Pukkilan kartano ja Bock-suku

Pukkilan kartano

Bock-suvun vaakuna

Senaatti-kiinteistöt myi vuoden 2017 lopulla Kaarinan Piikkiössä sijaitsevan Pukkilan kartanomuseon ja siihen kuuluvat kahdeksan rakennusta ja lähes 5,5 hehtaarin maa-alueen tarjouskilpailulla 400 000 euron kauppahinnasta. Kartanon nykyinen päärakennus on valmistunut vuonna 1762 ja sen rakennutti hovioikeudenneuvos Kristoffer Johan Rappe.

Pukkilan historia ulottuu kuitenkin paljon 1700-lukua pitemmälle, aina keskiajalle saakka. Tuolloin sen omisti kartanolle nimensäkin antanut Bock-suku. Pukkila sijaitsee noin kilometrin päässä Turun ja Viipurin välisestä muinaisesta rantatiestä (nk. Kuninkaantie). Bock-suku on saksalaista alkuperää, kuten monet muutkin maamme keskiaikaiset rälssisuvut. Suvun suomalainen kantaisä Peder Bock asettui Piikkiöön 1370-luvulla. Hän oli mahdollisesti varakas hansakauppias, joita 1300-luvun lopulla muutti Suomeen runsaasti.

Peder Bockin lapsista tiedetään kolme poikaa, joista Jürgen omisti maata Halikossa ja Könike oli huomenlahjatodistajana 13. kesäkuuta 1418 Nousiaisten Nyynäisten kartanossa. Kolmas ja todennäköisesti vanhin poika, asemies Otte Pederinpoika (k. n. 1439) avioitui vuoden 1410 vaiheilla piispa Maunu Tavastin sisaren Margaretan kanssa. On luultavaa, että Peder Bockilla oli Suomessa korkeassa asemassa olevia sukulaisia, jotka edesauttoivat nopeaa pääsyä mahtisukujen liepeille uudessa kotimaassa.

Otte Pederinpojalla ja Margareta Tavastilla oli tiettävästi ainoastaan yksi aikuiseksi elänyt lapsi, Olof Bock, joka syntyi viimeistään vuonna 1418, sillä hän oli täysi-ikäinen jo vuonna 1439. Olof oli elossa ja asui Pukkilassa vielä 1470-luvulla.

Olof Bock myi vuonna 1470 tuomiorovasti Maunu Niilonpojalle (sittemmin piispa Maunu III Särkilahti) 4 tankoa (Piikkiön) Teppalasta ja yhtä monta Pukkilasta 46 markalla 16 äyrityisellä. Tuomiorovasti oli Olofin sukulainen, sillä myös hänen äitinsä oli Tavast-sukua.

Samassa kaupassa Maunu Niilonpoika osti lisäksi Jeppe Jepenpojalta 4 tankoa maata sekä Teppalasta että Pukkilasta 15 markalla ja hänen veljeltään Vincentiukselta puolet Pukkilasta 20 markalla. Kauppakirjassa kerrotaan Jepen ja Vincentiuksen perineen osuudet Pukkilasta vanhemmiltaan. Ei ole tiedossa kuka veljesten isä Jeppe oli ja miksi hän oli omistanut yli puolet Pukkilasta.

1500-luvun alkuun mennessä koko Puk- kilan säteri oli palautunut taas Bock-suvun haltuun. Tämä tapahtui mahdollisesti Maunu Niilonpojan kuoleman (vuonna 1500) jälkeen. Ilmeisesti Olof Bockin poika Nils Bock lunasti Pukkilan takaisin Maunu Niilonpojan perillisiltä. Hän omisti Pukkilan 1520-luvulle asti. Vuonna 1511 Nils Bock mainitaan laivuriksi, joten hän oli ryhtynyt harjoittamaan kauppapurjehdusta.

Nils Bockin poika Jöns Bock omisti Pukki- lan 1540-luvulle. Hän oli viimeinen jakamattoman Pukkilan säterin omistanut Bock-suvun jäsen, sillä hänen kuoltuaan Pukkila jaettiin kahtia ja myöhemmin se jakautui vieläkin useampaan osaan. Bock-suku introdusoitiin Ruotsin ritarihuoneeseen vuonna 1638 numerolla 247 ja nimellä Bock af Bukkila. Suku hallitsi Pukkilan kartanoa 1720-luvulle asti eli kaikkiaan noin 350 vuotta.

Viime ajat museona toimineen Pukkilan kartanon historiassa alkaa jälleen uusi vaihe. Tuore omistaja, Kiinteistöosakeyhtiö Pukkilan Kartano, aikoo tarjota tiloja erityisesti perinnerakentamisen alalla toimiville yrityksille. Alue pysyy myös avoinna yleisölle ja päärakennuksessa on tarkoitus järjestää opastettuja kierroksia. Pukkilan rakennukset ovat suojeltuja.

Pirjo Terho