SukuHaun aineistoja: Nimenmuutokset

Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä 12.5.1906 julkaistujen nimenmuutosten esipuhe, jossa seurakuntien kirkkoherranvirastoja pyydetään huomioimaan nimenmuutokset ja kirjaamaan ne kirkonkirjoihin. 

SukuHaku on Suomen Sukututkimusseuran jäsenpalvelu, joka toimii porttina suomalaisen sukututkimuksen aineistoihin, digitoituun kirjallisuuteen sekä arkistoaineistoihin ja julkaisuihin tehtyihin hakemistoihin. Yksi SukuHaussa käytettävissä olevista aineistokokonaisuuksista käsittelee nimiä ja nimenmuutoksia.

Suomen sukunimistö on muotoutunut satojen vuosien aikana. Itä-Suomessa on käytetty periytyviä sukunimiä keskiajalta alkaen, ja täällä 1500-luvulle tultaessa valtaosin nen-päätteiset nimet olivat levinneet jo hyvin laajalle. Länsi-Suomessa tavallisella maalaisväestöllä ei ole puolestaan ollut aikanaan lainkaan varsinaisia sukunimiä, vaan asiakirjoihin on usein merkitty henkilön asuinpaikka eli talonnimi ikään kuin lisänimeksi, joka muuttui uuteen paikkaan muutettaessa. Suomessa vasta itsenäistymisen jälkeen vuonna 1920 säädettiin sukunimilaki (Laki sukunimestä 328/1920), joka edellytti kaikille suomalaisille pysyvää sukunimeä.

1800-luvun lopulle asti ruotsi oli Suomessa hallinnon, kirkon, oikeuslaitoksen, armeijan ja opetuksen virallinen kieli, ja monet niiden parissa toimineet ottivat itselleen ruotsinkielisen nimen. Myöhemmin kansallishengen nousu johti siihen, että alettiin korostaa nimen ja kansallisuuden yhteyttä. Nimien suomalaistamisella tarkoitetaankin yleensä Suomessa kansallisaatteen hengessä tapahtunutta liikettä, jossa muita kuin suomenkielisiä, yleensä ruotsinkielisiä, sukunimiä muutettiin suomenkielisiksi. Joissain tapauksissa nimenmuutokset koskivat myös etunimiä.

Sukunimien suomalaistaminen alkoi ensimmäisen kerran vuonna 1875, kun joukko Helsingin keisarillisen Aleksanterin-yliopiston opiskelijoista suomalaisti oman sukunimensä. Johan Vilhelm Snellmanin syntymän satavuotispäivän yhteydessä vuonna 1906 kirjailija Johannes Linnankoski kehotti suomalaistamaan vierasperäiset sukunimet ja niinpä mainitun vuoden toukokuussa julkaistussa Suomalaisen Virallisen Lehden lisälehdessä noin 24 800 henkilöä ilmoitti suomalaistaneensa nimensä (SVL 109/12.5.1906). Nimistötutkimuksen dosentti Sirkka Paikkala on arvioinut, että kaikkiaan vuosien 1906 ja 1907 aikana noin 70 000 suomalaista suomensi sukunimensä.

Suomen Sukututkimusseuran SukuHaku-aineistopalvelusta löytyy hakemistot Suomen Virallisessa lehdessä julkaistuista nimenmuutoksista vuodesta 1888 alkaen sekä Finlands allmänna tidning -lehdessä vuosina 1875–1913, Karjalan vartia -lehdessä vuosina 1919–1920 ja Karjalan Ääni-lehdessä keväällä 1934 julkaistuista nimenmuutoksista. Lisäksi palveluun on tallennettu Oikeusministeriönluettelot nimenmuutoksista vuosilta 1935–1937. Lisäksi SukuHausta löytyy aineistoja nimilainsäädännöstä, etu- ja sukunimistä, sotilasnimistä sekä eri nimityypeistä. Näitä aineistoja voi selata ja lukea Nimet-kansion alta joko valitsemalla kansion SukuHaun etusivun hakulomakkeen oikealla puolella olevasta pudotus valikosta tai lomakkeen yläpuolelta kohdasta Näytä kaikki aineisto. SukuHaku on Seuran jäsenpalvelu ja aineistojen käyttö vaatii kirjautumisen palveluun.

Mikko Kuitula

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 10/2023. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.