Antti Nummelin: mies ja hänen hautansa

Ruoveden hautausmaalla seisoo kerrassaan erikoinen hautakivi. Toisinaan yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. 

Muuan hautakivi Ruovedellä. Kuva: Antti Ijäs.

Mies hautakiven alla on Antti Antinpoika Nummelin, joka nuorena kulki rippikirjoissa nimellä Anders Johan. Syntymäajaksi on aina kirjattu 30.11.1835, vaikkakaan merkintä Ruoveden kastekirjoissa ei sattunut silmiini. Vanhempansa, Antti Matinpoika ja Justiina Mikkelintytär, kuitenkin asuivat varmuudella Ruoveden Storminiemessä jo 1831. Ruovedelle he olivat muuttaneet 1825 Justiinan kotitalosta tai paremminkin isänsä vuokratilalta, Kurun Hainarista, joka kuului sille lippujunkkari Polvianderille, jota pidetään Runebergin vänrikki Stoolin esikuvana. Ei Ruoveden Storminiemikään oma ollut, vuokralla vain. 

Vuonna 1838 Antti Matinpoika pääsi kiinni oman talon syrjään ja tultuaan nimetyksi seurakunnan kirkkoväärtiksi sai kirkonkirjoihin ilmeisen mielivaltaisesti sukunimekseen Nummelin. Kymmentä vuotta myöhemmin perhe siirtyi isännöimään Kankaan taloa Mustajärven kylässä, joka sekin oli kuulunut Polviandereille. Eletty elämä kaventuu lopulta vain vuosiluvuiksi: Antti Antinpoika pääsi ripille syksyllä 1850 ja vihittiin avioliittoon tammikuussa 1859 Maaria Juusentyttären kanssa; esikoispoika oli tosin tullut maailmaan kihlalapsena jo edellisvuoden maaliskuussa. Perhe näyttää eläneen mitä säyseintä elämää; rippikirjojen huomautussarakkeet loistavat tyhjyyttään.  

Vuosi 1868 ei ollut Antille sanottavan suotuisa. Nälänhätä ravisteli koko maata ajaen epätoivoisten laumoja liikkeelle, laumoja, joita totutusti seurasivat myös tappavat kulkutaudit. Huhtikuussa Antti Antinpoika menetti vaimonsa, kesäkuussa molemmat vanhempansa. Leskimiehen eloon ei kuitenkaan tarvinnut totuttautua, sillä uusia häitä tanssittiin Mustajärvellä jo keväällä 1869, kun Antti otti vaimokseen  Karoliina Erkintyttären Mustajärven Mutilasta. Jo tässä vaiheessa Antin lapsikatras oli jonkinmoinen: esikoispoika Juhaa (1858) seurasivat täsmällisessä tahdissa Serahviia (1860), Eetvart (1862), Emma (1865) ja Iivari (1866), ja uuden emännän myötä tupaan saatiin ajan kanssa vielä Emma Josehviina (1870), Lyyti Maria (1873) ja Hulta Maria (1875). 

Vielä eräs sivujuonne Antin elämässä: Maakaupan vapauduttua 1859 myös Ruovedelle perustettiin yksityisiä kauppaliikkeitä, ensin Palmrothin ja sitten Alanderin. Vuonna 1874 Antti Nummelin siirretäänkin rippikirjassa pois kotitalostaan ja merkintään kauppapalvelijaksi. Tätä tointa hän ehti hoitaa vain kolmisen vuotta, sillä vesitauti kaatoi miehen parhaassa iässään 3.1.1878.

Voi olla, ettei Nummelinille pystytetty hautakivi kuulu kotimaisen veistotaiteen huippuihin, mutta ilman sitä olisi jäänyt tämäkin lyhyt elämäntarina kertomatta. Omalla rujolla tavallaan se uhmaa aikaa.