Jääkaudesta koronaan – kyläkirjan synty

Vaskijärven tuore kyläkirja on lähes 600-sivuinen tietopaketti, joka painaa 1,408 kg. Tätä ei ole tainnut vielä kukaan lukea yhdeltä istumalta.

Sain kesällä päätökseen erään kyläkirjaprojektin, jossa toimin projektipäällikkönä sekä vastasin myös pääosin tutkimus- ja kirjoitustyöstä. Projekti kesti runsaat kaksi vuotta, ja sen tuloksena oli lähes 600-sivuinen opus. Kirjassa käsitellään kylän historiaa, taloja (tiloja) ja niiden asukkaita, yhdistyksiä sekä esitellään myös joitakin henkilötarinoita ja muisteluksia. 

Heti alkajaisiksi lähdin suunnittelemaan kirjan rakennetta eli laadin alustavan sisällysluettelon sekä listasin lähteitä, joita oli tarpeen käydä läpi. Näin syntyi tutkimussuunnitelma, johon oli kaivettu esiin esimerkiksi kylää mahdollisesti käsitteleviä kirjoja ja lehtiä. Paikkakunnan ja muiden lähikylien historiikit olivat tietysti kiinnostavia, mutta sattumalta googlailussa vastaan tuli muun muassa väitöskirja, jossa tarkasteltiin kylän alueella jääkauden jäljiltä syntyneitä hiekka- ja soraharjanteita. Kirjan perspektiiviksi tulikin siten jääkaudesta koronaan, koska kirjan tekstien viimeistelyvaiheessa Uudenmaan koronamääräykset rajoittivat keväällä konkreettisesti kylän liikennettä Hämeen läänin puolelle.

Asutuksen historiaa varten työlistalle tuli myös sukututkimuksellisia elementtejä, mutta ei sukukirjamallilla, vaan talojen asukkaiden näkökulmasta. Kirkonkirja- ja henkikirja-aineistoja siis tarvittiin, mutta toisaalta myös maanmittaukseen liittyviä lähteitä tilojen lohkomishistorian selvittämiseksi. Internetiin on ilahduttavasti saatu nähtäväksi isoonjakoon ja uusjakoon sekä moniin muihin kiinteistötoimituksiin liittyviä karttoja ja asiakirjoja. Näitä oli hyvä vertailla niin ikään netistä löytyviin eri vuosikymmenten peruskarttoihin muutosten havainnoimiseksi. Vanhoista ajoista kertoivat myös tuomiokirja-aineistot, joita olisi ehkä voinut penkoa lisääkin, jos olisi vanhan käsinkirjoitetun käräjäkiemuraisen ruotsin kielen osalta jaksanut.

Muistitieto on monissa kyläkirjoissa hyvin edustettuna, mutta se kantaa kuitenkin vain joitakin vuosikymmeniä, eikä välttämättä ole kovin tarkkaa. Tutkimustiedon tuominen sen rinnalle auttaa laittamaan faktoja kohdalleen. Toimittamaani kirjaan löytyi vanhoja haastattelunauhoituksia sekä lehtileikkeitä muun muassa merkkipäivinä tehdyistä haastatteluista, mutta jonkin verran kävin itsekin juttukeikkaa tekemässä. Kirjaprojektin edetessä löytyi myös vähän rohkaistuina muutamia henkilöitä, jotka tuottivat muisteluksia kirjalliseen muotoon itsekin. Useita heitä helpotti tieto, että ei tarvitse olla mitenkään valmista tekstiä, vaan toimittaja voi sitä sitten viilailla kuosiinsa. Elossa olevilta kylään liittyviltä henkilöiltä kerättiin lomakkeilla myös kiinteistöihin ja niiden omistushistoriaan liittyviä tietoja. Mukaan otettiin vakituisten asukkaiden lisäksi myös vapaa-ajanasukkaat, joista osa oli tarkkaillut kylän menoa useita kymmeniä vuosia ja jo useassa sukupolvessa.

Kylässä oli vuosien saatossa toiminut jos jonkinlaista yhdistystä, joista osa oli ollut varsin lyhytaikaisia ja joista oli melko vähän tietoa löydettävissä. Vielä ”elossa” olevien arkistoja pääsin kuitenkin käymään läpi melko kattavasti. Vuotuisten toimintakertomusten lisäksi esimerkiksi kirjanpidon tositteet toivat esiin mielenkiintoisia yksityiskohtia ajankuvasta. Niistä selvisi vaikkapa urheiluseuran järjestämien 1960-luvun tanssien buffetin tarjonta: Sisua, Paxia ja Skotti-toffeeta, Norttia ja Kenttiä, Suomi-makkaraa ja nakkeja, kaljaa, punaista Apsia ja Messinaa. Samalla selvisi yksityiskohtia paikallisen kaupan valikoimista, ja kauppa-artikkelikin sai lisää sisältöä. 

Henkilötarina-osuuteen tuli kyläläisiltä heti alkuvaiheessa ehdotuksia mieleen jääneistä kyläläisistä eri ajanjaksoilta. Paikallinen taidemaalari pääsi esille paitsi henkilökuvana, niin myöskin taulujensa kautta. Hän oli ikuistanut aikoinaan paljon sellaisia kylän rakennuksia ja henkilöitä, joista ei vastaavia valokuvia juurikaan ole olemassa. Kirjaprojektin edetessä monenlaista valokuva-aineistoa kertyi kyllä koko ajan lisää – viimeisimmät kuvat saatiin skannattua ja mukaan kirjan loppuosaan, kun taitto oli jo alkupäästä lähtenyt liikkeelle. Kuva-aineistoa oli lopulta niin runsaasti, että karsinnankin jälkeen kirjaan jäi yli 400 valokuvaa sekä sen lisäksi kymmeniä karttoja ja piirroksia.

Kirjaprojektin etenemistä auttoi mielestäni paljon se, että sillä oli alusta asti omat kotisivut, joille päivitin jatkuvasti tilannekuvaa. Sivuston uutisointeja jaettiin myös kylän somekanavissa, joten tieto saavutti eri välineiden käyttäjiä ja mielenkiinto pysyi yllä. Tämä edesauttoi myös kirjan myyntiä, sillä julkistuksen jälkeen ensimmäinen painos loppui alle kahdessa viikossa. Nyt on pieni lisäpainos tekeillä, ja siitäkin on jo yli puoleen ennakkotilaus.

Margit Lumia