Näin Suomen 100-vuotisen taipaleen aattona sopii nostaa täältä Ritarihuoneen kellareista esiin kysymys, että mikä onkaan vanhin suomalainen elossa oleva aatelissuku? Sitä rälssipeikotkin pitkään pohtivat ja vertailivat eri aateliskirjojen ikää...
Siis sellainen suku,
joka olisi ihan Suomenniemeltä lähtöisin eikä lahden takaa
Ruotsista, Balttiasta tai Saksanmaalta. No, ainakin tämän suvun kantaisä Jöns
mainitaan Maskussa jo 1400-luvulla… eli ainakin jo keskiajalla asunut Varsinais-Suomessa.
Sten Sture
antoi Turun porvarinakin mainitulle Bengt Jönssonille aateliskirjan 541 vuotta
sitten, eli vuonna 1476. Bengtin vaimo oli Tawast-sukua. Sukunimi tosin otettiin
käyttöön vasta 1630-luvulla vaakunan pohjalta, koska sellainen piti
aatelissuvulla olla. Suku pysytteli Varsinais-Suomessa ja Hämeessä. Vuoteen
1872 suvulla oli hallussaan Sääksmäen Jutikkalan kartano.
Suvun nimi
onkin suomennettuna toisaalta varsin sopiva suomalaisperäiselle aatelissuvulle. Tämä ikivanha suku on jatkunut vuosisatoja harvinaisen elinvoimaisena myös mieslinjaisesti.
Suvussa on ollut aina niin köyhiä kuin
rikkaita, piikoja, torppareita ja sotapäälliköitä. Se on edelleen jäsenmäärältään yksi suurimmista
elossa olevista aatelissuvuista. Nimenkantajia on toista sataa, ja suvun jäseniä
löytyy hieman joka elämänalalta. Ja jos laskemme mukaan vielä kaikki naislinjat, niin
jälkeläisten luku onkin jo melkoinen!
Yksi
itsenäisen Suomen ensimmäisistä ja valovoimaisimmista filmitähdistä
1920-luvulla oli tätä kyseistä sukua. Ikävä kyllä, hän kuoli ihan liian nuorena. Jälkeläiset ovat myös näyttelijöitä. Pari
toimittajaakin suvun piiristä nykyisin löytyy sekä lukuisia yrittäjiä.
Jännittävää Itsenäisyyspäivän
odotusta
Toivottelee Lussi
PS. Eilen esillä oli Munsterhjelm
Kuva: Sigurd
Rasmussen 1928, Suomen Kansallisteatterin näyttelijä. Museovirasto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti