin</i> numerossä 9/2023. Kaikki <i>Jalmarit </i>voit lukea </span><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Jasenviesti_Jalmari" style="background-color: white; color: #889911; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px; text-decoration-line: none;" target="_blank">SukuHaun</a><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px;"> kautta.</span></p>Tiedottajahttp://www.blogger.com/profile/00626384812371206175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2344870951491004890.post-69788427148677546182023-09-26T09:00:00.003+03:002023-10-04T10:29:48.857+03:00Henkikirjahaku – henkikirjat haettaviksi <div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiK8Upbl6xTD4lPp2Zptv4B1sKRDsM0fj_9VRo8qq9jjn5MCHQh6Zh7VA8wUgLjKvCPPEBj313Hec-hYBSX3Gw-lVDG1OYmKGrkUKlEHgOX3s4kILUPf9NDqlIP7osMauVGUyfub4HoLJjVhuSZ91Lk49MYa4cdO6EBxKju4U0uteh6U6zKUv5WdWGzZ5xM/s1422/Henkikirja.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="765" data-original-width="1422" height="319" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiK8Upbl6xTD4lPp2Zptv4B1sKRDsM0fj_9VRo8qq9jjn5MCHQh6Zh7VA8wUgLjKvCPPEBj313Hec-hYBSX3Gw-lVDG1OYmKGrkUKlEHgOX3s4kILUPf9NDqlIP7osMauVGUyfub4HoLJjVhuSZ91Lk49MYa4cdO6EBxKju4U0uteh6U6zKUv5WdWGzZ5xM/w594-h319/Henkikirja.jpg" width="594" /></a></div><br /><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">Henkikirjahaku on Suomen Sukututkimusseuran verkkopalvelu,
jossa voi tehdä hakuja indeksoitujen henkikirjojen sisältöihin esimerkiksi
henkilöiden ja paikkojen nimillä. Henkikirjahausta on julkaistu uusi versio,
joka toi mukanaan parannuksia tietokannan käyttöön. Palvelussa on tällä
hetkellä haettavana noin 145 000 tietuetta usealta eri paikkakunnalta.</span></div> <o:p> <br /></o:p><b>Henkikirjat haettaviksi</b><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br />Sukututkimuksessa henkikirjat ovat erinomainen lähde
esimerkiksi asuinpaikkojen selvittämiseen. Niiden käyttö lähteenä voi kuitenkin
olla haastavaa, sillä henkikirjoihin ei yleensä ole olemassa hakemistoja ja
niissä henkilöt eivät esiinnyt aakkosjärjestyksessä. Suomen Sukututkimusseuran
viime maaliskuussa julkaisema verkkopalvelu <a href="https://www.genealogia.fi/henkikirjahaku/" target="_blank">Henkikirjahaku</a> pyrkii
tuomaan tähän muutoksen pyrkien edistämää ja helpottamaan henkikirjojen käyttöä
sukututkimuksen lähteenä. Henkikirjahaussa voi tehdä hakuja indeksoitujen
henkikirjojen sisältöihin esimerkiksi henkilöiden ja paikkojen nimillä.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /> Henkikirjahaussa on tällä hetkellä haettavana yhteensä noin
145 000 tietuetta 38 eri paikkakunnalta eri puolilta Suomea. Viimeisimmässä <a href="https://www.genealogia.fi/l/uusia-tietoja-henkikirjahakuun-20230901/" target="_blank">elokuun päivityksessä</a> tietokantaan lisättiin noin 46 000 uutta tietuetta.
Henkikirjahaussa on haettavana esimerkiksi vuodelta 1915 Viipurin kaupungin ja
Tammelan pitäjän henkikirjojen kaikki tiedot, josta viimeksi mainittu sisältää
muun muassa Forssan osakeyhtiön puuvillakutomon ja -kehräämön työntekijät.
Mainitulta vuodelta haettavissa on myös esimerkiksi Lapin ja Oulun kihlakuntien
kaikkien paikkakuntien henkikirjojen tiedot. Kaikki Henkikirjahausta löytyvät
paikkakunnat ja vuodet on lueteltu <a href="https://www.genealogia.fi/henkikirjahaku/" target="_blank">Seuran kotisivuilla</a>.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /><b>Palvelun kehittäminen</b></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br />Henkikirjahausta on julkaistu uusi versio 1.1 (1.8.2023),
joka toi mukanaan parannuksia tietokannan käyttöön ja hakujen tekemiseen.
Henkikirjahaussa on nyt mahdollista esimerkiksi hakea syntymävuodella
vuosivälillä, valita näytettävien hakutulosten lukumäärä sekä muokata
hakutulosten näkymää lisäämällä tai poistamalla sarakkeita näkyvistä. Viimeksi
mainittu on hyödyllinen esimerkiksi silloin, kun hakutuloksissa on henkilöitä,
joilla ei esiinnyt henkikirjoissa sukunimeä ja heitä etsitään tilan nimellä.
Lisäksi uuden version myötä tuli useampia muita pienempiä Henkikirjahaun
käyttöä ja hakemista parantavia ominaisuuksia.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /> Henkikirjahaku on toteutettu MVP-tuotteena (Minimum Viable
Product) eli sen ensimmäinen versio täytti varhaisen käyttäjän
vähimmäisvaatimukset. Henkikirjahaun kehittämistä jatketaan käyttäjälähtöisesti
ja käyttäjiltä toivotaankin palautetta ja ideoita tietokannan kehittämiseksi.
Henkikirjahakuun on suunnitteilla esimerkiksi mahdollisuus hakea ja löytää etu-
ja sukunimien eri muodoilla, jolloin hakemalla nimellä <i>Juho</i> löytäisi tietokannasta
myös kaikki <i>Johanin</i> ja <i>Johannekset</i>. Koska tätä ominaisuutta ei
vielä Henkikirjahaussa ole, hakutermin alussa ja lopussa kannattaa suosia
katkaisumerkkinä toimivaa asteriskia eli tähtimerkkiä (*), joka korvaa yhden
tai useamman kirjaimen.<br /><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><b>Tietokannan täydentäminen</b></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br />Henkikirjahaun täydentäminen perustuu vapaaehtoiseen
henkikirjojen indeksointiin, johon voi osallistua kuka tahansa. Ensimmäisessä
vaiheessa Seura etsii vapaaehtoisia indeksoimaan Haapaveden, Lumijoen,
Savitaipaleen ja Viipurin kaupungin henkikirjoja vuosilta 1880–1920 sekä
kaikkien Suomen paikkakuntien vuoden 1915 henkikirjoja. Lähtemällä mukaan henkikirjojen
indeksointiin voi vaikuttaa siihen, minkä paikkakuntien tietoja Henkikirjahaussa
on haettavana. Tähän mennessä mukaan on lähtenyt noin 30 vapaaehtoista.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">Henkikirjojen indeksoinnista järjestetään kuukausittain uusille
vapaaehtoisille etäyhteydellä infotilaisuuksia, joissa käydään läpi ohjeet sekä
annetaan käytännön esimerkkejä ja vinkkejä. <a href="https://www.genealogia.fi/l/henkikirjahaun-indeksoinnin-infotilaisuus-uusille-vapaaehtoisille-27-10-2023/" target="_blank">Seuraava infotilaisuus</a> järjestetään perjantaina 27.10.2023. Syyskauden kuluessa tullaan
mahdollistamaan Henkikirjahaun täydentämiseen osallistuminen myös ilman mainittuun
tilaisuuteen osallistumista tuomalla indeksoinnin ohjeet ja esimerkit vapaasti
kaikkien saataville Seuran kotisivuille. Tästä tiedotetaan tarkemmin myöhemmin.
Suositeltavaa on tämänkin jälkeen kuitenkin osallistua järjestettäviin perehdyttämistilaisuuksiin.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br />
<b>Henkikirjahaun mahdollisuudet</b></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br />Kuten aiemmin todettiin, Henkikirjahakua voidaan käyttää
esimerkiksi asuinpaikkojen selvittämiseen. Tämä on tarpeen esimerkiksi
kaupunkien ja isojen paikkakuntien kohdalla, joissa tilaton väestö ja
palkolliset on usein kirjattu rippikirjoihin sukunimen mukaan
aakkosjärjestykseen ilman, että heidän asuinpaikkansa käy ilmi. Kaupungeissa
julkaistut osoitekalenterit eivät myöskään kokonaan korvaa henkikirjojen
käyttöä asuinpaikan selvittämisessä, sillä niissä ei ole mukana kaupungin koko
väestö, toisin kuin henkikirjoissa.</span></div><p class="MsoNormal" style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><o:p></o:p></span></p>
<h1 style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;"><o:p></o:p></span></h1>
<p class="MsoNormal" style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><o:p></o:p></span></p>
<h1 style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;"><o:p></o:p></span></h1>
<p class="MsoNormal" style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><o:p></o:p></span></p>
<h1 style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;"><o:p></o:p></span></h1>
<p class="MsoNormal" style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><o:p></o:p></span></p>
<h1 style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;"><o:p></o:p></span></h1>
<p class="MsoNormal" style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><o:p></o:p></span></p><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">Henkikirjoja voidaan käyttää lähteenä esimerkiksi
tutkittaessa nimistöhistoriaa tai vaikkapa etsiessä tietyn ammatin
harjoittajia. Tämä on kuitenkin hyvin haastavaa ilman, että henkikirjojen
tiedot ovat Henkikirjahaun tavoin tietokannassa haettavassa muodossa.
Henkikirjahakua ja sen sisältämiä tietoja voidaan siis hyödyntää monella eri
tapaa niin suku- kuin historiantutkimuksessakin.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">Mikko Kuitula</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-size: 11.88px;">Kirjoitus on julkaistu aiemmin <i>Jäsenviesti Jalmarin</i> numerossä 9/2023. Kaikki <i>Jalmarit </i>voit lukea </span><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Jasenviesti_Jalmari" style="background-color: white; color: #889911; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px; text-decoration-line: none;" target="_blank">SukuHaun</a><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-size: 11.88px;"> kautta.</span></div>Tiedottajahttp://www.blogger.com/profile/00626384812371206175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2344870951491004890.post-44377527313922377112023-09-19T09:00:00.001+03:002023-09-19T09:00:00.148+03:00Kotuksen nauhoitearkiston lumoissa<div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjGjySWQoaebY_DaQAnQY2GXEI5iAa-v6gNuR_i4vDf4g9u5ngdxs1GOt_W_CyN9e8ps2czQCWyN26D3cCpPSmh5tIb6i_BFYbdirwjQ0UAoTBmhg00k9i5tNscM-o9APrtjOpRWAtxffgW9i-wONCANbYF0vjOpIyYLSQbUjwteUUgjSFXD4tBw9jplDM/s1083/kotus.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="845" data-original-width="1083" height="460" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjGjySWQoaebY_DaQAnQY2GXEI5iAa-v6gNuR_i4vDf4g9u5ngdxs1GOt_W_CyN9e8ps2czQCWyN26D3cCpPSmh5tIb6i_BFYbdirwjQ0UAoTBmhg00k9i5tNscM-o9APrtjOpRWAtxffgW9i-wONCANbYF0vjOpIyYLSQbUjwteUUgjSFXD4tBw9jplDM/w589-h460/kotus.jpg" width="589" /></a></div><br />Joskus tie uusiin sukututkimuslöytöihin alkaa yllättävästä sattumasta. Niin kävi itselleni viime syksynä, kun päätin tarkistaa Kotimaisten kielten keskuksen <a href="https://www.kotus.fi/" target="_blank">Kotuksen nettisivulta</a> erään paikallismurrenäytteen esittäjän nimen.</div><div><br /></div><div>Tiedonetsintä johdatti minut <a href="https://kaino.kotus.fi/naark/" target="_blank">nauhoitearkiston hakuun</a>. Koska harrastan sukuni kotiseudun Suodenniemen historiaa, päätin ohimennen tarkistaa, olisiko sieltä murrenäytteen lisäksi muitakin äänitteitä olemassa. Yllätys oli suuri, kun niitä löytyi useita kymmeniä. Nauhoille oli tallentunut pitäjäläisten ääniä yli 50 vuoden takaa. Useimmat äänitteet olivat tunnin tai sitä pidemmänkin mittaisia. </div><div><br /></div><div>Ryhdyin pikimmiten täyttämään <a href="https://www.kotus.fi/palvelut/arkistot/nauhoitearkiston_kayttosaannot_ja_aineiston_tilaaminen#:~:text=hyvien%20tapojen%20vaatimukset.-,Aineiston%20tilaaminen,-Aineistotilaus%20tehd%C3%A4%C3%A4n%20t%C3%A4ytt%C3%A4m%C3%A4ll%C3%A4" target="_blank">äänitetilauslomaketta </a>päästäkseni tutustumaan tuohon aarteeseen. Tilannetta helpotti se, että Suodenniemen kunta oli ennen vuonna 2006 päättynyttä taivaltaan ehtinyt kustantaa äänitteiden digitoinnin. Toinen iloinen yllätys oli, että Kotus toimittaa kullekin tilaajalle 10 äänitettä maksutta. Lisäksi olin iloinen, että pääsy äänitteiden pariin onnistui kotisohvalta. Helposti saatavilla oleva digitaalinen kulttuuriperintö on kulttuuriperintöalan tärkein ilmiö, jonka edistämisessä myös Seura ja Kansallisarkisto omalla tahollaan tekevät tärkeää yhteistyötä.</div><div><br /></div><div>Pienen odotuksen jälkeen alkoi kuuntelumaraton, sillä äänitteiden yhteiskesto oli jossakin 30–40 tunnin paikkeilla. Ensimmäisestä toimituserästä paljastui nimeltä tuttuja kertojia. Tuntui kiehtovalta kuulla ääniä, joiden on ajateltu vaienneen jo vuosikymmeniä sitten. Kuuntelun aikana tutkin ääniteluetteloa tarkemmin ja huomasin, että haastateltujen joukossa on isoisäni äiti. Hän kuoli puoli vuotta ennen syntymääni, joten hän oli minulle tuttu vain sukulaisten kertomuksista sekä kotialbumissa olevista valokuvista. Tein uuden tilauksen ja sain toisen erän äänitteitä kuultavaksi.</div><div><br /></div><div>Isoisoäitini kertomus osoittautui antoisaksi. Hän kertoi muun muassa ennen talvisotaa kuolleesta veljestään, josta aiemmin tiesin oikeastaan vain nimen. Hän puhui myös lähes 100 vuoden ikään ehtineestä isoäidistään, joka haudattiin Suodenniemen vanhalle hautausmaalle. Samalle, jolla olin viime kesänä vetämässä hautausmaakierrosta. Haudan sijainti ei enää ole tiedossa, mutta olisipa ollut jännittävää tuolloin tietää, että paikka on muun ohella isoisäni isoäidinäidin viimeinen leposija.</div><div><br /></div><div>Paitsi uutta puhtia sukututkimukseen ääniteaarre tarjosi uutta myös paikallishistorian kannalta: nyt tiedän, kenellä oli Suodenniemen ensimmäinen polkupyörä, kenellä auto ja kenellä puhelin. Ja missä kaadettiin pitäjän viimeinen karhu. Pellavan kasvatuksesta ja käsittelystä tiedän jo niin paljon, että saattaisin siinä itsekin onnistua. Leipomismuistojen innoittamana joulupöydässämme oli perinteinen satakuntalainen varilimppu, luultavasti ensimmäistä kertaa sukupolviin.</div><div><br /></div><div>Nauhoitearkistoon vielä tutustumattomien kannattaakin googlata hakusanat ”nauhoitearkiston haku”, minkä jälkeen eteenpäin pääsee vaikkapa henkilön tai kunnan nimellä, entisiä kuntia unohtamatta. Sähköpostitse toimitettava tilauslomake löytyy sivustolta. Luulenpa, että moni löytää sieltä laillani mieleenpainuvia elämyksiä.</div><div><br /></div><div>Tomi Ahoranta</div><div><br /></div><div><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px;">Kirjoitus on julkaistu aiemmin <i>Jäsenviesti Jalmarin</i> numerossä 2/2022. Kaikki <i>Jalmarit </i>voit lukea </span><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Jasenviesti_Jalmari" style="background-color: white; color: #889911; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px; text-decoration-line: none;" target="_blank">SukuHaun</a><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px;"> kautta.</span></div><div><br /></div>Tiedottajahttp://www.blogger.com/profile/00626384812371206175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2344870951491004890.post-19597589159235999782023-09-12T09:00:00.000+03:002023-09-12T09:00:00.146+03:00Matin tarina<div><span style="font-family: inherit;"><div style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyWRo3uXh2owKfGwnj1bAh8P-hUKSlQTQ6iBBer9TK6iY7H8n4OyaH_GAxhzhZOhJkretd2d47fpEV8cokuRSHfoqUqkieWR6RQ7k1ugyZF-VI3pSTmgqB9BTCPvAavADlEp0tm-3a0nkt1dHotsL9sfz9SfZtsBHHzSqP3Q_fFv9gbLEchXmykw_5D4fI/s1332/hattula.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="895" data-original-width="1332" height="248" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyWRo3uXh2owKfGwnj1bAh8P-hUKSlQTQ6iBBer9TK6iY7H8n4OyaH_GAxhzhZOhJkretd2d47fpEV8cokuRSHfoqUqkieWR6RQ7k1ugyZF-VI3pSTmgqB9BTCPvAavADlEp0tm-3a0nkt1dHotsL9sfz9SfZtsBHHzSqP3Q_fFv9gbLEchXmykw_5D4fI/w370-h248/hattula.jpg" width="370" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hattulan Pyhän Ristin kirkko ja kellotapuli, V. Schilling. Kuva: Museovirasto.</td></tr></tbody></table>Eräs herra Tampereelta tutki pohjalaisia sukuja, Jalasjärven postitalonpojan Koskuun Ukoon Kersoja, joita on neljänsadan vuoden ajalta suuri joukko. Kankaanpään Korvaluoman Prinkkilä kuuluu mukaan tähän joukkoon. Siellä Matti oli syntynyt 1787, ison perheen kolmantena lapsena. </span></div></span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Tarina oli jäänyt siltä osin kuitenkin kesken, kun Matti oli tutkijalta kadonnut. Olin vielä nuorena syntymäkodissani Tammelassa, Kalvolasta liitetyllä pitäjän osalla ja Tiensuun tilalla, jota sata vuotta aiemmin torpaksi mainittiin. Setäni oli isälleni tuonut sukutaulun syntymäpäivälahjaksi ja siinä oli minun isäni esi-isiä ja yksi sukuhaara loppui Mattiin, joka oli syntynyt 1787. Tarina kertoi, että Matti oli ollut sodassa 1808 nimellä Mats Brink, mutta ei tietoa mistä Matti oli kotoisin. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Tutkin setäni tuomaa taulua ja päädyin nuorena sukututkimuskurssille, jossa opin paljon uusia asioita ja taitoja. Minäpä lähdin tutkimaan esivanhempiani, ensin isoisäni ja hänen isänsä ja isoisänsä, joka oli muuttanut vävyksi Tiensuun torppaan Hattulan Koskenkylän Tiensuun torpasta. Taavi Matinpoika ja se Matti olivat myös siellä, mutta, mistä hän oli kotoisin. Hattulan rippikirjassa on 1818–1825 Kosken kylä, josta Mylläri Matti ja koko perhe löytyy. Sitten ajassa taaksepäin 1812–1818 Kosken Sillansuun torpassa on Mylläri Matti Jaakonpoika (s. 20.9.1787) ja vaimonsa Hedvig Eliaantyttären (s. 11.10.1797) kanssa, missä he olivat avioituneet vuonna 1815. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Renki Matti muuttaa Hyrvälän Uotilasta, Koskenkylän mylläriksi 3.12. 1814, kun edellinen mylläri Elias Matinpoika oli kuollut 8.10.1814. Matti ja Hedvig vihitään keväällä 30.5.1815. Hyrvälän kylä ja Uotila on noin parin kilometrin päässä Kosken myllystä. Hyrvälän Uotilan kohdalla rippikirjassa mainitaan Matin tulleen Närpiöstä 1808 ja muuttokirja on sidottu rippikirjan väliin samalle sivulle, jossa kerrotaan pyydetyn todistusta kolmannen kerran Kankaanpäästä ja allekirjoitus ”19. Martii 1815, O. Stenman”. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Sotilas asiakirjoja en ole paljon tutkinut, mutta Matti oli värväytynyt sotilaaksi 1808 ja jäänyt Venäläisten vangiksi Närpiössä 1808 ja raahattu haavoittuneena, jalkavaivaisena Parolaan, josta hän oli päässyt töihin Hyrvälän Uotilan sotilasvirkataloon, joka oli silloin Venäläisten Pajarien hallussa. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Matti oli renkinä ja teki töitä, kun käskettiin, ja, kun Uotilassa tarvittiin jauhoja, laitettiin renki jyvien kanssa Koskelle myllyyn. Siellä hän tapasi myllärin ja tämän tyttären, josta kiinnostui. Terävänä miehenä hän keskusteli myllärin kanssa työstä ja hänen tyttärestään ja, kun mylläri kuoli, tuli Matista seuraava mylläri ja tyttärestä vaimo. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Perhe kasvoi ja Matti ja Hedvig saivat yhdeksän lasta, joista seitsemän jatkoi sukua. David, eli Taavi, syntyi kolmantena lapsena 1820. Myllyn vieressä olevaa torppaa, jossa perhe asui, alettiin kutsua Tiensuun torpaksi. Vuonna 1843 Taavi ja isänsä Matti saivat rakentaa uuden torpan Hyrvälän kylän puolelle Laajamäkeen, Simolan talon maille, isännän kanssa tehdyn kontrahdin mukaan. Sinne perhe muutti 1841. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Mutta sitten Taavi löysi elämänkumppanin Kalvolan Orjanhirrenkylän Tiensuun torpasta ja muutti sinne vävyksi ja isännäksi 1845 vuonna. Nuoret olivat luultavasti tavanneet, kun Kalvolan Tiensuusta mentiin Hämeenlinnaan markkinoille Koskenkylän kautta ja poikettiin myllytuvassa tai yövyttiin. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Matti kuoli 5.3.1850 62-vuotiaana. Perukirjassa mainittiin jäämistöksi vanha lakki ja vanhat nahat, ei muuta. Sukunimenä Tiensuu ollut käytössä henkikirjan mukaan 1835 lähtien. Jälkeläisillä ja käsityöammattiin lähteneillä sukunimenä oli Stenman, joka oli Matin muuttokirjan lähettäneen kappalaisen sukunimi. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Ulla, vanhin tytär, eli naimattomana ja toimi Kosken koululla apuopettajana Mauri Sariolan isän ollessa johtajaopettaja. Mauri syntyi Kosken koululla aikanaan ja hänestä kehittyi kirjailija, joka myös kirjoissaan käyttää kyläläisiä ja kylän tapahtumia. Ulla oli persoonallinen ja kyläläisillä on muistoja hänestä kerrottuna. Tiensuun Taavi oli pojista vanhin ja minun esi-isäni. Matin seuraava poika otti nimen Lehtonen ja toimi Torpparina Kosken eri taloissa ja sai paljon jälkeläisiä. Matti oli seuraava poika ja otti sukunimekseen Stenman ja harjoitti suutarin ammattia. Elias-poika toimi renkinä ja kuoli jo 23-vuotiaana. Nuorin pojista Adolf, myöskin Stenman, mainitaan myös käsityöläisenä. Lapsista nuorin Maija oli enemmän kotityttönä ja kuoli naimattomana 65-vuotiaana.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Hattulan Kosken kylä ja kylätie, jota kuljetaan Lauri Tuomenvirran kertomuksen mukaan Hämeen Härkätien suunnasta Hyrvälän kylän halki, alkupiste on Kouvalan kylässä, joka on noin kymmenen kilometriä Hämeenlinnasta. Koskenkylästä löytyy asiakirjatietoa pergamentilla vuodelta 1445, kylän myllyn käytön oikeuksista ja osuuksista, käräjäpöytäkirjassa (Ka/Lehijärvi 8/11 1546/2 D 15/5). Matin vaimon Hedvigin esi-isät löytyvät täältä ja siksi olen päässyt yhtä sukulinjaa keskiajalle, 1400-luvulle, asti. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Kosken yksinäistalon jälkeläisiä olen selvitellyt 1663 syntyneestä Arvid Juhanpojasta alkaen, joka on myös erään tamperelaisen nimekkään naispuolisen sukututkijan esi-isä. He olivat hämäläisiä talonpoikia, jotka pärjäsivät Hämeen linnan läheisyydessä taloa hoitamalla, kovaa työtä tehden ja palvellen linnanherraa ja kuningasta. He selvisivät verojen maksusta kohtuullisesti ja saivat sotaväkeen vaaditun miehen ja välillä ratsunkin hoidettua. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Siellä Kalvolan Orjanhirren kylässä Tiensuun torpassa Taavilla oli paljon lapsia, joista Taavi jatkoi Tiensuun torpan töitä; valmistettiin puutöitä, rekiä ja rattaita, myös kasvatettiin eläimiä myyntiin Hämeenlinnan markkinoille, jossa käytiin aina, kun oli myytävää. Siellä sitten sattui kerran Taavi-nuoremmalle, että tuli juotua miestä väkevämpää ja hurjasteltua kaupungin kaduilla hevosella, mistä seurasi käräjät ja sakot ainakin kerran vuonna 1876. Taavin ajoilta on löytynyt torpankontrahti, joka oli viidenkymmenen vuoden ajalle ja rahalla maksettu. Taavi nuoremman poika Fridolf oli eläinkauppias ammatiltaan, joka tunsi setelirahan painon mukaan ja tuli hyvin toimeen kaikkien hevoskauppiaiden kanssa. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Kaikki Tiensuulaiset ovat olleet aina erittäin persoonallisia ja kylässä erottuvia tai, missä ovat vaikuttaneetkaan, ei huippuviroissa, mutta pärjänneet, yleensä itsenäisesti. Esi-isiä selvittäessäni, olin kiinnostunut mistä Matti Jaakonpoika on kotoisin, etsin tietoja Kankaanpään historiakirjoista ja sain selville monta sukupolvea. Kylätoimintaharrastuksen kautta keksin selvittää Matin kotikylän nykyelämää ja sain selville siellä toimivan yhdistyksen ja otin sinne yhteyttä. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Minulle kerrottiin, että on painettu kirja <i>Pohjankankaan itälaitaa</i>, joka kertoo Kankaanpään Korvaluoman kylästä, sen taloista, töistä ja ihmisistä. Tekijä Reino Korvala oli ihan äsken edesmennyt ja yksi kirja on vielä myynnissä kuin minua varten. Se oli ja on minulle suuri aarre, jossa kerrotaan Matin kotikylän ihmisistä ja suvuista, ja Matin kotitalo Prinkkilä esitellään. Prinkkilän oli perustanut 1793 Jaakko Mikonpoika Kortteus, Matin isä. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3qICV7cXzKKRvzToIwtCKaazROC0aZKUzJUr9Lv3R881d5lWHfOIAxjJWCNI6W98hiknSt3Nz7sNbAFRDS8F08DMS-je_LLx49Mw6n1Fg8wigoajFmI0xgUZtvMsw-dMfp31XwTGswT4yeMjScKwvq0UwpjydXCzIcWOtLZ1Tiws_xTuC4dT1thRhK1Jr/s688/museovirasto.8B03D0F0A6EBF0FEE3D4DD0E22EE0306_0_original.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="446" data-original-width="688" height="235" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3qICV7cXzKKRvzToIwtCKaazROC0aZKUzJUr9Lv3R881d5lWHfOIAxjJWCNI6W98hiknSt3Nz7sNbAFRDS8F08DMS-je_LLx49Mw6n1Fg8wigoajFmI0xgUZtvMsw-dMfp31XwTGswT4yeMjScKwvq0UwpjydXCzIcWOtLZ1Tiws_xTuC4dT1thRhK1Jr/w364-h235/museovirasto.8B03D0F0A6EBF0FEE3D4DD0E22EE0306_0_original.jpg" width="364" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lehmä kiinnitetään kuljetusveneeseen Taipalsaarella. <br />Kuvaaja Osmo Vuoristo 1964. Kuva: Museovirasto.</td></tr></tbody></table>Jaakon isä Mikko Laurinpoika Kortteus, Kortteuden isäntä oli syntynyt 1728 ja hänen vaimonsa Agneta Bertilintytär Maja on Koskuun Ukoon jälkipolvia, niin kuin minäkin sitä kautta. Olen käynyt katsomassa paikkoja ja seutuja Korvaluomalla ja Kortteuden pihapiirissä ja tavannut muutamia ihmisiä. Matin isoveli Juho (s.1785) otti muuttokirjan vuonna 1809 lähteäkseen Hattulaan veljensä luo, mutta löytyi Kauvatsalta ja taas sieltä lähti Hattulaan ja löytyi Ulvilasta. Prinkkilästä muutti isäntäpari Honkajoelle, josta Matin äiti Leena oli kotoisin. Näihin tarinoihin ja henkilöihin liittyvät lisätiedot ja korjaukset ovat kovasti tervetulleita, samoin kuin kutsut sukulaisten vieraaksi Pohjankankaalle. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Lopuksi haluan kirjoittaa Hattulan Koskenkylästä muistiin kirjoitetun, erään Fannin arkistosta saadun, veisun <i>Sattui kerran vahingossa.</i></span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><i><span style="font-family: inherit;">Sattui kerran vahingossa, Matin muija kuolemaan, </span></i></div><div><i><span style="font-family: inherit;">Matti siitä murhemielin, rovastille kertomaan, </span></i></div><div><i><span style="font-family: inherit;">Matti istui murhemielin, pappi puhkes puhumaan, </span></i></div><div><i><span style="font-family: inherit;">Lehmän kun saan oivallisen, kyllä muija siunataan, </span></i></div><div><i><span style="font-family: inherit;">Annan, annan, lehmäseni, annan vaikka rahassa, </span></i></div><div><i><span style="font-family: inherit;">Ei, ei, ei siinä raha auta, lehmän tahdon luonnossa.</span></i></div><div><i><span style="font-family: inherit;"> </span></i></div><div><i><span style="font-family: inherit;">Sunnuntaiaamuna sangen varhain, kirkkoväki katseli,</span></i></div><div><i><span style="font-family: inherit;">Kun muija vainaa oli rattahilla ja lehmä rinnalla asteli, </span></i></div><div><i><span style="font-family: inherit;">Rovasti siinä hyvillä mielin, saalistansa katseli,</span></i></div><div><i><span style="font-family: inherit;">Matti sanoi rovastille, karjastani tää paras on, </span></i></div><div><i><span style="font-family: inherit;">Mutta ei, ei siinä suru auta, nyt se herra rovastin on, </span></i></div><div><i><span style="font-family: inherit;">Pappi piti ruumissaarnan, lohdutteli Mattia, </span></i></div><div><i><span style="font-family: inherit;">Sanoi varmaan, Matin armaan, olevan nyt taivaassa.</span></i></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Erkki Tiensuu</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px;">Kirjoitus on julkaistu aiemmin <i>Jäsenviesti Jalmarin</i> numerossä 1/2022. Kaikki <i>Jalmarit </i>voit lukea </span><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Jasenviesti_Jalmari" style="background-color: white; color: #889911; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px; text-decoration-line: none;" target="_blank">SukuHaun</a><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px;"> kautta.</span></div><div><br /></div>Tiedottajahttp://www.blogger.com/profile/00626384812371206175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2344870951491004890.post-91536841506692841352023-09-05T11:28:00.006+03:002023-09-05T11:28:31.653+03:00Väärin kirjattu vai väärin tulkittu<div><span style="font-family: inherit;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEho9fvZ60u_N4bcZRZlPyDRIrNCesRBD1e_NkiuxPoyAyajKpyIRK1U1iwWlssyjfQzpiZ-dul0isz5Ml-OFvQmdfJYT1IDvaq69cClmgk4cJGQJA-lEhMkpFv1way1juK4TuIV6LQS_11dWGwMCm28BnNYbMxrXsWWD7ysHPg04i4fkQlcWoz8EvHAbUyV/s359/CW_Malm.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="359" data-original-width="307" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEho9fvZ60u_N4bcZRZlPyDRIrNCesRBD1e_NkiuxPoyAyajKpyIRK1U1iwWlssyjfQzpiZ-dul0isz5Ml-OFvQmdfJYT1IDvaq69cClmgk4cJGQJA-lEhMkpFv1way1juK4TuIV6LQS_11dWGwMCm28BnNYbMxrXsWWD7ysHPg04i4fkQlcWoz8EvHAbUyV/s320/CW_Malm.jpg" width="274" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Carl Wilhelm Malm. Kuva: Wikimedia Commons</td></tr></tbody></table>Sukututkijan eteen tulee tämän tästä henkilöitä, joiden syntymäajasta ja -paikasta esiintyy lähteissä ristiriitaisia ja jopa virheellisiä tietoja. Näissäkin tapauksissa on tärkeää, että lähdetiedot tutkimukseen merkitään oikeaoppisesti.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Jouduin äskettäin puurtamaan yhden tällaisen tapauksen parissa, jolloin huomioni kiinnittyi joidenkin tutkijoiden suorastaan huolimattomaan lähteiden käyttöön. Tapaus koski Vänrikki Stoolin tarinoista tunnetun everstiluutnantti Carl Wilhelm Malmin (1772–1826) syntymäaikaa ja -paikkaa. Hänen matrikkelitietojaan on julkaistu Suomessa ja Ruotsissa aina 1800-luvulta alkaen useissa teoksissa ja verkkojulkaisuissa. Ongelmana on, että niissä Malmin syntymäajasta ja -paikasta esitetään kolme eri versiota: 9.8. ja 14.8.1772 Kuopion pitäjän Julkulanniemellä tai 14.8.1772 Rantasalmella. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Pyhtään Malm-sukua koskevassa tutkimuksessa (Ingegerd Lunden Cronström, Släktbok ny följd II:1–2, 1965) Malmin syntymäajaksi kerrotaan 9.8.1772 ja paikaksi Kuopion Julkulanniemi. Tieto on helppo tarkistaa Kuopion maaseurakunnan syntyneiden ja kastettujen luettelosta, jonka mukaan aika ja paikka ovat aivan oikein. Nimismies Johan Malmin ja Hedvig Sofia Brusinin poika kastettiin viikkoa myöhemmin eli 16.8. Kymmenen kummin joukossa huomatuimmat olivat Savon jalkaväkirykmentin Kuopion kompanian päällikkö kapteeni Torsten Tawast, Kuopion kirkkoherra Henrik Porthan ja hänen ylioppilaspoikansa Sigfrid sekä Kuopion kappalainen Zachris Argillander. Kaikki näyttää siis selvältä, mutta miksi useimmissa matrikkeleissa, jopa aivan arvostetuimmissakin, mainitaan syntymäajaksi 14.8.1772? Joissakin syntymäpaikkakin on vaihtunut Rantasalmeksi. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Malm mainitaan Kuopion maaseurakunnan lisäksi Rantasalmen ja Joroisten kirkonkirjoissa. Julkulanniemeltä perhe muutti muutamaa vuotta myöhemmin saman pitäjän Vuorisalon kylään (nyk. Vehmersalmella) ja isän kuoltua 1782 äiti ja viisi pientä lasta muuttivat Rantasalmelle. Kustaan sodan aikana perhe asui jälleen välillä Vuorisalossa. Avioiduttuaan Malm muutti vuonna 1807 Rantasalmelta Joroisiin, jossa myös kuoli. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Vielä Vuorisalossa Malmin syntymäajaksi merkittiin 9.8. Sen sijaan Rantasalmen ja Joroisten kirkonkirjoissa mainitaan yksinomaan päivämäärä 14.8.1772 ja paikkana Kuopio. Ensimmäinen päätelmä on, että Rantasalmen pappi on ollut huolimaton ja kirjannut sarakkeeseen väärän päivämäärän, mikä ei ollut tuolloin harvinaista. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Käytettävissäni oli myös muita lähteitä kuin kirkonkirjoja. Sotilasasiakirjoissa sekä Kansallisarkiston ja Riksarkivetin Biografica-kokoelmissa säilytetään useita Malmin ansioluetteloita, joista suurin osa on hänen itsensä laatimia. Niissä kaikissa ilmoitetaan hänen syntyneen Rantasalmella 14.8.1772. Myöhemmin Malmin poika ilmoitti Porträtter till Fänrik Ståls sägner teoksen (ilmestyi 1862) laatijalle Robert Lagerborgille, että hänen isänsä oli syntynyt 14.8.1772 Rantasalmen Kerisalon kylässä. Tiedon luotettavuutta kuitenkin häiritsee se, että Kerisalo kuului jo tuolloin Joroisten pitäjään. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Mitä Malmin omasta käsityksestä syntymästään pitäisi ajatella? Eikö hän muka itse tiennyt parhaiten oman syntymänsä, tai mitä hänelle siitä oli kerrottu? Virhe syntyneiden ja kastettujen luettelossa ei ole tavatonta. On siis mahdollista, että Malm oli syntynyt ilmoittamanaan päivänä Rantasalmella, mutta hänet merkittiin Kuopion maaseurakunnan kirjoihin, jonne perhe oli juuri muuttanut. Tätä tukee se, että nimismies Malmin perhe asui vuoden 1771 henkikirjan mukaan vielä Rantasalmen Osikonmäen kylässä. Seuraavan vuoden henkikirjassa asuinpaikkana oli jo Kuopion Julkulanniemi, mutta Osikonmäen tila oli edelleen Malmin omistuksessa. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Tämä tapaus osoittaa, että useat tutkijat ovat vuosien saatossa muodostaneet sekavasta vyyhdestä oman tulkintansa ja esittäneet sen ainoana oikeana tietona. Tai kopioineet tutkimustulokset virheineen tarkistamatta niitä alkuperäislähteistä. Sukututkijoita opetetaan, että ensisijaisesti tulisi luottaa syntyneiden ja kastettujen luettelossa olevaan tietoon. Jos se voidaan osoittaa virheelliseksi muiden lähteiden avulla, pitäisi tämä perustella selkeästi. Myös kaikki tulkinnat on hyvä mainita. Tämä on jäänyt nyt jopa ansioituneilta tutkijoilta huomioimatta.</span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Vaikka edellä kerrottujen päivämäärien pyörittely saattaa tuntua vähäpätöiseltä, on se osaltaan esimerkki siitä, ettei luotettavaan tutkimustulokseen pääsemiseksi voi käyttää oikoteitä. </span></div><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div><div><span style="font-family: inherit;">Jukka Partanen</span></div><div><br /></div><div><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px;">Kirjoitus on julkaistu aiemmin <i>Jäsenviesti Jalmarin</i> numerossä 8/2023. Kaikki <i>Jalmarit </i>voit lukea </span><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Jasenviesti_Jalmari" style="background-color: white; color: #889911; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px; text-decoration-line: none;" target="_blank">SukuHaun</a><span face="Verdana, Geneva, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 11.88px;"> kautta.</span></div>Tiedottajahttp://www.blogger.com/profile/00626384812371206175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2344870951491004890.post-54426051921264245892023-08-29T09:00:00.001+03:002023-08-29T09:00:00.138+03:00SukuHaun aineistoja: Matkustajaluettelot<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: inherit;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBfEps4qIEJzg9-N8AOOzNWHagIDvyI3c6vGdCqzu5A0useCQf4yO58GmUxtwrwXTH0UyLnncILSprPPj_Z-exmqrXlM4DaZSmEHwvL48BL7u5p_BfvtFkZ2r4cAZDhy4WCkT0uRlU9Is2RbymjKGevBmYzW5CMgIvrmBwkvG2dXITjbWvNgtOilYeBM1m/s1372/matkustajaluettelot.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="1372" height="352" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBfEps4qIEJzg9-N8AOOzNWHagIDvyI3c6vGdCqzu5A0useCQf4yO58GmUxtwrwXTH0UyLnncILSprPPj_Z-exmqrXlM4DaZSmEHwvL48BL7u5p_BfvtFkZ2r4cAZDhy4WCkT0uRlU9Is2RbymjKGevBmYzW5CMgIvrmBwkvG2dXITjbWvNgtOilYeBM1m/w602-h352/matkustajaluettelot.jpg" width="602" /></a></span></div><span style="font-family: inherit;"><br />SukuHaku on Suomen Sukututkimusseuran jäsenpalvelu, joka
toimii porttina suomalaisen sukututkimuksen aineistoihin, digitoituun
kirjallisuuteen sekä arkistoaineistoihin ja julkaisuihin tehtyihin hakemistoihin.
Yksi SukuHaussa käytettävissä olevista aineistoista on Suomen Höyrylaiva
Osakeyhtiön matkustajaluettelot. Näiden lisäksi palvelusta löytyy runsaasti
myös muita siirtolaisuuteen liittyviä aineistoja.</span><p></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö perustettiin vuonna 1883
hoitamaan höyrylaivaliikennettä Suomen ja Englannin välillä. Yhtiön alukset
kuljettivat maataloustuotteiden lisäksi etenkin matkustajia, jotka jatkoivat
Englannin itärannikon Hullin kautta siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin. Suomessa
päätettiin vuonna 1892, että matkustajista on pidettävä luetteloa. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;"><a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/" target="_blank">SukuHaussa</a> on
julkaistu digitoituina ja indeksoituina kaikki mainitun yhtiön 145
matkustajaluetteloa, joita säilytetään Merihistoriallisen instituutin
arkistossa Åbo Akademissa. Luetteloihin pystyy tekemään hakuja sukunimillä sekä
etu- ja sukunimien yhdistelmillä. Indeksoituja nimiä on yhteensä yli
300 000. Hakeminen tapahtuu SukuHaun etusivulle avautuvalla <a href="https://l.facebook.com/l.php?u=https%3A%2F%2Fbit.ly%2Fmatkustajaluettelot%3Ffbclid%3DIwAR0A_OkHnej-QzbisaTOCsWNIG8fEWqzj3Z7eLj6MUFlc0MqEmb7p49SC2k&h=AT0b0C8uB6XOVDqoaD06EZdAx5Gcc2BSTlD3wRsrtez1G6P2SEMQliVZEFQYIaTk8TcLl4zAx82ZbM4wwb8wLL2wEzC41BsMbmLkS1Yk0veU43Vbdvsupbrg5mKSVM4t5QBiQr6RXrCQ2H9Mxlopj8-hv9dRcA&__tn__=R%5d-R&c%5b0%5d=AT0jYBiGy3yOtF1NMjIvZ-CdVPyyIpHhPLn8Cq3I_3Wg4WmTFc4VrVY_pGcdm4HJjd-DX0OXPi7nyIxv27CIvb7mwTb_irZgCzYd-rG816ugNAVUaEQefCcp9wLucxBMzVsVEMyvVLoAWZwaGvenQxClxh0EnCDP8IdvRJn2vKZaGfCBkoB6rcPdyQIWFfOQg_KkZstK-AICo9Gx6DFf6_lM_T7qjplqj-Zi5UohUhA" target="_blank">hakulomakkeella</a>
rajaamalla haku lomakkeen oikealta puolelta löytyvän pudotusvalikon kautta
polulla <i>Rajaa hakua aineiston mukaan</i> > <i>Siirtolaisuus</i> > <i>Suomen
Höyrylaiva Osakeyhtiön (SHO) matkustajaluettelot</i>.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Matkustajaluetteloissa esiintyvistä henkilöistä suurin osa on
suomalaisia siirtolaisia, mutta joukossa on myös esimerkiksi Suomen kautta kulkeneita
ja muuttaneita Venäjän juutalaisia. Ajallisesti luetteloita on vuosilta 1892–1960,
mutta muutamilta vuosilta tiedot puuttuvat kokonaan, ja vuoden 1949 jälkeen
luettelot eivät kata kuin pienen osan siirtolaiseksi lähteneistä suomalaisista.
Yksittäisten siirtolaiseksi lähteiden henkilöiden lisäksi luetteloista voidaan
selvittää esimerkiksi matkakumppaneita. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Matkustajaluetteloiden lisäksi SukuHausta löytyy myös muuta
Pohjois-Amerikan siirtolaisiin ja siirtolaisuuteen liittyviä aineistoa.
Käytetyimpiä aineistoja ovat esimerkiksi <a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=Luettelo_Ontarion_Sudburyn_alueen_kuolleista_kanadansuomalaisist" target="_blank">luettelo Ontarion Sudburyn alueen kuolleista suomalaisista</a> sekä <a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=HAKEMISTO_Ahvenanmaan_" target="_blank">Ahvenanmaan kruununvoudin</a> ja <a href="https://sukuhaku.genealogia.fi/default.asp?op=Massdata&target=HAKEMISTO_" target="_blank">maistraatin passiluettelot</a>. Seuran kotisivuille on koottu <a href="https://www.genealogia.fi/sukututkijan-lahteet/" target="_blank"><i>Sukututkimuksen
lähteet</i> -tietosivuille</a> linkkejä ulkomaisiin verkkolähteisiin ja
keskeisiin suomalaissiirtolaisiin liittyviin aineistoihin.</span><o:p></o:p></p>Tiedottajahttp://www.blogger.com/profile/00626384812371206175noreply@blogger.com0