Karjala-tietokannan suunnittelu alkoi jo vuonna 1985. Tietokannan toteuttamismahdollisuuksia selvittäneen koeprojektin jälkeen Joensuun, Kuopion ja Jyväskylän yliopistot, Mikkelin kaupunki, Mikkelin maakunta-arkisto, Väestörekisterikeskus, Karjalan Liitto, Kirkkohallitus ja Suomen Sukututkimusseura päättivät perustaa Karjala-tietokantasäätiön vuonna 1990. Tallennustyön nopeuttamiseksi ja pitkäaikaistyöttömien työllistämiseksi perustettiin 1998 säätiön hallinnoima etätyöprojekti.
Karjala-tietokantaan on syötetty luovutetun Karjalan seurakuntien historiakirjat kokonaisuudessaan, ts. kastettujen, vihittyjen, haudattujen ja muuttaneiden luettelot niiden alusta siihen asti kunnes siirtoseurakunnat vuonna 1949 lopetettiin ja siirtoväki merkittiin asuinpaikkakuntiensa kirkonkirjoihin. Historiakirjojen jälkeen Karjala-tietokantaan ryhdyttiin syöttämään myös rippikirjoja ja lastenkirjoja.
Viimeisimmän tiedon mukaan Karjala-tietokannassa on jo noin 9,3 miljoonaa tietuetta. Tallennustilannetta eri seurakunnissa tarkastellessa huomaa, että rippikirjoista on vielä pitkiä jaksoja tallentamatta. On vaativaa matematiikkaa laskea arviota siitä kuinka monta tietuetta tallennustyötä on vielä jäljellä ja vieläkin vaikeampaa on arvioida kauanko tallentamattoman tietuemäärän syöttämiseen menee aikaa. Tämä epäkiitollinen työ kuuluu säätiön etätyöprojektin vetäjälle Jari Ropposelle.
Seuralla ja Karjala-tietokantasäätiöllä on pitkät perinteet yhteistyössä. Seura on toimittanut pari prosenttia Karjala-tietokannan tietueista, mutta HisKi on saanut merkittävän osan luovutettua Karjalaa koskevasta aineistosta säätiöltä. Seura on jonkin verran avustanut Karjala-tietokannan tallennustyötä tuottamalla tallennusmateriaalia Mikkelin maakunta-arkistossa sijaitsevalla mikrojäljenneskannerillaan. Viime vuosina skanneri on ollut säätiön käytössä.
Karjala-tietokantaan tehdään hakuja sitä varten kehitetyllä hakuohjelmalla, KATIHA:lla. Se on monessa suhteessa samanlainen kuin Suomen Sukututkimusseuran historiakirjojen hakemistotietokanta HisKin hakuohjelma. Molemmissa voi samanaikaisesti tehdä haun yhden seurakunnan kaikkiin luetteloihin tai useiden seurakuntien yhteen luetteloon. KATIHA:ssa voi haun kohdistaa myös useiden seurakuntien kaikkiin luetteloihin, mutta tällöin haun aikarajoitukset tehdään luettelokohtaisesti. Rippikirja- ja lastenkirja-aineisto on Karjala-tietokannan suurin ero HisKiin nähden.
Karjala-tietokanta ja HisKi tarjoavat kirkonkirja-aineistoa tutkimuksessa helposti käytettävässä tietokantamuodossa. Akateemisessa tutkimushankkeessa tutkijan ei tarvitse itse kerätä tutkimusmateriaaliaan tai palkata siihen sukututkijaa. Kumpikin tietokanta sisältää useita sosiodemografisia tekijöitä ja on siten hyvän käyttökelpoista materiaaliaa yhtä hyvin luonnontieteissä kuin humanistisissa tieteissäkin tehtävään tutkimukseen. Karjala-tietokannan erityispiirre on sen tarkka maantieteellinen ja ajallinen rajautuminen.
Karjala-tietokannan hakuohjelma on käytettävissä koko aineistoon kohdistuvissa hauissa ainoastaan Mikkelin maakunta-arkiston tutkijasalissa. KATIHA:n verkkoversiossa voi tehdä hakuja vuoteen 1911 ulottuvaan aineistoon.
Olen ollut pian seitsemän vuotta säätiön hallituksessa ja koko tämän ajan rahoitus on ollut suurin ongelma. Opetus- ja kulttuuriministeriö on tukenut tallennustyötä, mutta ensi vuosi kuuluu olevan ehdottomasti viimeinen. Vuosittain säätiöiltä haettavat avustukset ovat jo pitkään olleet osa Karjala-tietokantasäätiön rahoituspohjaa. Toiveissa on, että kulttuuria ja tiedettä tukevat suuret säätiöt huomaisivat sen potentiaalin, minkä Karjala-tietokanta voi tarjota erilaiselle tieteelliselle tutkimukselle.
Olisiko kansan karttuisa käsi vastaus Karjala-tietokantasäätiön ongelmiin? Saattaa olla, että sellaiset ajat kuuluvat jo menneisyyteen, jolloin esimerkiksi karjalaisten yhdistykset tarttuisivat toimeen ja keräisivät jäseniltään muutaman euron per nuppi, niin että siirtokarjalaisuuden yksi elävimmistä muistomerkeistä, Karjala-tietokanta saataisiin tallennettua loppuun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti