Erään vanhan sukutaulun mukaan tämä suku polveutuisi Rooman
Flaminuksista, josta suvussa olisi kulkenut perimätieto. Legenda
kertoo sukunimen tulleen siten, että eräs suvun jäsen, italialainen nuori mies, oli
päässyt Roomassa vuonna 1197 keisari Henrik IV:n hoviin. Siellä nuorukainen
eteni rahamestariksi ja aateloitiin. Vaakuna viittaisi tähän, sillä siinä
tulkittiin olevan kultarahoja ja niiden välissä rahakirstuja.
No, virallisessa
1500-luvun vaakunakirjeessä ollaan hieman eri mieltä. Vaakunassa on sen tietojen mukaan kuvattu
luoteja. Asiakirjojen perusteella suvun jäljet johtavat Pommeriin 1300-luvulle,
josta sitten kenties tultiin Ruotsiin. Toisaalta suku piti itseään myös ”flanderilaisena”. Erilaisia
arveluja siis on liikkunut. Nykyisin suku johdetaan 1400-luvulla eläneestä
herrasta, joka ilmaantui Eerik Pommerilaisen myötä Ruotsiin. Hänen poikansa
asettui Turun seudulle. Ja tänne suku sitten jäi.
Hieman erikoista tässä
Suomeen asettuneessa suvussa oli se, että siinä harrastettiin harvinaisen ahkerasti kivisten linnojen rakentamista. Suku myös kohosivat melkoisen merkittävään asemaan 1500-luvun kuluessa.
Avioliitotkin solmittiin korkea-arvoisiin sukuihin. Naittipa Eerik XIV
rakastajattarensakin yhdelle suvun jäsenelle. Tässä suvussa on muuten runsaasti
kiintoisia naiskohtaloitakin vastapainoksi vakiintuneille sankaritarinoille aatelismiehistä.
Joka tapauksessa tämä kerran niin runsaana elänyt sukupiiri on mieslinjojen osalta pääosin
kadonnut 1700-ja 1800-lukujen kuluessa. Vapaaherrallisessa
sukuhaarassa on jälkeläisiä mm. Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Mutta lukuisina naislinjoina
kaikki vanhatkin sukuhaarat jatkavat eloaan, ja toki suvun loistelias maine on säilynyt
erityisen vahvana ja elävänä.
Uljain Aatelisterveisin
Lussi
Eilen esillä oli tietenkin: Rosenlew!
Kuvat: Wikimedia Commons
Uljain Aatelisterveisin
Lussi
Eilen esillä oli tietenkin: Rosenlew!
Kuvat: Wikimedia Commons
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti