Huumorintajuiset turkulaiset

Vuoden 1632 porvariluettelossa esiintyvät kaikki tässä tekstissä
mainitut nimityypit.Turun kaupunginarkisto, TRO BIa:4. 

Turussa käytettiin 1500- ja 1600-luvuilla nimiä, jotka kuuluivat useaan eri ryhmään. Näitä nimiä merkittiin kaupungin tulliluetteloihin ja oikeuspöytäkirjoihin.

Ulkomaalaisilla valtaporvareilla oli sukunimensä, jotka kulkivat sukupolvesta toiseen, kuten Plagman, Såger ja Wittfooth. Alempi porvaristo käytti pelkkää patronyymiä tai usein sen talon nimeä, jonka perhe omisti. Tällaisia nimiä olivat esimerkiksi Anttila, Fläskilä, Kissala ja Tallila. Perheen nimi voitiin muokata myös talon nimestä, kuten esimerkiksi Fläskilästä saatu nimi Fläske. Erityisesti ulkomaisilla käsityöläisillä saattoi olla sukunimi, mutta siihenkin lisättiin yleensä ammatista kertova nimi Guldsmed, Skomakare tai Tynnebindare. Koko nimi kuului siis Mårten Lamberts Skomakare.

Oman ryhmänsä muodostavat erityisesti 1500-luvulla käytetyt kaksiosaiset suomenkieliset nimet, jotka katoavat nimistöstä lähes täysin 1600-luvun alussa, ja viimeisetkin saman vuosisadan puolivälissä joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Nämä nimet lyhenivät 1600-luvulla niin, että esimerkiksi Ruskeapäästä käytettiin nimeä Ruskea. Tosi tämä nimi muuttui saman vuosisadan kuluessa Miltopaeukseksi, kuten myös esimerkiksi Åhrapää, josta versoi Arppe-suku. Myös monet muut suvut ottivat käyttöönsä lähinnä latinasta tai ruotsista lainatun nimen.

Näillä suomenkielisillä nimillä on usein jotakin ominaisuutta kuvaava merkitys. Niissä tulee harvinaisella tavalla esille myös 1500-luvun turkulaisten huumorintaju. Vastaavia esimerkkejä on samalla vuosisadalla löydettävissä myös maaseudulta. Laajimman ja pisimpään käytössä säilyneen ryhmän näistä muodostavat pää-nimet. Vuonna 1549 mainitaan Knut Paljaspää ja vuonna 1609 Sigfrid Kokkapää ja Henrik Alapää. Vuoden 1632 porvariluettelossa näitä nimiä on vilisemällä: Anders Tasapää, Matts Isopää, Eskil Luupää, Eskil Ruskeapää, Thomas Åhrapää, Jöns Utupää, Mårten Kahrapää ja Nils Satopää.

Toisena ryhmänä olivat poika-nimet. Vuonna 1549 kaupungissa asui porvari Markus Hyvämuorinpoika ja vuonna 1582 Hans Muorinpoika. Olivatko 1609 mainitut Erik Miehenpoika ja Erik Arkapoika toistensa vastakohtia, ei selviä asiakirjoista. Ja mahtoiko vuonna 1574 mainittu Markus Hurmuripoika vastata nimeään?

Kaupungissa ei voinut olla samaan aikaan kahta porvaria, joilla oli sama nimi. Tämä olisi sekoittanut kaupankäynnin, sillä muissa kaupungeissa olevien kauppakumppanien piti olla varmoja tavaroiden lähettäjän ja tilaajan henkilöllisyydestä. Kun Turussa oli vuonna 1549 jo yksi Mickel Rakki, ei hänen porvarisoikeudet saanut Mickel-poikansa voinut kantaa samaa nimeä, vaan hänestä tuli Rakinpenikka. Saman logiikan mukaan vuonna 1632 saman tontin kahdella puolikkaalla asui kaksi Jöns-nimistä porvaria, Pillu ja Sianpillu.

Muita ominaisuuksia kuvaavia nimiä esiintyy mainituissa asiakirjoissa taajaan. Vuoden 1549 tulliluettelosta löytyvät Henrik Pahajalka, Lasse Mustakulli, Sigfrid Punasaapas, Lasse Mesileipä, Lasse Järvihauki, Henrik Paharauta, Henrik Hiljainen ja Anders Karvatasku, jonka suku on saanut Turkuun kadunkin.

Vuosisadan lopulla ja 1630-luvulla asiakirjoihin pääsivät esimerkiksi Anders Hassuparta, Filpus Mustasuu, Matts Tomuhousu, Grels Huithattu, Thomas Suolenkääntäjä, Jakob Kaalinkaataja ja Eskil Ymmyriäinen. Jotkin moderneilta tuntuvat sanat ovat vanhoja, mutta muuttaneet merkitystään, kuten 1584 mainitun Anna Rambon ja 1609 kirjatun Olof Persun nimet.

Veli-Pekka Toropainen

Toim. huom. Voit myös tutustua Turkuun ja Turun historiaan Veli-Pekka Toropaisen laatimalla "Synnin ja oikeuden paikat 1600-luvulla" -  omatoimisella tai vaikka virtuaalisella - kävelykierroksella. Lue lisää https://www.turku.fi/kulttuuri-ja-liikunta/kulttuuri/kulttuurikuntoilureitit/synnin-ja-oikeuden-paikat-1600-luvulla.