Jossain vaiheessa 1840- tai 1850-lukua herra Lehnbom muutti perheineen Jyväskylään, mutta kauaa hän ei siellä viihtynyt. Hän nimittäin lähti teille tietymättömille eikä kukaan tiennyt minne.Samoihin aikoihin, Krimin sodan vielä riehuessa, palveli Jyväskylän komppaniassa aliupseerina eräs Sagulin -niminen mies. Mainittu komppania lähetettiin tositoimiin vuonna 1855, joten kovin kauaa ei Sagulin ehtinyt taisteluissa olla.
Kuten Lehnbom hieman aiemmin, katosi myös Sagulin. Kukaan ei tiennyt minne mies oli lähtenyt tai oliko hän joutunut esimerkiksi henkirikoksen uhriksi.
Vasta talvella 1870-71 asiaan saatiin molempien miesten osalta hieman selvyyttä. Tuolloin Saarijärven maanviljelysopiston johtaja, herra Wadenstierna sai yllättäen kirjeen Lehnbomilta. Kirjeessä kauan kadoksissa ollut mies pyytää saada tietää jotain sukulaisistaan.
Kirjeessään hän myös kertoo uskomattomasta tapahtumasta. Carl Jacob Lehnbom oli matkustanut aina Yhdysvaltoihin saakka ja antautunut sotilaspalvelukseen. Hän oli ylennyt everstiluutnantiksi ja sanoi joutuneensa kerran kahakkaan erään intiaanijoukkion kanssa. Taistelu päättyi ratsuväen voittoon ja osa intiaaneista sekä heidän päällikkönsä otettiin vangeiksi. Everstiluutnantin tutkiessa tätä päällikköä tarkemmin, huomasi hän tämän olevan valkoihoisen.Kun miestä puhutettiin hieman aikaa, paljastui fantastinen totuus. Hän olikin Lehnbomin tuttu Jyväskylän ajoilta, kadonnut sotamies Sagulin. Näin veriviholliset huomasivatkin olevansa melkein kaksikymmentä vuotta erillään olleet ystävykset. Valitettavasti mikään lähde ei tunnu tietävän, miten tämä uskomaton tarina jatkui.
Kuva kirjasta Massacres of the mountains : a history of the Indian wars of the Far West by Jacon Piatt Dunn (1886)
Kirjoitin oheisen tarinan omaan blogiini vuonna 2010 käyttäen lähteenä vanhoja sanomalehtiä vuodelta 1871. Vasta tällä viikolla sain tietooni, että mainittu kirjanpitäjä kuoli Sysmässä jo vuonna 1841! Taas kerran tuli todistettua, että sukutarinat ovat todellakin vain tarinoita. Niissä voi olla siteeksi totta, mutta tarkempi perehtyminen aiheeseen voi kiepsauttaa hyvänkin jutun päälaelleen. Kiitos K. Klemelälle tämän legendan murskaamisesta hyvin yksinkertaisin keinoin.
Joka tapauksessa herra Wadenstierna lienee todellakin saanut kirjeen Amerikan maalta, mutta kuka tuo everstiluutnantti sitten olikin, jää selvittämättä. Jyväskylän 1840-1860-lukujen rippikirjoja olen yrittänyt lueskella, mutta tuloksetta. Ehkäpä joku lukija ottaa haasteen vastaan ja selvittää, kuka tuo intiaaneja vastaan taistellut mies lopultakin oli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti