Anteeksi, kuka olikaan Osmo Durchman?

Sukututkimusharrastuksen suuria murroskohtia lienee ollut sen aristokraattisen leiman vähittäinen mureneminen 1900-luvun jälkipuoliskolla. Kun harrastajakunta laajeni myös sosiaalisesti, alettiin kuin itsestään pitää luonnollisena, että myös tavallisilla (mitä se nyt sitten tarkoittaakin) suvuilla on historia. Kuitenkin vasta viimeisten vuosikymmenten digitalisaatio on toden teolla popularisoinut sukututkimuksen. Kehityksellä on toki varjopuolensa: samalla kun pääsy aineistoihin on olennaisesti helpottunut, olemme kenties alkaneet pitää monia asioita itsestään selvyyksinä. Suomalaisessa sukututkimuksessa varsin harva asia on kuitenkaan itsestään selvä. Usein olemmekin tosiasiallisesti suunnattomassa kiitollisuudenvelassa yksittäisille asianharrastajille. Yksi tällainen jättiläinen oli Osmo Durchman, suomalaisen sukututkimuksen Grand Old Man.

 

Kanslianeuvos Durchmanin (1890 - 1959) nimi lienee tuttu tämän päivän sukututkijoille lähinnä kirjanomistajamerkistään, joka koristaa lukuisia Seuran kirjaston niteitä.  Silti miehen vaiheita on ehditty muistella Seuran medioissa ainakin kahdesti, Vuosikirjassa (37, 1957 - 1959) ja sittemmin Pertti Vuorisen toimesta Sukutiedon lehdillä (4/1995). Yksityishenkilönä Durchmania tuskin voitaneen pitää kovin mielenkiintoisena tapauksena. Päivätyönsä hän teki virkailijana milloin missäkin, kunnes astui ansaitusti Tieteellisten seurain kirjaston palvelukseen 1946. Todellisen elämäntyönsä hän teki kuitenkin henkilökohtaisen intohimonsa genealogian parissa.

Durchman oli itse aktiivinen sukututkija. Hänen suunnaton uutteruutensa paistaa silmiinpistävästi Wilskmanin kuuluisan Släktbokin sivuilta. Mutta koska olisi itsekästä keskittyä ainoastaan omien juurien selvittelyyn, Durchman eritoten Genoksessa teki tärkeää pioneerityötä erilaisten alan peruskysymysten parissa. Esimerkiksi Durchmanin laaja kirjoitussarja kirkonarkistojen tuhoutumisista on edelleen yhtä käyttökelpoinen kuin se oli ilmestyessään. Durchman oli näkyvä hahmo Suomen Sukututkimusseurassa 1920-luvun alusta alkaen. Seuran sihteeriksi hänet valittiin jo 1922, johtokunnassakin hän viihtyi pitkiä jaksoja. Seuran laaja kirjasto - Pohjoismaiden suurin suku- ja henkilöhistorian alan erikoiskirjasto - on paljossa velkaa Harmaalle Eminenssilleen ja suurlahjoittajalleen. 

Erityisesti eräässä suhteessa Durchman lunasti paikkansa suomalaisen sukutieteen pantheonissa. Vaikka idea olikin lähtöisin Atle Wilskmanilta, juuri Durchman eksplikoi 1920 ajatuksen - jota hän nimitti velvollisuudeksi - kirkonkirjojen kopiointityöstä. Vaatimus ei ollut perusteeton: olihan vain kahta vuotta aikaisemmin useampikin seurakunta menettänyt korvaamattoman aineistonsa kansalaissodan melskeissä. Esittipä Durchman hankkeelle toisenkin perusteen, nimittäin vapauttaa seurakuntain henkilöstö velvollisuudesta, jota kirkkoherrat, kappalaiset ja kanslistit eivät ehdi tai suorastaan osaa toimittaa, tuottamalla aineisto keskitetysti tutkimuksen kohteeksi sinne, missä tutkijat itse sitä pääsevät hyödyntämään. Tässä vaatimuksessa on jälleen jotain tavattoman ajankohtaista…  

Monivaiheisen, liki 25 vuotta kestäneen kopiointityön tuloksena syntyivät ns. mustat kirjat, mustaan nahkaan sidottu historiakirjojen käsin jäljennetty kopiosarja, joka puolestaan toimi ensimmäisessä vaiheessa HisKi-tietokannan perustana. Durchman ehti lisäksi osallistua työryhmään, joka 1940-luvun lopulla johti mormonikirkon toteuttamaa Suomen kirkonarkistojen mikrofilmikuvauksia. 

Pitkät ovat siis Durchmanin jäljet!

Jos Durchman olikin merkkimies sukututkimuksen aineellisten ehtojen ollessa kysymyksessä, sitä hän oli mitä suurimmassa määrin myös aineettomien tapauksessa. Durchmanin katsannossa sukututkimus oli enemmän kuin itseriittoista sukuharrastuneisuutta tai ylpeää esipolvien taulukointia: se oli myös ankara tieteellinen prosessi, se oli genealogiaa. Tämä puoli Durchmanin perintöä, laadukas genealogia, on edelleen keskeinen osa Suomen Sukututkimusseuran "aatetta", ja juuri siksi Seura on halunnut muistaa uutteraa kamreeria nimeämällä uutiskirjeensä tämän mukaan.

 

Durchmanin ex libris lienee kirjastomme asiakkaille hyvin tuttu

Uutiskirje Osmo kertoo, mitä Seurassa tapahtuu. Sen voi tilata maksutta Seuran sivuilta. Seuraavan kerran sähköinen postilaatikko kolahtaa elokuun alussa: stay tuned!