Seura tähyää luottavaisena ensi vuoteen

Toiminnanjohtajan tuumailuja

Tiedotusvälineet kertovat, että monissa yrityksissä siirryttiin koronakevään aikana nopealla aikataululla etätöihin ja tehtiin samalla valtava digiloikka. Monilla yrityksillä on kuitenkin edelleen ongelmia etätyökalujen käytön kanssa ja ohjelmistojen ja laitteiden käyttökoulutukselle on kova tarve. 

Suomen Sukututkimuksseurassa tämä pitää vain osittain paikkansa. Etätyö on ollut Seurassa tuttu työskentelytapa jo 15 vuoden ajan. Syyskuussa 2020 jokainen Seuran palveluksessa oleva työskentelee etätyössä kaikkiaan 19 eri paikkakunnalla. Tämä selittyy sillä, että Seura palkkasi jälleen tälle vuodelle monta palkkatukityöllistettyä ja heitä on lähes jokaisen työ- ja elinkeinotoimiston alueella.

Myös Seurassa on tänä vuonna otettu digiloikka ja tällä kertaa se on tapahtunut koulutuspalvelujen toimintasektorilla. Elokuun lopussa pidettiin Seuran ensimmäinen etäkoulutuspäivä kahtena peräkkäisenä maanantai-iltana. Webinaaritekniikka toimi hyvin eikä osallistujilla ollut ylivoimaisia vaikeuksia liittyä koulutukseen. Myös Seuran etäkoulutuspäivien toteuttamismalli sai osallistujilta kiitosta.

Seura on pyrkinyt tekemään etäkoulutuspäivään osallistumisen mahdollisimman helpoksi. Jokainen ilmoittautunut saa yksityiskohtaiset ohjeet koulutukseen liittymisestä. Lisäksi Seuran YouTube-kanavalla (katso linkki verkkosivuston oikean reunan palkista) on helposti omaksuttava opastusvideo  etäkoulutuspäivään ilmoittautumisesta ja toinen osallistumisesta. 

Seuran etäkoulutuspäivissä on kouluttajan lisäksi mukana back-up-hostiksi kutsutta avustaja, joka tunnin verran ennen koulutuksen alkua opastaa osallistujia liittymisessä ja on koko koulutuksen ajan chatin tai puhelimen kautta osallistujien käytettävissä mahdollisten teknisten ongelmien ratkaisemisessa.

Etäkoulutuspäivien lisäksi Seura kokeilee myös itseopiskeluun tarkoitettuja etäluentoja, joita tulee myöhemmin syksyllä katseltaviksi. Seura toteuttaa syyskuulle suunnitellun ruotsinkielisen Släktforskningspublikationer i fokus -seminaarin, mutta etäseminaarina. Tällä kertaa toteutus tapahtuu siten, että jokainen seminaarin esitelmöitsijä pitää esitelmänsä ilman yleisöä ja kun kaikki ovat valmiit, esitelmät julkaistaan yhdellä kertaa.

Seuran koulutuspalvelujen digiloikan suunnitelmiin kuuluu seminaarien välittäminen suoratoistona, mutta sitä ei toistaiseksi päästä testaamaan, koska Seura on koronavirusepidemian varautumistoimenpiteenä peruuttanut kaikki lähikoulutustilaisuudet tältä syyskaudelta. Seuraava suunnitelmissa oleva seminaari, joka voidaan lähettää suoratoistotona, on maaliskuulla Keravalla pidettävä Suku 2021 -tapahtuma.

Koulutuspalvelujen huomattavasta digiloikasta huolimatta Seura järjestää jatkossa myös muita lähikoulutustilaisuuksia kuin seminaareja. Uutena koulutusmuotona ensi vuonna tulevat työpajat, joissa perehdytään aiemmin pidetyn etäkoulutuspäivän aiheeseen pienryhmässä. Seura järjestää jatkossa tuttuja koulutuspäiviä myös lähiopetuksena. 

Seura on testannut Zoom-webinaaritekniikkaa myös muussa kuin etäkoulutuskäytössä. Hallituksen työvaliokunta piti kesäkuussa kokouksen etänä ja elokuun lopussa sukututkimuksen opettajien neuvottelukunnan kokoontuminen toteutettiin etäyhteydellä. Kumpikin kokous onnistui hyvin niin sisällöllisesti kuin teknisestikin.

Seuran hallitus tuntee vastuuta jäsentensä, vapaaehtoistoimijoittensa ja henkilöstönsä terveydestä ja suhtautuu hyvin vakavasti koronaepidemiaan. On ollut ilahduttavaa huomata, että Seuran asettamiin varautumistoimiin on suhtauduttu myötämielisesti. Esimerkiksi kaikki kirjaston asiakkaat noudattivat syyskuun avoinnaolopäivänä maskipakkoa ja asioivat nopeasti, että kaikki halukkaat ehtisivät rajoitetun asiakasmäärän vuoksi etsiä ja lainata kirjansa.

Maaliskuussa 2021 Keravalla pidettävien valtakunnallisten sukututkimuspäivien eli Suku 2021 -tapahtuman valmistelut ovat jo varsin pitkällä. Vaikka ajankohtaan on vielä puoli vuotta aikaa, luovat viikoittain kasvavat koronatartuntaluvut jo varjoja näidenkin sukututkimuspäiven ylle. Vaikka olisi erittäin ikävää peruuttaa valtakunnalliset sukututkimuspäivät jo toisena peräkkäisenä vuotena, on selvää, että tapahtuma toteutetaan terveys edellä ja kansanterveystilannetta tarkkaan arvioiden. Kävipä lopulta kuinka tahansa, Seura tähyää ensi vuoden toimintasuunnitelmaa paraikaa laatiessaan luottavaisesti ensi vuoteen.

Ei oppi ojaan kaada

Vielä 2000-luvun alussa sukututkijat tapasivat toisia sukututkijoita arkistojen tutkijasaleissa mikrofilmien äärellä. Toiselta saattoi kysyä tulkinta-apua epäselvän sanan kanssa tai muuten vain vaihtaa kuulumisia. Peruslähdeaineistojen lisäksi sukututkijoiden kohtaamisetkin ovat nykyään siirtyneet verkkoon. 

Nuoriso on ehkä kadonnut Facebookista, mutta sukututkimus elää ja voi siellä hyvin kymmenissä sukututkimukseen liittyvissä ryhmissä. Keskustelu on välillä vilkasta, kun sukututkijat kertovat löydöistään, ajatuksistaan ja ongelmistaan tai jakavat toisille vinkkejä esimerkiksi erilaisista hakutietokannoista. Moni myös pyytää apua, kun ei saa selvää vanhasta käsialasta tai ei onnistu löytämään etsimiään henkilöitä kirkonkirjoista. Vastaus tulee parhaimmillaan minuuteissa, sillä sukututkijat ovat yleensä auliita auttamaan toisiaan. 

Auttamisketjuja lukiessani olen kiinnittänyt huomiota kahteen seikkaan. Ensinnäkin hyvää tarkoittavat sukututkijat neuvovat välillä helposti ”liikaa”. Kysymykseen ”Mistä etsisin henkilöä seuraavaksi?” ei vastata vain opastaen oikean lähteen äärelle tai yhdellä suoralla linkillä vaan useammalla, jotka selvittävät valmiiksi henkilön, hänen vanhempiensa ja isovanhempiensa syntymiset, kuolemiset ja asumiset. Ystävällinen teko vai karhunpalvelus? Minusta näissä ylineuvovissa tapauksissa viedään kysyjältä itse tutkimisen ja itse löytämisen ilo. 

Toinen havaintoni on, että samat ihmiset tuntuvat kysyvän ryhmissä jatkuvasti samoja asioita. Ehkä tämä on seurausta edellä mainitusta. Asiat jäisivät mieleen paremmin, jos niihin liittyisi itse oivaltamisen kokemus. Valmiiksi annetusta vastauksesta ei synny samanlaista muistijälkeä. 

Sukututkimusta oppii parhaiten tekemällä. Mutta ensin pitää tietää, mitä tekee. Tässä auttaa, jos on oppinut sukututkimuksen perusteet. Helpoimmin tämä onnistuu osallistumalla jollekin kymmenistä ympäri Suomea järjestettävistä sukututkimuksen peruskursseista. Kursseja järjestävät niin kansalaisopistot kuin paikallisyhdistyksetkin. 

Peruskurssien lisäksi tarjolla on jatkokursseja, vanhojen käsialojen kursseja, sukutarina- ja sukukirjakursseja sekä esimerkiksi eri lähdeaineistoihin tai ammatteihin liittyviä erikoiskursseja. Kursseille osallistuakseen ei välttämättä tarvitse edes poistua kotoaan: sukututkimuksen tekemistä voi opiskella myös webinaareissa eli verkkokursseilla. 

Moni sukututkimusta harrastava kertoo tulleensa kurssille siksi, ettei tiedä mihin tietoon internetissä voi luottaa. Sukututkimuskurssien tärkein anti onkin mielestäni lähdekriittisyys, joka on avain laadukkaaseen tutkimukseen. Oikeat menetelmät opittuaan voi luottaa itseensä ja siihen, että tutkii oikeita henkilöitä. Kursseille osallistuessaan sukututkija tekee itselleen palveluksen. 

Vanhaa kiinalaista sananlaskua mukaillen: ”Anna ihmiselle vastaus ja hän on tyytyväinen päivän. Opeta hänet tutkimaan sukua itse ja annat hänelle tekemistä loppuelämäksi.” 

Mervi Lampi 

Kirjoittaja on sukututkimuskouluttaja ja Suomen Sukututkimusseuran hallituksen jäsen

Korona vaikuttaa Seuran toimintaan sekä hyvässä että pahassa

Toiminnanjohtaja tuumailuja

Seuran toiminta käynnistyy jälleen kesätauon jälkeen vilkkaana koronaepidemiasta huolimatta, mutta kaikkea muuta kuin perinteiseen tapaan. Seura on toteuttanut koulutuspalvelujen digiloikan ja uudistanut huomattavasti koulutustilaisuuksiaan. Seuran koulutustarjonnassa on mukana kaksi uutta koulutusmuotoa, etäkoulutuspäivät ja etäluennot.

Uudet koulutusmuodot tarjotaan etäyhteydellä, tarkemmin sanottuna webinaaritekniikalla, jossa käytetään Zoom-nimistä ohjelmistoa. Lähiopetuksena tapahtuva koulutuspäivä tai työpaja koostuu viidestä tunnista opetusta yhtenä lauantaipäivänä. Etäkoulutuspäivä puolestaan pidetään kahtena arki-iltana peräkkäisinä viikkoina kolmen tunnin jaksossa kerrallaan, jolloin tauot poisluettuna opetusta on yhteensä viisi tuntia. Etäkoulutuspäivissä toteutuu kouluttajan ja osallistujien välinen vuorovaikutus, mutta etäluennot pidetään ilman yleisöä.

Seuran tulevan syyskauden koulutusohjelma koostuu 11 etäkoulutuspäivästä ja neljästä etäluennosta. Mukana on aloittaville sukututkijoille suunnattu etäkoulutuspäivä kirkonkirjojen käyttämisestä sukututkimuksen lähteenä sekä vanhojen käsialojen kurssi. Lisäksi tarjolla on etäkoulutuspäivä sukututkimuksen jatkamisesta kirkonkirjojen jälkeen. Digitaalisen sukututkimuksen lähteistä on kaksi eri koulutuspäivää sekä lisäksi etäkoulutuspäivä Omat Juuret -verkkopalvelun käyttämisestä.

Syyskauden koulutusohjelmassa tarkastellaan kolmen eri etäkoulutuspäivän näkökulmasta sitä, mitä hyötyä DNA-kartoituksesta on sukututkimukselle. Ohjelmassa on myös kaksi eri koulutuspäivää DNA-kartoituksen perusasioista ja testeistä. Syksyn kaikki etäkoulutuspäivät löytyvät täältä. Niihin osallistuminen on maksutonta, sillä Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahasto ja Kymenlaakson rahasto tukevat niiden toteuttamista.

Seura tuntee vastuuta jäsentensä ja henkilökuntansa terveydestä ja sen vuoksi syksyn koulutuspalveluista on jouduttu peruuttamaan useita tilaisuuksia. Helsingissä lokakuussa pidettäväksi suunniteltu Teemalauantai jää ohjelmasta pois samoin kuin Genomitiedon iltakoulu Turussa ja Tampereella. Myöskään pääkaupunkiseudun paikallisohjelmaan kuuluvia Torstaikerhon kokoontumisia ja tutustumiskäyntejä ei järjestetä. Joulukuulle suunniteltu Geneettisen sukututkimuksen teemapäivä on toistaiseksi suunnitelmissa ja epidemiatilanne näyttää, voidaanko se toteuttaa.

Valitettavasti Seura joutuu syyskaudella karsimaan myös kirjastopalveluitaan. Kirjasto on avoinna vain yhtenä päivänä kuukaudessa kirjojen lainaamista ja palauttamista varten. Kirjastoon voi tulla kerrallaan ainoastaan neljä asiakasta ja sisäänpääsyn ehtona on maskin käyttäminen. Viranomaissuositusten mukaisista turvaväleistä huolehtimisen vuoksi kirjaston lukusali ei ole käytettävissä. Koska ilmanvaihto ei ole tehokas, on suositeltavaa asioida kirjastossa pikaisesti.

Seuran hallitus päätti maaliskuussa, että kevätkokous pidetään syyskokouksen yhteydessä lauantaina 21.11.2020. Nämä tilaisuudet tullaan pitämään ja kokouskutsut julkaistaan Aikakauskirja Genoksen numerossa 3/2020.

Sukutarinakilpailu 2020 on käynnissä vielä runsaan kuukauden verran ja tarinoita voi lähettää Seuraan osoitteella sukutarinakilpailu@genealogia.fi 30.9.2020 asti. Sen jälkeen raati valitsee kymmenkunta tarinaa semifinaaliin ja yleisö äänestyksellä voittajat. Palkintojenjako on syyskokouksessa, jossa myös julkistetaan viimevuotiseen kilpailuun osallistuneista tarinoista koostettu Sukutarinat 2019 -antologia.

P. T. Kuusiluoma

Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja