Tutkimustulokset esiin!

Sukutietoja kertyy valtava määrä, jos harrastusta on jatkunut jo pidempään. Käytännössä niitä kertyy niin runsaasti, että kynnys koottujen tietojen julkaisulle kasvaa jatkuvasti. Kovin harvalla on mahdollisuus ryhtyä perinteisen sukukirjan tekemiseen, jossa esimerkiksi luetellaan tietyn henkilön tai pariskunnan kaikki jälkeläiset. Henkilökohtaisesti olisi vaikeaa edes päättää, kenen kaukaisen esivanhemman jälkipolvia haluaisi esitellä laajemmin.

Entäpä jos madaltaisit julkaisukynnystä ja koostaisit temaattisia, hieman vähemmän aikaa vieviä kirjasia? Tämä tuli itselleni mieleen tässä syksyn mittaan, kun mietin lähisukulaisillesi sopivaa joululahjaa. Koska aika ja tarmo eivät riitä laajaan sukukirjaan, päätin ryhtyä miettimään teemallista kokoelmaa hieman matrikkelin tyyppisesti. Kuten aina ideoinnissa, muuntui alkuperäinen ajatus matkan varrella muutamiakin kertoja.

Teemoja miettiessäni tulivat mieleeni suvun pitäjänkäsityöläiset, sotilaat, aviottomien lasten äidit ja ruukkityömiehet. Lisäksi kokosin listaa torppareista ja rengeistä sekä piioista. Yksi ehdokas joululahjaksi oli myös suvun hallussa oleva, isovanhempieni asuma, nykyisin autiona oleva pientila ja sen historia. Viimeksi mainittu innosti aluksi eniten, mutta huomasin sen vaativan huomattavia lisäselvityksiä. Vaikka sinänsä perustiedot ovat olemassa, ei niille löydy tällä haavaa aukottomia lähdetietoja.

Niinpä näistä monista edellä mainituista päädyin loppujen lopuksi isänpuoleisten isovanhempieni esipolvista löytyvien sotilaiden katsaukseen. Rajasin vielä työtä siten, että mukaan tulivat ainoastaan suorat esi-isät perheineen. Tässä vaiheessa en tosin ollut tajunnut sitä, että näitä miehiä löytyykin hieman enemmänkin, erityisesti isoäidin sukujuurista. Tämä lähestymistapa rajasi riittävästi tehtävää työtä ja näillä näkymin sukulaisten pukinkonttiin eksyy muutamien kymmenien sivujen mittainen kirjanen.

Ensi alkuun tässäkin tapauksessa näytti siltä, että kerrottavaa kustakin miehestä on kovin vähän. Alkuun päästyään sitä huomaakin mm. sen, että Ruotsin vallan aikaisen ruotujakolaitoksen pääkatselmusrullat sekä muut sotilasasiakirjat antavat hyvin monipuolisesti tietoa. Palvelukseen astumispäivästä aina eroon saakka on kirjattu huolellisesti esimerkiksi rakuunoiden osalta heidän ratsastamansa hevosen tiedot. Jopa huomattavasti tarkemmin kuin itse miehen. Haavoittumiset, kunniamerkit ja kaatumiset taistelussa on nekin kerrottu täsmällisen koruttomasti. Katselmusrullien alusta löytää tietoa siitä, missä tuo mainittu tilaisuus on pidetty. Näin voi saada kauan sitten eläneiden esivanhempiensa liikkeistä täsmällistä dokumentointia.

Palkkaluetteloitakin on säilynyt ja upseerien sekä aliupseerien osalta ansioluetteloita. Suomen sodassa kaatuneiden osalta Suomen palkkarästikomitean asiakirjat kertovat kuolinpäivän, vaikka paikka ja syy saattaa osin jäädä pimentoon. Niiden miesten osalta, jotka vuoden 1917–1918 aikana osallistuivat erilaisiin taisteluihin, on Sotasurmaprojekti ollut oiva työväline. Vaikka paljon on vielä tehtävää, on sen avulla selvinnyt omalle suvulle uusia asioita isoisän isän kohtalosta.

Erityistä huomiota kiinnitin lähdemerkintöjen tekemiseen. Jos vaikka joku sukulainen innostuisi itsekin tutkimaan, niin olisipa valmiina ainakin perusasiat. Samalla tulevaisuutta ajatellen lisäselvitysten tekeminen on helpompaa kunnollisten lähdeviitteiden myötä. On loppujen lopuksi hyvin pieni vaiva tehdä nämä viitemerkinnät, koska lähes kaikki tärkeimmät internet-palvelut antavat ne automaattisesti. Kirjallisten lähteiden osalta voi katsoa mallia vaikkapa Aikakauskirja Genoksen artikkelin lopusta.

Oman kirjaseni ja tämän jutun kuvituksena on Riksarkivetin syövereistä löytynyt kuva[1] keskisessä Ukrainassa vuonna 1709 käydystä Poltavan taistelusta. Siellä oli monia suomalaisiakin mukana. Tämän myötä toivotan itseni ja hallituksen puolesta rauhallista vuoden vaihdetta.

Juha Vuorela

---

[1] Historiska planscher, Omslag 1709-1710, SE/KrA/0426/016/1709:16 (1709), bildid: K0035082_00001

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 12/2022. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.