Polkupyörätehtailija Kustaa Merilä

Kaksi miestä polkupyörineen Turussa noin 1900. Kuvaaja Visi Korsström. Kuva: Museovirasto.

Isoisäni, suutari ja kenkäkauppias Karl Ludvig Terho (alk. Johansson, 1872–1949) ja polkupyörätehtailija, teollisuusneuvos Kustaa Edvard Merilä (1875–1961) olivat tuttavia keskenään. He olivat suunnilleen saman ikäisiä, muuttivat Turkuun (isoisäni Paraisilta, Kustaa Mietoisista) 1890-luvun lopulla ja valmistivat kulkuvälineitä. Molemmat olivat myös innokkaita biljardin pelaajia ja mahdollisesti heidän tuttavuutensa olikin biljardisalin peruja.

Isoisäni täyttäessä 50 vuotta lokakuussa 1922 onnittelukäynnille saapui myös tehtailija Merilä tuoden lahjaksi parin kynttilänjalkoja. Arabian valmistamat suurikokoiset, tummat, pronssinvärisellä köynnöksellä koristellut rumilukset periytyivät aikanaan isälleni. Nykyisin ”Merilän Kustun kynttilänjalat” ovat allekirjoittaneen omaisuutta. Niiden paikka on korkealla kirjahyllyn päällä, mistä eivät turhan usein silmiin osu.

Kustaa Edvard Merilä syntyi Mietoisissa Katavaisten Merilän tilallinen Kustaa Heikki Kustaanpojan ja Loviisa Simontyttären perheeseen. Hän kävi kansakoulun ja kansanopiston rakentaen siinä ohessa ensimmäisen polkupyöränsä kyläseppä Hollménin pajassa Mietoisissa. Pyörässä oli iso ja korkea etupyörä, kuten siihen aikaan oli tapana. Kumeja ei vanteiden ympärillä ollut, vaan niiden paikalla olivat köydestä ja nahasta tehdyt korvikkeet.

22. huhtikuuta 1898 Kustaa Merilä ilmoitti sanomalehdissä avanneensa Turussa ”Maariankadulla numerossa 1 herra kauppias Törnrothin kivirakennuksessa hyvin varustetun Polkupyöräliikkeen”. Alkupääoma oli vaatimaton ja liikkeessä oli vain kolme työntekijää. Ensimmäiset polkupyörät koottiin ulkomailta tuotetuista osista. Kuljetusmatkat ja monet välikädet nostivat tuontipyörien hintaa ja Merilä päättikin vuonna 1900 ryhtyä itse valmistamaan pyöriä tuotemerkillä Olympia. Siitä tuli tunnettu ja suosittu pyörämerkki vuosikymmeniksi.

Kustaa Merilä perusti vuonna 1904 Kaarinan (nykyisin Turun) Nummenmäelle, Kirkkotien varrelle Suomen ensimmäisen polkupyörätehtaan nimeltä Suomen Polkupyörä- ja Konetehdas Oy. Tehdas laajeni nopeasti työllistäen 1930-luvulla jo noin 400 henkilöä ja pyöriä valmistui 40 kappaleen päivävauhtia. Vuosien varrella Merilän yritys valmisti pyörien lisäksi monenlaisia oheistuotteita, joista useimmat liittyivät liikuntaan ja urheiluun.

Tuotannon ohella Merilä huolehti myös pyörien jakelusta. Ensimmäinen sivuliike avattiin vuonna 1903 Tampereelle; 1930-luvun lopulla liikkeitä oli 15 eri puolilla maata. Tehdas pysyi pystyssä yhtä kauan kuin perustajansakin. Merilän kuoltua vuonna 1961 valtio haki tehtaan konkurssiin verovelkojen takia.

”Merilän Kustu” oli värikäs persoona ja hän on yksi niistä turkulaisista, joista on jäänyt elämään kasku poikineen. Kerrotaan, että tehtaalta lähti etenkin 1930-luvun pulavuosien aikaan työntekijöiden mukana melkoinen määrä polkupyörän osia, joista sitten koottiin tehtaan ulkopuolella kokonaisia pyöriä. Merilä oli tästä tietoinen ja yritti parhaansa mukaan valvoa työntekijöitään, joskin huonolla menestyksellä. Kerran Merilä taas seisoi tehtaan portilla työväen lähtiessä kotimatkalle työpäivän päätyttyä. Tehtailijan huomio kiintyi erään työmiehen uutuuttaan kiiltelevään pyörään, jossa kuitenkin oli vanha ja kulunut satula. Merilä katseli satulaa tovin pää kallellaan ja tokaisi sitten: ”Kyl sää siihe satulanki olsit voinu varasta”.

Pirjo Terho