Lisäksi vapaaehtoisten kädenjälki näkyy muussa Seuran toiminnassa monin tavoin. Seuran Pääkaupunkiseutu-työryhmä järjestää tutustumiskäyntejä. Teemalauantai-, geneettisen sukututkimuksen ja Seminarium-työryhmät taas järjestävät suosittuja ja korkeatasoisia seminaaripäiviä. Vapaaehtoiset kirjoittavat kiinnostavia juttuja Jäsenviesti Jalmariin, Seuran blogiin ja äänittävät podcasteja Seuran podcast-radioon. Tässä jutussa muutamat Seuran vapaaehtoiset kertovat tekemästään työstä.
HisKi-tallennus
HisKi eli Historiakirjat-tietokanta on perustettu 1990- luvulla helpottamaan sukututkijoiden työtä. Kantava ajatus HisKissä on, että tallennetut tiedot ovat siinä muodossa kuin ne on aikoinaan kirjattu historiakirjoihin. Tietojen tallennus tietokantaan mahdollistaa tietojen haun ilman kymmenien tai satojen sivujen läpikäymistä. HisKi-haku onkin monen aloittelevan sukututkijan ensimmäinen kosketus lajiin. ”Tiedot on aina tarkistettava alkuperäislähteistä, mutta HisKi antaa hyvän lähtökohdan tutkimuksen aloittamiseen”, HisKi-tallennuksen koordinaattori Kati Ahopelto muistuttaa.
”Minulle on kotona opetettu, että kohtele muita ihmisiä, kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan. Tämä opetus on pätenyt näinkin arkisessa asiassa, eli HisKi-tallennustyön aloitin heti, kun se oli mahdollista, olinhan saanut itsekin muiden tekemästä työstä apua tutkimuksieni alussa! Halusin auttaa omalta osaltani myös muita tutkijoita. Ja apua saan vieläkin, aina kun teen sukututkimusta käytän HisKiä ahkerasti. Tietokanta on kasvanut vuosikymmenien aikana roimasti, varsinkin viimeisen muutaman vuoden aikana on uutta materiaalia tullut huomattavasti lisää,” Kati kertoo HisKi-tallennuksen aloittamisesta.
”HisKi- tallennustyö on aikaa vievää ja tarkkuutta vaativaa, mutta sitä voi tehdä omaan tahtiin silloin kuin itselle sopii ja sitä ehtii ja haluaa tehdä. Tallennuksessa on tietyt säännöt, jotka kannattaa heti aluksi opetella niin työkin sujuu sutjakammin ja tallennus menee auditoinnista läpi helpommin. Jokainen tallennus käydään läpi toisen henkilön, auditoijan, silmin jotta tiedot menevät mahdollisimman oikein tietokantaan,” hän vinkkaa.
”Totuus on, että HisKi- tietokanta on vain niin hyvä ja kattava kuin, mitä me vapaaehtoiset siitä teemme. Jos kukaan ei tee tallennustyötä, ei materiaaliakaan tule lisää. Aktiivinen ja toisiaan tukeva tallennusporukka, joka kasvaa koko ajan, on tallennustyön helmi,” Kati muistuttaa ja jatkaa: ”Toisten tallentajien auttaminen, kirjoituskiemuroiden selvittely ja tekstien pähkäily on osa jokapäiväistä keskustelua Facebook- ryhmässämme. Ketään ei jätetä yksin pähkäilemään materiaaleja, vaan yhteistyö on tässäkin lajissa ratkaiseva tekijä!”
Henkikirjahaku
Henkikirjahaku on yksi Seuran uusista verkkopalveluista, jossa voi tehdä hakuja indeksoitujen henkikirjojen sisältöihin. Palvelun täydentäminen perustuu vapaaehtoiseen henkikirjojen indeksointiin ja mukaan on jo lähtenyt noin 40 vapaaehtoista. Indeksoinnin edellytyksenä on kyky lukea henkikirjojen käsin, usein horjuvalla ortografialla, kirjoitettua suomea ja ruotsia.
Virpi Koskiniati on yksi henkikirjojen indeksointiin mukaan lähteneistä vapaaehtoisista, ja häntä erityisesti kiehtovat vanhat käsialat: "Oman sukuni vaiheitten selvittämisessä aina 1500-luvun puoliväliin saakka opin lukemaan kaikenlaisia vanhoja käsialoja ja kaivelemaan lisätietoja historiallisista dokumenteista. Vieraat kielet ja semantiikka ovat aina vetäneet puoleensa, joten esim. vanhojen kirkonkirjojen latina, saksa ja ruotsi ovat vain koukuttavaa lisämaustetta tässä yksinäisen suden harrastuksessa.
Konelukemisen väistämättä vallatessa alaa, on mielestäni tuiki tarpeellista kannustaa ja innostaa myös nuoria esim. vapaaehtoistoiminnassa mukana olevia opettelemaan “kaunoa” ja sen tulkitsemista, koska käsin kirjoitettu teksti viestittää muutakin kuin nimiä ja päivämääriä ja auttaa kohtaamaan koneluvun tuotokset kriittisesti. Siitä aukeaa myös kokonainen esipolviemme mennyt maailma."
Hautakivitietokanta
Suomen Sukututkimusseuran Hautakivitietokantaan on tallennettu yli 800 000 hautatietoa. Suurin osa tallennetuista muistomerkeistä on Suomesta, mutta joukossa on myös tietoja Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja Ruotsiin haudatuista. Uusien hautausmaiden kuvaamista suositellaan toteutettavan hautausmaittain, mutta myös yksittäisiä kuvia voidaan lisätä tietokantaa esimerkiksi silloin, kun ne täydentävät sitä.
Aviopari Björn Wigren ja Ulla Paloheimo-Wigren Turusta kuvaavat hautoja tietokantaan. Ullan sukujuuret ovat Alhaisista ja Marttilasta ja Björnin Nauvosta sekä Hämeenkyröstä. Sukututkimuksen lisäksi heillä on hautausmaiden kuvaamisen kanssa hyvin yhteen sopivia harrastuksia, kuten geokätköily ja retkeilyautolla matkailu. ”Senioreina meillä on mahdollisuus tehdä näitä asioita silloin, kun haluamme”, Wigrenit kertovat.
”Hautakuvaustiimissä olemme molemmat aktiivisia, se helpottaa kuvausta. Paras aika kuvaamiseen on kevät, juuri ennen lehtien puhkeamista. Olisi myös hyvä, jos seurakunta olisi ehtinyt siivota talvikoristeet pois. Lisäksi auringonpaiste on otettava huomioon; varsinkin hyvin hiotut hautakivet heijastavat pahasti ja kuvassa näkyy vain oma peilikuva”, he kertovat kuvausvinkkejä. ”Meillä molemmilla on käytössä niin sanotut taskukamerat: Samsung WB2000 ja Canon IXSUS 870 IS, joista kuitenkin löytyy erilaisia ominaisuuksia. Kamerat on säädetty ottamaan viiden megapikselin kuvia ilman salamaa. Pyrimme ottamaan joko pysty- tai vaakakuvia, jotta saamme myös hautakiven ympäristöä mukaan. Vara-akut on oltava mukana, sillä yksi akku ei riitä ulkona kylmällä ilmalla. Kuvien lähettämiseen käytämme ilmaista WeTransfer-ohjelmaa”, he jatkavat.
”Kuljemme retkeilyautolla ja yleensä yövymme kuvattavan hautausmaan parkkipaikalla. Auto on myös lämmin tila taukopaikkana, ruokailuun ja kahvitaukojen pitämiseen. Hautakivien kuvaamisen lisäksi käymme aina tutustumassa kirkkoon, jos sen ovet ovat auki”, he kertovat harrastuksestaan. ”Hautakiviä, joiden edessä on suuria pensaita, olemme yrittäneet kuvata yhteistyöllä; toinen siirtää varovasti pensaan oksia ja toinen ottaa kuvan. Tähän asti kuvattavat hautausmaat ovat valikoituneet sen mukaan, mitä omassa sukututkimuksessamme olemme tarvinneet. Hautakivistä saa tietoja, joita ei löydy rippikirjoista”, he kertovat.
”Kuvien käsittelyssä käytämme ilmaisohjelmaa Xnview Classic. Kuvien uudelleen nimeämiseen ja numerointiin sekä kuvien katseluun ja poistoon se on helppo ohjelma. Indeksoinnissa meillä on käytössä kannettava tietokone ja ulkoinen näyttö; Excel-ohjelman on auki tietokoneessa ja Xnview-ohjelma ulkoisessa näytössä. Valokuvat säilytän ulkoisella kovalevyllä ja nimeän ne tarkasti, jos esimerkiksi on monta eri hautausmaata kuvattuna”, he kertovat indeksointityöstä. ”Toivomme, että moni innostuisi hautakivien kuvaamiseen, siitä on hyötyä kaikille sukututkijoille!”
Lämmin kiitos kaikille vapaaehtoisille!
Kati Ahopelto, Virpi Koskiniati, Björn Wigren ja Ulla Paloheimo-Wigren
Laura Aho ja Mikko Kuitula (toim.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti