Suomen Sukututkimusseuran Joulukalenteri 2.12.21

Oikea vastaus kysymykseen 1:

Piispa Paavali Juusten kirjoitti nimensä latinankielisessä muodossa Paulus Juusten, Paulus Jwsten tai Paulus Iwsten. Jälkimmäinen muoto näkyy sinetissä, jossa on kirjaimet P.I. Erilliseksi kirjaimeksi j muotoutui latinassa vasta keskiajan lopulla. Sitä ryhdyttiin käyttämään vasta 1500-luvulla. Vuonna 1565 voudinkirjuri käytti muotoa ”Biskop Pouall”. Siis Piispa Paavali. Juhana III kirjeessä 1572 hänen nimensä on muodossa ”Påffuel i Åbo.” Mikä näistä nyt sitten olisi se ”oikea” ja ”virallinen” nimi… aikalaiset muotoilivat nimet aina käytetyn kielen mukaiseksi, joten Paavali on yhtä oikein kuin Pauluskin.

Biskop Pouall

 

Matkalaisemme pääsee nyt sangen nopeasti Vehkalahdelle, jossa asusteli poikkeuksellinen ja omalaatuinen sukurypäs suojelemassa Suuren Rantatien eli Kuninkaantien kulkijoita. He sanoivat olevansa knaappiaatelia. Kaikenlaisia hurjiakin kertomuksia heistä riittää...

Vehkalahti on maamme vanhimpia seurakuntia, ensimmäiset maininnat siitä löytyvät vuodelta 1336. Seurakunnan kirkko mainittiin 1396 ja kirkkoherra vuonna 1427. Suur-Vehkalahden kirkko- ja hallinto-pitäjä käsitti katolisena aikana lähes koko nykyisen Kymenlaakson.

Eräs Vehkalahden kylistä oli Metsäkylä. Kylän nimi viittaa siihen, että se oli alkujaan ollut jonkun muun kylän ulkomaita. Sopiva alkukylä on Reitakalli hieman Metsäkylän eteläpuolella, myös se Summa-joen varrella. Tätä voisi vahvistaa se, että Reitkallin ja Metsäkylän rajariidat olivat pitkiä ja sitkeitä, erästä 120 vuotta kestänyttä riitaa ehtivät olla ratkaisemassa niin Ruotsin kuin Venäjän kruunukin.  Molemmat olivat Vehkalahden suuria kanta-asutuksia, jotka mainittiin omina jakokuntina jo 1458.

Tyrskyjä Tammion rannassa

Knaappi tarkoittaa ritarin asemiestä tai vähäarvoista aatelismiestä. Vehkalahden knaapisuvuista Husgafvelit ja Råland-Pihlhjärtat tunnetaan jo keskiajalta. Mathis von der Sahe ja Mathis Erikson Råland asettuivat Vehkalahdelle mahdollisesti jo 1300-luvulla. Viisi vehkalahtelaista sukua nousivat erityisasemaan: Husgafvel, Pihlhjärta, Branstaka, Poitz ja Huggut. Pääsukuina pysyivät Brandstaka, Husgafvel ja Pilhjerta. Aateliin he eivät yhtenä ryhmänä yltäneet, vaan heidät pudotettiin 1600-luvun lopulla tavallisiksi ratsutilallisiksi. Eipä siinä tiukka vastarintakaan lopulta auttanut.

Knaappitontut esittävät kiperän kysymyksen eivätkä päästä Lussia eteenpäin ennen kuin saavat vastauksen:

Mikä Vehkalahden knaappisuvuista sai virallisen aatelisarvon?

 

 Kuva: Tyrskyjä Tammiston rannassa. Museovirasto. Historian kuvakokoelma.