Kadonnut sukuhaara ja internet

Isotäti Marjatta kertoi soittaneensa sisarentyttärelleen ja kyselleensä kuulumisia. Tämä tapahtui joskus 1980-luvulla, enkä kiinnittänyt siihen sen kummemmin huomiota, vaikka minun olisi pitänyt tehdä niin jo sukututkimuksen aloittaneena. Minulle jäi vain hämärä kuva tästä sukulaisuussuhteesta, jonka yhteys katkesi täysin Marjatan kuoltua ja puheluiden jäätyä historiaan.

Sen verran kyselin, että sain sukulaisten nimet paperille. Ja olipa mieleen painuvia nimiä, kuten Siukku ja Tiuku! Etsin vuonna 2018 sukulaisia internetin kautta ja mieleeni juolahti kokeilla myös tämän sukuhaaran nimihakua. Ja Tiuku tärppäsi! Sain yhteyden laajaan ja perhetiedoista innostuneeseen sukulaisjoukkoon. Hekään eivät olleet tienneet meistä mitään! Miten tämä voi olla mahdollista?

Isotäti Marjatta syntyi vuonna 1917 Tuusniemen Toroppalan hovissa juuri ennen Suomen itsenäistymistä. Hänen vanhin sisarensa Lempi oli syntynyt vuonna 1903 ja oli koulussa Kuopiossa, kun pikkusisar syntyi. Lempi näyttää olleen kiinnostunut suvustaan, sillä hän kirjoitti 16-vuotiaana koululaisena vuonna 1919 aineen esivanhemmistaan, jotka olivat kotoisin Tohmajärveltä, Lappeelta ja Orimattilasta. Aine julkaistiin täydennettynä 28.7.1924 Kuopion Viikkosanomain liitteessä Savon Sukututkija.

Lempi valmistui karjakoksi vuonna 1923, joten Marjatta tuli tuntemaan muualla asunutta sisartaan vain vähän. Lempi avioitui Yrjönsä kanssa vuonna 1925 kotonaan Tuusniemellä ja häitä tanssittiin torvisoittokunnan säestyksellä. Nuoripari muutti Yrjön kotiin Sortavalan Niemelän hoviin ja perheeseen syntyi tytär ja poika. Kesä 1930 koitui Lempin kohtaloksi, sillä hän kuoli 21.8. Marjatan mukaan lentävään keuhkotautiin. Laatokka tiesi kertoa hänen sairastuneen jo alkukesästä ja taudin kuluttaneen nopeasti tämän elämänhaluisen ja toimintatarmoisen hovin nuoren emännän voimat loppuun 27-vuotiaana. Ruumissaatto tapahtui Sukkela-laivalla Laatokkaa myöden Sortavalaan, jossa oli sukulaisten ja ystävien lisäksi vastassa Sortavalan Mieskuoro, joka lauloi myös haudalla.

Yrjö avioitui uudestaan ja muutti vuonna 1937 Viipurin pitäjän Nuoraalle ja myöhemmin Helsinkiin, jossa hän kuoli vuonna 1946. Valokuvista päätellen perhe kävi Lempin kotona Toroppalassa vielä 1930-luvulla, mutta ei ilmeisesti vuoden 1936 jälkeen. Kun Lempin sisarukset olivat päätyneet virkoihinsa ja avioituneet eri puolille Suomea, katkesi perheiden välinen yhteys lähes täysin. Kaikilla oli oma elämänsä elettävänä ja yhdistäväksi tekijäksi jäi vain suvun Marjatta-täti.

Kun kyselin tädiltä Lempin perheestä, sain vain vähäisiä vastauksia. Muilta sukulaisilta oli edes turha kysyä, sillä he eivät tienneet sitäkään vähää. Lempin ja seuraavien sisarusten välillä oli seitsemän vuoden ikäero, joten heilläkään ei ollut tietoa hänen perheestään. Tämän sukuhaaran ja muiden sisarusten perheiden välillä oli maantieteellisen matkan lisäksi ikään kuin sukupolvien kuilu.

Tilanne oli sama Lempin jälkeläisten keskuudessa. Lasten äitipuoli oli heidän ainoa äitinsä ja mumminsa. Koska Yrjö oli kuollut, ei perheessä ollut ketään, joka olisi kertonut Lempistä ja hänen suvustaan. Perhe ei tiennyt edes millaisesta kodista hän tuli. Facebookin kautta syntynyt yhteys on antanut meille molemmin puolin paljon uutta tietoa.

Olemme saaneet uusia jännittäviä sukulaisia. Tiukun sanoin on vain ihmeteltävä, miten näinkin läheiset sukulaiset – olemme pikku- serkkuja – voivat olla täysin tietämättömiä toisistaan!

Veli-Pekka Toropainen