Ja tapahtui niinä päivinä…

… että keisari Pietarilta kävi käsky, että koko Viipurin Karjala oli verolle pantava. Verollepano ei suinkaan ollut alueen ensimmäinen, mutta sikäli tarpeellinen, että alue oli miltei 400 vuoden ruotsalaisomistuksen jälkeen palannut vanhan isäntävaltakunnan alaisuuteen vuoden 1721 rauhassa. Alueella kannettiin verot ruotsalaiseen tapaan, ja sekös keisaria kiinnosti.

Vuotuisen maaveron ohella verotuksen perusyksikön muodosti Ruotsin valtakunnassa 1630-luvulta alkaen henkiraha, jonka kantoperusteena nimensä mukaisesti toimi henki. Ei tosin aivan mikä tahansa henki, mutta sopivan ikäinen perusterve henki, joka ei sattunut olemaan ainakaan aatelismies, sotilas, akatemianprofessori tai muuta valtakunnalle yhtä hyödyllistä.  Henki verotusperusteena vaikuttaa  suorastaan nerokkaalta kaikessa yksinkertaisuudessa. Siksi onkin erikoista, että kruununverotuksessa keskityttiin Ruotsissa niinkin kauan lähinnä viljelymaahan sidottuihin perusteisiin. Vielä 1700-luvun alussa takapajuisella Venäjänmaalla käytössä oli vanhanmallinen arvioverotus, josta miltei koko Ruotsin valtakunnassa oli onnistuttu hankkiutumaan eroon 1600-luvun alkupuolella. Ruotsalainen verotuskoneisto olikin aikanaan Euroopan paras. Se oli tehokas, valvottavissa oleva ja ennakoitava järjestelmä, joka piti suurvallan jaloillaan. Omaa suurvaltaansa määrätietoisesti sommitteleva Pietari oli syytäkin utelias. 

Ruotsalainen henkiraha oli Pietarin mielessä, kun hän vuonna 1718 antoi määräyksen sieluveron kantamisesta Venäjänmaalla.  Siinä missä ennen riitti, että tiedettiin valtakunnan viljelymaat, tarvittiin nyt myös tietoa, ketkä maata viljelevät ja viljelyksillä majaansa pitävät. Kun sitten Viipurin lääni palautettiin Venäjänmaan yhteyteen kolmea vuotta myöhemmin, uuden esivallan oli syytä selvittää alueen väestötilanne perinpohjaisesti: olihan seitsemän vuotta jatkunut sekamelska horjuttanut alueen väestöoloja, jotka eivät olleet ehtineet oikein toipua 1600-luvun lopettaneista kuolonvuosistakaan. Kenties Pietarin visioissa alue näyttäytyi suorastaan jonkinlaisena verolaboratoriona, jossa päästäisiin seuraamaan aitiopaikalta, miten ruotsalainen veronkantojärjestelmä toimi käytännössä. Alueelle jääneet ruotsalaisvirkamiehet, jotka olivat pääosin suomalaista alkuperää, lähetettiin nyt laatimaan kaikenkattavaa väestöluetteloa läänin asujaimista. 

Väestöluettelo laadittiin vuonna 1723, ja se on tänä päivänä Kansallisarkistossa Vanhan Suomen tilien yhteydessä. Koska se on kiistatta keskeisin kirkonkirjojen ulkopuolinen lähde Karjalankannaksen väestöhistoriaan 1700-luvulla, seuraa jäljessä suorat linkit asiakirjaan pitäjä pitäjältä ja kylä kylältä. Toivottavasti samalla tämän tärkeän lähteen käyttö entisestään lisääntyy Karjalaisten sukujen tutkimuksessa.

Muolaa (sekä kappelinsa Heinjoki ja Valkjärvi):

Kääntymä, Tuokkola, Heinjoki, Ristseppälä, Rautiala, Pölläkkälä, Vuosalmi, Paakkola, Mälkölä, Koprala, Heikurila, Kuusaa, Puustinlahti, Piikkilä, Oravaniemi, Laavola, Vuoksela, Vaalimo, Päiväkivi, Uusikylä, Oinaala, Taaperniemi, Seppälä, Puukkola, Lavola, Keskikylä, Perkjärvi, Ilola, Vuotjärvi, Karvola, Sormula, Vesikkala, Yskjärvi, Punnusjärvi, Punnusniemi, Saustola, Himala, Heimala, Selola, Jaarila, Lehtokylä, Kirkkojärvi, Vunukkala, Kosteala, Kahkaala, Nirkkola, Koivula, Lemmettylä, Siparila, Nurmijärvi, Hampaala, Nousiala, Jauhola, Sarkola, Kuuppola, Valkeamatka, Suontaka, Naumala, Hiienselkä, Poutila, Tarpila, Suontaka, Valkjärvi sekä Muolaan pappila, kappalaiset ja lukkarit. Venäjältä tuotujen talonpoikien kylät: Kangaspelto, Kyyrölä, Parkkila.

Kivennapa:

Vaittila, Lipola, Kauksamo, Pylkkölä, Riihisyrjä, Ahjärvi, Tiililä, Haapala, Kuplala, Ruokala, Alakylä, Luutahäntä, Puhuttula, Raivola, Ikola, Voipiala, Kotselkä, Pamppala, Kukonmäki, Vuotjärvi, Pihlainen, Suurselkä, Vehmainen, Kaula, Korpila, Kekrola, Multala, Vanhakylä, Kurkela, Lempilä, Polviselkä, Sopala, Lintula, Paussula.

Uusikirkko (sekä kappelinsa Kuolemajärvi):

Huumola, Summa, Kaukola, Kirstinälä, Taamala, Hyttilä, Tommila, Kauppola, Uiskola, Peippola, Kaukjärvi, Siprola, Työppölä, Anterola, Halila, Makula, Halola, Rieskajärvi, Jukkala, Lempiälä, Kurppola, Rumpula, Kanneljärvi, Häme, Liikola, Kuuterselkä, Sykiälä, Kirjavala, Vammeljärvi, Lempiälä, Metsäkylä, Vammelsuu, Metsäkylä, Ino, Mesterjärvi, Anttonala, Jäppilä, Tarkkala, Uskila, Sortavala, Toivola, Seivästö, Karjalainen, Inkilä, Muurila, Kirjola, Pentikkälä, Akkala, Hietala, Kolkkala, Taatila, Hatjalahti, Mäkienmäki, Moisio, pappila, kappalainen, lukkari, suntio.

Koivisto:

Humaljoki, Rautanen, Partiala, Vanhakylä, Joutsimies, Heinola, Saarenpää, Patala, Ingertilä, Ahtiala, Tervahartiala, Mannola, Härkälä, Piisaari, Vatnuori, Kiiskilä, Kurkela, Ilmasti, Makslahti, Römpötti, kirkkoherra ja lukkari, nimismies.

Johannes:

Nikkola, Henttola, Ahokylä, Räihälä, Repola, Pyökäri, Villinsaari, Kolmikesälä, Hylkiälä, Karhula, Hörkkölä, Lenkkerilä, Kaijala, Rokkala, Kukkola, Alakirjola, Vaahtola, Huunala, Päätilä, Knuutila, Kivitoke, Pukkisaari, Hannukkala, Nokkala, Niemelä, Huistuppula, kirkkoherra ja lukkari.

Viipurin pitäjä:

Samola, Lihaniemi, Alasommee, Nuoraa, Järvelä, Yläsommee, Uskila, Alasäiniö, Tirhiä, Vitsataipale, Yläsäiniö, Liimatta, Repola, Valli, Ryyssylä, Nikoskala, Nygård, Mannikkala, Hämälä, Lyykylä, Kurikkala, Rautasuu, Kähärilä, Suurpero, Häyry, Saarla, Kärstilä, Tikkala, Kostiala, Strömsnäs (Ylivesi), Mutala(hti), Ventelä, Tikkala, Laiharanta, Herttuala, Tutila, Kilpeenjoki, Syvänmaa, Käräjärvi, Nuijamaa, Juvakkala, Nuijamaa, Jyrkilä, Juustila, Alamoisio, Leppälä, Rääsiä, Lavola, Pietilä, Pälttäri, Kaukola, Han(hi)joki, Merijoki, Toikkala, Naulasaari, Ronkaa, Haga, Rasalahti, Parkkila, Mälkki, Kärkiniemi, Kiiskilä, Porkansaari, Kiiskilä, Hapensaari, Piispansaari, Repola, Tervajoki, pitäjänseppä, Karppila, Löytömäki, Vanhakylä, Vahviala, Järvenpää, Houni, Loukola, Lautala, Nurmi, Torikka, Kintere, Rakkolanjoki, Rakkola, Tervajärvi, Ykspää, Hietala, Näätälä.

P. Pietari (Jääskestä Venäjään liitetyt kylät eli myöhempi Antrea):

Lottola, Seitsola, Ahvola, Oravala, Kilpeenjoki, Ihantala, Kaipola, Syvälahti, Kavantsaari, Pullila, Noskua, Anderniemi (Antreala), Patalahti, Hannila, Paukkula, Kama(jauho)la, Pähkjärvi, Kontu, Henttola, Sokkala, Saviniemi, Saarela, Kekkilä, Rupola, Kuparsaari, Sintola, Kaskinen, Hatula, Kukkola, Olkinuora, Kaskisalo (Kaskiselkä), Talikkala, Variksela, Paajala, Ollikkala, Liikola, Sokurala (Sokuranmaa), Ahtiala, Kärenniemi.

Kirvun kappelikunta:

Sairala, Heikkonen, Korpilahti, Tauru, Virolainen, Hauhiala, Kuisma, Hauhia, Jantunen, Näräkkä, Jantunen, Paavilanmäki.

Virolahti:

Orslahti, Kiiskilahti, Koskela, Reinikkala, Kurkela, Virojoki, Pajulahti, Hämeenkylä, Hellä, Vaalimaa, Laitsalmi, Pajusaari, Paatio, Kirkkopyöli, Torstila, Pyterlahti, Virojoen vesisaha.

Säkkijärvi:

Alaurpala, Ristsatama, Jokikylä, Kaukiala, Muhutlahti, Vilajoki, Teikarsaari, Vilaniemi, Heinlahti, Nisalahti, Alaoutila, Alahäme, Siissala, Lahtiala, Huovila, Iivanala.

(P.S. Tsaari Pietarin innovatiiviset verokokeilut eivät ottaneet tulta alleen Viipurin läänissä, vaan alueella palattiin 1728 kantamaan tehokkaaksi osoittautunutta ruotsalaista henkirahaa. Se on kuitenkin jo aivan oma tarinansa).  

 

Pietari Suuri pani verolle muun muassa sielut, parrat ja savupiiput.