Filip Kaunis ja synkkä sukukirous
Frankkien kuningas vuosina 1285–1314 oli Filip IV Kaunis,
joka on saanut oman sukutaulunsa. Se on laadittu vuosien 1471-1484 välillä.
Siis reilut sata vuotta päähenkilönsä jälkeen. Puusta erkaantuvat sirot linjat kohti lapsia. Vaimo Johanna Navarralainen on kuvattu yksin ja erilleen
varsinaisesta sukupuusta, vaikka hänen ansiostaan aviomies oli paitsi isä, niin
myös Navarran kuningas. Patrilineaarisessa sukupuussa kuningatar oli "ulkopuolinen", vaikka olikin synnyttänyt tärkeät perilliset
Tarinan mukaan Filipin käskystä roviolla poltettu Temppeliritareiden
suurmestari Jacques de Molay kirosi kuninkaan ja tämän perilliset aina
seitsemänteen polveen saakka. Niin tai näin, miniät ainakin toivat harmaita
hiuksia kuninkaalle jo tämän eläessä: Heitä molempia nimittäin syytettiin
aviorikoksista. Avioparin tytär Isabella avioitui Englannin hallitsijan Edvard
II:sen kanssa eikä hänenkään avioliittonsa ollut erityisen onnellinen. Tosin
kuninkaallisten epäonnistuneet avioliitot olivat enemmän sääntö kuin poikkeus.
Sukututkija 2000-luvulla alkaa tietysti pohtia ja laskea,
paljonko Filipillä mahtoi kaikkiaan olla jälkeläisiä seitsemännessä polvessa?
Kärsikö heistä jokainen kirouksesta? Siinäpä oli melkoinen joukko kirottuja
ihmispoloja. Vai kohdistettiinko kirous täsmällisemmin: vain Filipin
mieslinjaan – ja erityisesti vielä Ranskan valtaistuimella istuvaan linjaan?
Taitaa olla niin, että legenda syntyi vasta myöhemmillä
vuosisadoilla, kun suvulla alettiin tarkoittaa vain sen suoraa mieslinjaa… Ja Temppeliherrat
alkoivat kietoutua yhä myyttisempiin tarinoihin...
Seitsemännen Päivän Terveisin
Arkistovuorenpeikko Lussi
Lähde: Genealogy of the King Philip the Fair (Philip IV of
France), n. 1471-n.1484 (Wikimedia Commons)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti