Lentomatka kotkansiivillä oli mukava. Nukuin koko matkan. Nyt jaksan pyöriä Roomassa, joskin livahdin hetkeksi Vatikaanin maanalaisiin arkistoihin tapaamaan kollegoja. Onneksi ratsumies löysi minut. Kuulemma tiesi mistä etsiä...
Viimeiset
roomalaiset?
Serbiasta ja Balkanin vuorilta on mukavaa poiketa Italiaan
etsimään linkkejä muinaisen antiikin Rooman sukujen ja keskiajan
sukujen välille. Olisiko ainoatakaan sukua, joka pystyisi edes auttavasti
johtamaan juurensa kansainvaellusten yli antiikin Roomaan asti? Yksi jos toinenkin
suku sovitteli keskiajalla ja 1600-luvulla polveutumisensa antiikin Troijan
sankareihin, mutta se oli silkkaa fantasiaa. Itä-Rooman ja Bysantin puolelta
vanhoja linkkejä löytyy mutta entäpä valtakunnan ytimestä: Roomasta?
Tapaan Roomassa vuonna 1846 syntyneen pienen pojan ja
hänen koiransa. Hän on todellinen pikku prinssi: principe Filippo Massimo. Prinssi
Camillo IX Massimo-Arsolin ja Maria Giacinta Della Portan vanhin poika. Hän on
Italian kaikkein ylhäisintä aatelia, joskin ajattelee lähinnä koiraansa ja haluaa
peuhaamaan sen kanssa sen sijaan että istuisi mallina. Filippo kasvoi
aikuiseksi ja peri vuonna 1865 enonsa arvonimen ja hänestä alkaen sukuhaara
tunnetaankin nimellä Massimo-Lancellotti.
 |
| Francesco Hayez: Principe Filippo Massimo |
Teoksessaan "De gente Maxima" (1556) historioitsija
Onofrio Panvinio (1529-1568) esitti, että suvun mieslinjan kantaisä olisi
roomalainen kenraali Quintus Fabius Maximus, joka eli vuosina 275 eKr–203 eKr. Hän oli sotapäällikkönä toisessa puunilaissodassa ja kohosi diktaattoriksi 217 eKr.
Keisari Napoleon – suvultaan nousukas Euroopan
kuninkaiden rinnalla – utelikin aikoinaan prinssi Massimolta, että oikeinko tämä todella polveutuu itsestään Fabius Maximuksesta. Prinssi tokaisi: ”En tietenkään
voi todistaa asiaa, mutta sellainen huhu on kulkenut suvussamme jo tuhat
kaksisataa vuotta.”
No, hieman tarkemmalla tutkimuksella varmimmaksi
esi-isäksi löytyy Leo de Maximis (Leone Massimo), joka kuoli vuoden 1012 tienoilla.
Siitä lähtien suku on ollut merkittävää roolissa Rooman kaupungin historiassa
vuosisadasta toiseen. Tultaessa 1500-luvulle Massimot olivat Rooman rikkain
perhe. Heidän palatsissaan painettiin Italian ensimmäiset kirjat vuonna 1467.
Kardinaali Camillo II Massimo tunnettiin 1600-luvulla Diego Velasquezin ja
Nicolas Poussinin tärkeänä tukijana.
 |
| Jan Lievens 1656: Quintus Fabius Maximus |
Polveutuiko 900-luvulla syntynyt ”Leo de Maximis” sitten
Rooman senaattoreista? Epäilemättä hän oli hyvää sukua mutta vastausta ei löydy.
Ylhäinen Massimo-sukukaan ei pysty todistettavasti luettelemaan
esivanhempiaan antiikin Roomaan. Tuhat vuotta johtavassa asemassa ollut suku on
silti vaikuttava ja se elää edelleenkin. Useissa listoissa sitä edelleen pidetään antiikin roomalaisten sukujen rinnalla. Ja huomatkaa tuo Jan Lievensin maalaus: veikkaanpa, että roomalainen kenraali on saanut ulkonäkönsä 1600-luvulla eläneeltä prinssi Massimolta - ja herttainen koira näkyy olevan sielläkin. Liekö tuon toisen taulun koiran esivanhempi...
Rooma 5.12.
Ikuisesta kaupungista tervehtien
Arkistopeikko Lussi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti