Autonomian ajan suomalaiset sotilaat

Suomen kaartin sotilas teltan edessä lukemassa
sanomalehteä. Kuva: Museovirasto.

Keisariaikana suomalaiset sotajoukot eivät ottaneet juurikaan osaa varsinaisiin sotatoimiin, mutta tästä huolimatta keisariajalta löytyy runsaasti sotilasasiakirjoja ja niitä voi hyödyntää myös sukututkimuksessa. Mainittakoon kuitenkin, että Kansallisarkistossa säilytettävien joukko-osastojen ja niiden esikuntien arkistoista voi kuitenkin löytää tietoja esimerkiksi Krimin sodan aikaisista kahakoista ja Suomen kaartin osallistumisesta Turkin sotaan vuonna 1878.

Suomen suuriruhtinaskunnalle säädettiin oma asevelvollisuuslaki 1878 ja sen mukaisesti kaikki suomalaiset miehet tulivat kutsuntoihin sinä vuonna, jona he täyttivät 22 vuotta. Suomen sotaväki hajotettiin 1901–1905, joten käytännössä asevelvollisuus koski vuosina 1859–1883 syntyneitä miehiä.

Asevelvollisen palveluksen muoto ratkaistiin hänen kotipaikkakunnallaan järjestetyssä kutsuntatilaisuudessa. Tilaisuudessa suoritettiin arvannosto, jonka perusteella asevelvolliset jaettiin vakinaiseen väkeen ja reserviin. Pieni arvan numero johti kolmen vuoden vakinaiseen palvelukseen, suurempi kolmena kutsuntaa seuraavana kesänä järjestettyihin harjoituksiin lähiseudun reservikomppaniassa.  Ensimmäisenä kesänä reservin harjoitukset kestivät 45 päivää, toisena 30 ja kolmantena 15 päivää eli yhteensä 90 vuorokautta. Se, oliko nostettu arpa pieni vai suuri riippui mm. pitäjän väkiluvusta: etukäteen oli päätetty, montako asevelvollista kustakin kunnasta määrättäisiin kolmivuotiseen palvelukseen.

Arvalla valittujen lisäksi sotaväkeen liittyi vapaaehtoisia (ruots. frivillig) ja tarjokkaita (ruots. volontär). Vapaaehtoisesti ilmoittautuneet, kuten koulutetutkin, saivat palvelusaikaansa lyhennystä. Tarjokkaiden palvelusaika puolestaan oli enimmäismäärä eli kolme vuotta nostetun arvan numerosta riippumatta. Palveluksesta saattoi saada pysyvän vapautuksen esimerkiksi ammatin, perhetilanteen tai terveydentilan perusteella. Kutsunnoista, arvoista ja vapautuksista löytyy usein merkintöjä myös kirkonkirjoista.

Lähtökohtaisesti vakinaiseen palvelukseen valitut suorittivat palveluksen oman lääninsä tarkk’ampuja pataljoonassa. Halutessaan palveluspaikaksi saattoi valita myös Helsingissä sijainneen Suomen Kaartin tai Lappeenrannassa sijainneen Suomen Rakuunarykmentin, joka oli toiminnassa vuodet 1890–1901. Suomen kaarti eli Henkikaartin 3. Suomen Tarkk’ampujapataljoona toimi Helsingissä vuosina 1829–1905 ja se oli Venäjän keisarillisen henkikaartin ainoa suomalainen osasto sekä ainoa suomalainen joukko-osasto, joka toimi yhtäjaksoisesti suurimman osan keisariajasta.

Yksittäistä henkilöä arkistosta etsittäessä hyödyllisimpiä lähteitä ovat erilaiset miehistöluettelot eli katselmusrullat (ruots. mönsterverk, munsterrulla) sekä asevelvollisen sotaväen osalta myös kutsuntaluettelot. Katselmusluetteloita ei ole digitoitu, mutta kutsuntaluetteloista digitoituina löytyvät tällä hetkellä Oulun läänin kutsuntapiirin luettelot vuosilta 1881–1905. Keisariajan upseereita koskevia tietoja saattaa löytyä Kansallisarkiston Rauhankadun toimipaikassa säilytettävästä ansioluettelokokoelmasta, joka on käytettävissä myös digitoituna Kansallisarkiston Digitaaliarkistossa. Myöhemmin itsenäisen Suomen armeijassa uraa upseerien osalta puolestaan kannattaa tarkistaa selvittää kantakortit sekä puolustusvoimien kantahenkilökunnan nimikirjat, joita säilytetään myös Kansallisarkistossa.

Suomen Sukututkimusseuran SukuHaku-aineistopalvelusta löytyy hakemistot autonomian ajan värvättyjen joukkojen katselmusluettelot vuosilta 1816–1879 sekä kutsuntaluettelot Mikkelin läänistä vuosilta 1881–1883 ja Turun ja Porin läänistä vuosilta 1887–1888. Lisäksi SukuHausta löytyy keisariajan sotilaisiin liittyen esimerkiksi digitoituina Hugo Schulmanin teos Finska kadettkårens elever och tjänstemän – Biografiska anteckningar 1812–1912 (1912) ja Oskar Wasastjernan teos Lifgardets Finska skarpskyttebataljons officerare och civile tjänstemän – Biografiska anteckningar (1887). Kirjallisuuden ja mainittujen hakemistojen käyttö vaatii kirjautumisen SukuHakuun, joka on Seuran jäsenpalvelu. Seuran vanhoilta verkkosivuilta aiemmin löytyneet katselmusluettelot eivät ole enää käytettävissä.