Suomalaisia Herrnhutin veljesseurakunnan arkistossa

Kuvamme esivanhempiemme elämänpiiristä voi toisinaan olla varsin staattinen, ihmiset kun näyttävät usein syntyvän, elävän ja kuolevan pienessä kotipitäjässään kaukana kavalasta maailmasta. Mitä pienempi pitäjä, sitä enemmän näennäistä kuhinaa asiakirjoissa nuorten renkien ja toimeliaan palkollisväen muutellessa seurakuntarajoista piittaamatta kirkkopitäjästä toiseen, mutta yhtä kaikki mittakaavaa laajentamalla heidän elämänpiirinsä jää maantieteellisesti arvioiden usein varsin kapoiseksi. Aikojen alussa ihmisiä liikutti puhdasta uteliaisuutta tehokkaammin yhteisölliset kriisitilat, sosiaalinen konflikti, ekokatastrofi tai aivan arkinen puute; nälkä kun on usein ollut kaukokaipuulle tehokkaampi käyttövoima kuin silkka eksotiikka.

Historia tuntee myös toisenlaista liikkuvuutta: aatteellista liikkuvuutta, joka aineellisten tarpeiden asemesta keskittyy aineettomiin; liikkuvuutta, joka pyrkii vapauttamaan yksilön ja hänen viitekehyksensä todellisista tai kuvitelluista hengen (ja usein ruumiinkin) kahleista. Ajatellaanpa vaikka Englannin puritaaneja, jotka lähtivät kuudennellatoista vuosisadalla rakentamaan teokraattista utopiaansa kauas Valtameren taakse.

Ruotsin valtakunnan henkisen ilmapiirin avainkäsite oli 1600-luvun alusta alkaen luterilainen ortodoksia, luterilaiseen tunnustukseen ja edellisen vuosisadan evankelisten teologien ajatustyöhön rakentuvan kirkollisen yksimielisyyden ihanne. Se ei torjunut yksilöllisen kokemuksen merkitystä, mutta rajasi tarkoin sen muodot. Vastavoimaksi nousivat Suomessakin jo vuosisadan lopulla henkilökohtaista kokemusta, parannusta ja autuuden omakohtaista omistamista korostaneet pietistiset suuntaukset. Oululaisen Andreas Ulstadiuksen mielenilmaus Turun tuomiokirkossa johti (julkisen alastomuuden lisäksi) elinkautiseen vankeuteen; Turun linnan tiilenpäitä pääsi hieman myöhemmin laskemaan turkulainen Petter Schäfer, jonka vankeusajan päiväkirja on julkaistu myös lukukelpoisena laitoksena (Minä Pietar ja minä Anna, toim. Matti Piispa, Otava 2000).

Jos vaihtoehtoina oli joko eriseuraisuudesta luopuminen tai vankeus, mitä suomalainen 1700-luvulla saattoi tehdä? Lähteä ulkomaille mielipidepakolaiseksi...

Tunnetuin esimerkki uskonpakolaisista lienee kälviäläiset Eerikinpojat, jotka vakaumuksellisesti kieltäytyivät osallistumasta seurakuntansa kirkolliseen elämään ja saivat intomielisiä seuraajia aina Oulusta asti. Heidän tiensä vei lopulta puritaanien tavoin Uuteen Maailmaan, kuten Antti Tuurin romaanisarjasta Äitini suku käy lukeminen (tieteellinen – joskin viihdyttävä - esitys liikkeestä on Sakari Loimarannan väitöskirja Erikssonien mystillis-separatistinen liike vuoteen 1745; 1940).

Miedompi liikehdintä sai ajatuksilleen vastakaikua lähempääkin, kun kreivi Zinzendorffin maatila Herrnhut nousi 1700-luvulla sittemmin herrnhutilaisuudeksi nimetyn sydämen kristillisyyttä ja henkilökohtaista pelastuskokemusta painottaneen herätyskristillisyyden kansainväliseksi keskukseksi. Veljesseurakunnan erääksi tavoitteeksi nousi lähetystyön ohella yhteydenpito hengellisiin veljiin ja sisariin kaikkialla maailmassa. Samalla yksittäiset kanssakristityt kaukaa Suomesta jalkautuivat yhä kauemmaksi, vapaamieliseen Hollantiin ja jopa kaukaiseen Etelä-Amerikan Surinameen asti.

Eräs veljesseurakunnan hengellisyyden erityispiirre liittyy erityisiin elämäkertoihin (Lebensläufe). Ne toimivat uskonveljille eräänlaisina itsetutkistelun ja hengellisen reflektion instrumentteina: sommitellessaan aivan kuin oman ruumissaarnansa personaliaa kristityn oli hyvä tilaisuus jo ennakolta arvioida omaa maallista vaellustaan. Elämäkerrat talletettiin paikallisen veljesseurakunnan arkistoon, mutta niistä lähetettiin kopio keskusarkistoon Herrnhutiin. Elämäkertoja ei ole oikeastaan tähän asti lainkaan hyödynnetty suomalaistutkimuksessa.

Dos. Esko M. Laine on tehnyt arkistotutkimuksia veljesseurakunnan keskusarkistossa ja laatinut luettelon suomalaisiksi tunnistettavien kristiveljien ja -sisarten säilyneistä autobiografioista.Luettelo on julkaistu artikkelissa ”Herkkinä kasvun vuosinani kannoin huolta autuudestani.” Suomalaissyntyisten herrnhutilaisten 1700-luvun hengelliset autobiografiat (Lebensläufe) kirkkohistoriallisina tutkimuskohteina (Suurmiehistä rahvaannaisiin. Yksilö ja yhteisö kristinuskon historiassa; toim. Hanna-Maija Ketola & al. SKHST 229) liitteenä. Koska luettelolla on vissiä henkilöhistoriallista mielenkiintoa, dos. Laine on antanut luvan julkaista luettelon kokonaisuudessaan tässä blogissa.

Luettelo ei liene aivan täydellinen, joten voimme jäädä kieli pitkänä odottamaan tulevien arkistoretkien satoa. (Täsmällinen lähdeluettelo sisältyy alkuperäiseen artikkeliin. Keskeinen arkistonmuodostaja UA = Unitätsarchiv, Herrnhut.)

1. Hans Aschka [Aska], s. 27.10.1725 Sodankylä, † 15.12.1758 Zeist, Alankomaat, 3 s. (ei omakätinen). Lähde: UA R.10.A.b.2.b.
2. Elias Bivergröns [Biörkgren], s. 25.2.1716 Helsinki, † 13.3.1762 Niesky Sachsen, 2 s. (ei omakätinen). Lebenslaufissa mainitaan myös Nieskyssa ollut vaimo Anna Maria Pfauz, jolta ei ole säilynyt omaa Lebenslaufia. Lähde: UA R.6.B.b.No.2.1762; ABGN PA II R.7:77; BFS BL I: VII. Grönroos 1938, 179-180. - Samasta henkilöstä on lisäksi kaksi omakätistä Lebenslaufia: 2b. Elias Biörgrön/Biögrön, s. 25.2.1716 Helsinki, † 13.3.1762 Böhmisch-Nieska [Niesky], 3 s. ja 1 s. Lähde: UA GN 1762 B.VII (l.8) ExA* SHAHt 164.22. S.24. Hautapaikka Nieskyn herrnhutilaisella hautausmaalla on tunnettu. ABGN A.a. I. 13. Perhehaudassa on kolme vainajaa.
3. Anna Helena Bluth, s. 17.11.1725 Pirkkala, † 23.5.1814 Herrnhut, 8 s., omakätinen. Lähde: UA SHAHt 151.
4. Johann Ecklund, s. 29.5.1711 Sanneshof Nähe Borgo, [Sannainen/Sannäs, Porvoon pitäjä], † 6.7.1758 Herrnhut, (ei omakätinen) suppea ja 5 s. (omakätinen). Lähde: UA R.22.184.5 ja UA R.6.A.b.No.20.1758; Murtorinne 1981, 120-126.
5. Catharina Erdmann, syntymäpaikka ei tiedossa, † 31.10.1763 Herrnhutissa 60 vuotta täytettyään, 3 s. (ei omakätinen) ja suppea (ei omakätinen). Lähde: UA GN 1763 B XV, 610-615 (l.4) ExA* ja UA SHAHt 141. S. 341; Grönroos 1938, 180. Nimi puuttuu Herrnhutissa 1763 kuolleiden listalta. BFS BL I: VIIIa, 201-218.
6. Matthias Forstmann [Forsman], s. 17.10.1715 Howardboel bei Borgo [Huuvari/Hovarböle, nykyisin Askolassa], † 23.12.1780 Niesky Sachsen [Niesky]. Hautapaikka Nieskyn herrnhutilaisella hautausmaalla on tunnettu. ABGN A.a.VI:22. Perhehaudassa on 8 vainajaa. 6 s. (omakätinen) ja 4 s. (omakätinen). Lähde: UA R.22.104.63.GN.1781.B.XII (l.8) ExA S.761; ABN PA II R.7:335; BFS BL I: XLIIa; Grönroos 1938, 181.
7. Anna Margareta Greiffenhagen (s. Kiander), s. 5.9.1755 Lappeenranta/Willmanstrand [UA:n hakemistossa Willmansland], † 5.10.1828 St. Petersburg, Russland, 6 s. (ei omakätinen). Lähde: UA R.22.89.14.
8. Hinrich Grundberg, s. 30.11.1713, syntymäpaikka ei tiedossa, † 29.7.1794 Venäjällä, 43 s. (omakätinen). Lähde: Hakemiston mukaan UA R.22.41.14. Signum on virheellinen, eikä Lebenslaufia ole löytynyt.
9. Carl Joh[an] Heicklin, s. 1738 Kaugela [Kaukola], † 1.12.1800 Sarepta Russland, 5 s. (ei omakätinen). Lähde: UA R.22.45.12.
10. Catharina Justander, s. 15.9.1723 Lempele [Lempäälä], † 5.10.1778 Zeist, Alankomaat, 4 s. (ei omakätinen) ja 4 s. (omakätinen). Lähde: UA R.22.63.43 ja UA GN 1779 B.IV (l.9) ExA S.745; BFS BL I: XL No 2; Grönroos 1938, 181; Laine 2012.
11. Erich [Erik] Karsmann [Karsman], s. 2.5.1716 Karsby [Tenhola], † 21.8.1760 Barby, Saksi-Anhalt, 3 s. (ei omakätinen) ja 2 s. (ei omakätinen). Lähde: UA GN.1760.B.XII.a(l.2.6.) ExA* ja UA R.6.D.l.b.2. Nimi puuttuu Barbyn tiedotusten yhteydestä, BFS BL I: I, 20-27.
12. Johann Kerkoll [Kerkkola], s. 1.6.1720 Janagal [Janakkala], † 28.10.1766 Zeist, Alankomaat, 6 s. (omakätinen). Lähde: UA R.22.46.19; HUA EBG APO 1004: 1250 (ei omakätinen); BFS VII; Grönroos in (1938, 180-181) mukaan † 28.9.1766. - Toinen Lebenslauf: 12b. Johann Kerkel/Kerkkoll, s. 1.6.1720 auf dem Pastorat des Kirchspiels Janagal [Janakkala], † 28.9.1766 Zeist, Alankomaat. Lähde: UA GN 1766 B XIV (1.23) ExA*.
13. Johann Löfström, s. 25.9.1713 Nyland [Uusimaa], † 24.5.1787 Herrnhut, 2 s. (ei omakätinen). Lähde: UA R.22.17.34.
14. Erich Mashalin [Massalin], s. 5.11.1722 Helsingissä, † 11.5.1750 Herrnhaag, Hessen, 1 s. (ei omakätinen). Lähde: UA GN.A.11.8.1750.4:o. Beilagen S.479.
15. Christian Nyberg, s. 28.3.1714 Neu corte bei Borgo [Nygård, Porvoon pitäjä], † 5.4.1757 Saramakka, Surinam, 3 s. (omakätinen). Lähde: UA R.22.08.39. UA:ssa on lisäksi kaksi muuta, joissa kyseessä lienee sama henkilö. - 15b. Matthias Nyberg, s. 28.3.1714 Neu-Corten bei Borgo, † 5.4.1757 Saramacca, Surinam, 3 s. (ei omakätinen) ja 2 s. (ei omakätinen). Lähde: UA NB.I.R.4.293V.122; GN.A.59 (1757, 7) Beil. S. 698-699. Sekä: 15c. Andreas Nieberg [Nyberg], s. 28.3.1714 Neucorden bei Borgo, † 5.4.1757 Paramaribo, Südamerika, (ei omakätinen). Lähde: UA SHAHt 163.147.S.174.
16. Maria Salander, s. 18.8.1724 Ulho i Swerige [Oulu], josta siirtyi Lebenslaufin mukaan imeväisenä Tornioon, † 11.12.1762 Niesky. Lähde: BFS GM VIIIa. UA:ssa luokiteltu ruotsalaiseksi. Oulun tuomiokirkkoseurakunnan syntyneiden luettelon mukaan syntymäpäivä oli 3.9. ja kastepäivä 4.9.1724. OMA Oulu KA I C: 1. Syntyneet 1722-1729; Grönroos 1938, 180.
17. Heinrich Seelander [Selander], s. 4.6.1747 Semarr bei Abo [Pemar, Paimio], † 1.7.1823 Sarepta, Venäjä, 13 s. (ei omakätinen) ja 16 s. (omakätinen) ja 7 s. (omakätinen). Lähde: UA R.22.54.23; UA NadB.1831.l.785-800; UA R.22.43.24; Grönroos 1938, 182.
18. Carl Stahlhammer [Ståhlhammar], s. 1753 in einem Dorff Mathiel in Finnland, wo sein Vater ein Bauergut hatte [Mattholm/Mathålm, Parainen?], † Nieskyssä 1819, (ei omakätinen). Hautapaikka Nieskyn herrnhutilaisella hautausmaalla tunnettu, ABN A.a.IV.3. Lähde: ABN PA II R.7:1709.
19. Heinrich Wandelin, s. 17.5.1705 Viipuri, † 23.5.1782 Herrnhut, 14 s. (omakätinen) ja 5 s. (omakätinen) ja 10 s. (omakätinen). Lähde: UA R. 22.30.24, SHAHt 168.23.S.177; UA GN.1783.B.VII (l.5); UA ExA S. 697.
20. Elisabeth Wiesner, s. 15.3.1777 Sakkola, † 20.12.1795 Sarepta, Venäjä, 4 s. (ei omakätinen). Lähde: UA R.22.82.92. Sakkolan syntyneiden luettelon mukaan syntymäpäivä oli 3.3. ja kastepäivä 8.3.1777. MMA Sakkola KA II A:2.
21. Elisabeth Wumland/Womland [Wurmland], s. 18.1.1708 ihres Vaters Gut / i Finland på et gods, som tillhörde min Fader [syntymäpitäjää ei mainita], † 13.4.1775 Herrnhut, 4 s. (omakätinen) ja 3 s. (omakätinen) ja 3 s. (omakätinen). Lähde: UA R.22.61.113; UA GN 1775 B X (l.7); UA ExA, SHAHt; BSF BL I: XXXV; Grönroos (1938, 181) on arvellut hänen olleen taustaltaan liivinmaalainen.

 Teos on luonnollisestikin lainattavissa Suomen Sukututkimusseuran kirjastosta!