Sukututkijat äkeissään kirkkoherranvirastojen tietopalvelulle

Vantaan seudun sukututkijat ry:n jo 14. kerran järjestämä Kuulutko sukuuni -tapahtuma on tänä viikonloppuna Hiekkaharjun koululla. Avustin järjestelyissä ja kokosin lauantaipäivän alkajaisiksi sukututkimusjuridiikkaa käsittelevän paneelin, jonka teema oli (ehkä hivenen provokatiivisesti) “Onko sukututkija toisen luokan kansalainen kirkkoherranvirastojen tietopalvelussa?”

Alustin keskustelua kertomalla, että sukututkijoita vaivaa tänä päivänä se, että sukututkimusta varten tilatut sukututkimukset roikkuvat kuukausikaupalla monien kirkkoherranvirastojen tietopalvelujonoissa ja kaikkiin muihin tarkoituksiin tilatut selvityspyynnöt säännönmukaisesti ohittavat sukututkijoiden tilaukset.

Tilanteella on ainakin kolmen vuosikymmenen historia. Jo vuonna 1982 Kirkkohallituksen silloinen väestörekisterintarkastaja kirjoitti eräässä Suomen Sukututkimusseuran julkaisussa, että täytyyhän sukututkijoiden ymmärtää, ettei heitä voida palvella yhtä nopeasti kuin muita tiedontarvitsijoita, koska sukututkijat tarvitsevat tietoja ainoastaan harrastustaan varten.

Väestötietolaki määrittelee, että vanhat paperiset kirkonkirjat kuuluvat samaan järjestelmään Väestörekisterikeskuksen ylläpitämän (yhteiskuntamme perusrekistereihin kuuluvan) väestötietojärjestelmän kanssa. Tämä tekee kirkkoherroista väestörekisteriviranomaisia.

Nykypäivän Suomessa kansalainen pitää itsestäänselvänä, että kaikki ovat yhdenvertaisia lain edessä ja kaikki saavat tasaveroista kohtelua viranomaiselta. Sukututkijoille sen sijaan ei ole mikään yllätys, että tämä oikeusvaltion periaate ei näytä koskevan sukututkijoita kirkkoherranvirastoissa.

Viimeisten 15 kuukauden aikana sukututkijoiden kirkkoherranvirastoista saama palvelu on monessa seurakunnassa huonontunut. Jotkut seurakunnat ilmoittavat, että he eivät voi palvella toistaiseksi sukututkijoita lainkaan ja muutamat eivät ota sukututkijoiden tietopalvelutilauksia vastaan. Useassa seurakunnassa sukututkijoiden tietopalvelutilausissa on monen kuukauden odotusaika.

Onpa vielä sellaisiakin seurakuntia, jotka lukevat henkilötieto- ja väestötietolainsäädäntöä kuin piru Raamattua ja kehoittavat pyytämään tiedot tutkittavilta henkilöiltä itseltään tai vaativat tutkittavilta valtakirjoja tietojen luovuttamista varten tai esittävät muita lainsäädäntöön perustumattomia vaatimuksia. Kielteisen päätöksen valitusosoituksesta ei kirkkoherranvirastsoissa liene kuultu lainkaan, koska sellaisia ei ainakaan sukututkijoille anneta.

Syynä tähän on luterilaisten seurakuntien keskushallinnon (ja kirkollisten väestörekisteriviranomaisten tukiorganisaation) Kirkkohallituksen maaliskuussa 2011 antama suositus siitä, etteivät kirkkoherrat enää antaisi sukututkijoille tutkimuslupia 100 vuotta nuorempien kirkonkirjojen tutkimiseen. Käytännössä tämä koskee ajanjaksoa 1910-60.

Suositus ulotettiin koskemaan myös seurakuntien arkistolaitoksen yksiköihin (lähinnä maakunta-arkistoihin) tallentamia kirkonkirjojen mikrojäljenteitä. Nyt moni kirkkoherra on käynyt hakemassa mikrokorttinsa maakunta-arkistosta pois. Kun sukututkijat eivät voi itse tutkia kirkonkirjoja, tiedot tilataan kirkkoherranvirastoista ja se rasittaa monen pienen seurakunnan kirkkoherranviraston tietopalvelua, jotka jo aikaisemmin ovat olleet resurssiensa äärirajoilla.

Kirkkoherranvirastoilla on pitkä perinne tietopalveluasiakkaiden asettamisessa eritasoisiin palvelukategorioihin tiedon käyttötarkoitukseen perusteella. Kirkkohallituksen suositus on entisestään pahentanut tilannetta sukututkijoiden omatoimista tutkimusta kieltävällä suosituksellaan.

Olen itse joulukuussa 2010 ja tammi-helmikuussa 2011 visioinut Kirkkohallituksen edustajille suosituksesta seuraavan tutkimuslupa-anarkian ja tietopalvelujen entistäkin pahemman ruuhkautumisen kirkkoherranvirastoissa. Valitettavasti visio on toteutunut.

Tänään Vantaalla saimme Kirkkohallituksen edustajalta kuulla, että vuonna 2014 sukututkijoiden ongelmat poistuvat. Kirkkohallituksen Kirjuri-hanke kokoaa kaikkien seurakuntien digitoidut kirkonkirjat 1860-luvulta alkaen ja sen jälkeen kirkkoherranvirastojen palvelu nopeutuu, koska tietopalvelutilauksen voi tehdä mihin tahansa seurakuntaan.

Kirkkohallituksen edustajan sukututkijoiden tyynnytysyritys ei oikein vakuuttanut minua. En usko, että kirkkoherranvirastojen henkilökunnan määrä olisi lähivuosina kasvamaan päin – pikemminkin päin vastoin – joten on vaikea ymmärtää miten palvelu Kirjurin myötä paranisi. Katsotaan kuinka käy.

Sukututkijoiden mahdollisuudesta tutkia itse vuosien 1910-60 kirkonkirjoja ei paneelissa keskusteltu, koska Kirkkohallitus on linnoittautunut KHO:n marraskuussa 2010 asiasta antaman päätöksen taakse. Sukututkijoiden osalta sitäkään teemaa ei ole vielä loppuun käsitelty.