Ratsumies sanoi, ettei viitsi ratsastaa jyrkässä
vuoristossa. Epäilen kyllä, että Wien ja valssit houkuttivat häntä liikaa. No,
sovimme, että tapaamme ehkäpä Roomassa. Toivon, että joku vuoriston ystävällinen kotka heittää
minut sinne.
Serbialaiset prinssit
ja sikopaimenet
Kellun Wienistä mukavasti sinistä Tonavaa pitkin Serbiaan. Mietin
samalla kanslianeuvos ja sukututkija Osmo Durchmania (1890-1959). Hän on
oikeastaan Suomen Sukututkimusseuran Hiskin isä, koska kaukoviisaana miehenä käynnisti
vuonna 1924 kirkonarkistojen historiakirjojen jäljennystyön. Huhujen mukaan
Durchman ihastui vanhoilla päivillään serbialaisiin prinsessoihin. Moni
sukututkija on hörähdellyt törmättyään SSS:n Vuosikirjassa IX vuonna1925 julkaistuun Durchmanin
artikkeliin ”Kahden Serbian prinssin suomalaisista esivanhemmista”.
”Kun hallitsijasukujen sukuteoksissa ei tavata tietoja
Kara-Georgevitsch-suvun vanhemmista (ei-kuninkaallisista) jäsenistä, niin
lienee paikallaan tässä julkaista ne tiedot heistä, jotka tämän kirjoittajalle
on yst. antanut Subotican (Szabadka, Maria-Theresiopel) yliopiston professori,
tohtori Aleksa Ivic.”
Durchman sai siis ainutlaatuista tietoa artikkeliinsa! George
Petrovićin (Karađorđe) ja vaimonsa Jelena Jovanocin lapsia saa kauan etsiä jopa
internetin ihmemaailmasta. Professori sen paremmin kuin genealogiset kirjatkin
vaikenivat kuningassuvun ei-kuninkaallisista juurista. Olihan se tuolloin
vahvasti vallassa ja valtaistuimella. Otetaanpa Durchmanin ihailemasta suvusta
hieman selvää.
Saavun Tonavaa pitkin Balkanin jylhään vuoristoiseen seutuun
nimeltä Sumandija. Nykyisin se kuuluu Montenegroon mutta 1700-luvulla se oli
Serbiaa tai Ottomaanien valtakuntaa. Vasojevići heimoa oli muuttanut alueelle
ja vuonna 1658. He liittyivät osaksi Venetsian tasavaltaa taistellen samalla
ottomaanien valtakuntaa vastaan. Heimon keskuudessa suurperheet muodostivat zadrugan
eli klaanin, jota johti päämies. Avioituessaan naiset siirtyivät miehensä
zadrugaan. Verikosto ja sukusodat olivat vuoriston arkipäivää ja taistelu
ottomaaneja vastaan.
 |
|
Uroš Predić 1889: Herzegovinan alueen pakolaiset
|
Merkittävään asemaan nousi Vojnović-klaani, josta polveutuu
joukoittain serbialaisia sukuja. Tässä ryhmässä oli zadruga, johon kuului Petar
Jovanović perheineen. Hänellä oli poika nimeltä George Petrović, lempinimeltä Karađorđe
eli Musta-George, joka paimensi sikoja ja vuohia. Hän muutti 1787 Itävaltaan ja
loi siellä sotilasuran. Palattuaan Serbiaan, Karađorđe toimi karjakauppiaana.
Hänet valittiin johtamaan serbien kansannousua, joka johti maan
itsenäistymiseen 1808. Sankariksi noussut Karađorđe valittiin maan päämieheksi.
Kilpailijansa Miloš Obrenovićin toimesta Karađorđe tuli murhatuksi vuonna 1815.
Kahden kuninkaallisen suvun Karađorđevićin ja Obrenovićin välinen valtataistelu
leimasi Serbiaa seuraavat sata vuotta.
 |
| Dynastian perustajat Karađorđe ja Jelena Petrović |
Toisin sanoen, mitä luulette: olisiko Osmo Durchman
pettynyt, jos olisi tiennyt Serbian kuninkaallisten esi-isän olleen 1700-luvun
lopulla sikopaimen, jonka sukua ei pääse sen pidemmälle taaksepäin? Sukutaulua voi silmäillä täältä.
Jugoslavian viimeinen kuningas 1941-45 oli Peter III, Karađorđević.
suvun nykyinen päämies Aleksandar Karađorđevic asuu Belgradin lähellä Deli
Dvorissa, Serbian kuninkaallisen perheen kesäasunnossa.
Sumandija 4.12.
Teitä tervehtii
Arkistopeikko Lussi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti