Seura 99 vuotta

Suomen Sukututkimusseura täytti viime lauantaina 99 vuotta. Sen perustava kokous pidettiin 30.1.1917 Helsingissä.

Uuden yhdistyksen alkuvaiheiheet lähtivät liikkeelle keväällä 1916, kun porilainen lehtori Eeli Granit-Ilmoniemi (1866–1945) kävi Helsingissä ja keskusteli muutamien sen aikaisten nimekkäiden sukututkimuksen harrastajien kanssa sukututkijoiden oman valtakunnallisen yhdistyksen perustamisesta. Granit-Ilmoniemi ryhtyi laatimaan perustettavalle yhdistykselle sääntöjen luonnosta.

Lehtori Granit-Ilmoniemi palasi Helsinkiin kesällä ja 9.6.1916 pidettiin kokous, jossa 42 henkilöä päätti anoa senaatilta lupaa perustaa yhdistys. Hakemus ja yhdistyksen säännöt saapuivat senaatin kirkollisasian toimikunnan käsiteltäväksi kuukautta myöhemmin. Vähän ennen joulua senaatti antoi luvan yhdistyksen perustamiselle ja hyväksyi ehdotetut säännöt.

Lehtori Eeli Granit-Ilmoniemi.

Seuraavan vuoden puolella Helsingissä järjestettiin varsinainen perustava kokous. Tieteellisten Seurain Taloon Kasarminkatu 24:ään kokoontui 30.1.1917 noin 70 henkilöä, jotka päättivät perustaa yhdistyksen nimeltä Suomen Sukututkimusseuran — Genealogiska Samfundet i Finland.

Uuden yhdistyksen jo hyväksyttyjen sääntöjen ensimmäisessä pykälässä todetaan sen tehtävä ja tarkoitus:

Suomen Sukututkimusseuran tarkoituksena on hankkia, niin hyvin historiallisia kuin biologisia näkökohtia silmällä pitäen, mahdollisimman täydellisiä ja luotettavia tietoja sukujen ja yksilöiden alkuperästä ynnä sukulaisuussuhteista, ominaisuuksista, elämästä ja toiminnasta, koota valokuvia, vaakunajäljennöksiä, sinettejä, käsialanäytteitä y. m. sekä levittää mitä laajimpiin piireihin julkaisujen, aikakaus- ja sanomalehtien, lehtokirjasten ja keskustelujen kautta sukututkimuksen ja sen tulosten tuntemista.

Filosofian kandidaatti Eeli Granit-Ilmoniemi jätti vuonna 1917 saksan ja ranskan vanhemman lehtorin virkansa Porin lyseossa ja jäi jo 50-vuotiaana eläkkeelle. Varhaiseläkkeelle jääminen lienee ollut tarpeellista, sillä tuskin porilainen lehtori olisi niin aktiivisesti seuraavien vuosikymmien aikana ehtinyt vaikuttaa suomalaisessa sukututkimuskentässä kuin eläkeläinen Granit-Ilmoniemi.

Granit-Ilmoniemen kaukokatseisuutta on pakko ihailla, sillä hän jo 100 vuotta sitten kaavaili sukututkijoiden oman yhdistyksen toimintaan myös biologista sukututkimusta historiallisen sukututkimuksen ohella. Ja melkein 100 vuotta kuluikin ennen kuin Suomen Sukututkimusseura aiheeseen lämpeni. Ei tosin aivan Granit-Ilmoniemen ja kumppaneiden tarkoittamalla tavalla, mutta luonnontieteiden näkökulmasta kuitenkin.

Toivotan paljon onnea 99-vuotiaalle Suomen Sukututkimusseuralle ja erityisesti sen jäsenille. Onneakin järjestötyössä näinä maailmanaikoina tarvitaan. 

P. T. Kuusiluoma

Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja