Ja sitten toinen tarina, joka on tavallaan eilisen tarinan täydellinen vastakohta. Mutta tähtiin kulki tämäkin piika-tyttö.
Olipa kerran pieni torppa Jokioisten pitäjässä. Torppaan syntyi 2. kesäkuuta 1866 tyttölapsi. Kevät oli yksi pahimpia Suomen tunnetussa historiassa. Kesä oli sateinen ja halla tuli pelloille jo elokuussa. Ankara talvi ja kulkutaudit niittivät väkeä, ja nälkä ajoi ihmisiä kerjuulle. Torppari Juho Richtig ja vaimonsa Leena selvisivät, ja samoin kuin ihmeen kaupalla Vilhelmiinaksi kastettu pienokainen, joka oli sitkeää tekoa. Kaikkiaan perheeseen syntyi yhdeksän lasta.
Olipa kerran pieni torppa Jokioisten pitäjässä. Torppaan syntyi 2. kesäkuuta 1866 tyttölapsi. Kevät oli yksi pahimpia Suomen tunnetussa historiassa. Kesä oli sateinen ja halla tuli pelloille jo elokuussa. Ankara talvi ja kulkutaudit niittivät väkeä, ja nälkä ajoi ihmisiä kerjuulle. Torppari Juho Richtig ja vaimonsa Leena selvisivät, ja samoin kuin ihmeen kaupalla Vilhelmiinaksi kastettu pienokainen, joka oli sitkeää tekoa. Kaikkiaan perheeseen syntyi yhdeksän lasta.
Torpparin tyttären lapsuus ei 1800-luvulla ollut koskaan pitkä.
Vähäinen oppi tuli kiertokoulusta kunnes lukkari totesi tytön jo osaavan kaiken
sen minkä hänkin. Kansakouluun vanhemmilla ei ollut varaa. Vilhelmiina meni 12-vuotiaana tehdastyöläiseksi ensin puuvillatehtaaseen ja loukattuaan jalkansa hän siirtyi naulatehtaaseen vuonna 1878. Hän pääsi tehtaankouluun. Kehruutytöt olivat vuoroviikoin päivä- ja yötyössä.Yövuoro alkoi klo 19.00 ja kesti aamulla klo 3.30. Ruokatuntia ei ollut. Tehdas antoi asunnon ja ruokaa. Yhteishuoneessa tosin nukkui 16 tyttöä ja ruokakin keittoa. Lauantaisin Vilhelmiina käveli kotiinsa viettämään pyhäpäivää. Pitkillä kotimatkoilla tyttö palellutti jalkansa.
Täytettyään 19 vuotta Vilhelmiina otti tavalliseen tapaan piian pestin ja muutti Porvooseen. Vuosina 1884-1899 hän palveli piikana sekä Porvoossa että Helsingissä. Myöhemmin hän kertoi piikana olostaan näin:
Minä olen itse palvellut 15 vuotta, muistan vielä kun olin 20-30 vuoden välillä, että ainoa toivoni oli saada kerrankin nukkua kylläksi. Minä en koskaan saanut nukkua niin, että olisin tuntenut itseni levänneeksi. Sain kiittää vanhemmiltani perittyä rautaista terveyttä, että olen kestänyt, mutta tiedän että moni, joka on ollut samassa asemassa, on mennyt ennenaikaiseen hautaan. Minä tiedän, ettei kysytä, kestääkö vai ei. Sanotaan vain: Sinä olet palvelija, sinun velvollisuutesi on jaksaa.
Täytettyään 19 vuotta Vilhelmiina otti tavalliseen tapaan piian pestin ja muutti Porvooseen. Vuosina 1884-1899 hän palveli piikana sekä Porvoossa että Helsingissä. Myöhemmin hän kertoi piikana olostaan näin:
Minä olen itse palvellut 15 vuotta, muistan vielä kun olin 20-30 vuoden välillä, että ainoa toivoni oli saada kerrankin nukkua kylläksi. Minä en koskaan saanut nukkua niin, että olisin tuntenut itseni levänneeksi. Sain kiittää vanhemmiltani perittyä rautaista terveyttä, että olen kestänyt, mutta tiedän että moni, joka on ollut samassa asemassa, on mennyt ennenaikaiseen hautaan. Minä tiedän, ettei kysytä, kestääkö vai ei. Sanotaan vain: Sinä olet palvelija, sinun velvollisuutesi on jaksaa.
Vilhelmiina halusi piiikana ja palvelijattarena oppia lisää ja osallistui
siksi Kansanvalistusseuran kursseille. Lehtori Unoniuksen perhe suhtautui piikansa kursseihin suopeasti. Piika näki ympärillään epäkohtia ja epäoikeudenmukaisuutta.
Piikojen ja palvelijattarien asema oli huono. Työtä tehtiin liian usein vuorotta huonolla
palkalla. Siihen pitää saada muutos, ajatteli Miina, palvelijattarien pitää
ryhtyä vaatimaan parempaa. Hän näki lehdessä ilmoituksen, jossa Aili Trygg kutsui kokoon naisia, jotka halusivat parantaa palvelijattarien asemaa. Miina meni paikalle, ja liittyi vuonna 1898 perustettuun
Palvelijataryhdistykseen ja pian sen jälkeen Työläisnaisten liittoon. Ja siitä
se sitten lähti – vähän melkein niin kuin lapasesta.
"Kun Jumala antaa viran, antaa hän järkeäkin," arveli Miina. Sinnikäs ja nokkela piikahan voi päästä vaikka mihin. Miina valittiin eduskuntaan ensimmäisissä
eduskuntavaaleissa vuonna 1907. Miinan aikana tuli voimaan työsopimuslaki vuonna 1922. Ja niinpä siinä kävi, että torpantytöstä ja
piiasta tuli lopulta Suomen ensimmäinen naisministeri vuonna 1926.
Joulutähtenämme on siis kukapa muu kuin Miina Sillanpää!
Piikakalenteri Toivottaa kaikille oikein Hauskaa Joulua!
Kuva: Miina Sillanpää. Museovirasto, Musketti. Historian kuvakokoelma.
Lähteet: Helmi Krohn: Kehruutytöstä ministeriksi. Pääskynen 15.4.1927.
Miina Sillanpää Säätiö. https://www.miinasillanpaa.fi/
Kansanedustaja Miina Sillanpää |
Klikkaa Päivän Miina Fakta suuremmaksi |
Kuva: Miina Sillanpää. Museovirasto, Musketti. Historian kuvakokoelma.
Lähteet: Helmi Krohn: Kehruutytöstä ministeriksi. Pääskynen 15.4.1927.
Miina Sillanpää Säätiö. https://www.miinasillanpaa.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti