Hallituksen ääni – Marja Pirttivaara

Sillanrakennusta

Perusluonteenpiirteeni on uteliaisuus. Juuriltani olen satakuntalainen, lapsuudenkotini ikkunoista näkyi Kokemäenjokilaaksoa, laaja peltoaukea ja vanhoja maalaistaloja.

Haluan jakaa kanssanne kolme asiaa, jotka ovat vetäneet minut sukututkimuksen ja geneettisen sukututkimuksen pariin.

Ensinnäkin: kartat. Aivan pienestä saakka olen rakastanut karttoja. Luin hartaudella muun muassa Valittujen Palojen Suurta karttakirjaa. Piirtelin ja väritin karttoja. Kiehtovaa kyllä, tämä karttarakkaus tuntuu olevan geneettisen sukututkimuksen harrastajien yhteinen intohimo globaalisti. Onkohan olemassa erityinen karttageeni…?

Toiseksi: kirjasarja Suur-Huittisten pitäjän historia. Vanhin kirjasarjasta on Aina Lähteenmäen kirja Suur-Huittisten pitäjän historia vuoteen 1639, painettu 1948. Kirjan kannessa on valokuva Huittisten hirvenpäästä, ja alkuluku kertoo eloisasti kallioperän muodostumisesta, jääkaudesta sekä veden peittämästä Satakunnasta. Osat II ja III 1-2 ovat Raimo Viikin asiantuntevaa työtä. Erityisesti talonhaltijaluettelo (1540 - noin 1860) oli minusta kiinnostava, se tarjosi hyvän perustan systemaattisen sukututkimuksen aloittamiselle. Isäntäluetteloiden perusteella pystyin hahmottelemaan sukupuutani hämmästyttävän hyvin ja pitkälle, tarkistin ja täydensin päätelmiä mikrofilmejä systemaattisesti tutkimalla. Kirjasin sukupuuta ruutuvihkoon, joka on vieläkin tallella. Sitten sukututkimukseen tuli välivuosia, opiskelin, tein väitöskirjan fysiikasta, ja paljon muuta.

Kolmanneksi:  professori Jussi Huttunen ja vuosi 2006. Olin aloittanut työt Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitrassa ja olin mukana Terveydenhuollon ohjelmassa. Kerran prof. Jussi Huttunen – ystävä, kollega ja opettaja, jota arvostan suuresti - tuli ohjelman ohjausryhmän kokoukseen, ja ilmoitti heti aluksi, että nyt on sitten suomalaisten sukujuuret selvitetty: isät ovat tulleet idästä ja äidit lännestä. Totesin, jaahas, idän shemeikkoja on siis ollut enemmänkin liikkeellä. Kaivoin Jussin mainitseman lehtiartikkelin, Duodecimissa julkaistun ”Idästä vai lännestä? Suomalaisten geneettisetsukujuuret”, kirjoittajina Kirsi Huoponen, Tuuli Lappalainen ja Marja-Liisa Savontaus  
(Duodecim 2006; 122 s. 63).

Myöhemmin amerikkalainen terveydenhuollon tutkija Jennifer Baron kertoi minulle, että National Geographicilta voi tilata Y-DNA-testin. Ostin testin lahjaa aviomiehelleni, karjalaisen Pirttivaara-Baron-suvun isälinjaa selvittääkseni. DNA-tulokset olivat mielenkiintoisia: N1c1-mies kuten isänikin, eli niitä idästä tulleita miehiä... Siirsin tulokset Family Tree DNAn palveluun, jotta sain jatkettua selvitystä. Seikkailuni geneettisen sukututkimuksen parissa alkoi, vahvasti perinteiseen sukututkimukseen liittyen. Päädyin nopeasti mukaan kansainvälisen geneettisen sukututkijoiden yhteisöön, siinä porukassa monet ovat yllättäen DNA-sukulaisiani. Ja karttafaneja, yllätys yllätys. Nyt teen vapaaehtoistyötä geneettisen sukututkimuksen ja sukututkimuksen parissa, toimin mm. Family Tree DNAn Finland DNA projektin sekä Facebookin Suomi DNA ryhmän administraattorina.
 
Nyt aloitan Suomen Sukututkimusyhdistyksen hallituksen jäsenenä, parhaat kiitokset luottamuksesta. Me suomalaiset olemme sukututkimuksen ja yhteistyön tiennäyttäjiä, itse toivon olevani geneettisen sukututkimuksen sillanrakentaja.

 

Marja Pirttivaara
Suomen Sukututkimusseuran hallituksen jäsen