Paimen, piika - ja prostituutio
Piian päätyminen
prostituoiduksi oli ikävä kyllä paljon yleisempää kuin päätyminen talonemännäksi.
Erityisesti tämä ”ammatti” veti puoleensa niitä piikoja, jotka hakeutuivat
1800-luvun lopulla kaupunkeihin työnhakuun. Joillekin prostituutiosta tuli ammatti,
mutta toisille se toimi lyhytaikaisena ja satunnaisena tapana hankkia rahaa. Piian päätyminen
prostituution johtui monista asioista: joku vieteltiin, toinen sortui alkoholiin,
yksi kaipasi hauskanpitoa tai yksinkertaisesti vain kaipasi helpompaan elämään kuin
piikana tai tehdastyöläisenä. Mikäli alalle lähti, siitä oli erittäin vaikea
päästä pois.
Sofia Adolfina Österbacka
syntyi 1850-luvulla. Äiti kuoli varhain ja tyttö lähti jo yhdeksänvuotiaana ensin
pikkupalkolliseksi. Parikymppisenä Sofia muutti piiaksi Poriin, jossa oli
palveluksessa pari vuotta. Sitten matka jatkui kolmeksi vuodeksi Turkuun.
Vuonna 1897 Sofia muutti Helsinkiin palvelijattareksi. Sofia pidätettiin
8.10.1900 yöllä Sepänkadun kellarista,
jossa hän oli ollut miehen kanssa. Hän kertoi sen yhteydessä jääneensä lokakuun
alussa työttömäksi ja asui siksi tilapäisesti kellarissa. Muuta asuntoa kun ei
ollut. Prostituoituna Sofia ei itseään suinkaan pitänyt, vaan vakuutti
elättäneensä itsensä tilapäistöillä. Joku hänet kuitenkin ilmiantoi.
Toista kertaa Sofiaa ei
pidätetty ainakaan Helsingissä. Ehkä kyse oli satunnaisesta
keikasta, jolla oli tarkoitus päästä pahimman yli. Piikatyttö suuressa
kaupungissa oli todellakin pulassa, jos menetti työnsä tai jäi yllättäen vaille palveluspaikkaa. Silloin
oli myös asunnoton. Oman ruumiin myyminen saattoi olla ainoa keino selvitä ja
hankkia rahaa vaikkapa kotimatkaan. Sofia Adolfina Österbacka kuoli lehtitiedon
mukaan 20.12.1908 Turussa. Hän oli tuolloin 47-vuotias.
Päivän Piikafakta:
Klikkaa esiin Päivän Piikafakta |
Lähteet:
Antti Häkkinen: Rahasta
vaan ei rakkaudesta. Prostituutio Helsingissä 1867-1939. Helsinki 1995, s.121.
Uusi Aura 29.12.1908.
Steinlen: Väijyjä. Työväen
kalenteri 1.1.1910.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti