Kuka on Emerentia?
Jouluaaton kunniaksi esittelemme veistoksen, jossa on Pyhä
Anna kolmantena. Mutta.. hei, hetkinen? Henkilöitähän on neljä!? Kuka on tuo
ylimpänä seisovat nainen, jolla on kirja ja sauva? No, kukapas muu kuin… Emerentia.
Harva lienee kuullut Jeesuksen isomummusta nimeltä Emerentia.
Hän oli Pyhän Annan äiti. Raamattu tosin ei tunne Emerentiaa. Varhaisin
maininta Emerentiasta löytyykin vasta Josse Baden (1462–1535) vuodelta 1502
olevasta Petrus Dorlanduksen (1454–1507) teoksen Vita gloriosissime matris Anne käännöksestä. Siinä oleva legenda
kertoo näin:
”Seitsemänkymmentä
vuotta ennen Kristuksen syntymää, eräs hurskas ja kauneudestaan kuulu neito
vieraili vanhempiensa luvalla profeetan poikien luona Karmel-vuorella. Hän oli
haluton solmimaan avioliittoa kunnes eräs karmeliitoista sai profeetallisen
näyn, jossa maassa olevasta juuresta alkoi kasvaa kaksi puuta. Toisesta
haarautui kolme oksaa, jotka kaikki puhkesivat kukkaan. Kukista yksi oli
puhtaampi ja tuoksuvampi kuin muut… Sitten ääni sanoi: Tämä juuri on meidän
Emerentiamme, määrätty saamaan suurenmoisia jälkeläisiä.”
Voiko olla hienompaa genealogista profetiaa?! Toinen lähde
mystisestä Emerentiasta on Johan Eck (1486-1543), jonka mukaan Pyhän Annan vanhemmat
olivat Stollanus ja Emerentia. Myös kahdessa William Shakespearen näytelmässä (Talvinen
tarina ja Henrik VIII) viitataan Emerentian olemassaoloon. Emerentian uskottavuutta heikentää se, ettei Palestiinan
Karmel vuorella asunut erakkoyhteisöä ennen kuin vasta 1190-luvulla.
Mystiselle Emerentialle oli siis genealoginen tarve. Annan lisäksi hänelle ja Stollanukselle kehiteltiin toinenkin
tytär nimeltä Hysmeria tai Esmeria, jonka jälkeläiseksi on nimetty 300-luvulla
elänyt piispa Pyhä Servatius, Maastrichtin suojeluspyhimys. Pyhälle Annallekin
kehiteltiin lisää tyttäriä ja esimerkiksi evankelista Johannesta pidettiin
Jeesuksen pikkuserkkuna. Vaikuttaa siltä, että myöhäiskeskiajan oppineille
tuntui olevan välttämätöntä luoda Pyhän perheen ympärille laaja suku. Ydinperhe
oli ajalle perin vieras käsite: Jeesuslapsi tarvitsi setiä, tätejä, serkkuja ja
pikkuserkkuja aivan kuten muutkin kunnon ihmiset.
Emerentiaa on kuvattu keskieurooppalaisessa kirkkotaiteessa (Emerentia
Selbviert). Oheinen alasaksalainen veistos
on vuosilta 1515-1530. Herttaisessa veistoksessa hahmot ovat kuin
mistä tahansa perhekuvasta.
Onnellinen äiti pitää sylissä lasta, isoäiti on tarttunut vauvan kätösiin,
isoäidinäiti katselee hellästi jälkikasvuaan. Näinhän sen kuuluu aina ollakin: Matrilineaarinen
sukuketju lapsen - ja tulevan sukupolven - turvana.
Pyhän Emerentian ja leppoisan perhe- ja sukuidyllin myötä voimmekin siirtyä
rauhaisaan Joulun viettoon. Me vuorenpeikot kokoonnumme nyt Korvatunturille
pitämään Vuorenpeikkojen Pohjoismaisen Sukututkimusseuran vuosittaista kokousta sillä välin
kun Joulupukki on kierroksellaan...
Arkistovuorenpeikko Lussi
Toivottaa Kaikille Oikein Mukavaa Joulua ja Löytörikasta Uutta Sukututkimusvuotta 2016!
Lähde: The
Virgin and Child, Saint Anne, and Saint Emerentia. The Urban Master of
Hildesheim 1515-1530. The Metropolitan Museum of Art. John Bauer, I julnatten, 1913. Wikimedia Commons.