Huojuva sukupuu
Voisiko enää vertauskuvallisemmin kuvata ylhäistä sukua ja sen asemaa historian melskeissä? Tämä mustan huumorin sävyttämä piirros on peräisin 1540-luvulta. Sukupuu matkaa maailman tyrskyissä kiikkerässä laivassa, jossa rotat jyrsivät sen runkoa. Kuolema väijyy rannalla ja pudottelee nuolilla sattumanvaraisesti suvun jäseniä puun oksilta.
Kuninkaat, kuningattaret ja piispat eivät ole turvassa ja
heidänkin elämänsä päättyy joskus. Ylhäisimmänkin suvun aseman pysyvyys oli
erittäin epävarmaa. Hallitsijasukuja sammui ja kukistui. Uusia sukuja nousi
valtaan enemmän tai vähemmän oikeudenmukaisin keinoin. Aatelissuvun talous saattoi romahtaa tai
sukuun ei syntynyt kaivattua poikalasta. Kun tavalliselle talonpojalle riitti se,
että sai maasta irti leipänsä ja jätettyä talonsa seuraavalle sukupolvelle,
aatelinen stressasi arvostetun sukunsa aseman pysyvyydestä. Säädynmukainen
elämä vaati pysyvää, ja mieluummin vielä kasvavaa varallisuutta.
Kuvan sukupuu on siis symbolinen eikä se varsinaisesti
edusta mitään yksittäistä sukua. Se on saksalaisen aatelismiehen Wilhelm Werner
von Zimmerin nk. Katoavaisuudenkirjasta 1540-luvulta. Epäilemättä hän hyvin tiesi mistä piirsi.
Kolmannen Päivän Terveisin
Arkistovuorenpeikko Lussi
Lähde:
Vergänglichkeitsbuch des Wilhelm Werner von Zimmern, Württembergische
Landesbibliothek, Cod. Don. A III 54, fol. 41v, Schelte auf die Welt (Wikimedia
Commons).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti