Tutkiessani aikanaan kuopiolaisia esivanhempiani törmäsin omituiseen nimeen, jonka perusmuoto ei heti auennut minulle. Oliko Staffan Leskisen vaimo Anna Kruvitar sukujaan Kruuvinen vai mikä? Tilannetta ei parantanut löytämäni Judith Krugaritar, mutta Marja Krögärittären kohdalla kellot alkoivat soida! Kuuluisivatko nämä naiset kuten Krugerat ja Krouvarittaret kuitenkin kuopiolaiseen pappissukuun Kröger?
Kuopion kirkkoherrana vuodesta 1616 vuoteen 1625 toiminut Olaus Andreae ei itse käyttänyt mitään sukunimeä, kuten vuosisadan alkupuolen papistolla olikin tapana. Hänen talonpoikina Kuopion seudulla asuneet poikansa Abraham, Jakob ja Isak kulkivat patronyymillä, ja sukunimi Kröger yleistyi vasta heidän lastenlastensa sukupolvessa. Kirkkoherra Olauksen Säämingin rovastina toiminut poika Samuel tosin käytti jo nimen latinalaista muotoa Krogerus.
Kirkkoherra Olaus asui vuodesta 1616 kahden vanhan veromarkan tilalla Kuopionniemellä. Hänen nimeltään tuntemattomaksi jäävä leskensä oli elossa vielä vuonna 1646, sillä hän pyysi tuolloin Kuopion syyskäräjillä perinnönjakoa lastensa kanssa näiden isänperinnön osalta. Hän asui yhden vanhan veromarkan tilalla Kuopion Hiltulanlahdella vuodesta 1625 lähtien ja omisti samasta vuo- desta lähtien 1 1⁄4 veromarkan maan Kuopion Savisaaressa.
Savisaaresta sai nimensä toinen kuopiolainen pappissuku Argillanderit. Olisiko leski kuulunut tähän sukuun? Varsinkin kun Argillandereiden kantaisä, Savisaaren ja Niuvanniemen omistanut vouti, nimis- mies ja rajapäällikkö Johan Larsson, kuoli ennen vuotta 1624. Hänen kymmenen veromarkan suuruisessa maaomaisuudessaan oli jakamista usealle lapselle.
Suvun traditio kertoo Krögereiden tulleen Saksasta. Miten lienee, mutta kirkkoherra Olaus ainakin kirjoitti varsin sujuvaa ruotsia. Hänen sinettinsä ei viittaa ainakaan krouvaritaustaan, sillä sen keskuskuvion kirjaimia reunustavat kaksi seisovaa päätöntä kapakalaa pyrstöineen ja evineen. Turusta ja Pohjanlahden rannikkokaupungeista tunnetaan Krögereitä porvareina 1600-luvulta, joten yhteys saattaa viitata niihin, varsinkin kun porvaristo koulutti mielellään poikiaan papeiksi.
Krögerin suvun naisten nimimuodot -tar ja -tär jäivät asiakirjoissa pois käytöstä 1700-luvun mittaan. Sitä ennen niitä käytettiin säännöllisesti sukututkijoiden iloksi, sillä osa nimistä saa suun vetäytymään hymyyn. Voisivatko Toifvotar, Peloitar, Kolematar, Tenhotar, Herratar, Pahatar, Kiukoitar ja Kiljotar olla haltiattaria? Entä mahtavatko Papitar, Piispatar ja Karhutar olla karhunpeijaisten ja ukonvakkojen johtajia? Jos mielikuvituksen antaa edelleen laukata, saavat esiäidit Hapotar, Mykätär, Hillutar, Kakitar, Ihalemmitär ja Hututar aikaan sukunimestä kauas viittaavia merkityksiä.
Hauskuus sikseen, sillä nimien takana ovat aivan tavalliset savolaiset sukunimet. Useimmat niistä, kuten Takitar, Metitär, Laamatar, Hardikatar, Parviatar, Kankutar, Fouditar ja Jalatar, on helppo yhdistää sukunsa miehiseen nimeen. Metittärestä kun saadaan Miettinen ja Foudittaresta Voutilainen. Mutta mikä nimi mahtaa luurata Maria Käkälättären takana?
Nämä sukunimet johtavat leikittelemään myös etunimillä. Kuopiossa oli muotinimenä 1600-luvun loppupuolella Scholastika eli Lastikka. Se sai pian rinnalleen toisen muotinimen Apollonaria, arjessa Aplu tai Aplo. Hyppäys 1800-luvulle tuo eteemme harvinaisen nimen Gylnandyne eli Tyyne. Kun tyt- tären nimeksi yhdistää Lastikka Tyyne, johtaa ajatus väistämättä tv-ohjelmaan, jossa esiintyi Kassi-Alma. Syntyväthän lempinimet edelleenkin mitä omituisempien mielleyhtymien kautta!
Veli Pekka Toropainen
Kirjoittaja on Suomen Sukututkimusseuran tutkijajäsen
Kirjoittaja on Suomen Sukututkimusseuran tutkijajäsen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti