Tässäpä
mainio vapaaherrallinen suku, jonka kantaisänä on historiantutkija! Olen ehdottomasti
sitä mieltä, että historiantutkijat ansaitsisivat aatelisarvoja. Esimerkiksi Eino
Jutikkala, Heikki Ylikangas ja Matti Klinge voisivat kaikki olla vaikka kreivejä.
Ensin mainitulla olisi ollut kartanokin jo valmiina. Tasavallassa ei kuitenkaan
enää aatelisarvoja jaella, joten tyydymme tässä haaveiluun.
Suku on alunperin Ångermanladista. Tuleva aatelismies ei saavuttanut mainettaan sodassa, vaan siitä kirjoittamalla ja tutkimalla. Ainoastaan hän päätyi
pieneen riitaan koulunsa rehtorin kanssa ja sai käytöksestä arvosanaksi
tyydyttävän. Ylioppilaana hän opiskeli suomen kieltä, vaikka se olikin ruotsinkielisele
nuorukaiselle vaikeaa. Ystävälliset talonpojat auttoivat häntä. Siinä kielenopiskelun
ohessa löytyi myös morsiankin. Yliopistossa nuori mies suomensi sekä etu- että
sukunimensä. Hänen väitöskirjansa valmistui 1850-luvulla, ja se on suomalaisen
historiankirjoituksen klassikko, jota Snelmankin ylisti:
Sanomalehtimiehenä hän kehitteli uudissanoja
suomenkieleen, kuten aselepo, asevelvollisuus, itsehallinto, kulkuneuvo,
ohjelma ja päivämäärä. Ura vei historiantutkijan aina senaattoriksi asti. Aatelisarvon
hän sai vuonna 1884 ja korotuksen vapaaherraksi 1898. Vapaaherran jälkeläiset ovat sijoittuneen niin
politiikkaan, diplomaateiksi kuin opettajiksikin.
Leppälahden talo Lopella oli pitkään vapaaherran kotina. Pihapiirissä oli myös "Haapamaja" jonne kelpasi vetäytyä pohtimaan Suomen historiaa.
Historiallisissa tunnellmissa tervehtien
Lussi
Eilen tapasimme suvun af Wasaborg, jonka kantaisä oli siis Kustaa II Aadolfin avioton poika ja kuningatar Kristiinan velipuoli.
Kuvat: Wikimedia Commons, Kyläkirjaston kuvalehti 1.12.1900
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti