SukuHaun aineistoja: Kuolleeksi julistetut

Merimies Johan Mikael Ahlqvistiä koskevan ilmoituksen lisäksi Suomalaisen Wirallisen Lehden vuoden 1907 lokakuun ensimmäisen päivän numerossa julkaistiin Mikkelin raastuvanoikeuden päätös merimies Johan Hopon eli Hedmanin kuolleeksi julistamisesta. 

SukuHaku on Suomen Sukututkimusseuran jäsenpalvelu, joka toimii porttina suomalaisen sukututkimuksen aineistoihin, digitoituun kirjallisuuteen sekä arkistoaineistoihin ja julkaisuihin tehtyihin hakemistoihin. Yksi SukuHaussa käytettävissä olevista aineistoista on kuolleiksi julistettujen hakemisto.

Kuolleeksi julistamisella tarkoitetaan tuomioistuimen päätöstä siitä, että kadonnutta henkilöä on pidettävä kuolleena, ja siinä määritellään päivämäärä, jolloin henkilön katsotaan kuolleen, eli käytännössä määrätään henkilölle kuolinpäivä. Kuolleeksi julistamista koskevan asian käsitteli se maaseudun kihlakunnanoikeus tai kaupungin raastuvanoikeus, jonka tuomiopiirissä kadonneella henkilöllä oli viimeksi ollut kotipaikka.

SukuHaun kuolleeksi julistetut on hakemisto virallisessa lehdessä kuolleeksi julistamismenettelyssä kuulutetuista henkilöistä. Hakemisto kattaa kuulutukset vuosilta 1905–1954. Palvelussa hakemistoon voi tehdä hakuja esimerkiksi nimen tai paikkakunnan mukaan. Hakemistosta löytyy viitteet lehtiin, joissa tietyn henkilön kuolleeksi julistamiseen liittyvät kuulutukset, päätökset ja muut vastaavat ilmoitukset on julkaistu. Näiden viitetietojen perusteella tiedot voi tarkistaa Kansalliskirjaston digitoimista Suomen virallisista lehdistä.

Esimerkiksi, jos lähtisimme etsimään tietoa eräästä Uudestakaupungista kotoisin olleesta kadonneesta merimies Johan Mikael Ahlqvististä, kirjoittaisimme hänen nimensä SukuHaun etusivun hakulomakkeeseen ja rajaisimme haun lomakkeen oikealta puolelta löytyvän pudotusvalikon kautta polulla Henkilöhistoria > Kuolleeksi julistetut. Tällaisella haulla saamme kaksi hakutulosta, joista toinen viittaa kuulutukseen ja toinen päätökseen kuolleeksi julistamisesta.

Ensimmäinen tulos sisältää viitetiedon Suomalaisen Wirallisen Lehden vuoden 1907 numeroon 227 (1.10.1907), jossa julkaistussa Uudenkaupungin raastuvanoikeuden kuulutuksessa kerrotaan joukon merimies Ahlqvistin sukulaisia pyytäneen tämän julistamista kuolleeksi, sillä Ahlqvist oli vuonna 1877 matkustanut ulkomaille antamatta sen jälkeen mitään tietoja itsestään. Raastuvanoikeuden kuulutuksessa pyydettiin Ahlqvistiä ilmoittautumaan oikeudelle ja kehotettiin kaikkia tietäviä ilmoittamaan, oliko Ahlqvist elossa tai kuollut. Toinen hakutulos viittaa samanlehden vuoden 1908 numeroon 148 (1.7.1907), jossa julkaistiin päätös Ahlqvistin kuolleeksi julistamisesta ja kerrotaan kuolinpäiväksi määrätyn 31.12.1889.

Kuten aiemmin mainittiin, kuolleeksi julistamisesta tehtiin päätös oikeudessa, eli kihlakunnanoikeuden ja raastuvanoikeuden pöytäkirjasta saattaa löytyä lisää tietoa tapauksiin liittyen. Aina näin ei kuitenkaan ole, vaan pöytäkirjojen tiedot ovat samat kuin lehdessä julkaistut tai jopa vähäisemmät.

Esimerkiksi Sodankylän kihlakunnanoikeus julisti helmikuussa 1973 koko joukon kadonneiksi katsottuja henkilöitä, joiden olinpaikasta tai mahdollisesta kuolemasta ei ollut tietoa, ja määräsi heille kuolinpäivät. Tässä tapauksessa oikeuden pöytäkirjasta löytyy yksittäisestä henkilöstä vain nimitiedot pitkästä listasta. Muiden lähteiden perusteella tiedetään, että heidän joukossaan oli esimerkiksi 1800-luvun lopulla Venäjälle muuttaneita, jotka olivat kuolleet jo 1900-luvun alussa.

Suomessa kuolleeksi julistaminen ei myöskään tarkoita sitä, ettei henkilölle voisi löytyä kuolinpäivää ulkomaisista lähteistä. Esimerkiksi Pudasjärveltä Amerikkaan muuttanut Juho Aukusti Kokko ja hänen vaimonsa Anna Kaisa julistettiin kuolleiksi Pudasjärven kihlakunnanoikeudessa vuonna 1979, mutta verkossa käytettävissä olevien Yhdysvaltain Minnesotan osavaltion kuolleiden luetteloiden mukaan Juho oli todellisuudessa kuollut jo vuonna 1948 ja vaimonsa paria vuotta myöhemmin.

Mikko Kuitula

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 9/2023. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.

Sukulaisia koko kylän väki

Kylänäkymä Tammion saarelta 1951. Kuva: Museovirasto.

Kesä on kotiseutumatkojen sesonkia. Sukujen vanhoille asuinpaikoille tehdään käyntejä tavoitteena löytää merkkejä menneisyydestä, kuten vanhoja rakennuksia tai niiden jäänteitä. Pelkästään vanhan ruusupensaan tai riutuvan omenapuun näkeminen voi ilahduttaa sukututkijaa suuresti siitäkin huolimatta, että ne eivät ehkä olekaan juuri oman esivanhemman aikaisia. Tutustumalla etukäteen käyntikohteen historiaan, paikan vaiheisiin ja henkilöihin jää asioita vähemmän arvailujen varaan.  

Esivanhempien elämään on kuulunut syntymiä ja kuolemia, avioitumisia ja muuttoja, joita voimme selvittää kirkonkirjoista. Tämä on sukututkimuksenkin perusrunkoa, josta sukututkija kirjaa henkilöt ja edelleen perheet ja sukulaiset. Sen sijaan sosiaalinen ympäristö, kyläyhteisö ja kylän tapahtumat jäävät usein vähemmälle tarkastelulle.

Muutamassa kyläkirjaprojektissa mukana olleena innostuin keräämään kiinnostukseni kohteena olevista kylistä isäntäluetteloita, torppariluetteloita ja luetteloa kylän käsityöläisistä, ruotusotilaista ja muista henkilöistä. Kun näille lisäsin lapset ja lasten avioitumiset, niin sain todeta tämän tästä, jotta koko kylän väki oli sukua keskenään. Samaan toteamukseen voi päätyä jo yksittäistä sukua tutkimalla, suvun tutkiminen laajenee kylän väen tutkimukseksi. Tällä kertaa lähestymistapa oli vastakkainen: kylän väen tutkiminen osoittautui vain muutamien sukujen tutkimukseksi.

Kylän talojen isäntäluettelon tietoja kerätessä sai samalla tietoa talojen historiasta, halkomisista ja lohkomisista, sijainneista ennen ja jälkeen kylätonttien siirron. itseäni kiinnosti etenkin isovanhempieni talon aikaisempi sijainti. Kyseinen talo sijaitsi vielä 1800-luvun puolivälissä viiden talon muodostamalla kylätontilla, josta jokainen talo on aikojen kuluessa siirretty toisaalle, jopa useiden kilometrien päähän kylätontista. Jokaisen talon siirtoon liittyy sukujen tarinaa, naimakauppoja ja kiinteistökauppoja, yhdistämisiä ja jakamisia, kohtalokkaita tulipaloja sekä iso- ja uusjakoja. Nyt tuolla peltotieksi muuttuneen kylänraitin päässä sijaitsevalla vanhalla kylätontilla on jäljellä muutama kuusi ja kitulias omenapuu sekä joitakin rakennusten perustana olleita kiviä. Vanhasta asutuksesta on merkkinä kylätontin läheisyydessä sijaitseva 28-kuppinen kuppikivi.  

Talojen isäntäluetteloa huomattavasti haasteellisemmaksi osoittautui torppariluettelon laatiminen johtuen pelkästään jo torppien sijainnista. Ne sijaitsivat usein kylien takamailla, kulmakunnilla ja vanhoihin karttoihin torppia on merkitty vaihtelevasti. Lisäksi kirkonkirjoissa ja henkikirjoissa esiintyi useita samannimisiä torppia kuuluviksi eri kylien taloihin. Isojaon ja uusjakojen aineistot osoittivat, että torppa pysyi paikallaan, mutta kylien ja talojen rajat muuttuivat tilusvaihtojen myötä. Tarkastelemassani seurakunnassa ja pitäjässä torpat kirjattiin isojaon päättymisen jälkeen vastaanottavaan kylään ja taloon vuodesta 1839 lähtien.

Talonpoikaistalojen ensimmäiset torpparit olivat tavallisimmin kyseisen talon poikia, joten selvä sukuyhteys säilyi talollisten ja torppareiden välillä. Samoin voi todeta etenkin aikaisemmista käsityöläisistä ja sotilaista, jotka usein myös jäivät kotikylälle ja siten sukulaisten läheisyyteen.

Laaja lähdeaineisto, joita ovat kirkonkirjojen, henkikirjojen ja sotilasrullien lisäksi mm. tuomiokirjat, perukirjat, iso- ja uusjakoaineisto, ja sen käyttö valottaa jo hyvin kyläläisten elämää. Jotkut sukututkimusohjelmat ja netin sukupuupalvelut taipuvat henkilöhistorian lisäksi myös kylä- ja talotietojen tallentamiseen.

Ensi vuoden kotiseutumatkoja ajatellen voi nyt tulevan syksyn ja talven aikana laajentaa sukututkimusta koko kylän ja sen väen tutkimukseksi.

Riikka Piironen

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 9/2023. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.

Henkikirjahaku – henkikirjat haettaviksi

Henkikirjahaku on Suomen Sukututkimusseuran verkkopalvelu, jossa voi tehdä hakuja indeksoitujen henkikirjojen sisältöihin esimerkiksi henkilöiden ja paikkojen nimillä. Henkikirjahausta on julkaistu uusi versio, joka toi mukanaan parannuksia tietokannan käyttöön. Palvelussa on tällä hetkellä haettavana noin 145 000 tietuetta usealta eri paikkakunnalta.

 
Henkikirjat haettaviksi

Sukututkimuksessa henkikirjat ovat erinomainen lähde esimerkiksi asuinpaikkojen selvittämiseen. Niiden käyttö lähteenä voi kuitenkin olla haastavaa, sillä henkikirjoihin ei yleensä ole olemassa hakemistoja ja niissä henkilöt eivät esiinnyt aakkosjärjestyksessä. Suomen Sukututkimusseuran viime maaliskuussa julkaisema verkkopalvelu Henkikirjahaku pyrkii tuomaan tähän muutoksen pyrkien edistämää ja helpottamaan henkikirjojen käyttöä sukututkimuksen lähteenä. Henkikirjahaussa voi tehdä hakuja indeksoitujen henkikirjojen sisältöihin esimerkiksi henkilöiden ja paikkojen nimillä.

Henkikirjahaussa on tällä hetkellä haettavana yhteensä noin 145 000 tietuetta 38 eri paikkakunnalta eri puolilta Suomea. Viimeisimmässä elokuun päivityksessä tietokantaan lisättiin noin 46 000 uutta tietuetta. Henkikirjahaussa on haettavana esimerkiksi vuodelta 1915 Viipurin kaupungin ja Tammelan pitäjän henkikirjojen kaikki tiedot, josta viimeksi mainittu sisältää muun muassa Forssan osakeyhtiön puuvillakutomon ja -kehräämön työntekijät. Mainitulta vuodelta haettavissa on myös esimerkiksi Lapin ja Oulun kihlakuntien kaikkien paikkakuntien henkikirjojen tiedot. Kaikki Henkikirjahausta löytyvät paikkakunnat ja vuodet on lueteltu Seuran kotisivuilla.

Palvelun kehittäminen

Henkikirjahausta on julkaistu uusi versio 1.1 (1.8.2023), joka toi mukanaan parannuksia tietokannan käyttöön ja hakujen tekemiseen. Henkikirjahaussa on nyt mahdollista esimerkiksi hakea syntymävuodella vuosivälillä, valita näytettävien hakutulosten lukumäärä sekä muokata hakutulosten näkymää lisäämällä tai poistamalla sarakkeita näkyvistä. Viimeksi mainittu on hyödyllinen esimerkiksi silloin, kun hakutuloksissa on henkilöitä, joilla ei esiinnyt henkikirjoissa sukunimeä ja heitä etsitään tilan nimellä. Lisäksi uuden version myötä tuli useampia muita pienempiä Henkikirjahaun käyttöä ja hakemista parantavia ominaisuuksia.

Henkikirjahaku on toteutettu MVP-tuotteena (Minimum Viable Product) eli sen ensimmäinen versio täytti varhaisen käyttäjän vähimmäisvaatimukset. Henkikirjahaun kehittämistä jatketaan käyttäjälähtöisesti ja käyttäjiltä toivotaankin palautetta ja ideoita tietokannan kehittämiseksi. Henkikirjahakuun on suunnitteilla esimerkiksi mahdollisuus hakea ja löytää etu- ja sukunimien eri muodoilla, jolloin hakemalla nimellä Juho löytäisi tietokannasta myös kaikki Johanin ja Johannekset. Koska tätä ominaisuutta ei vielä Henkikirjahaussa ole, hakutermin alussa ja lopussa kannattaa suosia katkaisumerkkinä toimivaa asteriskia eli tähtimerkkiä (*), joka korvaa yhden tai useamman kirjaimen.

Tietokannan täydentäminen

Henkikirjahaun täydentäminen perustuu vapaaehtoiseen henkikirjojen indeksointiin, johon voi osallistua kuka tahansa. Ensimmäisessä vaiheessa Seura etsii vapaaehtoisia indeksoimaan Haapaveden, Lumijoen, Savitaipaleen ja Viipurin kaupungin henkikirjoja vuosilta 1880–1920 sekä kaikkien Suomen paikkakuntien vuoden 1915 henkikirjoja. Lähtemällä mukaan henkikirjojen indeksointiin voi vaikuttaa siihen, minkä paikkakuntien tietoja Henkikirjahaussa on haettavana. Tähän mennessä mukaan on lähtenyt noin 30 vapaaehtoista.

Henkikirjojen indeksoinnista järjestetään kuukausittain uusille vapaaehtoisille etäyhteydellä infotilaisuuksia, joissa käydään läpi ohjeet sekä annetaan käytännön esimerkkejä ja vinkkejä. Seuraava infotilaisuus järjestetään perjantaina 27.10.2023. Syyskauden kuluessa tullaan mahdollistamaan Henkikirjahaun täydentämiseen osallistuminen myös ilman mainittuun tilaisuuteen osallistumista tuomalla indeksoinnin ohjeet ja esimerkit vapaasti kaikkien saataville Seuran kotisivuille. Tästä tiedotetaan tarkemmin myöhemmin. Suositeltavaa on tämänkin jälkeen kuitenkin osallistua järjestettäviin perehdyttämistilaisuuksiin.

Henkikirjahaun mahdollisuudet

Kuten aiemmin todettiin, Henkikirjahakua voidaan käyttää esimerkiksi asuinpaikkojen selvittämiseen. Tämä on tarpeen esimerkiksi kaupunkien ja isojen paikkakuntien kohdalla, joissa tilaton väestö ja palkolliset on usein kirjattu rippikirjoihin sukunimen mukaan aakkosjärjestykseen ilman, että heidän asuinpaikkansa käy ilmi. Kaupungeissa julkaistut osoitekalenterit eivät myöskään kokonaan korvaa henkikirjojen käyttöä asuinpaikan selvittämisessä, sillä niissä ei ole mukana kaupungin koko väestö, toisin kuin henkikirjoissa.

Henkikirjoja voidaan käyttää lähteenä esimerkiksi tutkittaessa nimistöhistoriaa tai vaikkapa etsiessä tietyn ammatin harjoittajia. Tämä on kuitenkin hyvin haastavaa ilman, että henkikirjojen tiedot ovat Henkikirjahaun tavoin tietokannassa haettavassa muodossa. Henkikirjahakua ja sen sisältämiä tietoja voidaan siis hyödyntää monella eri tapaa niin suku- kuin historiantutkimuksessakin.

Mikko Kuitula

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 9/2023. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.