Pari viikkoa sitten pidettiin Tampereen seudun sukututkimusseuran järjestämä vuotuinen Sampolan sukututkimuspäivä. Järjestävän yhdistyksen esittelyosastolla oli myynnissä mm. jäsenlehti Orpanan numeroita, joita eräs henkilö kiinnostuneena selaili. Vieressä seissyt — puheen intonaatiosta päätellen vahvasti tamperelainen — sukututkija pani tämän merkille ja huudahti spontaanisti: ”Siinon meinaan huippu lehti!”
Jäsenlehti Orpanan tämän vuoden ensimmäinen numero löytyi postilaatikosta viime perjantaina. Se on viime aikoina totuttuun tapaan taitettu väljän tyylikkäästi ja isoja kuvia hienosti hyödyntäen. Mutta sivumäärältään ykkösnumero oli edelliseen 60-sivuiseen numeroon nähden huomattavasti hoikistunut.
Ehkä sivumäärä ennakoi sitä, mikä lehden palstoilta oli luettavissa; muutoksen tuulet puhaltavat Tampereen seudun sukututkimusseurassa. Pääkirjoituksessa vuodesta 2006 yhdistystä puheenjohtajana luotsannut Raine Raitio ilmoitti 10 vuoden tingin tulleen täyteen ja kehotti jäseniä saapumaan vuosikokoukseen valitsemaan uutta puheenjohtajaa.
Ehkä sivumäärä ennakoi sitä, mikä lehden palstoilta oli luettavissa; muutoksen tuulet puhaltavat Tampereen seudun sukututkimusseurassa. Pääkirjoituksessa vuodesta 2006 yhdistystä puheenjohtajana luotsannut Raine Raitio ilmoitti 10 vuoden tingin tulleen täyteen ja kehotti jäseniä saapumaan vuosikokoukseen valitsemaan uutta puheenjohtajaa.
Toisaalla lehdessä kuulutetaan Orpanalle uutta päätoimittajaa, sillä käsillä oleva numero on päätoimittaja Johanna Kurelan tällä erää viimeinen lehti. Johanna onkin peräti 17 vuotta kestäneen toimittajapestinsä aikana tehnyt todella mittavan työn paitsi tamperelaisen sukututkimustoiminnan, myös Tampereen seudun sukututkimusseuran hyväksi.
Johanna Kurela. |
Näin rivijäsenen näkökulmasta Johanna ja Raine ovat varmasti toimineet ”erityisen ansiokkaasti yhdistyksen ja sen tarkoitusperien hyväksi”, mikä säännöissä mainitaan kunniajäseneksi kutsumisen kriteeriksi.
Johanna Kurelan pitkän päätoimittajakauden aikana Orpanasta on kehkeytynyt valtakunnallisestikin varteenotettava sukututkimusjulkaisu, joka niin sisältönsä kuin ulkoasunsakin puolesta nousee tavanomaista paikallisyhdistystasoa huomattavasti korkeammalle. Orpanan laadukkuutta osoittaa myös sen menestyminen alansa kilpailuissa. Sukuviesti-lehti järjestää vuosittain Sukulehtikilpailun, jossa on oma sarja sukututkimusyhdistysten lehdille. Orpana on osallistunut kilpailuun kahdesti, vuosina 2003 ja 2015 ja voittanut sen omassa sarjassaan kumpanakin vuonna.
Orpana ja sen kunniakirja. |
Lehden tämän vuoden ensimmäisessä numerossa on Johanna Kurelan artikkeli ”Orpana kautta aikojen”, jossa muutamin vedoin kuvataan lehden 35-vuotinen historia. Siellä on mm. luettelo päätoimittajista, josta löytyy myös oma nimeni. Toimin noin vuoden verran Orpanan päätoimittajana ennen kuin syksyllä 1985 lähdin opiskelemaan. Niin Orpanan kuin Tampereen seudun sukututkimusseurankin alkuajat liittyvät läheisesti omaan sukututkijahistoriaani.
Tampereen seudun sukututkimusseuran kaltaisilla aktiivisilla paikallisilla sukututkimusyhdistyksillä on koko toimintansa ajan ollut suuri ansio sukututkijoiden kouluttajina ja näköalojen avartajina. Tarve paikallisyhdistysten toiminnalle on viime vuosina pikemmin kasvanut kuin vähentynyt, kun sukututkijat eivät juurikaan enää tapaa toisiaan tutkimustyön yhteydessä.
Ammattitaitoisesti toimitettu jäsenlehti on merkittävä tekijä hyvin johdetun paikallisyhdistyksen toiminnassa ja tästä Orpana ja Tampereen seudun sukututkimusseura ovat erinomainen esimerkki. Paitsi sukututkijoiden tietotaidon kasvattajana, jäsenlehti avaa jäsenille arvokkaan tilaisuuden saattaa artikkeleitaan julkisuuteen.
Tämä on monelle sukututkijalle parasta, mitä paikallinen sukututkimusyhdistys voi jäsenilleen tarjota ja siksi jäsenlehden merkitystä kannattaa tarkastella muustakin kuin yksinomaan tilinpäätöksen näkökulmasta.
P. T. Kuusiluoma
Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti