Asuiko neiti Töölössä

Kuva: Pirjo Dahlbom

 On kirjallisuutta, jonka arvo on omana aikanaan ollut ohimenevä. Hakuteoksia, joiden sisältö on voinut olla vanhentunutta jo painettaessa ja kohtalokkaasti ajastaan jäljessä viimeistään muutaman vuoden kuluttua julkaisuhetkestä. Kirjojen paperi on ohutta ja sidokset useimmiten vaatimattomia. Painoksista on aikojen kuluessa hävitetty lähes kaikki kappaleet, mihin lie jätepaperiksi tai sytykkeeksi – joskus kirjaimellisesti ihan kaikki.

Kyse on vuosittain ilmestyvistä tai ilmestyneistä puhelinluetteloista ja osoitekalentereista. Kirjakauppias Jan Strang on arvioinut, että vuoteen 1960 mennessä julkaistuista luetteloista ja hakemistoista olisi kokonaan hävinnyt yli sata… Tosin, jos kaiken säilyttäisi, kuinkahan paljon tilaa kotihyllyssä veisi kokoelma Helsingin puhelinluetteloita 1950-luvulta eteenpäin? Tietymättömiin kadonneet luettelot eivät ole nykyajan tuotetta, hukkateillä on lähinnä pienipainoksisia varhaisia vihkosia. Sääli sekin, mutta suurin osa on sentään tallessa mm. Kansalliskirjaston ja monien paikallisten kirjastojen, museoiden ja arkistojen kokoelmissa.

Saisinko neidin osoitteen ja puhelinnumeron?
 
Suomen Sukututkimusseuran kirjaston helsinkiläiset osoitekalenterit ovat kävijöidemme erityisessä suosiossa ja puhelinluetteloitakin selaillaan. Ovathan nämä painetut henkilöhakemistot meillä helposti käytettävissä. Osoitekalentereita julkaistiin lähinnä kaupungeissa 1800-luvun puolivälistä noin 1930-luvulle asti, jolloin puhelinluettelot syrjäyttivät ne. Liikkeiden ilmoituksia on jo varhaisimmissa kalentereissa ja yhdistetyt osoite- ja ammattikalenterit ilmestyivät markkinoille 1880-luvulla. Helsingissä on parhaimmillaan julkaistu useita kalenterisarjoja yhtä aikaa. Kokoelmassamme ei ole osoitehakemistoja muista kaupungeista - poikkeuksena Kuopiossa 1923 julkaistu henkilökalenteri Kallavesi, joka on tallennettu hakemistoksi vanhoille kotisivuillemme. Tallennettu on myös muutama helsinkiläinen osoitekalenteri 1800-luvulta ja siirtoväen hakemistot Karjalaisten osoitekalenteri ja Siirtokarjalaisten tien Osoitehakemisto. Osoitehakemistoja on myös digitoitu, esimerkiksi Lydiassa, Hämeenlinnan kaupunginkirjaston digitaalisessa aineistopankissa, on vanhoja Hämeenlinnan osoitekalentereita. Digitointia on tehty ja tehdään muuallakin ja se on myös Kansalliskirjaston suunnitelmissa. Asiakkaiden käytössä on siellä vanhastaan mikrofilmattuja osoitehakemistoja ja puhelinluetteloita.
 
Ensimmäiset suomalaiset puhelinluettelot ilmestyivät 1882 Helsingissä ja Turussa. Puhelinluetteloita on ollut monenlaisia, kuten puhelinyhtiöitäkin pitkin Suomen maata. Kirjastomme kokoelmissa on helsinkiläisluetteloiden lisäksi satunnaisia muiden kaupunkien ja ympäröivän maakunnan puhelinluetteloita ja pari paksua valtakunnallista luetteloa 1900-luvulta. Vanhoilla sivuillemme on yksittäisiä tallennettuja puhelinluetteloita Viipurista ja Tampereelta. Lappeenrannan maakuntakirjaston DigiCarelicassa on Lappeenrannan puhelinluetteloita 1920-1930-luvulta ja Hämeenlinnan Lydiassa on myös puhelinluetteloita.

Eikö neitiä löytynyt?

Kotipuhelinten yleistyminen kesti vuosikymmeniä, eikä niitä täydellisemmissä osoitekalentereissakaan ole koko aikuisväestö. Kerran vuodessa ilmestyvä julkaisu ei pysynyt ahkerasti muuttavien kaupunkilaisten ja varsinkaan heidän hyyryläistensä perässä. Parhaassa tapauksessa osoitehakemistossa on perheenpää, asunnon haltija tai ammatinharjoittaja. Tittelillä on ollut merkitystä niin suutarille, lääkärille kuin enkehäradshöfdinskallekin. Ehkä kunnianarvoisa leskirouva vuokrasi huoneitaan ylioppilaille? Kalentereista ja puhelinluetteloista puuttuvia tietoja voi Helsingissä täydentää henki- ja kirkonkirjojen lisäksi kaupunginarkiston mikrofilmatun poliisin osoitekortiston (1907 – 1973) avulla. Kadunnimetkin ovat aikojen kuluessa muuttuneet, Helsingin kadunnimet –hakuteos auttaa hahmottamaan kadonneita Antinkatuja ja Viertoteitä. Turun poliisilaitoksen osoitekortistosta Turun maakunta-arkistossa on kerrottu paikallisen sukututkimusyhdistyksen mainiolla Sukututkimuksen sokkelot Turussa -sivulla. Opastusta poliisilaitosten arkistojen käyttöön on muuten Arkistojen Portissa.

-------------------------------------------------------------------------

Tämä blogi on muokattu ja laajennettu Sukutieto-lehdessä 2/2012 julkaistusta kolumnista. Otsikko on muunneltu Outi Heiskasen ja Minna Santakarin kirjan nimekkeestä Asuuko neiti Töölössä? (Teos 2004). Repliikki on peräisin Pekka ja Pätkä –elokuvasta.

Lähteenä on käytetty Jan Strangin teosta Puhelinluettelot ja osoitehakemistot. Bibliografinen luettelo Suomen puhelinluetteloista, osoitekalentereista ja yrityshakemistoista sekä niiden liitekartoista v. 1847-1960. Helsinki 1995.

Vanhojen kotisivujemme linkit eivät välttämättä toimi. Aineistoa lisätään nykyisille jäsensivuille vähitellen.

Suomen Sukututkimusseuran kirjastotietokanta on netissä.