Sukututkijan Joulukalenteri 17.12.2016

Japanista pääsimme melko helposti oudolle saarelle, joka on Papua Uusi-Guinea. Ratsumies selvästi kammoaa merta ja suhtautuu tähän paikkaan hieman pelokkaasti mumisten pääkallonmetsästäjistä. Miten minä kerron, että meillä on muuten melkoinen vesialue ylitettävänä

Pikaisesti Papuassa

Mitä idemmäs kuljemme, sen enemmän huomaan suvun alkavan yhdistyä yksilöön eikä niitä oikein pysty erottamaan toisistaan. Jokaisella on toki tarinansa mutta silti täällä korostuu enemmän koko heimon ja suvun tarina. Japani jo todisti kuinka tiukasti ihminen ja suku olivat kunniakäsityksissä sidottuja toisiinsa.

Papua Uusi-Guinean asukkaat ”löydettiin” 1930-luvulla ja lopullisesti oikeastaan vasta 1970-luvulla. Saari on erittäin vaikeakulkuista vuoristoa ja viidakkoa. Ihmiset ovat asuneet täällä pienissä ryhmissä ja toisistaan eristyksissä. Heimoja on satoja ja samoin eri kieliä.

Heimot kokoontuvat yhteen viettämään vanhoja seremonioita

Eurooppalaiset pelkäsivät saaren asukkaita, joita pidettiin villeinä pääkallonmetsästäjinä. Totta se onkin, sillä aikoinaan täällä uskottiin, että sairaudet ja muu epäonni johtuvat jonkun pahasta tahdosta. Se piti kostaa ja hankkia vihollisen voima itselle. Juonittelut ja sukuryhmien väliset sodat ovat olleet kaikkialla arkipäivää. Muodot vain ovat erilaisia. Vihollisen pää keihäännokassa ei ollut vieras käytäntö nuijasodassakaan. Ihminen on aina samanlainen.

Tiedot sukupolvista siirtyvät täällä vain perimätietona. Päällikön polveutuminen on samalla koko heimon polveutumista. Heimon esivanhemmat ovat yhteydessä luontoon samoin kuin kasvit ja eläimet. Jokainen luonnonilmiö on jumala tai sen ilmentymä. Menneet sukupolvet liittyvät osaksi luontoa ja sen kiertokulkua. Asmat-heimo muistaa esi-isiään erilaisin seremonioin ja veistämällä heidän kunniakseen bisj sauvoja. Ne ovat tavallaan "sukupuita". Esivanhempien koristeltuja pääkallojakin pidettiin kunnioitavasti esillä. Rituaaleihin kuului niin pääkallonmetsästys kuin kannibalismikin. Nykyisin molemmat ovat jääneet taakse mutta bisj sauvat ovat edelleen tärkeitä.

Bisj sauvoja esillä (Tropenmuseum Amsterdam)

Väkivaltainen menneisyys näkyy nykypäivänä ongelmina Papua Uudessa Guineassa, mutta ehkä uudenlaiset tavat siirtää perinteitä sekä niiden ylläpito tuovat toivoa ja iloa saaren asukkaille. Sukututkijoille tuttu Myheritage käynnisti Papua Uudessa-Guineassa äskettäin Tribal Quest-projektin, jossa kerätään talteen eri heimojen perimätietoa sekä selvitettiin ja piirrettiin sukutauluja. Ihmiset olivat innolla mukana ja eräässäkin kylässä paikallinen päämies oli kirjoittanut vihon täyteen heimonsa perinteitä. Lisäksi otettiin perhevalokuvia, jotka olivat monelle uusi asia. Näin saadaan nopeasti katoava suullinen kulttuuri muuttuvassa maailmassa talteen ja jälkipolvien iloksi.

Niin, kyllä sukututkimuksellakin voi parantaa maailmaa!  Oheisesta linkistä kannattaa katsoa, jos ei nyt muuta niin iloisia valokuvia sukututkimuksesta: Tribal Quest

Papua Uusi-Guinea 17.12.

Terveisiä lähettää
Arkistopeikko Lussi

Kuvat: Wikimedia Commons.