Savottaret sukunimiä viäntämässä, osa 2

Edellisessä bloggauksessa savotarten omista sukunimistä seurasimme lähinnä –tar -päätteisen nimityypin asteittaista katoa eri puolilla savolaista sukunimialuetta. Nyt on vuoro tarkastella, miten sukunimien feminiinijohdannaiset tarkalleen ottaen muodostettiin. Se ei näet aina ollut niin yksinkertaista kuin esimerkki Karhunen →Karhutar antaisi ymmärtää.  Seuraavat esimerkit on poimittu etupäässä Leppävirran kastekirjoista 1743 – 1761, mutta HisKi-vertailun perusteella löydökset edustavat tismalleen samanlaista nimistöä kuin lähipitäjissäkin. (Koska en ole varsinaisesti kielitieteilijä enkä etenkään nimistöntutkija, pahoittelen kirjoituksen terminologisia puutteita)

1. Nimen kantaosan astevaihtelu

Sukunimen kantaosa (siis tässä tapauksessa vaikkapa Karhu|nen) on usein alttiina kielellemme ominaiselle astevaihtelulle. Itämurteiden tapauksessa se tarkoittaa eritoten klusiilien k, p ja t venkoilua ja suoranaista katoamista. Niinpä Hiltuisista sukeutuu useinkin Hilluttaria (Hiltu : Hillu|n), Sikasista Siattaria (Sika : Sia|n), Koposista Kovottaria tai jopa Ko'ottaria (Kopo : Ko(v)o|n), Sopasista Sovattaria, Pelkosista Pelottaria, Sutisista Suettaria tai Suvettaria, Ikosista Iottaria, Jaatisista Jaaittaria, Kaukosista Kau(v)ottaria, Natusista Nauttaria ja Puurtisista kenties peräti Puurittaria ellei sitten tavallisemmin Puurdittaria. Tämä mekanismi lienee myös vaihtelun Airaksinen → Airaksetar taustalla (Airas : Airaksen). On tosin myönnettävä, ettei astevaihtelu aina toteudu: niinpä asiakirjoista tapaamme myös puhdasoppisesti katsoen kyseenalaisempia Leskittäriä, Sopattaria, Kopottaria, Natuttaria ja Hilduttaria, vain joitakin mainitakseni.

Esimerkit kieltämättä houkuttelevat ajattelemaan, että Kovottaret ovat semanttisesti alkuaan Kovon tyttäriä. Varhainen paikannimistö muuten näyttää suosineen myös nimiaineksen kantaosaa koko nimen kustannuksella. Tarkasteltaessa Savon 1500-luvun maantarkastusluetteloiden tiluskappalten nimiä, vastaan tulee pitkä liuta Kosonahoja, Immonpeltoja ja Pöllänniemiä, jotka ovat saaneet nimensä kiistatta siellä ammoin kaskea kaataneista Kososista, Immosista ja Pölläsistä.

Itse nimivartaloista puheenollen: nimivartalohan päättyy oikeastaan sittemmin yleensä kadonneeseen i-vokaaliin: Karhui|nen. Jostain syystä – tämän kielihistorioitsijat selittänevät minulle seuraavan kerran tavatessamme – tätä loppuvokaalia, joka esiintyi muuten entisaikaan laajemminkin kielemme eri murteissa, ei lähtökohtaisesti huomioida muodostettaessa feminiininimiä: siis Karhutar, ei Karhuitar. Kuitenkin harvakseltaan tavataan myös selvästi hyperkorrekteja nimimuotoja, kuten Haloitar (ja kylännimeä Haloila pro Halola).

2. Painottomien sisätavujen kato

Feminiininimien muodostukselle tunnusomaista on myös nimen painottomien sisätavujen synkopointi eli yhteen iskeminen. Niinpä Juutilattaren asemesta kohtaamme usein asiakirjoissa Juuittaren tai Juuvittaren (Juuti : Juu(v)i|n), Laitittaren tai Laidittaren asemesta Laittaren (Laiti : Laiji|n) Lappalattaren asemesta luonnollisesti Lapittaren (ja samalla kaavalla myös muita heimottaria kuten Savottaria, Kainuttaria, toisinaan peräti Suomattaren, mutta emme sentään Hämättäriä). Saman periaatteen mukaan Kilpeläisen tyttö on varsin usein vain Kilvetär ja Vokkolaisen tytär ei muuta näytä koskaan olevankaan kuin Vokotar. 

3. Vierasperäisten nimien ilolaatikko

Vierasperäisten nimien tapauksessa saattoi savolaisella mennä hetkellisesti sormi suuhun. Oxmanista tuli sukkelasti Oxmannitar ja Fickistä Fikitär; Ursinukset (tai tässä tapauksessa paremminkin Ursinat) joutuivat taipumaan peräti Ursiinittariksi. Mutta eniten joutuivat joustamaan Krögerit ja Krogerukset, joista tuli milloin Krögarittaria ja Krouvarittaria, Kruuarittaria ja epäilyttävän usein suorastaan Skruuvarittaria. Vierasperäisen nimistön monenlaiset muodot ilmentävät osaltaan – ja kenties parhaiten – entisajan nimistön monimuotoisuutta. Samalla ne toisaalta kertovat, minkälaisia vaikeuksia erikoiset sukunimet saattoivat aiheuttaa savolaiselle maarahvaalle, jolla, kuten tunnettu sanonta kuuluu, on kasvantaviärät leuvat.

Kun Kristiina Antintytär Kröger muutti Iisalmesta Kuopioon 1807, sai hän selvyyden vuoksi muuttokirjaansa sukunimekseen myös Skrufvari...