Normannikuninkaan kurjenjalka
Tiedättekö mistä on saanut alkunsa englanninkielinen sana pedigree eli sukutaulu? Sen juuret menevät keskiajalle, jolloin ranskankieliset
sanat pied de grue tarkoittivat kurjen jalkaa. Sana löytyy ensi kertaa
englantilaisista lähteistä vuonna 1410 muodossa pedegru tai pedegrewe, ja
se tarkoitti sukutaulua. Sittemmin siitä kehittyi pedigree. Keskiajan
kuluessa Ranskassa ja Englannissa polveutumista alettiin kuvata suorasanaisen kronikkatekstin
sijaan ympyröinä, joista johtivat usein pitkät viivat seuraaviin sukupolviin. Aikalaisten
silmissä "modernit" sukukaaviot muistuttivat lähinnä kurjen jalkaa.
Englannin ensimmäisestä normannikuninkaasta (1028-1087)
Vilhelm Valloittajasta muodostui keskiajan kuluessa tärkeä – tai suorastaan
jopa pyhä – kantaisä. Hänestä polveutuminen toi aatelissuvulle kunniaa ja
arvostusta. Jotkut tosin nimittivät häntä tylysti Vilhelm Äpäräksi haluten
siten muistuttaa miehen aviottomasta syntyperästä ja ettei syntisestä suhteesta
seuraa hyvää… ja ehkä siitäkin, ettei mainittu henkilö osu omiin sukujuuriin…
Tämä sukukaavio on 1340-luvulta. Se lähtee liikkeelle
viikinkipäällikkö Rollosta, joka asettui Normandiaan ja josta Vilhelm
Valloittaja suoraan polveutui. Sukutaulu on laadittu vasta pari sataa vuotta sen
jälkeen, kun Vilhelm Valloittaja oli elänyt. Hahmot on koristeltu lehtikultauksin
ja molemmin puolin vanhinta sukulinjaa versoavat tammipuut, joissa orava,
harakka ja apina näyttävät hyvin viihtyvän. Pupujussitkin vilistävät iloisesti puiden
juurella.
Laajassa genealogisesta
käsikirjoituksessa kuvataan Wilhelm Valloittajan
normannilaisjuuria sekä tämän jälkeläisiä. Kuningaslinjan hahmot tuntuvat
silmäilevän leppeän huvittuneesti puissa vipeltäviä pikkueläimiä. Jokainen voi arvioida laajemmasta kaaviosta, muistuttaako varhainen "pedigree" todellakin kurjen jalkaa:
Suurempana kuvaa voi ihailla tästä ja lisääkin vastaavia "kurjenjalkoja" voi katsella ja zoomailla tästä
Vielä ehtii jouluksi piirtämään vaikka omasta suvusta komean "kurjenjalan" keskiajan tyyliin lahjaksi jollekin sukulaiselle. Ja miksi tyytyä joulupyhinäkään
myytäviin värityskirjoihin, kun voisi väritellä omaa sukupuuta? Tarvitaan vain hyvää
paperia, viivotin, harppi ja vesivärit.
Toisen Päivän Terveisin
Arkistovuorenpeikko Lussi
Lähde: British Library, Digitised Manuscripts. Genealogical
Chronicle of the English Kings, England (East Anglia?), c. 1300-1340, Royal 14
B. vi.
Vasemmanpuoleinen puu ei ole tammi. Esittänee niverävaahteraa..?
VastaaPoista