Hallitsijaperheissä etenkin todennäköisille kruununperillisille on annettu mielellään perinnöksi aiempien hallitsijoiden etunimiä. Perintönimet ovat symboloineet suvun aseman jatkuvuutta, samoin kuin nimekkäistä henkilöistä koostuva sukupuu. Esimerkiksi ennen Ruotsin kruununprinsessa Victorian ja prinssi Danielin esikoislapsen syntymää kansainvälisten vedonlyöntiyhtiöiden ylläpitämien nimiveikkausten perusteella uskottiin ainakin yhden hänen etunimistään viittaavan Bernadotte-suvun historiaan. Tällaisia sopivina pidettyjä nimiä olisivat olleet esimerkiksi “Désirée” tai “Oscar”.
Sukulaisuus selittää myös kansanihmisten tekemiä nimivalintoja, sillä heidänkin perheillään oli omat nimiperinteensä, jotka niin ikään perustuivat suvun perintönimien antamiseen lapsille. Niinpä esimerkiksi nimistöntutkimuksessa genealogisen menetelmän hyödyntäminen voi kertoa sellaisista perintönimiin liitetyistä arvoista ja merkityksistä, joista ei muuten saataisi tietoa käytettävissä olevien lähteiden avulla. Pitkään kirjoitustaidottomana pysynyt väestön enemmistö kun ei yleensä jättänyt jälkeensä omaelämäkerrallisia lähteitä (kuten päiväkirjoja tai kirjeitä), joissa lasten nimivalintoja olisi perusteltu tarkemmin.
Nimenvalinta ei ollut mitenkään sattumanvaraista, vaan valintoja harkittiin tarkasti. Ne osoittavat, miten lasten vanhemmat suhtautuivat tulevaisuuteen ja millaista nimivalintaa he pitivät sen kannalta tärkeänä. Etunimillä voitiin viitata joko suvun perinteisiin tai sitten vaikkapa ajankohtaisiin (muoti)ilmiöihin. Maaseudulla tärkein ja pitkäkestoisin nimiperinne oli antaa lapsille suvussa periytyneitä etunimiä. Se oli myös hallitsijaperheiden kaimuutta merkittävämpää.
Hallitsijaperheiden nimien valitseminen lasten ristimänimiksi kertoo paitsi esivanhempien halusta seurata aikansa nimimuoteja ja antaa lapselle loistelias, kuninkaallisen tai keisarillisen esimerkin mukainen nimi, myös luottamuksesta ja kunnioituksesta hallitsijasukua kohtaan. Pohjoismaisessa yhteiskunnassa monarkin henkilö symboloi vuosisatojen ajan alamaisille laillista esivaltaa ja edusti koko valtakuntaa. Perinteinen talonpoikainen vapaus rakentui sen varaan, että alamaiset saattoivat luottaa hallitsijan oikeudenmukaisuuteen, mutta se edellytti toisaalta heidän olevan tottelevaisia hallitsijaansa kohtaan. Tätä taustaa vasten on hyvin ymmärrettävää, miksi myös entisten hallitsijoiden etunimet säilyivät kauan aikaa lasten niminä Suomessa. Pitkään jatkunut kiinnostus hallitsijaperheiden etunimiä kohtaan osoittaa, että nimivalintoihin vaikuttaneet ajattelutavat muuttuivat hyvin hitaassa tahdissa.
Perintönimet muodostavat erityisesti hallitsijasuvuissa useamman sukupolven yli ulottuvia vertauskuvien ketjuja, joten uudenlaisten nimien valinta voi olla haastava tehtävä, sillä se altistaa vanhemmat helposti yhteisöllisen kritiikin kohteiksi. Esimerkiksi Ruotsin tulevan kruununperillisen, helmikuussa 2012 syntyneen prinsessa Estelle Silvia Ewa Maryn nimeä ehätti välittömästi kommentoimaan ruotsalainen toimittaja ja populaarien historiateosten kirjoittaja Herman Lindqvist. Hänen mukaansa nimivalinta oli sopimaton tulevalle kuningattarelle. Hänestä ensimmäinen etunimi (eli todennäköinen tuleva hallitsijanimi), jonka esikuvana on kreivi Folke Bernadotten amerikkalainen puoliso, on valittu vastoin kuninkaallista perinnettä. Lindqvistin mielestä myöskään Ewa ei oikeastaan ole kuninkaallinen nimi ja Mary-nimi tulisi kirjoittaa ruotsalaisemmassa asussa ”Maria”.
Pienen prinsessan nimivalinnassa on kuitenkin myös jotakin hyvin perinteistä, sillä hän sai perintönimen molemmilta isoäideiltään. Lisäksi hän sai todennäköisen kummitätinsä eli Tanskan kruununprinsessa Maryn kaimanimen. Myös nimellä Estelle on oma historiansa Bernadotte-suvun piirissä, vaikkakin hallitsijanimenä se on uusi.
Kuka sitten lopulta määrittelee sen, mitkä etunimet kuuluvat kunkin suvun perinteeseen, mitkä taas eivät? Parhaimmillaan suvun nimiperintö uudistuu sukupolvittain nimenvalitsijoiden ja muun yhteisön tai yhteiskunnan vuorovaikutuksen tuloksena. Mukaan tulee aina avioliittojen kautta toisten sukujen etunimistöä, ja muutenkin tietyn suvun nimistö saa vaikutteita esimerkiksi ajankohtaisista nimimuodeista oman lähipiirin ulkopuolelta. Aina välillä osa vanhoista ja harvinaisiksi käyneistä nimistä ”löydetään uudestaan”, ja ne tulevat taas muotiin.
Päätellen kaikesta siitä mediahuomiosta, jonka Ruotsin uuden kruununperillisen syntymä sai myös Suomessa, on varsin todennäköistä, että Estelle-nimen suosio kasvaa myös suomalaisissa lapsiperheissä, kuten varmasti kaikkialla Pohjoismaissa. Niinpä yhä 2000-luvulla Ruotsin hovi näyttäisi olevan tärkeä nimimuodin suunnannäyttäjä, kuten edellisinäkin vuosisatoina.
Sofia Kotilainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti