Ruusujen sota käydään... ruusupensaissa
Siinäpä kerrassaan huima sukupuu 1400-luvun Englannista! Tämä
taulu ei ole kovin hyvin säilynyt, mutta poikkeuksellisuutensa ansiosta se
kannattaa esitellä. Kyseessähän on tietenkin Ruusujen sota, jota käytiin Englannissa
vuosina 1455–1485.
Yorkien ja Lancasterien suvut on kuvattu osuvasti kahteen ruusupensaaseen.
Toinen kukkii tietysti valkoisilla ruusuilla (Yorkien tunnus) ja toinen
punaisilla (Lancasterien tunnus). Liput liehuvat, miekat heiluvat katkoen oksia,
kädet viittovat, osa taitaa kuherrellakin ruusunkukissa. Draamaa ei tästä
piikkisestä sukupuusta totisesti puutu eikä puuttunut tuon aikakauden aatelin elämästä muutenkaan.
Ruusupensaat kasvavat nukkuvien kantaisien kyljistä Raamatun
Jesajan profetiaa mukaillen. Toinen on Henrik III (1207-1272) ja toinen
oletettavasti Edward III. Pensaikon yläosaan on kuvattu jälkeläiset Edvard IV
(York) ja Henrik VI (Lancaster) toistensa vastustajina miekkojaan heilutellen.
Sukutaulu on tehty vuosien 1460-1470 välillä. Se kuvaa lähinnä Edvard IV:n
(1444-1483) elämää ja sukua.
Ruusujen sodassa olivat siis vastakkain Yorkien ja
Lancasterien suvut, jotka polveutuivat samasta Plantagenet-suvusta, joka taas sai alkunsa Edvard III:sta (1312-1377). Oikeastaan kyse oli yhdestä ja
samasta suvusta, mutta sen eri sukuhaaroista. Ruusujen sota jos mikä oli sota, jossa sukututkimus tavallaan näytteli yhtä pääosaa.
Taistelevat suvut yhdistyivät, kun Henrik VII
Tudor avioitui vuonna 1486 Yorkin Elisabetin kanssa. Siitä alkoi Tudorien
valtakausi. Ruusujen sota on aihe, josta esimerkiksi William Shakespeare
kirjoitti näytelmänsä Richard II, Henrik IV ja Henrik V. Ja yhä edelleen fiktio
jaksaa aiheesta ammentaa. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa nuorison suosima George
R. R. Martinin Game of Thrones (suom.
Tulen ja jään laulu) kirjojen ja tv-sarjan muodossa.
Sukutaulu näkyy suurempana myös tästä.
Jouluruusuisin Terveisin
Arkistovuorenpeikko Lussi
Lähde: Detail
of the bottom section of the roll showing the genealogy of Edward IV. ? A
Dominican house in Gloucester: see Sutton p. 139. British Museum.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti