Gunilla Porthana

En tiedä kuinka moni sukututkija harrastaa dekkarien lukemista. Itselläni ei juuri ole ollut siihen tarvetta. Tuntuu, että tämä harrastus tarjoaa samat elementit. 

Kuka, kenen kanssa ja missä. Kuka kuoli ja milloin, mistä syystä.  Piiloleikit ja palapeliarvoitukset ovat tässä harrastuksessa taattuja.

Yksi omista arvoituksistani on esiäitini Gunilla Porthana.  

Monissa sukupuissa Gunilla esiintyy yhtenä Joroisten kirkkoherran Sigfrid Gustavsson Porthanuksen (n. 1634 – 1693)  lapsena.  

Ongelma vain on se, että Gunillaan on yhdistetty myös patronyymi Andersdotter.

Olisiko itsensä kirkkoherran tyttärelle vahingossa laitettu väärä patronyymi? Kaikenlaistahan kirkonkirjoihin on vuosisatojen mittaan epähuomiossa kirjattu tai jätetty kirjaamatta, mutta tässä tapauksessa virhe ei oikein tunnu uskottavalta.

Olen siis alusta saakka ollut taipuvainen uskomaan, että Gunillan isä oikeasti oli Anders eikä suinkaan Sigfrid.  

Teoriani on ollut se, että Gunilla on jonkun sukulaisen lapsi, joka syystä tai toisesta on elänyt kasvattityttärenä Joroisten kirkkoherran perheessä.

En kuitenkaan tähän saakka ole onnistunut löytämään sopivaa Andersia koko laajasta Porthanien suvusta.

Sigfrid Porthanus toimi sotapappina ja joutui sotavankeuteen Puolassa. Vapauduttuaan hän aloitti Juvan kappalaisena 1666 ja Joroisten kirkkoherrana 1676.  Sigfrid avioitui myös pappisperheestä tulevan, Viitasaarella syntyneen Maria Henriksdotter Kockoniuksen kanssa.

He saivat seuraavat lapset : Johan, Henricus (Suomen historian isäksi tituleeratun Henrik Gabriel Porthanin isoisä) sekä Prudentia.

Ja Gunillan, kysymysmerkillä.   

Axel Bergholmin toimittamasta Sukukirja, Suomen aatelittomia sukuja, osasta 2, löysin vihdoin tiedonjyvän, joka kenties voisi valaista Gunillan sukujuuria.

Komealta kalskahtavan Porthanien suvun esi-isä oli ehta viipurilainen kauppias Gustav Pentinpoika Purtanen (syntynyt noin 1590 Viipurissa.)  Purtanen/Porthanusten perään Bergholm on kirjannut Purthanusten sukuhaaran, jonka hän arvelee olevan samaa sukua kuin nuo kuuluisammat Porthanit. Myös Purthanusten suku on Viipurista ja alunperin kauppiaita.

Bergholm kirjaa heitä seuraavasti:

-Per Purtan, porvari Viipurissa (1540-1572) 

Hänen poikansa oli  -Hans Pietarinpoika Purtan, omasi talon Viipurissa 1578, kuninkaallisen majesteetin palvelija 1573-1583, sitten vouti Savossa, asui 1590-1597, kaupunginkirjuri siellä 1600-1604. Hänen poikansa oli todennäköisesti

-Johannes Johannis Purthanus , kirkkoherra Koivistossa 1609, kuoli 1652. Puoliso Karin Henrikintytär, kuoli 1652. 

Heidän lapsiaan (ja nyt päästään minun kannaltani asiaan:)

-Anders, furiiri (1658)

Furiirit olivat aliupseereita, jotka huolehtivat sotaväen majoituksesta ja muonituksesta.

Kenties haluan vain kuvitella, mutta mielestäni yhtymäkohtia Anders Purthanuksen ja Sigfrid Porthanuksen välillä löytyy sopivasti.

Ehkä he olivat kaukaisia serkkuja, jotka tapasivat viimeistään Puolan taistelukentillä? Ehkä he olivat tuttuja jo sitä ennen, pyörineet pikkupoikina samoissa pappiloissa?  Ehkä Anders oli leski, jolle furiirin liikkuva työ ja tyttärestä huolehtiminen osoittautuivat mahdottomaksi yhtälöksi ja Sigfridin vakaa elämä Joroisten kirkkoherrana tarjosi ratkaisun?  

Monista dekkareista tulee sarjoja, joihin onneton lukija liimautuu pitkiksi ajoiksi. Pelkään pahoin, että Gunillan, Sigfridin ja Andersin arvoituksesta tulee oma –vähintäänkin – trilogiani.  

Rokottaja

Maamme ensimmäinen rokotus tai kuten sitä tuolloin kutsuttiin, vaccinaatio annettiin 1802. Tuolloin oli kulunut ainoastaan neljä vuotta siitä, kun englantilainen lääkäri Edward Jenner oli julkistanut tutkimuksensa isorokon ehkäisystä lehmärokkoviruksen avulla. 1800-luvun alussa jopa joka kymmenes kuolemantapaus johtui isorokosta, joten rokotusten aloittaminen pelasti runsaasti ihmishenkiä liian varhaiselta poismenolta.

Suomen Talousseura otti aluksi ohjat käsiinsä ja sen aloitteesta lukkarit velvoitettiin rokottajiksi. Myöhemmin aatelisarvon lääketieteellisistä ansiostaan saanut Johan Agapetus Törngrenistä tuli maamme ensimmäinen julkinen rokottaja vuosiksi 1804-1808. Vähitellen näitä rokottajia alkoi tulla enemmän ja enemmän. Yksi heistä oli Raisiosta Pöytyälle muuttanut Johan Viktor Blomberg (s. 1826). Hän oli kiertävän muurarikisällin, Johan Blombergin  poika, jonka syntymä on merkitty sekä Tenholan että Turun kastettujen luetteloihin. Hänen vanhempansa asuivat periaatteessa Turussa, mutta kiersivät työn perässä. Äiti Fredrika Gallen isän ammatti oli muuten klarinetinsoittaja.
Johan Viktor oli ensin naimisissa erään Gustava Sundgrenin kanssa. Puoliso kuitenkin menehtyi 1850-luvun puolivälissä Kaarinassa. Rokottajamme löysi uuden puolison Kuusistolta.

Puutarhamestari Holmbergin tytär Emelie Margareta oli miestään nelisen vuotta vanhempi. He asuivat ensin Piikkiössä, jossa perheen kaksi vanhinta lasta syntyivät. Seuraavan vuosikymmenen alussa he muuttivat Raisioon, Pappilan rusthollin maille. Sieltä tie vei lopulta Pöytyälle, jossa rokottaja Blomberg on merkitty ensiksi rippikirjan loppuun ns. lisälehdille. Vuosina 1878-1887 pidetyn rippikirjan mukaan perhe asui Hypöisten kylässä, joka myöhemmin siirrettiin Auraan kuuluvaksi. Tässä vaiheessa kotona asui enää poika Oskar Emil Rafael ja isä Johan Viktor mainitaan itsellisenä. Rokottajan tehtävät olivat taakse jäänyttä elämää. Poika Oskari kävi ”skrifskolania” Turussa vuodesta 1879 lähtien muuttaen sitten kaupunkiin pysyvästi 1887.

Rokottaja Blomberg oli kuollut jo 1882. ”Rokottajan leski-rouva” Emilia Holmberg, kuten häntä rippikirjassa tituleerataan, kuoli uuden vuosisadan alussa, toukokuussa 1901. Hän asui Hypöisten kylässä koko loppuelämänsä. Pöytyän kirkkoherroilla tai kappalaisilla on ollut pientä haastetta Blombergien pariskunnan kirjaamisessa em. rippikirjoihin. Milloin olivat syntymäajat vaihtaneet paikkaa, milloin taas syntymäpaikat. Vielä vuosien 1900-1909 rippikirjassa Emilian syntymäpaikaksi on ensin merkitty Tenhola, joka sitten on viivattu yli ja tilalle kirjoitettu Piikkiö.

Vaikka Holmberg syntyi Kuusistossa, on Piikkiö relevantti merkintä. Kuusisto oli nimittäin vuosina 1653-1863 ja uudestaan 1885-1914 Piikkiön kappeliseurakuntana. Varsinais-Suomessa on monilla kirkkoherroilla ollut tapana merkintä uudessa asuinpitäjässä syntymäpaikaksi nimenomaan ns. emäseurakunta, jos henkilö on syntynyt kappeliseurakunnan puolella. Tämän huomioinen auttaa usein sukututkijaa löytämään helpommin tietyn ihmisen syntymäkodin.


Juha Vuorela
Tarina on aiemmin julkaistu Auranmaan Viikkolehdessä