Tiedotusvälineissä on viime aikoina uutisoitu, että sukututkijat vaarantavat tietosuojan, kun tutkivat kirkonkirjoja. Taustalla on korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu, jossa todettiin, että sukututkijalla oli oikeus saada 100 vuotta nuoremmista kirkonkirjoista pyytämänsä tiedot, mutta ei oikeutta itse tutustua alkuperäislähteisiin. Alkuperäislähteissä katsottiin olevan arkaluontoista aineistoa, jota oli varjeltava sukututkijan katseilta.
Sukututkijatkin ovat tähän asti saaneet tutkia alle 100 vuotta nuorempia, kun ovat antaneet kirjallisen sitoumuksen, että eivät käytä väärin löytämiään tietoja. Nyt tulevaisuus näyttää epäselvältä, ja viimeaikaiset ratkaisut saattavat avata tietä vieläkin tiukemmille rajoituksille, aiemmin käytössä olleiden aineistojen sulkeutumiselle.
Näppituntumalta voisi sanoa, että sukututkimuskoulutuksessa teroitetaan tietosuojakysymyksiä tiukemminkin kuin vaikkapa yliopisto-opiskelijoille ja aloitteleville tutkijoille. Siinä mielessä sukututkijoiden nostaminen silmätikuksi tuntuu kohtuuttomalta.
Vaikka sukututkijalla säilyy oikeus pyytää tietoja, jotka seurakunnan edustaja sitten hakee, tämä menettely vaikuttaa hankalalta. Sen voi ajatella ruuhkauttavan selvitystyötä, ja alkuperäislähde on varsinaisessa tutkimustyössä korvaamaton.
Suomen sukututkimusseura on perustanut Sukututkijat itse kirkonkirjojen äärelle -hankkeen, jonka tavoitteena on tukea sukututkijoiden tasaveroista kohtelua ja mahdollisuuksia käyttää myös 100 vuotta nuorempaa aineistoa kriittiseen, vastuulliseen tutkimustyöhön. Toivottavasti voimmekin toimia hyvässä hengessä ja saada asian ratkaistuksi tavalla, joka auttaa sukututkijoita työssään.
-------
Förra år ansåg högsta domstolen att en släktforskare inte får själv studera kyrkböcker som är under 100 år gamla (se tex. Kyrkopressen 27.1.2011). Domstolen ansåg att det kan finnas för känsliga uppgifter i kyrkböckerna och menade att skyddet av privatlivet går före offentlighetsprincipen. Medan det i och för sig är viktigt att skydda en persons privatliv, måste det dock påpekas att mig veterligen har släktforskarna inte gjort sig skyldiga till missbruk av information de hittat.
Forskningen lider om släktforskarna är tvungna att be om uppgifter av församlingsanställda. Också eventuella misstag blir svårare att kolla eller korrigera - att be om uppgifter är en sak och att själv läsa ursprungliga källor är en annan. Genealogiska samfundet arbetar aktivt för att förbättra situationen så att släktforskarna inte skulle förlora möjligheten att själv studera kyrkböcker.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti