Huumorintajuiset turkulaiset

Vuoden 1632 porvariluettelossa esiintyvät kaikki tässä tekstissä
mainitut nimityypit.Turun kaupunginarkisto, TRO BIa:4. 

Turussa käytettiin 1500- ja 1600-luvuilla nimiä, jotka kuuluivat useaan eri ryhmään. Näitä nimiä merkittiin kaupungin tulliluetteloihin ja oikeuspöytäkirjoihin.

Ulkomaalaisilla valtaporvareilla oli sukunimensä, jotka kulkivat sukupolvesta toiseen, kuten Plagman, Såger ja Wittfooth. Alempi porvaristo käytti pelkkää patronyymiä tai usein sen talon nimeä, jonka perhe omisti. Tällaisia nimiä olivat esimerkiksi Anttila, Fläskilä, Kissala ja Tallila. Perheen nimi voitiin muokata myös talon nimestä, kuten esimerkiksi Fläskilästä saatu nimi Fläske. Erityisesti ulkomaisilla käsityöläisillä saattoi olla sukunimi, mutta siihenkin lisättiin yleensä ammatista kertova nimi Guldsmed, Skomakare tai Tynnebindare. Koko nimi kuului siis Mårten Lamberts Skomakare.

Oman ryhmänsä muodostavat erityisesti 1500-luvulla käytetyt kaksiosaiset suomenkieliset nimet, jotka katoavat nimistöstä lähes täysin 1600-luvun alussa, ja viimeisetkin saman vuosisadan puolivälissä joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Nämä nimet lyhenivät 1600-luvulla niin, että esimerkiksi Ruskeapäästä käytettiin nimeä Ruskea. Tosi tämä nimi muuttui saman vuosisadan kuluessa Miltopaeukseksi, kuten myös esimerkiksi Åhrapää, josta versoi Arppe-suku. Myös monet muut suvut ottivat käyttöönsä lähinnä latinasta tai ruotsista lainatun nimen.

Näillä suomenkielisillä nimillä on usein jotakin ominaisuutta kuvaava merkitys. Niissä tulee harvinaisella tavalla esille myös 1500-luvun turkulaisten huumorintaju. Vastaavia esimerkkejä on samalla vuosisadalla löydettävissä myös maaseudulta. Laajimman ja pisimpään käytössä säilyneen ryhmän näistä muodostavat pää-nimet. Vuonna 1549 mainitaan Knut Paljaspää ja vuonna 1609 Sigfrid Kokkapää ja Henrik Alapää. Vuoden 1632 porvariluettelossa näitä nimiä on vilisemällä: Anders Tasapää, Matts Isopää, Eskil Luupää, Eskil Ruskeapää, Thomas Åhrapää, Jöns Utupää, Mårten Kahrapää ja Nils Satopää.

Toisena ryhmänä olivat poika-nimet. Vuonna 1549 kaupungissa asui porvari Markus Hyvämuorinpoika ja vuonna 1582 Hans Muorinpoika. Olivatko 1609 mainitut Erik Miehenpoika ja Erik Arkapoika toistensa vastakohtia, ei selviä asiakirjoista. Ja mahtoiko vuonna 1574 mainittu Markus Hurmuripoika vastata nimeään?

Kaupungissa ei voinut olla samaan aikaan kahta porvaria, joilla oli sama nimi. Tämä olisi sekoittanut kaupankäynnin, sillä muissa kaupungeissa olevien kauppakumppanien piti olla varmoja tavaroiden lähettäjän ja tilaajan henkilöllisyydestä. Kun Turussa oli vuonna 1549 jo yksi Mickel Rakki, ei hänen porvarisoikeudet saanut Mickel-poikansa voinut kantaa samaa nimeä, vaan hänestä tuli Rakinpenikka. Saman logiikan mukaan vuonna 1632 saman tontin kahdella puolikkaalla asui kaksi Jöns-nimistä porvaria, Pillu ja Sianpillu.

Muita ominaisuuksia kuvaavia nimiä esiintyy mainituissa asiakirjoissa taajaan. Vuoden 1549 tulliluettelosta löytyvät Henrik Pahajalka, Lasse Mustakulli, Sigfrid Punasaapas, Lasse Mesileipä, Lasse Järvihauki, Henrik Paharauta, Henrik Hiljainen ja Anders Karvatasku, jonka suku on saanut Turkuun kadunkin.

Vuosisadan lopulla ja 1630-luvulla asiakirjoihin pääsivät esimerkiksi Anders Hassuparta, Filpus Mustasuu, Matts Tomuhousu, Grels Huithattu, Thomas Suolenkääntäjä, Jakob Kaalinkaataja ja Eskil Ymmyriäinen. Jotkin moderneilta tuntuvat sanat ovat vanhoja, mutta muuttaneet merkitystään, kuten 1584 mainitun Anna Rambon ja 1609 kirjatun Olof Persun nimet.

Veli-Pekka Toropainen

Toim. huom. Voit myös tutustua Turkuun ja Turun historiaan Veli-Pekka Toropaisen laatimalla "Synnin ja oikeuden paikat 1600-luvulla" -  omatoimisella tai vaikka virtuaalisella - kävelykierroksella. Lue lisää https://www.turku.fi/kulttuuri-ja-liikunta/kulttuuri/kulttuurikuntoilureitit/synnin-ja-oikeuden-paikat-1600-luvulla.

Seuran verkkosivujen uudistaminen

Suomen Sukututkimusseuran verkkosivuja on uudistettu, päivitetty ja virtaviivaistettu kuluneen kevätkauden aikana. Tietosivuilta löytyy nyt kattavasti tietoa sukututkimuksen aloittamisesta, perusteista ja lähteistä. Loppukevään aikana Seurassa toteutetaan myös palvelinsiirto ja SukuHakuun tullaan siirtämään Seuran vanhojen verkkosivujen aineistoja.

Päivitetyt ja uudet tietosivut

Uudistuksen yhteydessä Seuran verkkosivujen Sukututkijan lähteet -osion vanhoja tietosivuja päivitettiin ja uusia sivuja luotiin. Samassa yhteydessä on tarkistettu ja päivitetty myös sivuilta löytyvät linkit. Tavoitteena on, että mainittu osio yhdessä sukututkimuksesta ja sen aloittamisesta kertovan osion kanssa toimii eräänlaisena sukututkimuksen perusoppaana, jonka avulla pääsee alkuun omatoimisessa alkuperäislähteiden tutkimuksessa.

Sukututkimuksen perusteista kertovasta Mitä sukututkimus on? -osiosta löytyy nyt puolestaan uudet tietosivut sukututkimuksen aloittamisesta, geneettisestä ja ortodoksisesta sukututkimuksesta ja edunvalvonnasta. Osiosta löydät esimerkiksi kymmenen vinkkiä oman sukututkimuksen aloittamisesta hyödyllisine linkkeineen. Lähteitä kokoavaan osioon puolestaan on lisätty muun muassa uudet HisKistä, sukututkimuksen peruslähteistä, kirkonkirjoista sekä arkistoista ja kirjastoista kertovat tietosivut. Esimerkiksi HisKi-sivun kautta löytyy tietoa tietokannasta, sen käytöstä ja joukkoistetusta uusien tietojen tallentamisesta tietokantaan.

Seuran sivuilla on myös luettelot sukuseuroista, sukututkimusyhdistyksistä ja ammattisukututkijoista. Mikäli teidän seuranne tai yhdistyksenne nimeä ei löydy mainituista luetteloista, tai haluat päivittää tietoja, ota yhteys Seuran toimistoon (seura@genealogia.fi). Samaan osoitteeseen voit vinkata myös sukututkimuksen kannalta hyödyllisiä sivustoja ja palveluita, joihin voidaan lisätä linkki verkkosivujen tietosivuille.

Seurassa toteutettava palvelinsiirto

Kuluvan kevään aikana Seurassa toteutetaan verkkosivujen uudistamisen ja päivittämisen lisäksi myös muita muutoksia ja uudistuksia. Ajan saatossa Seuran vanha palvelin on hidastunut ja se on muuttunut epävakaaksi, minkä vuoksi palvelimesta joudutaan luopumaan. Palvelinsiirron yhteydessä Seuran nykyiset verkkosivut ja verkkopalvelut tullaan siirtämään uudelle palvelimelle loppukevään aikana. Siirrosta johtuen osa sivuista ja palveluista on ollut valitettavasti poissa käytöstä, mutta tilanne palautuu entiselleen palvelinvaihdon myötä.

Palvelinsiirron yhteydessä Seura luopuu kokonaan vanhojen 1990-luvulta periytyvien verkkosivujen osista ja vanhoista tietokannoista. Tästä johtuen esimerkiksi edellä mainituilta tietosivuilta löytyneet artikkelit ja muut julkaisut sekä Hautakivitietokanta tullaan siirtämään tutkittavaksi SukuHaku-aineistopalvelun kautta. Seuran vanhoista tietokannoista merimiehet, nimenmuutokset ja kuolleeksi julistetut on siirretty jo aikaisemmin SukuHakuun.

Koska SukuHakuun siirrettävänä on paljon aineistoa, siirto ei tapahdu hetkessä, ja tästä johtuen palvelujen ja aineistojen käytössä saattaa ilmetä katkoja. Mahdollisista pidemmistä käyttökatkoista tiedotetaan Seuran toimesta erikseen. Aineistosiirtojen edistymistä SukuHakuun voi seurata palvelun etusivuilta löytyvästä uusiempien aineistojen listauksesta.

Katso myös opastusvideo uusien tietosivujen sisällöistä.

Kaatuneitten muistopäivä

Sankarivainajien muistojuhla Messuhallissa. Oikeassa reunassa edessä Risto Ryti, keskellä eturivissä oikealta lukien Jukka Rangell vaimoineen, Rudolf Walden vaimoineen ja K.A. Fagerholm. Toisessa rivissä vasemmalta lukien Väinö Valve vaimoineen ja Lauri Malmberg. Kuvaaja: F. E. Fremling 1941–1943. Museovirasto.

Kaatuneitten muistopäivää vietetään Suomen aluetta ja suomalaisia koskettaneissa sodissa tai muissa taisteluluonteisissa toimissa kaatuneiden ja muillakin tavoin sodan takia kuolleiden muistoksi. Puolustusvoimien ylipäällikkö, sotamarsalkka Gustaf Mannerheim määräsi päiväkäskyssään talvisodan jälkeen keväällä 1940 toukokuun kolmatta sunnuntaita vietettävän ”nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä”. Vuodesta 1977 lähtien kaatuneitten muistopäivä on ollut vakiintuneena liputuspäivänä.

Lähes kaikilla suomalaisilta löytyy esipolvista tai lähisuvusta sotiin osallistuneita tai sodissa kaatuneita. Itsenäisyyden ajan sotilaiden ja asevelvollisten tutkimuksessa yksi tärkein lähde on kantakortti, joka on laadittu jokaisesta puolustusvoimissa palvelusta suorittaneesta henkilöstä. Kantakortti sisältää tiedot palveluksesta puolustusvoimissa kutsuntoihin osallistumisesta joko kotiuttamiseen, kaatumiseen tai eläkkeelle jäämiseen saakka.

Ensimmäiset järjestelmällisesti laaditut kantakortit tehtiin vuonna 1897 syntyneelle ikäluokalle, joka oli itsenäisessä Suomessa ensimmäisenä kutsuntaikäinen vuonna 1919. Yksittäistapauksissa kantakortti saattaa olla myös aikaisemmin syntyneellä henkilöllä esimerkiksi silloin, kun hän on toiminut puolustusvoimissa sen ensimmäisinä vuosina aloittamatta palvelustaan varusmiehenä. Kansallisarkistossa säilytetään kantakortteja vuonna 1949 syntyneeseen ikäluokkaan asti ja tätä uudempia kortteja säilytetään Sotilaslääketieteen arkistossa Viitasaarella.

Kansallisarkisto on digitoinut talvi-, jatko- ja Lapin sodassa kaatuneiden sotilaiden kantakortit ja koonnut ne Kaatuneiden henkilöasiakirjat -kokoelmaksi. Kokoelma on tutkittavissa Digihakemistossa ja Astia-palvelun kautta. Mainituista palveluista kantakortit löytävät esimerkiksi hakemalla kaatuneen henkilön koko nimellä kirjoittamalla hakukenttään "Kantakortit sukunimi etunimi" tai voit vain sukunimellä kirjoittamalla "Kantakortit sukunimi".

Kansallisarkisto ylläpitää myös Suomen sodissa 1939–1945 menehtyneiden tietokantaa, joka sisältää tietoja lähes 95 000 viime sotien aikana puolustusvoimien palveluksessa menehtyneestä suomalaisesta ja Suomessa palvelleista ulkomaalaisesta. Tämän tietokannan tietoja voi hakea myös Sotasammossa, jossa on mahdollista tutkia myös esimerkiksi sodassa kaatuneiden vaiheita talvisodassa, jatkosodassa ja Lapin sodassa.

Mannerheim-ristin ritareiden hautoja ja sankarihautoja voi etsiä Seuran Hautakivitietokannasta ja Suomen kirkkoja ja hautausmaita -palvelusta. 

Toim. huom. Linkit päivitetty 8.5.2023.

Hyvää Snellmanin päivää!

Johan vilhelm Snellman, Daniel Nyblinin kokoelma,
Museovirasto

Johan Vilhelm Snellman (12.5.1806 – 4.7.1881) oli suomalainen filosofi, kirjailija, sanomalehtimies ja valtiomies sekä yksi vaikutusvaltaisimmista fennomaaneista 1800-luvun Suomessa. Hän vaikutti merkittävästi suomen kielen asemaan ja Suomen markan käyttöönottoon. Häntä pidetään Suomen kansallisfilosofina ja yhtenä tärkeimmistä kansallisista herättäjistä.

Snellman aloitti opinnot 16-vuotiaana Keisarilliseen Turun Akatemiassa. Samaan aikaan opinnot aloittivat myös J. L. Runeberg ja Elias Lönnrot. Turun akatemian opiskelijoiden keskuudessa oli syntynyt Turun romantiikaksi kutsuttu liike. Se pohjautui pohjoismaiseen ja saksalaiseen romantiikkaan ja tähtäsi suomalaisen kansallistunteen herättämiseen ja suomenkielisen kulttuurin kehittämiseen.

Opiskeluaikanaan Snellman ystävystyi monien opiskelijoiden kanssa, joista tuli myöhemmin merkittäviä suomalaisen kulttuurin puolestapuhujia ja kehittäjiä. He kokoontuivat toistensa koteihin keskustelemaan kirjallisuudesta ja filosofiasta, ja kutsuivat ryhmäänsä Lauantaiseuraksi. Seuraan kuuluivat Snellmanin lisäksi muun muassa Johan Ludvig Runeberg ja hänen vaimonsa Fredrika, Zacharias Topelius, Johan Jakob Nervander ja Fredrik Cygnaeus.

Valmistuttuaan Snellman ei saanut professuuria useista yrityksistään huolimatta ja vuonna 1843 hän muutti Kuopioon, jossa hän otti vastaan nimityksen yläalkeiskoulun rehtoriksi. Snellman kykeni kuitenkin vaikuttamaan Kuopiostakin käsin koko maan asioihin; tästä näkyvin esimerkki oli hänen perustamansa sanomalehdet. Niissä oli vahva sivistyksellinen ote ja ne sisälsivät kansallismielistä valistusta ja yhteiskuntakritiikkiä. Vuodesta 1844 Snellman julkaisi ruotsinkielistä Saima- ja suomenkielistä Maamiehen Ystävä -viikkolehteä. Viranomaisten 1846 lakkauttaman Saima-lehden tilalle hän perusti lehden Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning. Snellman muutti Kuopiosta Helsinkiin vuonna 1849 ja vuonna 1856 hänelle avautui Helsingin yliopiston siveys­opin sekä tieteiden järjestelmän professorin virka. 

Senaattorina Snellman toimi vuosina 1863–1868. Hänet kutsuttiin 1863 valtiovaraintoimituskunnan päälliköksi ja hän vaikutti ratkaisevasti siihen, että Suomeen saatiin asetus suomen kielen oikeuksista. Hän saattoi päätökseen Suomen rahanuudistuksen, jonka seurauksena Suomi sai oman rahayksikön, markan, vuonna 1865.

Snellman aateloitiin vuonna 1866 ja hän toimi aatelissäädyssä sukunsa edustajana valtiopäivillä 1867, 1872 ja 1877–1878. Lauantaiseurasta syntyneen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran esimiehenä Snellman toimi vuosina 1870–1874.

Snellmanin päivää on vietetty hänen syntymäpäivänään 12.5. jo 1800-luvun lopulta lähtien. Kun Snellmanin syntymästä oli kulunut 100 vuotta 12.5.1906, järjestettiin muiden juhlallisuuksien ohessa suuri sukunimien suomalaistamiskampanja. Nimenmuuttokampanjan suunnittelivat Kotikielen seura sekä ylioppilasjärjestöt Suomalainen Nuija ja Ylioppilaiden keskusteluseura. Niiden johdolla perustettiin ympäri maata nimenmuuttotoimikuntia. Kampanjan tuloksena noin 25 000 suomalaista eri yhteiskuntaluokista muutti sukunimensä. Nimenmuutokset hoidettiin ja ilmoitettiin tuolloin lehti-ilmoituksilla. Nimenmuutostietokannan löydät Seuran SukuHaku-palvelusta.

Useat Snellmanit itse muuttivat 1906 sukunimensä Virkkusiksi pohjaten vanhaan perimätietoon, jonka mukaan Snellmanit polveutuivat Virkkunen-nimisestä talonpojasta, joka olisi koulumenestyksen myötä ottanut itselleen nimen Snellman. Tämä teoria ei kuitenkaan pidä paikkaansa. SukuHaku-palvelusta löydät Heikki Impiwaaran Juhana Vilhelm Snellmanin 32 esivanhempaa, joka on julkaistu Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirjassa 7 (1923). Voit myös lukea lisää Snellmanien suvusta Wikipediasta.

Muistathan myös, että Seuran jäsenenä saat myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran normaalihintaisista kirjoista 30 % alennuksen SKS:n verkkokaupassa ja Tiedekirjasta. SKS:n verkkokaupassa saat alennuksen käyttämällä ostoskorissa etukoodia SUKUTUTKIJAT.

Lue lisää Snellmanista Akatemiasamposta ja Kansallisbiografiasta.

Toim. huom. päivitetty 8.5.2023.

Teettäisinkö DNA-testin?

Koska minulta on varsin useasti kysytty neuvoja DNA-testin valintaan ja tulkintaan kirjani Tuntematon sotavanki jälkeen, ajattelin tässä jakaa oman vinkkilistani, jonka julkaisin ensimmäisen kerran blogissani Kadonneen suvun metsästäjä noin vuosi sitten. Päivitin kirjoitusta ja otin huomioon uusia ja tarpeellisia näkökulmia. Ajatuksena on, että nimenomaan ensimmäistä tai toista DNA-testiään miettivä löytäisi tästä ideaa siihen, minkä testin valita.

Geneettinen sukututkimus ei ole enää ”uusinta uutta” ja voimme jo varmasti todeta, että se on tullut jäädäkseen. DNA-testi vie sukututkimuksen uudelle tasolle, se vahvistaa tai kumoaa oletettuja tietoja, sillä kaikkihan on oletusta, vaikka siitä olisikin mustaa valkoisella seurakunnan arkiston papereissa. Vasta DNA-testi vahvistaa sukulaisuuden. 

Testi voi avata polkuja sukumysteereiden äärelle tai johtaa ennen tietämättömän sukuhaaran luo. Sanonkin aina, että ”DNA-testi tuo yllätyksen mukanaan” en ole kuullut, että kukaan olisi saanut itsestään tismalleen odottamansa tulokset.

Paitsi tietysti omaa sukututkimusta vahvistamaan, DNA-testi voi olla myös mainio lahja ja esimerkiksi joulun tienoossa kaikissa firmoissa onkin huomattavat alennukset.

Seuraavassa omat vinkkini DNA-testin valintaan. Korostan, että olen itse maksanut kaikki tekemäni testit, eikä minulla ole mitään yhteyksiä näihin amerikkalaisiin kaupallisiin yrityksiin, joista seuraavassa kirjoitan. Näissä firmoissa työskentelevät ihmiset eivät ole tuttujani, en ole heidän kanssaan henkilökohtaisesti koskaan asioinut, enkä ole koskaan hyötynyt rahallisesti tai muilla tavoin yhdestäkään DNA-testejä kauppaavasta firmasta. En ole ollut heidän vieraanaan, en ole kiertänyt heidän laboratoriossaan, en ole millään tavalla eri asemassa suhteessa heihin, kuin kuka tahansa tavallinen kuluttaja. Minulla on DNA-testeihin täysin tavallisen kuluttajan käytännöllinen ja puolueeton suhde ja arvioin testejä tästä näkökulmastani.

Mikä testi valita? Se riippuu siitä, mitä haluat tietää!

1. Olen kiinnostunut sukututkimuksesta ja haluaisin selvittää, mitä uutta tietoa DNA-testi voisi tuoda suomalaisiin juuriini?

Tilaa Family Tree DNA:n Family Finder. Tällä testillä saat muutamia tuhansia serkkuosumia, eli kaikki ne, jotka ovat testin teettäneet ja ovat sinulle sukua. Tämä lienee yleisimmin teetetty testi Suomessa (mutta ei esimerkiksi Yhdysvalloissa) ja jos sukusi on pääosin Suomesta, tällä on hyvä aloittaa DNA-testeihin tutustuminen. Liity samalla Finland DNA -projektiin. Saat todennäköisesti alennuksia testistä! Samalla kannattaa kurkata saatko testiin alennuskupongin Facebookin Suomi DNA-ryhmässä (joulun aikaan niitä on jaossa). Tällä hetkellä tämä testi näyttää maksavan 59 taalaa.

Facebookissa on monia ryhmiä, joissa keskustellaan DNA-testeistä. Niiden tarjoamia keskusteluavauksia suosittelen tutkimaan, mutta kannattaa tiedostaa, että osalla sivustoista keskustellaan vain Family Tree DNA:n testeistä. Onneksi asenteet ovat pikkuhiljaa vapautumassa ja kukaan ei nettikeskustelussa tule sinulle ensimmäiseksi toivottavasti toteamaan: ”ostit sitten ihan väärän testin” kuten minulle kävi vuonna 2014.

2. Haluan tutkia suomalaisia, venäläisiä tai ruotsalaisia juuriani?

Tilaa Family Tree DNA:n Family Finder. Tässä firmassa löytyy kattavasti Suomessa, Ruotsissa ja Venäjällä testanneita.

Jos haluat saada paremman kokonaiskuvan siitä, kuinka paljon sinulla on lähiseudulla "serkkuosumia", sitten 23andMe on myös hyvä ratkaisu, koska siellä on paljolti eri testattuja kuin Family Tree DNA:ssa. Kiinnostavimmat osumani: kaukainen baskiserkku, tataarimies ja isän haploryhmän karjalaisosumat ovat löytyneet sieltä. Yleensä tämä testi maksaa 199 dollaria ja siitä voi ostaa myös halvemman version, jossa on vain sukulaisuustiedot (yleensä 99 dollaria), koko summalla saa nimittäin terveystiedotkin itselleen.

Skandinaviasta ja Venäjältä on muutettu paljon Yhdysvaltoihin. Joskus tämä muuttoliike tuottaa kiinnostavaa tietoa omista suomalaisista juurista. Eli lisätietoa voi saada myös markkinoiden suurimmasta DNA-firmasta eli Ancestrysta. Tämä testi on yleensä noin 100 dollaria ja en ole toistaiseksi onnistunut löytämään sellaista alennusta, joka olisi voimassa Suomessa.

3. Haluan tietää isä- ja äitilinjani eli haploryhmät?

Jos olet yleisesti utelias tietämään mihin haploryhmiin kuulut, tee 23andMe. Jos olet mies, saat selville sekä isälinjasi, että äitilinjasi. Tämä testi ei ole riittävän tarkka, että saisit lopullisen paikkasi haplopuussa selville. Tämä on kuitenkin kirkkaasti edullisin tapa selvittää haploryhmä. 23andMe on myös ehkäpä sivustoltaan helpoiten ymmärrettävä, intuitiivisempi kuin Family Tree DNA (tämä ei ole vain oma mielipiteeni, vaan olen kuullut tämän muutamilta vanhemmilta henkilöiltä, jotka eivät osaa kovin hyvin englantia). 

Jos haluat saman tien sukeltaa syvälle ja tietää tarkasti haploryhmistä (ja sinulla on useampia satasia) tilaa Family Tree DNA:n Y-DNA- tai MtDNA -testit. Nämä maksavat, joten kannattaa kytätä alennuksia ja käydä läpi esim. aiemmin mainitsemaani Facebookin sivua joulukuussa, jossa ihmiset jakavat heille ylimääräisiä alennuskuponkeja. Huom! Miehenä voit selvittää sekä isä- että äitilinjasi, naisena saat vain äitilinjan selville.

4. Haluan löytää siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin menneitä sukulaisia?

Aloita Ancestryn testillä, siellä on laajin otanta amerikkalaisia. Tämän testin (samoin kuin Family Finderin tai 23andMe:n) voit viedä Gedmatchiin joka on maksuton. Sieltä saat lisää osumia tietoosi.

Gedmatchissa kirjaudut sisään ja siellä on hyvät opasteet, kuinka muussa firmassa teettämäsi testin raakadata tuodaan Gedmatchiin.

5. Haluan liittyä erilaisiin projekteihin ja keskusteluryhmiin, jossa voin kysellä neuvoja DNA-testini jälkeen.

Tee Family Tree DNA:n Family Finder, siellä on paljon projekteja. Lisäksi Facebookin sivuilla puhutaan yleensä vain Family Tree DNA:n testeistä, joten sen tietämys on Suomessa suurin. 

Olen aikanaan itse seurannut aktiivisesti 23andMe:n keskustelusivuja ja olen pitänyt niitäkin antoisina.

6. Haluan tietää lisää omasta etnisyydestäni! Onko suvussani saksalaisia, venäläisiä, romaneja tms.?

Family Tree DNA:n testi kertoo, jos sinulla on esivanhempia itäisessä Euroopassa (ei jaottele Venäjää osiin) tai jos sukua on Keski-Euroopassa tai muualla. Testi antaa myös outoja ”kaikuja” eli suomalaiset saavat usein prosentteja kaukaisiin ja eksoottisiin kohteisiin, ne tulevat luultavasti hyvin kaukaa historiasta, kun kansoja on vaeltanut Siperiasta eri suuntiin.

23andMe:n testi antaa arvion, onko mahdollinen venäläinen isovanhempi elänyt 1700- tai 1800-luvulla. Testi jaottelee etnisyyden pienempiin ryhmiin. Ainakin taustaltaan monikulttuurinen kaverini, jolla on vanhemmat Ranskasta ja Ruotsista, isovanhempia Portugalista ja kaukaisempia juuria Espanjaan ja Hollantiin, eli hyvin sekava yleiseurooppalainen kattaus, sai koko etnisyytensä esiin kauniilla karttakuvalla: 23andMe ei hämääntynyt.

Ancestryn testiä pidetään myös hyvänä. (En suosittele My Heritagen testiä tässä suhteessa, se näyttää antavan aivan outoja tuloksia, mutta tilanne saattaa heilläkin muuttua, kun saavat lisää testattuja.)

Kun olet saanut testitulokset, noudata kohdan neljä ohjetta ja mene datasi kanssa Gedmatchiin. Siellä saat lisätietoa etnisyydestä, suomalaisuus jaetaan itään ja lähteen, on Kainuuta ja Karjalaa, Inkerinmaata jne. Osa arvioista perustuu varsin pieniin vertailuryhmiin, silti jossain siellä erilaisia työkaluja kokeilemalla ja omaa tietämystään terävästi sukutietoihin yhdistämällä, voi päästä kiinni kiinnostaviin loppupäätelmiin.

Samoin suosittelen maksutonta DNALandia joka antaa myös hyvää tietoa etnisyydestä.

7. Olen teettänyt jo DNA-testin ja mietin mitä kannattaisi tehdä seuraavaksi?

Tämä riippuu siitä, mitä etsit. Jos olet teettänyt Family Finderin, silloin YDNA tai MtDNA-testit Family Tree DNA:lla voisivat olla kiinnostava jatko. Käy ihmeessä myös lataamassa maksuttomat Gedmatch ja DNALand. Myös My Heritageen voi viedä datansa ilmaiseksi.

Jos olet teettänyt 23andMe:n, voit myös ladata datasi Family Tree DNA:lle (tämä tosin riippuu, milloin olet testisi teettänyt, testiä uusitaan aika tiheään tahtiin ja siitä johtuen kaikki versiot eivät aina kelpaa joka paikkaan). Ehkä haluat myös tutkia lisää 23andMe:n antamaa haploryhmän arviota Family Tree DNA:n YDNA- tai MtDNA-testillä?

Jos olet teettänyt My Heritagen testin, sama ohje kuin edellinen, sinulle taitaa Family Tree DNA olla maksuton kokonaisuudessaan, kannattaa ehdottomasti hyödyntää se!

Jos olet teettänyt Ancestryn, samat ohjeet pätevät kuin edellisiin. Suomalaisen DNA-sukututkimuksesta kiinnostuneet kannattaa katsoa Family Tree DNA, ihan vain varmuuden vuoksi.

8. Haluaisin tietää isälinjastani, mutta isäni on kuollut ja olen itse nainen?

Onko isällä veljeä, isoisällä veljeä, onko sinulla veljeä? Isälinjasi voi selvittää saman isälinjan miehistä.

9. Haluaisin tietää mitä DNA osaa kertoa terveydestäni?

Tilaa testi 23andMe:ltä. Se antaa aika yleisen ja vaarattoman paketin tietoutta terveydestäsi, ei mitään pelottavia "kuolemantuomioita". Jos haluat tutkia asiaa lisää, lataa 23andMe:n, Family Tree DNA:n tai Ancestryn testi Promethakseen se maksaa noin 5 dollaria ja saat huomattavan paljon lisätietoa itsestäsi ja kantamastasi perimästä.

10. Minut on adoptoitu, en tiedä suvustani mitään?

Teetä useampi testi, saat todennäköisemmin hyviä sukulaisosumia, kun testaat kattavasti ja viet DNA:si kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Kirjoita DNA-profiilisi yhteyteen, mitä etsit, ole aktiivinen, avoin ja löydettävissä!

23andMe:llä voit helposti hakea näkyviin sukulaisesi, heidän haploryhmänsä ja teidän yhteiset sukulaisenne, sekä sen, kuinka läheistä sukua kuka on kenellekin. Tämä on auttanut minua suuresti pähkäilyissäni. Periaatteessa samoja juttuja voi tehdä FTDNA:n Family Finderilla, mutta se tarvitsee enemmän klikkailua ja kikkailua. My Heritagen testi näyttää myös osumien keskinäisen dna:n määrän (ja sukulaisuusarvion), joka on hyödyllinen kadonnutta sukulaista etsittäessä. 23andMe:n testi tarjoaa myös mahdollisuuden hakea sukulaisia paikkakuntien ja kotimaiden kautta ja näyttää minkä verran sinulla on sukulaisia missäkin maassa. Erityisesti ulkomaista vanhempaa etsivät voivatkin hyötyä paljon näiden tulosten tutkimisesta.

11. En osaa englantia, joten DNA-testin teettäminen vaikuttaa vaikealta?

Auttaisiko joku lähisukulainen, kannattaa kysellä! Kokoontuko kotikaupungissa sukututkimuksen ryhmiä, ehkä sieltä löytyisi apua? Kysele Facebookin DNA-ryhmissä ja kerro, että tarjoat kaffet, jos joku tulee auttamaan tilauksen teossa. Suomessa on hiljattain paljastanut huijarivälittäjä, joten ole varovainen, jos joku tarjoutuu tilaamaan testin puolestasi. Tilaa mieluiten itse ja pidä homma ja rahat omassa hanskassa!

12. Etsin sellaista DNA-firmaa, jossa on muita sukututkimuksesta innostuneita testattuja?

Family Tree DNA on sinun paikkasi.

13. Minua kiinnostaa vain tietää, mitä testi kertoo, en halua kirjoitella muiden testanneiden kanssa. Haluan tehdä tämän hyvin privaatisti, ehkä jopa nimettömästi?

Kaikissa DNA-paikoissa voit rajoittaa sitä, mitä itsestäsi kerrot. Sinun ei ole pakko paljastaa henkilöllisyyttäsi muille testanneille. Eniten ärtymystä tämä toiminta kuitenkin aiheuttaa Family Tree DNA:ssa, joten suosittelen mieluummin 23andMe:tä, jossa on paljon testanneita, jotka eivät jaa tietojaan eteenpäin.

Viestien määrissä en ole huomannut eroja yritysten välillä, eli saan yhtä lailla viestejä, sekä FTDNA:n, 23andMe:n, että Gedmatchin kautta. Viestejä itse saan joskus viikoittain, mutta ainakin kuukausittain. Yritän vastata kaikkiin viesteihin ja antaa jonkinlaisen arvion, kuinka voisimme olla sukua. My Heritagelta on nyt myös alkanut tipahdella viestejä ja samoin Genistä, jonne olen rakentanut sukupuuni.

14. Haluan testata yrityksessä, jolla on eniten käyttäjiä?

Ancestry on sinulle.

15. Haluan tietää mitkä ovat Neanderthal-prosenttini?

23andMe:n testi kertoo tämän helpoiten.

16. Kenet testaisin, voinko testata lapseni?

Voit. Mutta sukututkimuksellisessa tarkoituksessa kannattaa testata suvun vanhimmat, siksi että heillä on perimää, joka vie syvemmälle ja siksi, että tulee aika, kun heitä ei voi enää testata.

17. Ok, ostan testin, mutta en ymmärrä näistä mitään!? Mitä neuvoisit?

Marja Pirttivaaran kirja Juuresi näkyvät kertoo hyödyllistä lisätietoa Family Tree DNA:n testeistä ja tulkinnoista. Toinen kiinnostava kirja DNA-testien maailmasta on Karin Bojsin Homo Europeaus.  Myös oma kirjani Tuntematon sotavanki Venäläistä isoisääni etsimässä, kertoo, millaista on hyödyntää DNA-testejä sukututkimuksessa.

18. Miten testi tehdään ja miten kauan tulosten kanssa kestää?

Yleensä testin saaminen Suomeen kestää alle 2 viikkoa ja tulosten saaminen 3–6 viikkoa, mutta jouluisin on ruuhkaa, joten varaudu pidempiin odotusaikoihin.

19. Haluaisin tietää, olenko sukua muinaisille suomalaisille, esimerkiksi Leväluhtaan haudatuille vainajille?

Teetä Family Tree DNA:n MtDNA ja YDNA-testit.

20. Mitä riskejä testin teettämiseen sisältyy?

Riskejä toki on. Ehkä yllättävin ja järkyttävin tieto voi olla, että löydätkin uuden lähisukulaisen, joka mullistaa käsityksesi perheestäsi. Mieti jo ennalta, kuinka suhtaudut siihen, jos ilmenee että lähisukulaisellasi onkin lapsi, josta et ole tiennyt. Oletko valmis auttamaan häntä selvittämään omaa sukumysteeriään?

Olen kuullut jonkun joutuneen myös lievään identiteettikriisiin, kun länsisuomalaisena onkin saanut täysin savolaiset juuret. Siitäkin on mahdollista selvitä.

Jos olet se henkilö, joka vaikenee suvun varkaista, aviottomista lapsista, karkureista ja pettureista, ehkä DNA-testi ei ole sinulle. Saatat löytää lisätietoja mokomista häpeällisistä esivanhemmistasi. Toisaalta testaamalla on mahdollisuus löytää myös ne aateliset sukuhaaransa. Lopulta luultavasti olet kuten me muut: geneettinen sekoitus ihmisyyden kirjoa vauraista salongeista niihin kurjiin torppiin.

Itse luotan käyttämiini DNA-palveluihin, joten en murehdi sitä, käyttääkö joku jossakin tietojani väärin. En ole sellaisista väärinkäytöksistä kuullut, eikä minulla itselläni ole mitään salattavaa. Päinvastoin haluan olla löydettävissä ja haluan tietää suvustani lisää, myös niistä vaikeista ja kipeistä kohdista. Enemmän itse kadun niitä mahdollisuuksia, jotka jätin käyttämättä kuin niitä, jotka johtivat minut yllättäviin, jopa epämukaviin tilanteisiin. Luulen, että sitä on geeneissäni, sukuani on riepoteltu sinne ja tänne ja meitä löytyy nykyisin kaikista maailman kolkista. Ehkä sinä ja minäkin olemme sukua?

Ira Vihreälehto

(Toim. huom. Blogissa mainitut hinnat ovat vuodelta 2018.)