Esivanhemmat ristipistoilla
Siirrytäänpä vaihteeksi pois Yhdysvaltoihin,
jossa sukututkimuksen tekeminen oli 1800-luvulla suorastaan jokaisen kansalaisvelvollisuus.
Olihan väestö muuttanut maahan Euroopasta ja omien juurien tunteminen koettiin
tärkeäksi. Sukutiedot kirjattiin tarkoin perheraamattuihin ja sukukirjoihin.
Myös Afrikasta tuodut orjat siirsivät suullisesti sukutietoja seuraavalle
sukupolvelle. Yhdysvaltalaiset herrasmiessukututkijat kansoittivat
eurooppalaisia arkistot jo varhain. Ei siis ihme, että Alex Haleyn
romaani Juuret (1976) aiheutti
sitten jo varsinaisen sukututkimusbuumin.
Uuden mantereen tyttökoulujen opetusohjelmaan kuului jo
1800-luvulla merkkausliinan teko. Erityistä oli se, että siihen piti kirjailla
tiedot omasta perheestä. Massachusettsin Pittsburgissa Abigail Barnard
(1806-1885) sai aikaan näin tyylikkään liinan vuoden 1833 tienoilla silkki- ja
puuvillalangoilla.
Merkkausliinalla nuoret naiset todistivat ompelutaitonsa ja
sitä voi pitää eräänlaisena aikuistumisriittinäkin. Kirjaimin ja kuvin
koristettu liina kehystettiin usein seinälle. Malleja voitiin jäljentää
myöhemmin muihin käsitöihin. Vanhin säilynyt suomalainen merkkausliina on
vuodelta 1713.
Tässäpä siis erinomainen vinkki käsityöihmisille. Sukupuunsa
voi kirjailla vaikka pöytäliinaan tai seinätauluun.
Kahdeksannen Päivän Terveisin
Arkistovuorenpeikko Lussi
Lähde:
Abigail Barnard
(1806-1885). Family register sampler 1833, silk and cotton embroidery on linen.
Technique: embroidered in cross stitch on plain weave. Cooper Hewit,
Smithsonian Desing Museum. Google Art Project.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti